Latvia + Viro 17-24.7.2019

Riika, Latvia.

Taas olisi vuorossa jo perinteeksi muodostunut kesän pyöräilyreissu Baltiaan (= Baltia vol. 2, if you will). Matkaan lähti sama kaksikko kuin edellisellekin reissulle, eli Joppe ja Jani. Pyöriimme on saatu pientä parannusta; Jopella käytössä on vihdoin ne paljon puhutut lukkopolkimet. Jospa ne auttaisivat sekä Hollannin, että Viron pyöräreissuilla tulleisiin polviongelmiin. Janilla puolestaan alla on tuliterät Maxxis Detonator ulko- sekä sisäkumit. Aikaisimmilla kumeilla Jani päästeli noin 16,000 kilometriä. Toivottavasti uudet kumit kestävät yhtä pitkään. Tällä kertaa kohteenamme oli pääasiassa Latvia, mutta pyöräilimme pari päivää myös Viron puolella. Aikaa reissuun meille oli varattu vähän reipas viikko. Olimme varanneet kaikki yöpymiset jo valmiiksi, joten päivän pyöräilykilometrit olivat jo valmiiksi kutakuinkin tiedossa.

17.7 Keskiviikko

Edellisen vuoden tapaan Joppe lähti reissuun kevyissä univeloissa, sillä matka alkoi suoraan yövuoron jälkeen. Matka alkoi klo. 10:30 Jyskästä, jolloin pakkasimme pyörät auton kyytiin ja lähdimme ajamaan Helsinkiä kohti. Klo. 15:15 nousimme Eckerö Linen kyytiin ja matka jatkui reilu 2 tunnin ajan vetten päällä. Ensimmäinen vastoinkäyminen kävi heti laivan saavuttua Tallinnan satamaan. Ilmeisesti ruuman laskusilta ei toiminut ja täten pääsimme laivasta purkautumaan 1,5 tuntia myöhässä aikataulusta.

Matka-automme: Golf, nousemassa laivan kyytiin.

Tallinnasta jatkoimme vielä autolla matkaa noin 20 kilometrin päähän Latvian rajasta, Jaagupi -nimiseen pieneen kylään. Ensimmäisen illan vietto jäi lyhyeksi, 1,5 tunnin myöhästymisen vuoksi.

18.7 Torstai

Tänään päästiinkin sitten asian ytimeen, kun aamulla nostimme pyörät autosta ja aloitimme kevyen, reilu 140 kilometrin pyöräilymatkan kohti Latvian pääkaupunkia; Riika:a. Lähdimme heti takomaan noin 30 km/h vauhtia ja keli oli mitä mainioin: noin 20 astetta ja sininen taivas. Matkan varrella pidimme pari pientä breikkiä Latvian rannikolla. Ensimmäisen pysähdyksen teimme (lukuun ottamatta paria pientä juomataukoa) 60 kilometrin ajomatkan jälkeen: Veczemju Cliff -nimisillä rantakallioilla. Muuten todella mukava tauko, mutta tunnelmaa ainoastaan haittasi kova tuuli, johon yhdistetään hiestä märät vaatteet, eli viluhan siinä vähän meinasi iskeä.

Loppumatka kalliolle poljimme hiekkatietä pitkin ja hienoissa merimaisemissa.

Veczemju Cliffs.

Toiselle pysähdyspaikalla matka jatkui 50 kilometriä. Pysähdyimme Saulkrasti -nimiseen kylään, jossa kävimme katsomassa kylän rantaa. Sen takana menee puinen kävelysilta, josta oli kivat näkymät sekä rannalle, että merelle.

Saulkrastin rannat.

Saulkrastista oli siis vielä noin 30 kilometrin matka Riikaan. Siellä meitä odotti ihan kelpo hotelli, noin 5 kilometriä kaupungin keskustan ulkopuolella. Aiomme viettää Riikan alueella kokonaiset 2 yötä.

Ensimmäisen päivän polkemiset menivät ihan mukavasti. Ei ollut erityisen rankkaa ja säästyimme polvi sekä muilta kivuilta ja perseemmekään eivät vielä olleet erityisen kipeät satulassa istumisesta. :D Ei jaksettu enää lähteä pyörillä kaupungin sekaville pyöräteille sompailemaan, vaan otimme laiskoina ratikan keskustaan.

Riikan keskustassa ei mitään kummempaa tapahtunut. Kiertelimme lähinnä Vanhaakaupunkia, kävimme syömässä kivassa pubissa, jonka jälkeen vielä oluthallissa (joka olikin niin kiva sekä halpa paikka, että aiomme mennä sinne huomenna vielä uudestaan).

Riikan kävelykatuja.

Setä. Niin kuin kyltissä lukee.

Tilasimme kierroksen uudella kaverillemme.

Ehkä tunnetuin aukio kaupungissa.

Pyöräily statsit Jopen sykemittarista:

Pyörän selässä: 5:08 - Matka: 143 km - Keskisyke: 133 bpm - Max. syke: 162 bpm - Keskinopeus: 27,6 km/h - Max. nopeus: 43,3 km/h - Kulutus: 3,799 Kcal.

19.7 Perjantai

Tänään luvassa oli vähän kevyempi pyöräilypäivä. Riikasta matkaa Jurmala:n pitkille hiekkarannoille on noin 40 kilometriä, eli edes/takas se tekee päivästä noin 80 kilometrin päivän. Jurmalaan asti meni paikoittain jopa todella hyvä pyörätie, mutta sitä

riitti vain noin puolet matkasta. Parasta Jurmalassa oli noin kilometrin mittainen kävelykatu, joka on täynnä ravintoloita, kahviloita ja erilaisia kojuja myymässä makeita herkkuja. Eipä me pitkään siellä viihdytty, syötiin lounas sekä kierreltiin vähän

ja lähdettiin polkemaan takaisin Riikaan.

Jurmalan kävelykaty.

Kävelykatu sai ainakin toisen pyöräilijän uppoutumaan haaveisiinsa. 

Kana shaslikia; ja pyörä kulkee taas.

Sillan yli takaisin Riikaan.

Riikassa tutkimme vielä loput kiinnostavimmat nähtävyydet. Ensimmäisenä nousimme reilu 100 metriä korkean rakennuksen näköalatasanteella katselemaan kaupunkia yläilmoista. Lippu maksoi 5 euroa ja näköalat olivat sen arvoiset. Tämän lisäksi kävimme kaupungin suurimmilla marketeilla, jotka toimivat ensimmäisen maailmansodan aikaisissa Zeppelin -ilmalaivojen tehtaissa. Illalla näimme myös kaikkein tärkeimmän nähtävyyden, joka oli etenkin Janin hehkuttama: Black Cat House. Se oli huikea!

Kuvassa korkea näköalatorni.

Ja näkymät sieltä.

Välissä kuva vapauden monunmentista.

Zeppelin ilmalaiva marketit.

Keskimäisessä rakennuksessa oli tämä viihtyisä food court.

Ja koko reissu kohokohta: Black Cat House. Taitaa olla samalla myös reissun edustavin kuva pyöräilijöistä.

Illalla käytiin syömässä Strokanoffit eilisessä oluthallissa, jonka jälkeen menimme vielä elokuviin kotoisasti Finn-kinon teatteriin.

 

Beer Hall.

Pyöräily statsit Jopen sykemittarista:

Pyörän selässä: 3:40 - Matka: 59 km - Keskisyke: 98 bpm - Max. syke: 147 bpm - Keskinopeus: 15,9 km/h - Max. nopeus: 35,4 km/h - Kulutus: 1,763 Kcal.

+ Kellon ulkopuoleiset kilometrit: 14 km.

2. päivän kilometrit yhteensä: 73 km.

20.7 Lauantai

Riika oli nähty, joten hyppäsimme jälleen pyörien selkään ja aloitimme pitkän polkemisurakan. Kilometrejä päivälle oli luvassa 110 luokkaa. Alkumatka Riikasta sujui ihan kivasti hyväkuntoisia pyöräteitä pitkin. Pyörätiet kuitenkin loppuivat noin 20

ajokilometrin jälkeen, jolloin päädyimme keskelle vilkasta moottoritien ramppia. Pyörätie siis vain loppui ilman varoituksia. Siinä sitten sompailtiin moottoritien ramppien läpi aika holtittomasti ja päädyimme jonkinlaiselle pyöräreitille, jonka vuoksi myös päivän kilometrit lisääntyivät reilulla kymmenellä kilometrillä. Tie oli rauhallista maaseutua, joten lisäkilometrin eivät aluksi tuntuneet pahalta. Parinkymmenen kilometrin jälkeen tie äkisti muuttui hiekkatieksi, jolloin vauhtimme hidastui dramaattisesti. Välillä etenkin Janin pyörän ohkaiset renkaat upposivat totaalisesti pehmeään santaan ja pannuttamiset olivat lähellä.

Kun vihdoin selvisimme hiekkatie helvetistä, niin pääsimme matkan ensimmäiseen pysähtymispaikkaan: Sigulda:n kylään. Ensitöiksemme Siguldassa pysähdyimme syömään ”Kaku Maja” -nimiseen kahvilaan, jossa saimme nauttia reissun parhaista eväistä. Kunnon aitoa latvialaista kotiruokaa (ja aivan loistavaa jälkkäriä).

Hymy oli herkässä kun vihdoin pääsimme takaisin hyvälle, juuri tehdylle asfalttille.

Koko baana vain meille.

Kaku Majan eväät maistuivat rasittavan pyöräilymatkan jälkeen. Ja katsokaa noita jälkkäreitä. :P

Syömisten jälkeen poljimme erittäin jyrkän, reilu kilometrin mittaisen alamäen alas ja päädyimme joen uomaan. Siellä jatkoimme matkaa rauhassa ja katselimme hienoja luontonäkymiä. Joenuomasta nousimme ehkä jopa vielä jyrkemmän mäen ylös, jolloin päädyimme punatiiliselle Turaida:n linnalle. Tarujen mukaan punainen väri on tullut hyökkäävien vihollisten sekä valtavien lohikäärmeiden verestä; totta vai tarua?

Joen uomassa oli mm. tämmöinen luola.

Tottahan se taru tietenkin oli. Tässä siis Turaidan verinen linna.

Linnan jälkeen edessä oli sama alamäki/ylämäki urakka, jonka jälkeen pohkeet sekä reidet olivat hellänä. Pieni urheilujuoma tankkaus kaupan pihassa auttoi hieman asiaa, ja matka jatkui suht'kot energisenä eteenpäin. Siguldasta matkamme jatkui Gauja National Park:n sisällä ajellessa. Ajattelimme, että puiston sisällä olevat tiet olisivat hyvässä kunnossa, mutta olimme väärässä. Matkaa oli jäljellä 53 kilometriä tämän päivän lopulliseen määränpäähän: Cesis:kseen. Ajattelimme, että ajamme matkan enintään 2 tuntiin, mutta huonokuntoisten teiden (= perunapeltoa sekä terävää soratietä) ja Janin upouusien renkaiden totaalinen pettäminen tuplasi aikataulun. Matkaan sisältyi 4 erillistä renkaanpaikkaamis- taukoa. Ensimmäisellä kerralla renkaasta paikattiin 1 reikä. Toisella kertaa renkaasta löytyi 2 reikää ja kolmannella kokonaiset 3 reikää. Neljännellä kerralla päätettiin vaihtaa kokonaan uusi sisäkumi, jolloin Maxxis -merkkinen sisäkumi vaihtui luotettavaan Continental renkaaseen. :D (Maksettu mainos?)

Huonojen teiden välissä kannoimme pyörät tämän kunnostettavan sillan yli.

Sitten alkaakin kumin paikkaamis show. Nauttikaa!

Kumpaa on enemmän, paikka pinta-alaa vai ehjää kumipinta-alaa?

Maxxis vaihtoon!

Cesikseen saavuttua suunnitelmamme menivät uusiksi, kun kello olikin jo 19:00. Hotellimme sijaitsi 6 kilometrin päässä keskustasta, eikä jaksettu enää polkea sitä ees/taas. Joten jäimme hikisinä sekä tyylikkäinä kaupungille syömään. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen maistui vetäistä kunnon… …pizzat. Cesiksessä oli käynnissä jonkinlainen tapahtuma, ja porukkaa oli runsaasti liikkeellä pikkukylän kaduilla. Muutenkin kylä vaikutti oikein kivalta, joten tuplaharmitus, että aikataulumme kurahti. Eipä siinä pizzan jälkeen enää pyöräilykamoissa viitsinyt paljoa kaupungilla pyöriä, vaan suuntasimme piakkoin jo hotelliimme.

Maistuihan se!

Porukkaa on.

Pyöräily statsit Jopen sykemittarista:

Pyörän selässä: 5:08 - Matka: 101 km - Keskisyke: 117 bpm - Max. syke: 166 bpm - Keskinopeus: 19,6 km/h - Max. nopeus: 66,8 km/h - Kulutus: 3,044 Kcal.

+ Kellon ulkopuoleiset kilometrit: 21 km.

3. päivän kilometrit yhteensä: 122 km.

21.7 Sunnuntai

Cesis oli sen verran mielenkiintoisen oloinen kylä, että päätimme aamulla viettää vähän lisäaikaa siellä. Tutkimme kylää klo. 12 asti. Kylän tapahtumat jatkuivat edelleen ja tämän päivän teema oli erilaiset urheilutapahtumat; mm. motocros, koripallo ja

juoksukisa. Me hieman haisteltiin tunnelmaa ja kävimme tutustumassa myös kylän komeaan linnaan, jonka julkisivu oli valitettavasti lähes kokonaan remontissa. Vielä ennen päivän polkemisia söimme kylässä pirtelöt.

Cesikcen katuja.

Pikku pihapelejä.

Harvinainen näky: Cesiksen linna ilman rakennustelineitä.

Uusi UFC mestari; Joppe "teräsnyrkki" Vuorela.
vai
Terminator 6 Teaser?

Siinä sitä rakennustelinettä nyt on.

Tänään matkamme oli määrä päätyä Viron rajalle, Valga:n kylään. Kylä ulottuu molempien maiden puolelle ja matkaa sinne Cesiksestä on noin 90 kilometriä. Tänään katsoimme kartasta kaikkein isoimman tien joka johtaa määränpäähän, sillä emme halunneet ottaa riskejä, että joutuisimme ajamaan taas hiekkateitä pitkin. Matkan aikana oli myös yksi mielenkiintoinen pysähdys: Valmiermuiza:n kylään, ja sielläsamannimisen oluen panimoravintolaan. Matka Valmiermuizaan meni ihan rattoisasti ja tie sinne oli onneksi hyvää asfalttitietä. Panimoravintolassa tilasimme Valmiermuiza oluen maistelusetin, johon kuului neljää eri olutta sekä niihin sopivat snacksit. Pääruoaksi söimme mureaa possua perunoiden kera. Kaku Majan jälkeen reissun toiseksi paras ateria! :P

Oluet ja beer snacksit.

Possu pääruoka.

Pienissä kaljapöhöissä matka jatkui 50 kilometrin verran Valgaan. Kun kaljat olivat haihtuneet, niin vauhtimme oli jälleen kovaa ja tuntui hyvältä polkea. Huonokuntoinen asfaltti kuitenkin pysäytti matkan taas, kun tällä kertaa Maxxis -rengas jälleen tuotti

meille päänvaivaa. Tällä kertaa eturenkaan Conintel -renkaan sijasta kosahti takarengas. :D Tämä onneksi jäi matkan viimeiseksi vastainkäymiseksi. Janille oli jo kertynyt vahva "know how" renkaan paikkaamisesta, joten tilanne lähinnä vain nauratti ja toiminta oli tehokasta.

Nopeaa toimintaa paarmojen keskellä.

Valgaan saavuttuamme kirjauduimme sisään reissun oudoimpaan majataloon, jota ylläpiti vanha mummeli. Maksuna kävi ainoastaan käteinen ja vieläpä tasaraha. :D Paikan wc ei ollut kaikkein houkuttavimmassa kunnossa ja olimme majatalon ainoat asiakkaat.

Tämän lisäksi alakerrasta löytyi suuri kuntosali, jossa kävimme vähän vetämässä iltareenit.

Monipuolinen kuntosali.

Mukava päästä välillä tekemään vähän salireeniäkin.

Suihkun jälkeen kävimme vielä Valgan keskustassa syömässä, jolloin samalla saimme todeta, että kylä ei ole oikein mistään kotoisin. Mieleen tulee joku Neuvostoaikainen köyhä kylä.

Pyöräily statsit Jopen sykemittarista:

Pyörän selässä: 2:59 - Matka: 81 km - Keskisyke: 128 bpm - Max. syke: 158 bpm - Keskinopeus: 27,1 km/h - Max. nopeus: 53,4 km/h - Kulutus: 2,072 Kcal.

+ Kellon ulkopuoleiset kilometrit: 19 km.

4. päivän kilometrit yhteensä: 99,6 km.

22.7 Maanantai

Uusi viikko alkoi kovalla urakalla. Päivän kilometrin ylittänevät koko reissun pisimmän päivän, eli ensimmäisen pyöräilypäivämme. Eikä siinä vielä kaikki, päiväksi oli myös luvattu sadetta ensimmäistä kertaa reissullemme. Aloitimme päivän aikaisin, jo kello

7:30. Söimme pikaisesti eilen ostamiamme aamupala-aineksia ja lähdimme suorittamaan urakkaa. Ensiksi poljimme pilvisessä, mutta ei vielä sateisessa kelissä vähän alta 30 kilometriä. Saavuimme Tõrva -nimiseen kylään, jossa söimme maittavan aamupalan kylän kahvilassa.

Siitä matka jatkui reippaat 30 kilometriä Karksi-Nuia:an (= toinen pieni kylä), jossa söimme hieman lisää supermarketista ostamiamme eväitä. Sen jälkeen loppumatkan saimmekin kärvistellä sateessa. Ehkä sateesta johtunut hapekas keli sai meihin lisäpuhtia, ja kiihdytimme vauhdin aivan uusille svääreille, muuta hyvää vesisateesta ei sitten keksitäkään. Kuraa lentää edessä ajavan takarenkaasta naamalle ja kengät lotisivat polkiessa. Keskivauhtimme loppumatkan ajan oli 35 km/h luokkaa.

Kun saavuimme määränpäähämme, eli Pärnu:n rannikkokaupunkiin oli pyöränmittariin kertynyt jo 135 kilometriä. Olomme oli kuin uitetulla koiralla. Kuuma suihku maistui aikalailla hyvältä, ja eivät kuivat vaatteetkaan pahaa tehneet. Suihkun jälkeen sade

hieman hellitti, jolloin pääsimme livahtamaan 4 kilometrin matkan päässä olevaan Pärnun keskustaan. Siellä söimme kelpo pizzat, ja kävimme vetämässä hyvät tiramisu jälkkärit kehutussa kahvilassa. Tiramisua nautiskellessa kahvilan terassilla, saimme samalla tunnelmoida jäätävää kaatosadetta. Istuimme kirjaimellisesti keskellä puroa, jonka kaatosade sai aikaiseksi. Jälkiruokien jälkeen ei huvittanut enää sateessa kärvistellä, vaan suuntasimme takaisin majataloomme viettämään loppuiltaa.

Uitetut koirat.

Jälkkäreitä nauttimassa ja vettä sataa kuin saavista kaatamalla.

Pikku hemmottelut rankan päivän jälkeen.

Illalla laitettiin vielä kisastudio pystyyn. HUHHUH, mikä kisa oli! Oikea mies voitti.

Pyöräily statsit Jopen sykemittarista:

Pyörän selässä: 4:19 - Matka: 124,5 km - Keskisyke: 132 bpm - Max. syke: 166 bpm - Keskinopeus: 28,8 km/h - Max. nopeus: 45,5 km/h - Kulutus: 3,154 Kcal.

+ Kellon ulkopuoleiset kilometrit: 21,3 km.

5. päivän kilometrit yhteensä: 145,8 km.

23.7 Tiistai

Aamulla ulkona onneksi komeili reissulle tuttuun tyyliin sininen taivas. Siispä lähdimme tutkimaan Pärnua nyt paremmalla menestyksellä. Jätimme vielä märät vaatteemme kuivumaan majatalon parvekkeen kaiteille sekä boxerit ja sukkamme pyörämme

tarakalle. Pärnun keskustan tutki aika nopeasti: parhaat palat olivat kävelykatu, ja kaupungin rannikko.

Pärnun kävelykatu.

Rannikolle on rakennettu tämä pitkä puinen kulkureitti.

Tänään meillä oli jäljellä ainoastaan reilun 40 kilometrin polkeminen

reissun aloituspaikkaamme, eli Jaagupin pieneen kylään. Tutkimme Pärnun meiningit

niin nopeasti, että päätimme käydä katsomassa elokuvan leffateatterissa.

Leffan jälkeen meitä odotti ikävä yllätys; vettä sataa jälleen, vaikka säätiedotus ei sitä luvannutkaan. Kiirehdimme äkkiä katsomaan miten kuivumassa olevat vaatteemme majatalon kaiteella pärjäävät. Paikan isäntä oli onneksi nähnyt vaatteemme ja korjannut ne sisälle kuivumaan.

Majatalolta lähdimme käymään vielä pikaisesti syömässä, jonka jälkeen koitti viimeinen pyöräily etappi. Jälleen vauhtimme oli oikein reipasta, ja 40 kilometriä viuhahti hujauksessa, emmekä pitäneet matkalla lainkaan taukoja. Viimeisen yön vietimme samassa majatalossa, jossa yövyimme myös reissun ensimmäisen yön.

Loppupesut pyörille.

Pyöräily statsit Jopen sykemittarista:

Pyörän selässä: 1:11 - Matka: 37 km - Keskisyke: 136 bpm - Max. syke: 178 bpm - Keskinopeus: 31,5 km/h - Max. nopeus: 43,4 km/h - Kulutus: 902 Kcal.

+ Kellon ulkopuoleiset kilometrit: 21,6 km.

6. päivän kilometrit yhteensä: 58,6 km.

Reissun yhteiskilometri määräksi saimme komiat: 642 kilometriä.

24.7 Keskiviikko

Reissun viimeinen päivä. Tänään kilometrejä pyörille ei siis enää tullutkaan, vaan jatkoimme matkaa autolla. Ensimmäisenä kävimme hakemassa Latvian puolelta vauhtia, ja samalla vähän nestemäisiä matkamuistoja. Sen jälkeen paahdoimme 200 kilometriä Muugan satamaan ja nousimme pienen rahtilaivan kyytiin (uusi laivaväylä, jolla välttää kätevästi sekä Helsingin, että Tallinnan ruuhkat). Laivassa nautimme maittavat ja etenkin tuhdit ruoat, jonka jälkeen hengailimme pari tuntia laivan lepotuoleilla. Laivamatkan jälkeen ajelimme vielä puuduttavan nelostien Jyskään, ja se reissu ois sit siinä.

Tuhdit setit laivassa.

Loppusanat:

Latvia on Viron kanssa hyvin samanlainen maa, mutta pieniä eroja maiden välillä kuitenkin on. Ihmiset tuntuivat ehkä hieman ystävällisimmiltä Latviassa kuin Virossa. Pyörätiet ja teiden kunto taas on Virossa paremmalla mallilla kuin Latviassa.

Tärkein asia mikä tekee Latviasta kuitenkin houkuttelevamman kohteen, on hintataso, joka on kyllä huomattavasti matalampi Viroon verrattuna.

Pyöräilymaiksi nämä molemmat sopivat aivan mainiosti, sillä ne ovat pääsääntöisesti tasaisia. Kuitenkin maiden sisämaassa on huomattavasti mäkisempää kuin rannikolla. Kun 100 pyöräilykilometriä on alla, niin pienikin nousu tuntuu yllättävän rankalta.

Kelin kanssa meillä kävi kyllä hyvä tuuri, sillä matkan aikana ajoimme vain muutamia kymmeniä kilometrejä vastatuuleen, muuten keli oli tyyni tai takaamme puhalsi ihana myötätuuli. Sadepäiviähän oli vain se yksi ja lämpötilakin pysytteli 20 asteen tuntumassa, jolloin polkiessa ei tullut liian kuuma.

Himopyöräilijät Jani...

...ja Joppe kiittää lukijoita.