Etelä-Korea 19.3-19.4.2010

Seoul, Korea

Matkaan!

Koreaan lähdettiin kokoonpanolla minä, eli Joppe, sekä kaverini Alpi. Reissuun suunnattiin 19. maaliskuuta vuonna 2010, ja matkan kesto oli tasan kuukausi.

19.3.–20.3. Perjantai–lauantai

Lento Korean pääkaupunkiin Souliin kesti noin kahdeksan ja puoli tuntia, mikä sujui oikein mukavasti. Tutustuin jo koneessa soulilaiseen mieheen, jonka kanssa tuli jauhettua kakanderia koko lentomatkan ajan. Hän halusi auttaa meitä valitsemaan oikean bussin ennakkoon varaamallemme hostellille. Olisimme varmasti selvinneet siitä itsekin, mutta apu oli erittäin tervetullutta, sillä olimme todella nälkäisiä ja väsyneitä.

Bussissa kohtasimme kuitenkin pienen haasteen. Meidän piti jäädä pois Sungkyunkwan-nimisellä pysäkillä ja tunnistaa se kuljettajan kuulutuksista. Joka ikinen pysäkki kuulosti korvaamme täysin samalta, mutta onnistuimme lopulta jäämään pois oikeassa paikassa suhteellisen helposti.

Pysäkiltä oli naurettavan lyhyt matka hostellillemme, ja paikka löytyi heti. Seuraava yllätys odotti kuitenkin respassa. Lentomme oli lähtenyt Suomesta 19. päivä, mutta emme olleet ottaneet huomioon aikaeroa. Päivä oli vaihtunut jo 20. päivän puolelle. Olimme varanneet hostellin hieman tyhmästi jo 19. päivästä alkaen, joten saavuimme paikalle päivän myöhässä. Onneksi huoneitamme ei ollut vielä ehditty myydä eteenpäin! :)

Heitimme kamat äkkiä huoneeseen ja lähdimme sammuttamaan älytöntä nälkää. Samalta kadulta hostellimme kanssa löytyi loistava ruokapaikka. Ruoka oli erittäin hyvää ja vain hieman tulista – kunnes puraisin keitossa ollutta chiliä, joka osoittautui "vähän" muuta ruokaa stydimmäksi. Korvissa, kurkussa, kielessä ja silmissä poltti, ja sekä silmät että nenä vuotivat vettä. Sitä kesti noin kymmenen minuuttia, kunnes olo viimein helpotti. Vastaavaa ei tekisi heti mieli kokea uudestaan. Alku ei vaikuttanut kovin lupaavalta, kun näin kävi jo ensimmäisenä päivänä ensimmäisessä ravintolassa! :D

Tästä se lähtee reissun ensimmäinen tulinen "elämys".

Joppe ja Seoulin keskustaa.

Yritimme kovasti valvoa iltaan asti, jotta saisimme unirytmin heti kuntoon. Väsymys vei kuitenkin voiton ja murruimme ottamaan päikkärit. Itse hyppäsin pedistä kolmen tunnin unien jälkeen, mutta Alpi veteli unten mailla kaksi tuntia pitempään. Päiväunien vuoksi uni ei tietenkään tullut heti illalla, ja pääsimme nukkumaan normisti vasta neljän aikaan aamuyöstä. :D

21.3. Sunnuntai

Nyt hostellimme ympäristö ja varsinkin itse hostelli alkavat jo tuntua kotoisilta. Paikassa on erittäin hyvä palvelu ja kaikki ovat todella ystävällisiä. Olemmekin hengailleet paljon hostellin olohuoneessa työntekijöiden ja muiden reissaajien kanssa. Porukka on todella kansainvälistä, sillä hostellissa asuu tällä hetkellä kolme saksalaista, kolme jenkkiä, kolme filippiiniläistä, kaksi kanadalaista, kiinalainen ja japanilainen. Mukana on vielä kaksi muutakin tyyppiä, mutta en kuollaksenikaan muista, mistä he olivat kotoisin.

Illalla lähdimme klubille yhdessä muiden reissaajien kanssa. Matkasimme paikalle taksilla, ja sen ikkunasta ulos vilkuillessa tajusimme viimeistään, miten valtavassa kaupungissa oikein olemme – näkemistä riittäisi vaikka millä mitalla. Taksi ajoi noin 60 kilometrin tuntivauhtia, ja matka klubille kesti silti puoli tuntia. Koko matkan ajan ikkunasta näkyi vain jättimäisiä rakennuksia ja vilkasta liikennettä. Kuukauden aikana taidamme siis ehtiä nähdä vain murto-osan tästä kaupungista!

Ei olla Alpin kanssa kovin vannoutuneita bilettäjiä, joten jätimme klubin jo hyvissä ajoin.

22.3. Maanantai

Olemme kierrelleet tänään metrolla ympäri kaupunkia ja käyneet oikeastaan kaikissa parhaissa shoppailumestoissa. Vaatteita löytyi meidän tyylillemme yllättävän vähän – valikoimaa olisi kyllä riittänyt, jos olisimme räppäreitä tai tyttöjä. :D Termi "Big Sizes" tulikin nopeasti tutuksi. Se oli usein ainoa asia, jonka vaatekauppojen ikkunoista tai ovista ymmärsi. Silloin tiesimme Alpin kanssa heti, että kyseessä on räppityyliä tukeva liike. :) Kyllä matkaan silti tarttui jo yksi pitkähihainen paita ja housut.

Olemme vetäneet reissun alusta asti hieman erikoisella vuorokausirytmillä. Olemme nimittäin menneet joka yö nukkumaan vasta neljän aikoihin aamulla ja heränneet puolipäivän maissa. :D Kun ollaan yhdessä maailman suurimmista kaupungeista, tekemistä todellakin riittää pikkutunneille asti

Shoppailumestoja.

23.3. Tiistai

Tänään oli oikein kunnon toimintapäivä, sillä kävimme maailman suurimmassa sisähuvipuistossa, joka on äänestetty myös maailman seitsemänneksi parhaaksi huvipuistoksi. Lähdimme hostellilta yhden maissa iltapäivällä ja ajoimme metrolla 14 pysäkin verran. Viimeisten pysäkkien kohdalla metro nousi maan pinnalle. Maisemat olivat todella siistejä, sillä joka puolella näkyi valtavia rakennuksia, siltoja ja monikaistaisia teitä.

Maisemaa metron kyydistä.

Saavuimme noin tunnin metromatkan jälkeen Lotte Worldiin, joka on jättimäinen sisähuvipuiston, ostoskeskuksen ja monen muun viihdekeskuksen yhdistelmä. Kun astuimme sisään, puisto näytti erittäin hienolta, mutta suuria ja hurjia laitteita ei aluksi näkynyt missään. Tajusimme kuitenkin pian, että huvipuisto jatkuu myös ulkoilmaan. Sieltä ne hurjimmat laitteet lopulta löytyivätkin, kuten huimaa 75 kilometrin tuntivauhtia kiitävä vuoristorata!

Käytävä ulkohuvipuistoalueelle.

Laitteet olivat erityisen siistejä siksi, että ne kävivät välillä todella korkealla. Niiden kyydistä näki kaupunkia silmänkantamattomiin. Vietimme puistossa koko päivän, emmekä tienneet yhtään, paljonko kello oli, sillä kummallakaan meistä ei ollut kelloa mukana. Päätimme hienon päivän huvipuiston keskellä sijaitsevalle luistinradalle, josta saimme vuokrattua itsemme iloksi kaunoluistimet! :D

Huvipuistomeininkiä.

Paluumatkalla oli tarkoitus ottaa hienoja videopätkiä metrosta upeiden maisemien vuoksi, mutta vaunu oli aivan liian täynnä, joten kuvaamisesta ei tullut mitään. Saavuimme "kotiin" vasta yhdentoista aikoihin illalla ja rentouduimme hostellilla pari tuntia pelaamalla Nintendo Wiitä.

Yöllä päätin kuitenkin lähteä ensimmäistä kertaa täällä ollessamme juoksemaan vuoristoon. Oli todella hienoa juosta, kun reitin varrelta näki koko ajan suurkaupungin valot ja vuoristomaisemat. Huonona puolena oli tosin se, että jengiä oli liikkeellä joka puolella ja asfaltti oli aika kova alusta juoksemiseen. Lenkin jälkeen kävimme vielä yhdessä testaamassa hostellimme vieressä sijaitsevan biljardiklubin.

24.3. Keskiviikko

Täksi päiväksi olimme suunnitelleet vuorikiipeilyreissua, mikäli sää vain sallisi sen. Onneksemme kiipeilysää oli täydellinen: ei pilven hattaraakaan, mittarissa +12 astetta ja aurinko paistoi. Lähdimme klo 13.30 aikoihin aamupalan syötyämme ajamaan metrolla 15 pysäkinväliä päätepysäkille. Sieltä jatkoimme vielä noin kymmenen minuutin bussimatkan Soulin lähellä sijaitseville vuorille.

Vuoret näyttivät jo alhaalta katsottuna aivan älyttömän siisteiltä. Meillä ei ollut mitään hajua siitä, mistä reitti vuorelle alkaa, sillä kaikki kyltit olivat pelkkää koreaa. Menimme vain tuurilla johonkin suuntaan ja päädyimme lopulta paikallisen ala-asteen pihalle. Kuljimme koulun pihan poikki ja kysyimme opettajalta neuvoa, miten pääsisimme vuorille. Opettaja osasi onneksi neuvoa oikean reitin, ja pääsimme viimein aloittamaan kiipeilyn.

Alkumatkan maisemaa.

Alkumatka oli loivaa ylämäkeä metsän siimeksessä. Reitti alkoi kuitenkin pikkuhiljaa jyrkentyä, ja metsäkin jäi nopeasti taakse. Siitä alkoi varsinainen kiipeäminen: jyrkkää nousua paljaalla kalliolla, johon oli kiinnitetty apuköysiä nousua helpottamaan. Maisemat olivat sanoinkuvaamattoman upeita – ympärillä näkyi lähinnä muita vuoria ja metsää. Alhaalla siinsi myös pääkaupungin reuna korkeine rakennuksineen, mutta Soulin keskustaan asti vuorelta ei nähnyt missään vaiheessa.

Apuköydet vuorella.

Noin puolentoista tunnin kiipeämisen jälkeen olimme viimein huipulla, ja olo oli erittäin hyvä. Huipulla päätimme lähteä eri reittiä takaisin alas. Lähdimme laskeutumaan aivan päinvastaiseen suuntaan ja huomasimme alempana rinteellä valtavan Buddhapatsaan sekä temppeleitä. Suuntasimme tietenkin heti katsastamaan sitä paikkaa.

Maisemaa vuoren huipulta.

Vuorta alaspäin laskeutuminen oli melko hurjaa. Etenimme nopeasti, mutta välillä jouduimme nousemaan vähän takaisin ylöspäin, sillä reitillä oli liian vaarallisia kohtia, jotka täytyi kiertää. Noin puolen tunnin laskeutumisen jälkeen pääsimme vihdoin temppeleille. Ne olivat erittäin hienon näköisiä ja suuria. Paikka oli kuitenkin pieni pettymys, sillä perinteisissä temppeleissä oli valvontakameroita ja alueella parveili muitakin kiipeilijöitä.

Temppelialue

Iso Buddha.

Olen Buddhan ilmentymä.

Tutkittuamme temppelin lähdimme jatkamaan matkaa. Saavuimme pian autotielle, joka johti vuorta alas. Matkaa oli kuitenkin vielä reilusti jäljellä ja olimme aivan poikki. Vähän aikaa tietä asteltuamme huomasimme takaa tulevan pakettiauton ja päätimme kokeilla liftaamista. Auton kuljettaja otti meidät ystävällisesti kyytiin ja hurautti kanssamme aina vuoren juurelle asti.

Paluumatkaa.

Lähdimme siitä sitten bussilla ja metrolla kohti hostellia. Päivä oli ainakin minun mielestäni tähänastisista paras – suorastaan yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Aiomme ehdottomasti valloittaa muitakin vuoria täällä Soulissa sekä muissa Etelä-Korean kohteissa, joissa tulemme matkan aikana käymään.

25.3. Torstai

Täksi päiväksi oli luvattu +12 astetta ja täysin sinistä taivasta. Päivän suunnitelmiin kuului seinäkiipeilyä ulkoilmaseinällä sekä hardcore-livemusiikkibaari! :D

Suuntasimme hostellilta klo 13.30 ensiksi syömään tuhdit pihviateriat "aamupalaksi". :P Kun mahat oli saatu täyteen, painelimme metrolla kohti seinäkiipeilymestoja. Matkalla kohtasimme kuitenkin pienen ongelman: olimme ottaneet ylös vain sen metropysäkin, jolla meidän piti jäädä pois, mutta itse kiipeilypaikan nimi oli unohtunut merkitä muistiin. :D

Matkalla seinäkiipeilypaikkaan.

Pysäkille saavuttuamme lähdimme vain kävelemään johonkin suuntaan. Huomasimme ison kallion ja ajattelimme, että seinän on pakko olla jossain sen rinteillä. Hetken ympäristöä tutkittuamme kiipeilyseinä näkyikin jo edessämme!

Kiipeilyseinä oli mahtavan näköinen, harmi vaan ettei päästy kokeilemaan.

Seinän luona meille selvisi, että paikalla pitäisi olla omat varusteet, sillä virallinen kiipeilykausi ei ollut vielä alkanut. Onneksi korkean köysiseinän vieressä oli kuitenkin pieni boulderointiseinä. Saimme kiipeillä siellä vapaasti siihen asti, että rannelihakset olivat aivan paskana. Kyllä tuntuu varmasti huomenna! :D

Seuraavaksi oli luvassa hardcore-baari. Olimme saaneet yhdeltä hostellimme asukkaalta sähköpostitse listan Soulin metallimusiikkitapahtumista ja -baareista. Valitsimme niistä parhaalta kuulostavan ja lähdimme suuntaamaan sinne. Matkalla kohtasimme jälleen tutun ongelman: meillä oli paperilla ainoastaan kaupunginosan ja baarin nimi, eivätkä taksikuskit tienneet, missä kyseinen paikka sijaitsi.

Matkustimme siis taksilla oikeaan kaupunginosaan ja jäimme sinne ihmettelemään, mihin suuntaan kääntyä. Kyselimme ohikulkijoilta neuvoa, mutta kukaan ei tuntenut baaria. Aloimme olla jo varmoja, että keikat jäävät tältä illalta näkemättä. Tuuria oli kuitenkin matkassa, sillä vastaan tuli turistien infokoppi. Siellä työntekijät piirsivät meille kartan suoraan paikan päälle asti. Pääsimme lopulta perille – tosin tunnin myöhässä.

Itse baari oli loistava! Se muistutti enemmän rähjäistä puuliiteriä kuin baaria, mikä sopi täydellisesti illan teemaan. Bändit olivat älyttömän kovia ja musiikki aitoa hardcorea. Lavalla nähtiin muutama korealainen bändi sekä yksi puolalainen kokoonpano. Saimme nauttia laadukkaasta musiikista parisen tuntia, minkä jälkeen suuntasimme vielä yöllisen pihviaterian kautta taksilla takaisin hostellille. Päivä oli sitä myöten pulkassa, ja reissu oli kyllä erittäin onnistunut! :)

Tällaista possun friteerattua pihviä söimme todella monta kertaa matkan aikana.
Todella herkullista ja hinta 3 euron luokkaa

26.3.–27.3. Perjantai ja lauantai

Sää oli muutaman päivän ajan melko huono, joten vietimme aikaa pääasiassa shoppailemalla suurissa ostoskeskuksissa. Löysin reissulta itselleni yhdet uudet farkutkin. Bongasimme matkan varrella aivan älyttömän kokoisen ostoskeskuksen, ja kävimme sen elokuvateatterissa katsomassa Avatarin. Olin tosin nähnyt leffan jo kertaalleen, mutta ohjelmistossa ei oikein ollut muita hyviä vaihtoehtoja, ja halusimme päästä katsomaan kunnon erikoistehoste-elokuvan. Itse leffateatteri ei ollut mitenkään sen kummoisempi kuin kotona Jyväskylässä – se oli aikalailla samankokoinen kuin kotikaupunkimme Fantasia 1. 3D-lasit olivat täällä sentään hieman paremmat!

Tässä ravintolassa sai ainakin ruoan lämpimänä pöytään. Oli khyl hyvvää! :P

Perjantai-iltana meitä alkoi hieman pelottaa, sillä Korean uutisissa kerrottiin Etelä-Korean sotalaivan uppoamisesta. Kävimme heti netistä tutkimassa, minkälainen tilanne oli päällä. Verkkouutisissa epäiltiin, että sotalaiva oli uponnut Pohjois-Korean torpedoiskun seurauksena. Aloimme jo miettiä, pitäisikö täältä lähteä karkuun, mutta onneksi uutisissa valaistiin myöhemmin kyseessä olleen pelkkä onnettomuus. Vasta takaisin Suomeen saavuttuamme meille selvisi, että kyseessä oli kuin olikin Pohjois-Korean laukaisema torpedo.

28.3. Sunnuntai

Lähdimme hostellilta "aamulla" – eli kello kahden aikaan iltapäivällä :D – kohti uusia seikkailuja. Päivän suunnitelmana oli käydä kävelemässä Soulin ydinkeskustassa virtaavan pienen joen varrella sekä vierailla vuoden 1988 olympia- ja vuoden 2002 jalkapallon MM-kisojen puistoissa.

Ensimmäiseksi suuntasimme joelle. Sen vierustaa pitkin kulki mukava kävelytie, ja joen yli pääsi hyppimään sen keskelle aseteltuja suuria kiviä pitkin. Kävelimme joen vartta tunnin verran, kunnes saavuimme isolle aukiolle täynnä valtavia valotauluja ja mainoksia. Alueesta tuli välittömästi mieleen New Yorkin kuuluisa Times Square. Otimme paikasta muutamia kuvia, minkä jälkeen hyppäsimme metron kyytiin ja suuntasimme kohti Olympiapuistoa.

Joella.

Joen keskellä oli suuria kiviä, joiden päällä oli kiva hyppiä ja ottaa vähän riskejäkin – piti tietysti testailla, kuinka pahoista kohdista pystyi loikkimaan ilman, että kenkä mulppaisi veteen! :D

Vesiputous joen päässä.

Suuri aukio ja huisin taitava Alpi.

Kiertelimme Olympiapuistoa vähän aikaan jalkaisin, kunnes huomasimme kojun, josta voi vuokrata erilaisia kulkupelejä. Päätimme vuokrata tandem-pyörän ja painoimme sillä menemään ympäri aluetta. Puistossa oli paljon erilaisia stadioneita, ja sitä ympäröivät korkeat rakennukset – paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen mesta. Itse en tosin perusta niinkään hienojen pömpeleiden ja rakennusten katselusta, mutta Alpi tykkäsi arkkitehtuurista paljon

Jäätävää taituruutta olympiapuistossa.

Aurinkokin alkoi hiljalleen laskemaan olympiaparkkia kierrellessä.

Lähdimme siitä sitten kohti jalkapallon MM-stadionia. Metrolla matkaa kertyi mukavat 30 pysäkinväliä – vertailun vuoksi kaupungin päästä päähän pysäkkejä on kaikkiaan noin 45. Pitkän metromatkan jälkeen edessämme kohosi stadion, joka vetää sisäänsä huimat 65 000 katsojaa. Yllätyimme toden teolla siitä, että stadionin sisälle pääsi vapaasti kävelemään. Sen uumenista löytyi niin kauppakeskuksia kuin elokuvateatterikin – ja tietysti myös se itse jalkapallokenttä! :D

Itse viheriölle meitä ei valitettavasti päästetty; eivät varmaankaan olleet tietoisia meidän taitotasostamme. :) Takana oli pitkä päivä, ja edessä oli vielä noin 15 pysäkinvälin kotimatka hostellille. Olimme molemmat aivan poikki.

Jopen tulevaisuus: seuraavaksi sitten pidelläänkin oikeaa MM-pokaalia kädessä.

Lepäilimme hostellilla hetken aikaa, minkä jälkeen jatkoimme vielä päivän seikkailuja. Lähdimme klo 21.30 metrolla takaisin samalle joelle, jossa olimme vierailleet aikaisemmin päivällä. Halusimme nähdä, minkälaiset valaistukset siellä olisi illalla. Paikka oli kyllä ihan hieno, mutta loppujen lopuksi pienoinen pettymys odotuksiimme nähdään. Muutamien valokuvien ja videoiden jälkeen painelimme metrolla takaisin kotiasemallemme.

Takaisin joella.

Aukio illan valaistuksineen.

Asemalle saavuttuamme päätimme lähteä vielä valloittamaan hostellimme vieressä kohoavaa kukkulaa ennen nukkumaanmenoa. Kiipeämistä ei ollut kovin paljoa, vain noin 200 metriä. Ylhäältä avautuivat kuitenkin erittäin hienot iltamaisemat, ja saimme napattua muutamia koko reissun upeimmista kuvista. Vietimme kukkulan huipulla puolisen tuntia, minkä jälkeen suuntasimme vihdoin kohti hostellia. Päivä oli kaiken kaikkiaan erittäin kiva – niin kuin oikeastaan jokainen muukin päivä on täällä tähän asti ollut! :)

Hostellin viereisen vuoren maisemaa.

Uuden huippusuositun duon kansikuva.

Toisella puolella kukkulaa avautui tällainen city-maisema.

29.3. Maanantai

Tänään oli jälleen loistava sää, joten päivän suunnitelmiin kuului ulkona liikkumista. Ajattelimme, että voisimme käydä pelaamassa hieman jalkapalloa jossain kaupungin monista puistoista. Lähdimme matkaan klo 14.30 mukanamme lapulle ylös kirjoitettu lupaavan oloisen puiston osoite. Painelimme metrolla kohti puistoa, mutta perille päästyämme huomasimme sen olevan kokonaan aidattu – kaiketi nurmikon kasvun suojelemiseksi. No, eipä auttanut muu kuin lähteä kävelemään siitä johonkin suuntaan. Ajatuksenamme oli, että löytäisimme jostain toisen puiston, jossa potkia palloa.

Aidattu puisto.

 Suihkulähde puiston vieressä.

Puiston sijasta vastaan tulikin korkeiden rakennusten ympäröimä kukkula. Olimme molemmat saman tien valmiita valloittamaan tämän uuden huipun, joita vuoristoisessa Soulissa kyllä riittää. Kiipeäminen huipulle oli sinänsä helppoa, sillä kukkulan laelle johti portaikko. Askelmia tosin riitti huimat puolitoista kilometriä! Siinä tuli kyllä kunnon hiki pintaan, sillä päivän lämpötila oli reilusti yli 20 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta.

Noin kilometrin nousun jälkeen eteemme avautui näköalatasanne, josta näki kaupunkimaisemaa silmänkantamattomiin. Nappasimme tasanteelta muutamat kuvat, minkä jälkeen jatkoimme matkaa vielä aivan huipulle asti.

Näköalatasanne.

Japanilaiset turistit halusivat päästä samaan kuvaan meidän kanssamme.

Huipulla häämötti Soulin korkein radiomasto, eli N Seoul Tower (joka kohoaa yli 200 metrin korkeuteen). Maston näköalatasanteelle olisi voinut nousta hissillä, mutta se maksoi mielestämme liikaa, ja maisemat olivat jo kukkulan laelta valmiiksi upeat. Hetken paikkoja pällisteltyämme lähdimme laskeutumaan takaisin ja suuntasimme kohti hostellia. Paluumatkalla ostin itselleni uudet kengät, sillä vanhat alkoivat olla jo aivan reikäiset ja loppuun kuluneet.

Radiomasto kukkulan huipulla.

Chuck Norris was here.

30.3. Tiistai

Aamulla mietimme, mitä tekisimme. Ulkona oli loistava keli, joten selailimme Soulin matkaoppaita uusien ideoiden toivossa. Löysimme yhdestä kirjasta aivan Soulin rajalla sijaitsevan vuoren, joka kohoaa 750 metrin korkeuteen. Päätimme saman tien, että se on meidän seuraava valloituskohteemme.

Ensiksi tankkasimme itseemme huimat 400 grammaa friteerattua possun sisäfileetä. Kun ruokapuoli oli kunnossa, matka vuorelle taittui kätevästi metrolla. Hyppäsimme ulos noin kymmenen pysäkinvälin jälkeen, ja jylhä vuoristo siinsi jo edessämme. Huiput näyttivät todella mahtavilta. Intoa puhkuen lähdimme heti painamaan kohti vuoria

Pihviä. :P

Vuorten rinteillä oli erilaisia kojuja ja muita hökkeleitä. Tapasimme yhdellä kojuista jonkinlaisen puistonvartijan, joka neuvoi meille, mihin suuntaan täytyi lähteä. Hän myös vinkkasi, mikä vuorista olisi kaikkein vaativin ja paras valloitettava. Hetken juteltuamme pääsimme vihdoin tositoimiin ja aloittamaan kiipeilyn. Alkumatka oli pelkkää jyrkkää ylämäkeä – kunnon reisitreeniä ja rankkaa sinänsä, mutta teknisesti se ei ollut vielä kovin haastavaa.

Alkumatkan meininkiä.

Noin kahden kilometrin kävelyn jälkeen eteemme tuli kuitenkin hieman haastavampia kohtia. Vuoren rinteillä oli erittäin jyrkkiä kallioseinämiä, joita noustiin ylös kallioon kiinnitettyjen teräskaapeleiden avulla. Maisemat olivat aivan mahtavia – jopa hienompia kuin edellisellä valloittamallamme vuorella. Myös itse kiipeäminen oli paljon hauskempaa, sillä tältä reitiltä löytyi mukavasti teknisempää haastetta. Vuori tuntui muutenkin todella korkealta; paljon korkeammalta kuin edellinen kohteemme, vaikka tämä oli todellisuudessa hieman matalampi.

Köyttä ja...

...kaapelia pitkin kiipeämistä.

Noin puolissa välin vuorta.

Noin kahden tunnin kiipeämisen jälkeen luulimme jo saavuttaneemme huipun, mutta vuori jatkuikin vielä vaikka kuinka paljon! :D Matkalla tuli vastaan muutamia paikallisia kiipeilijöitä, joilta kyselimme hieman reittiohjeita. He olivat aivan kauhuissaan kuullessaan, minne olimme matkalla. Huipulle oli kuulemma vielä pitkä matka, ja pimeä oli jo kovaa vauhtia tulossa. Jatkoimme kuitenkin matkaa varoituksista huolimatta – emme me olleet lähteneet kiipeämään tänne asti luovuttaaksemme! :)

Temppeleitä vuoriston rinteillä.

Vuoren huippu häämöttää taustalla.

Noin 300 metriä ennen huippua Alpille tuli kuitenkin huono olo, eikä hän pystynyt enää jatkamaan. Päätimme, että Alpi jää siihen lepäämään ja minä otan loppukirin valloittaakseni huipun yksin. Lähdin saman tien matkaan. Viimeiset 300 metriä taittuivat vauhdilla, ja pääsin kuin pääsinkin huipulle asti! Maisemat olivat erittäin hienot, vaikka taivaalle kerääntyneet pilvet hieman haittasivatkin näkyvyyttä. Pällistelin huipulla hetken aikaa, minkä jälkeen lähdin kiireesti takaisin alaspäin katsomaan, oliko Alpi kunnossa. Paluumatka sujui nopeasti, eikä aikaakaan, kun olin jo takaisin Alpin luona. Hänellä oli onneksi jo parempi olo, joten lähdimme yhdessä suuntaamaan kohti vuoren juurta.

Huipun maisemaa.

Alasmeno taittuikin sitten suurimmaksi osaksi pimeässä, mutta se ei menoa haitannut yhtään. Yhteensä reissuun hurahti kuutisen tuntia, ja olimme molemmat erittäin nälkäisiä sekä poikki. Tämä vuori oli meidän molempien mielestä edellistä parempi, sillä sieltä avautuivat upeammat näköalat ja reitti oli mukavan vaativa. Kunpa keli vain olisi ollut vähän kirkkaampi!

31.3. Keskiviikko

Keskiviikkona sää oli melko huono, sillä vesisadetta oli luvattu koko päiväksi. Päätimme tehdä jotain sisätiloissa, ja mieleemme tulikin lähteä testaamaan korealaista kylpylää. Matka kohteeseen taittui jälleen mukavasti metrolla.

Kylpyläkulttuuri täällä on hieman erilainen kuin koto-Suomessa. :D Kylpytilat olivat erikseen miehille ja naisille, joten uimahousuja ei tässä paikassa tarvittu :). Ainakin miesten puolella kylpylän keskellä oli paljon erilaisia lämpimiä altaita sekä yksi suuri kylmävesiallas. Altaita reunustivat ovet, joista pääsi eri saunoihin. Olihan se aika hauska näky, kun paikassa oli satakunta asiakasta, jotka kaikki vetelivät menemään aivan ilkosillaan! :D

Ensiksi suuntasimme saunaan, joka poikkesi suuresti perinteisestä suomalaisesta saunasta, sillä sieltä puuttuivat kokonaan kiuas ja kivet. Sauna toimi siten, että tilaa ympäröivistä pienistä reijistä virtasi tasaisesti kuumaa ja kosteaa ilmaa. Tykkäsimme Alpin kanssa tästä saunasta, sillä lämpötila ja kosteus pysyivät koko ajan miellyttävän tasaisina. Lämpimässä höyryssä pystyikin istumaan pitkään ilman, että ilma alkoi ahdistaa tai tuli tarve paeta heti viileään suihkuun.

Uima-altaissa ei oikeastaan ollut mitään tavallisesta poikkeavaa – muuta kuin se, että siellä polskittiin munasillaan. Saunan ja altaiden lisäksi paikassa olisi voinut ottaa hieronnan ja pesun. Emme kuitenkaan uskaltaneet tai halunneet mennä käsittelyyn, sillä katselimme, että hieronta näytti lähinnä muiden miesten tekemältä hellältä hyväilyltä. :D Lisäksi pesuun olisi kaiketi kuulunut kokovartalokuuraus alapesuineen, mikä ajatuksenakin yökötti suuresti. :D

Illalla lähdimme vielä shoppailemaan. Kauppakierros oli siitä erikoinen, että ostimme Alpin kanssa molemmat alun perin 200 euroa maksaneet bleiserit. Tuotteissa oli huikea 96,5 % alennus, joten loppuhinnaksi jäi vain seitsemän euroa per takki! :D:D

Illan shoppailumeiningit.

1.4. Torstai

Tänään oli viimeinen päivämme Soulissa. Huomenna lähdemme bussilla kohti Busania, joten päivään kuului jonkin verran käytännön asioiden hoitamista. Ensiksi kävimme vaihtamassa hieman lisää valuuttaa: Alpi vaihtoi huimat 1 200 000 wonia ja minä vaivaiset 900 000 wonia. Vuonna 2010 miljoona wonia vastasi noin 700:aa euroa.

Kun raha-asiat olivat kunnossa, oli aika siivota kämppämme. Kahden Soulin-viikon aikana olimme onnistuneet kerryttämään huoneemme lattialle vaivaiset seitsemän pussia roskaa! :D Rankan siivousurakan jälkeen suuntasimme lounaalle, ja luvassa oli todellista korealaista erikoisherkkua: elävää mustekalaa. :P

Odotimme etukäteen, että eteemme tuotaisiin kokonainen elävä mustekala. Tarjoilija kantoikin pöytään lautasellisen mustekalan lonkeroita, jotka luikertelivat ja kiemurtelivat villisti ympäriinsä. :D Tilanne oli erittäin hauskan näköinen: kun lonkeronpalan yritti kalastaa syömäpuikoilla, se tarrasi imukupeillaan tiukasti kiinni puikkoon, eikä sitä meinannut saada irti millään. Kaikkein hupaisinta oli kuitenkin se, kun lonkeron laittoi suuhunsa – se imeytyi saman tien kiinni myös huuliin ja kieleen! :)

Ajattelimme ennen syömistä, että elävän mustekalan syöminen olisi enemmänkin pelkkä hauska kokemus kuin mikään makunautinto. Yllätykseksemme maku oli kuitenkin aivan ok – ei oikeastaan hyvää, muttei pahaakaan. Tämä oli kyllä ehdottomasti yksi reissun hauskimmista kokemuksista! :D

Ruokailun jälkeen varailimme hostellimme omistajan avustuksella lentolippuja tulevia kohteita varten. Varasimme lennot Busanista Jeju Islandille (joka on saari Etelä-Korean eteläpuolella) sekä sieltä takaisin Souliin. Suunnitelmana on olla Busanissa viisi päivää ja Jejulla peräti kymmenen päivää. Jejun jälkeen ehdimmekin viettää Soulissa enää ainoastaan yhden päivän ennen Suomeen paluuta.

Mustekalan syönnin lisäksi tarvitsimme myös kunnon lihaa. Nämä perinteiset korealaiset grilli-ravintolat ovat kyllä loistavia; liha ja kasvikset tuotiin raakana pöytään ja asiakas saa itse grillata oman ruokansa.

2.4. Perjantai

Eilen jätimme Soulin taaksemme ja suuntasimme kohti uutta upeaa kaupunkia – Korean etelärannikolla sijaitsevaa Busania. Busan on Korean toiseksi suurin kaupunki, jossa asuu noin viisi miljoonaa ihmistä, ja se tunnetaan myös maailman viidenneksi suurimpana satamakaupunkina.

Lähdimme Soulista bussilla kello yhden maissa iltapäivällä. Matkaa Busaniin kertyi noin 500 kilometriä, ja reissu taittui mukavasti neljässä ja puolessa tunnissa. Busanin bussiasemalta jatkoimme matkaa metrolla kohti etukäteen varaamaamme hostellia. Löysimme paikan todella helposti, sillä meillä oli hyvät ohjeet perille asti.

Hostellin ensivaikutelma oli oikein hyvä, joskin se hävisi hieman Soulin loistavalle majapaikallemme. Pienen esittelykierroksen jälkeen pääsimme omaan huoneeseemme. Huone oli kuin vastarakastuneiden romanttinen kuherruspesä: sieltä löytyi jättimäinen parisänky kahdella mansikkatyynyllä, vaaleanpunainen peitto ja kaiken huipuksi jopa tapetit olivat täysin vaaleanpunaiset! :D:D

No comments. :D

Hostelliin tutustumisen jälkeen menimme syömään erääseen lähiravintolaan ja katselemaan hieman ympäristöä. Hostellimme seutu vaikutti todella vilkkaalta ja villiltä: joka puolella loistivat välkkyvät valot, ja kadut olivat täynnä baareja, kauppoja, ravintoloita sekä bilettävää paikallista nuorisoa. Tästä syystä ruokapaikkakin löytyi helposti. Loppupäivä sujuikin rennosti ottaen ja lähiseutuja kierrellessä.

Hostellin lähiympäristöä.

3.4. Lauantai

Sääennusteet lupasivat koko Busanin-vierailumme ajaksi yli 15 asteen lämpötiloja ja aurinkoa. Lauantai sattui kuitenkin olemaan reissun ainoa pilvinen päivä, joten päätimme pyhittää sen sisäaktiviteeteille.

Aloitimme päivän suuntaamalla maailman suurimpaan ostoskeskukseen. Olimme lukeneet matkaoppaasta etukäteen, että tämän ostoshelvetin pinta-ala on miltei 300 000 neliömetriä. Paikka tosiaan näytti aivan valtavalta: kerroksia oli peräti 14, ja jokainen niistä oli oma jättimäinen maailmansa.

Kiertelimme käytäviä tunnin verran ja totesimme nopeasti, ettei sieltä kyllä löytyisi meille mitään ostettavaa. :D Kaikki puodit olivat poikkeuksetta kalliita luksus- ja huippumerkkien liikkeitä. Sisätiloihin kyllästyttyämme käväisimme vielä ulkopuolella nappaamassa muutamat valokuvat rakennuksesta, minkä jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa.

Maailman suurin ostoskeskus.

Ostoskeskusjättiläisen jälkeen suuntasimme Aasian suurimpaan kylpylään. Paikka oli kuitenkin pienoinen pettymys, sillä se ei oikeastaan poikennut Soulin kylpylästä juuri mitenkään muuten kuin kooltaan. Hauskinta paikassa olivat yli 45-asteiset kuumat altaat. Niissä ei pystynyt istumaan kuin pienen hetken, sillä tuntui siltä, että iho alkaisi sulaa irti! Lisäksi kylpylässä oli saunoja, joiden lauteilla pystyi katsomaan televisiota. Kylpemisen jälkeen palasimme hostellille lepäilemään vähän aikaan.

Yön koittaessa otimme taksin rannalle, josta piti matkaoppaan mukaan olla upeat näköalat. Paikka oli tosiaan uskomattoman hieno: ympärillä kohosi valtavasti korkeita rakennuksia, ja kaupungin valot heijastuivat upeasti mereen. Napsimme paikasta muutamia tyylikkäitä kuvia, minkä jälkeen lähdimme kävelemään rannikkoa pitkin johonkin suuntaan. Matkan varrella bongasimme suuren kalasataman sekä suljetun huvipuiston, muttemme mitään sen kummallisempaa. Käveltyämme tunnin verran otimme taksin alle ja hurautimme takaisin "kotiin".

Ranta oli yksi Busanin siisteimpiä paikkoja.

Näkymät toiseen suuntaan.

4.4. Sunnuntai

Tänään olimme päättäneet aloittaa päivän käymällä Korean suosituimmalla rannalla, joka sijaitsi melko lähellä hostelliamme. Metrollahan me taas lähdimme liikkeelle, ja matkaa kertyi noin kymmenen pysäkinvälin verran. Ranta oli todella hienon näköinen paikka: se on parisen kilometriä pitkä ja suurten rakennusten, meren sekä vuorten ympäröimä.

Rannalla oli jo melko paljon ihmisiä, vaikka mittari näytti vasta viittätoista lämpöastetta auringon paistaessa täydeltä taivaalta. Pelailimme hiekalla vähän jalkapalloa ja heittelimme frisbeetä. Hetken aikaa pelailtuamme seuraamme liittyi kahden tytön ja yhden pojan seurue, ja jäimme heittelemään frisbeetä heidän kanssaan. Ennen kuin tiemme erosivat, he halusivat antaa meille kiitokseksi seurasta suklaata ja purkkaa! :D Sen jälkeen pelasimme Alpin kanssa vielä hetken kahdestaan, ja Alpi kruunasi rantapäivän käymällä lopuksi bokserit jalassa uimassa.

Taiturimaista jalkapallon käsittelyä

Pelikaverimme.

Rannan jälkeen kävimme pyörähtämässä hostellilla, ja seuraavaksi luvassa oli matkaoppaan suosittelemia shoppailumestoja. Emme tosin löytäneet niistä tälläkään kertaa muuta kuin yhden pipon Alpille.

"Shoppailun" jälkeen ohjelmassa oli pientä lepäilyä hostellilla. Kun akkumme olivat latautuneet, päätimme lähteä katsastamaan majapaikkamme vieressä sijaitsevia baareja. Aivan nurkan takaa löytyi Ghetto-niminen baari, jossa näytti olevan hyvä meininki. Tunnelma oli tosiaan katossa: paikka ei ollut kovinkaan suuri, mutta porukkaa oli reilusti ja kaikki olivat täysillä mukana. Seurasimme Alpin kanssa menoa tunnin verran, kunnes baariympäristö alkoi kyllästyttää ja suuntasimme takaisin huoneeseemme.

5.4. Maanantai

Tänään aloitimme päivän suuntaamalla suoraan rannalle. Mittarissa oli +18 astetta ja aurinko paistoi, eli keli oli meille suomalaisille aivan täydellinen. Pelailimme hiekalla jalkapalloa, heittelimme frisbeetä ja lopuksi kävimme molemmat bokserit jalassa uimassa. Paikallinen porukka katsoi ja kummasteli touhuamme huolella, sillä olimme koko rannan ainoat uimarit. On kyllä jännä, ettei kukaan muu uinut, sillä vesi oli mielestämme jo oikein mukavan lämpöistä!

Naatiskelua.

Ranta-hölläilyjen jälkeen katsoimme ympärillemme ja huomasimme siistin näköisen kallionkielekkeen noin kilometrin päässä rannasta. Olimme molemmat saman tien valmiita lähtemään sinne kiipeilemään. Paikalta avautuivatkin erittäin upeat näköalat, ja saimme napattua sieltä taas muutamia hyviä kuvia muistoksi.

Näkymät rannan viereiseltä kallionkielekkeeltä.

Kalliolta käsin huomasimme pienen vuoren, jonka huipulla näkyi temppeli, joten suuntasimme seuraavaksi sitä kohti. Matka vuoren juurelle oli melkoista offroad-rämpimistä: kuljimme vetisten peltojen, paikallisten kotipihojen ja jopa junaraiteiden poikki. Loppumatka vuorelle taittui kuitenkin onneksi ihan kunnon tietä pitkin. Itse vuorelta avautuivat taas oikein mukavat näköalat.

Vuoren maisemaa.

Saman tien huomasimme taustalla vielä toisenkin vuoren, ja sinnekin oli yksinkertaisesti pakko päästä. Sinne oli kuitenkin sen verran reilusti matkaa, että järki voitti ja päätimme ottaa alle taksin.

Tältä uudemmalta vuorelta avautuivatkin jo huomattavasti paremmat näköalat, ja saimme napattua taas läjän todella hienoja kuvia.

Toisen vuoren meininkiä.

Näkymät rannan suuntaan.

Sitten meillä alkoikin olla jo nälkä, joten aloimme suunnitella paluumatkaa. Se osoittautuikin yllättävän hankalaksi. Odottelimme vuoren kupeessa kulkevalla tiellä jonkin aikaa taksia, mutta kun niitä ei näkynyt, ei auttanut muu kuin laittaa peukut pystyyn. :) Onni oli matkassa, sillä heti toinen ohi ajanut auto pysähtyi ja poimi meidät kyytiinsä vieden meidät alas vuorelta.

Vuoren juurelta nappasimme virallisen taksin, mutta matka sai erikoisen käänteen. Kuski ajoi meidät jollekin hämärälle syrjäkadulle ja käski meidän hypätä tylysti ulos autosta. Olimme molemmat aivan ihmeissämme, mutta eipä siinä auttanut muu kuin poistua autosta – rahaa me emme tosin suostuneet kyydistä maksamaan senttiäkään! Jouduimme kävelemään pitkän matkan pikkuteitä ja offroad-reittejä pitkin, ennen kuin löysimme takaisin isommalle tielle. Sieltä saimme lopulta uuden taksin, joka vei meidät perille asti suoraan erään loistavan ravintolan eteen. :P Tämä sekoilu oli loppujen lopuksi erittäin hauska kokemus, kun painelimme menemään aivan randomilla! :D

Illalla ajattelimme vielä lähteä yö patikoinnille lähellä sijaitsevalle vuorelle. Satuimme mainitsemaan tästä ideasta hostellimme omistajalle, joka ehdotti, että ottaisimme suosiolla taksin aivan vuoren huipulle asti. Itse en aluksi innostunut ideasta kovinkaan paljon, mutta Alpin terveys alkoi vähän pettää, joten päätimme taipua ehdotukseen. Kuski hurautti kanssamme ylös vuorelle, odotteli meitä rauhassa 20 minuuttia ja toi meidät takaisin alas. Koko lysti maksoi vaivaiset viisi euroa per naama. Vuoren huipulta avautuivat kyllä aivan mahtavat iltamaisemat, kun kaikki kaupungin valot loistivat alapuolellamme. Näkyä on mahdotonta kuvailla sanoin, ja kameran ruudultakin maisemat näyttivät pelkältä roskalta todellisuuteen verrattuna. Aiomme ehdottomasti mennä huomenna yöllä samalle vuorelle uudestaan jalkaisin, jotta meillä on enemmän aikaa valokuvaukseen.

Busanin valot! Vuoren päältä

Tässä vielä loppukevennykseksi:
Olemme tavanneet reissun aikana jo kaksi tyyppiä, jotka ovat käyneet Suomessa. Ensimmäinen heitti meille heti: "U guys are from Finland and u don't drink alcohol!" Toinen puolestaan sanoi, kun olimme lähdössä yöllä ulos: "Don't drink too much." Vastasin siihen: "Actually we don't drink at all", johon kaveri totesi silmiään pyöritellen: "I don't believe u, every Finnish guy drinks alcohol!" :D

6.4. Tiistai

Tänään oli viimeinen kokonainen päivämme Busanissa, sillä huomenna suuntaamme Jeju Islandille. Päivän suunnitelmiin kuului ensiksi vierailla eräällä saarella, josta piti avautua upeat maisemat. Saaren jälkeen tarkoituksena oli suunnata johonkin "Cherryplaza" nimiseen paikkaan katsomaan puita, jotka kukkivat vain viikon verran vuodesta. Lopuksi aikomuksena oli katsastaa Busanin ydinkeskusta – ja yöllä mahdollisesti toteuttaa se eilinen vuoripatikointi.

Lähdimme hostellilta metrolla kohti saarta. Kohde oli kyllä saari, mutta se sijaitsi niin lähellä manteretta, että perille pääsi kävelemään suoraan siltaa pitkin. Maisemat olivat poikkeuksellisen loistavat: ympärillä kohosi korkeita rakennuksia, metsää ja merta.

Vierailu todellakin kannatti, sillä saimme napattua matkaan erittäin hienoja valokuvia. Tutkimme paikkaa jalkaisin lähemmäs kolmen tunnin ajan.

Saaren korkeat rakennukset.

Korealaisia munkkeja.

Rannikolla.

Alpi oli vähällä mulpata hyppimällä liukkaita kiviä pitkin.

Saarelta näki tutulle rannalle asti.

Jatkoimme matkaa metrolla sinne Cherry Plazalle Odotuksemme eivät olleet kovin korkealla, koska kumpikaan meistä ei hirveästi perusta mistään rehuista. Yllätykseksemme paikka osoittautui kuitenkin todella hienoksi. Kyseessä oli pitkä katu, jonka molemmin puolin oli istutettu puita. Puun kukat kaareutuivat kokonaan tien yläpuolelle ja sivuille muodostaen upean, elävän kukkatunnelin. Vierailu todellakin kannatti, vaikka alkuun olimmekin hieman epäluuloisia!

Cherryplaza.

Seuraavaksi suuntasimme sitten keskustaan. Olimme kaikesta kävelystä jo erittäin poikki, mutta keskusta-alue oli yksinkertaisesti pakko käydä vielä tsekkaamassa. Paikka oli loppujen lopuksi melko peruspaketti: alue koostui yhdestä suuresta pääkadusta, josta haarautui pienempiä sivukatuja. Pääkatu oli kuitenkin niin älyttömän pitkä, ettemme millään jaksaneet kävellä sitä kokonaan päästä päähän. Keskustan myymälöistä tarttui matkaan uusi vyö, aurinkolasit sekä tietenkin Korea-aiheinen lippis!

Downtown.

Päivän päätteeksi huomasimme lähistöllä korkean näköalatornin, joten senkin juurella oli vielä aivan pakko käydä pyörähtämässä. Torni sijaitsi pienen kukkulan laella. Sinne nouseminen ei onneksi ollut kovin raskasta, sillä ylös asti johtivat katetut liukuportaat! :) Kukkulan huipulla oli tornin lisäksi myös perinteisiä temppeleitä. Nähtävyydet eivät kuitenkaan jaksaneet enää tässä vaiheessa suuremmin kiinnostaa, sillä jalat olivat aivan loppu ja meitä väsytti molempia aivan älyttömästi.

Näköala torni ja temppeleitä.

Seuraavaksi suuntasimme nopeasti kukkulalta alas ja riensinme metrolla takaisin hostellille lepäämään. Eiliselle vuorelle lähtö ei tullut enää kuuloonkaan – kello oli jo sen verran paljon, etteivät metrotkaan enää kulkeneet. Huomenna edessämme on siis lyhyt lentomatka Jejun saarelle, jossa viivymme seuraavat kymmenen päivää.

Jeju on Etelä-Korean suurin saari, joka sijaitsee maan eteläpuolella. Saari on noin 73 kilometriä leveä ja 31 kilometriä pitkä. Saarella sijaitsee koko Korean korkein vuori, Hallasan, joka kohoaa melkein 2000 metrin korkeuteen – ja se meillä olisi tietysti tarkoitus käydä valloittamassa! :) Saaren asukasluku on reilut puoli miljoonaa. Olemme varanneet hotellin saaren eteläosassa sijaitsevasta Seogwipon kaupungista, jossa asuu noin 150 000 ihmistä. Muuta emme paikasta sitten tiedäkään! :)

7.4. Keskiviikko

Eilen jätimme Busanin taaksemme ja lensimme Jejulle. Lento kesti vain vaivaisen tunnin verran. Lentokone laskeutui Jejun pääkaupunkiin Jeju Cityyn aivan saaren pohjoisosaan, josta jatkoimme matkaa bussilla saaren halki Seogwipoon.

Perille saavuttuamme kirjauduimme hotelliimme. Oli oikeastaan ihan mukavaa vaihtelua yöpyä vaihteeksi hotellissa noin 20 hostelliyön jälkeen! Eipä siinä loppujen lopuksi muuta eroa ollut kuin se, että saimme nauttia omasta rauhasta sekä omista vessa- ja suihkutiloista.

Saavuimme Seogwipoon vasta myöhään illalla, joten emme enää ehtineet tai jaksaneet tehdä ihmeitä. Kävimme ainoastaan syömässä ja tutkimme hieman hotellimme lähiympäristöä. Illallisen jälkeen tapasimme hotellillamme kanadalaisen miehen. Hän ehdotti, että tekisimme huomenna jotain yhdessä, ja me totta kai suostuimme ehdotukseen riemulla

Tuttua ja turvallista possun friteerattua pihviä. Sitä sai onneksi myös Jejussa. :P

8.4. Torstai

Lähdimme tänään aamulla – eli kello 13.00 :D – hotelliltamme vuokratuilla pyörillä kiertelemään kaupunkia ja saarta yhdessä kanadalaisen kaverin kanssa. Meillä ei ollut tarkkaa määränpäätä, vaan lähdimme vain jonnekin päin tutkimaan paikkoja.

Poljimme noin 7 kilometriä ja päädyimme jonkinlaiselle pikkulammelle, jossa oli mahdollisuus vuokrata kajakkeja. Minä ja Alpi lähdimme saman tien melomaan. Kanadalainen puolestaan suuntasi takaisin hakemaan aurinkolasejaan, jotka olivat unohtuneet kahvilaan, jossa olimme käyneet aikaisemmin.

Kajakeilla meneminen oli itsessään tosi siistiä. Harmillisesti niillä ei kuitenkaan saanut mennä minne halusi, vaan piti pysytellä tarkkaan rajatulla alueella. Se oli vähän perseestä.

Kajakilla paineltiin menemään kapeassa luodossa.

Olympiatason meloja.

Melomisen jälkeen jatkoimme matkaa kolmesta pekasta pyörillä etsimään hyvää ravintolaa. Matkalla silmiimme osui kyltti, jossa luki "to waterfalls", joten pakkohan ne vesiputoukset oli käydä tsekkaamassa! Paikka oli ympäristöltään ihan siisti, vaikka itse putous osoittautuikin loppujen lopuksi aika piskuiseksi.

Pienen putouspysähdyksen jälkeen nälkä alkoi jo kurnia, ja jatkoimme matkaa ravintolaa metsästäen. Etsinnässä kesti tovi, ja hyvä ruokapaikka löytyi lopulta vasta aivan kotikulmiemme liepeiltä. Tilasimme pöydän keskelle pari isoa annosta, jotka jaoimme porukalla kolmeen pekkaan.

Ruoan jälkeen oli ihana suunnata takaisin hotellille lepäilemään. Pyörien päällä vierähti kaikkiaan kahdeksan tuntia – takana oli siis täysi työpäivä satulassa! :) Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ensimmäinen päivä Jejussa.

Joppe ja kanukki.

9.4. Perjantai
Päivän päätavoitteena oli saada vuokrattua skootterit, mutta homma näytti etukäteen erittäin pahalta. Koreaan on nimittäin tullut uusi laki, jonka mukaan skootterinkin vuokraamiseen vaaditaan kansainvälinen ajokortti. Päätimme epätoivosta huolimatta kysyä hotellimme omistajalta, tietäisikö hän mitään paikkaa, josta menopelit voisi saada alle. Omistaja antoikin meille osoitteen vuokraamoon, josta se saattaisi ehkä onnistua. Lähdimme aamulla saman tien taksilla kohti liikettä – skippasimme jopa aamupalan ja suihkun, koska halusimme mopot alle mahdollisimman pian.

Vuokraamolle päästyämme työntekijä ilmoitti heti kättelyssä, että meillä pitäisi olla kansainvälinen kortti ja blaa blaa blaa. Menimme Alpin kanssa vähän sivummalle miettimään jatkosuunnitelmaa ja miettimään, mistä voisimme kysellä seuraavaksi.

Noin viiden minuutin kuluttua liikkeen työntekijä tuli kuitenkin peräämme ja kysyi: "Do you know how to drive?"
Vastasin epäröimättä: "Of course we know, we have our own scooters in Finland!" (Täysi valhe, sillä meikäläinen ei ollut ikinä edes ajanut skootterilla :D).
"If you promise, that no accidents, I will rent scooters for you", nainen sanoi.
Eihän siinä auttanut kuin marssia takaisin sisälle ja allekirjoittaa paperit, joissa käytännössä lupasimme korvata aivan kaiken, jos jotain sattuisi. Sitten vain kypärät päähän ja menoksi – skootterit olivat allamme! :)

Kävimme nopeasti hotellilla hoitamassa aamutoimet ja syömässä aamupalaa, jonka jälkeen lähdimme painamaan skoottereilla rannikkoa pitkin jonnekin päin. Ajelimme lähemmäs 30 kilometriä ja pysähtelimme tasaisin välein ihailemaan maisemia. Vähitellen alkoi kuitenkin väsymys painaa, joten päätimme kääntää keulat kohti majapaikkaa. Kotimatkakin sujui loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka eksyimme muutaman kerran ja jouduimme kyselemään paikallisilta ajo-ohjeita.

Jejun maisemaa miehekkään skootterin kyydistä.

Ajelun jälkeen otimme parin tunnin unet, mikä tuli erittäin tarpeeseen. Lepäilystä saadulla energialla jaksoimme vielä illalla lähteä skoottereilla tutkimaan kaupunkia. Pörräsimme rinkiä kaupungin kaduilla tunnin verran, kunnes palasimme takaisin kämpille nukkumaan

10.4. Lauantai

Lauantaiaamuna ensimmäinen tehtävämme oli suunnata takaisin skootterivuokraamoon varaamaan menopelit myös tälle päivälle. Mitään sen suurempia suunnitelmia meillä ei tälle päivälle ollut. Teimme nopean heräteostospäätöksen ja lähdimme ensitöiksemme katsomaan Seogwipon pääkadun vaateliikkeitä, mutta emme löytäneet sieltä yhtikäs mitään.

Epäonnistuneiden "shoppailujen" jälkeen painelimme takaisin kämpille miettimään päivän ohjelmaa. Suunnitteluun ei mennyt kauaa, sillä keksimme lähteä tsekkaamaan Jejun World Cup -stadionin. Olimme kuulleet, että futisstadionin lisäksi sieltä pitäisi löytyä muun muassa vesipuisto. Skoottereilla matka taittui erittäin kätevästi, kun välimatkaa oli noin 7 kilometriä.

Stadionille päästyämme huomasimme kuitenkin, että vesipuisto oli vielä suljettu ja aukeaisi vasta myöhemmin kesällä. Ei hätää, sillä stadionin uumenissa oli auki sekä kylpylä että elokuvateatteri. Päätimme ottaa ilon irti ja suunnata ensin kylpylään ja sen jälkeen leffaan.

Itse kylpylä ei oikeastaan poikennut millään lailla aiemmista kokemuksistamme, mutta paikallinen kulttuuri jaksaa silti aina naurattaa meitä. Porukka vetää siellä täysin alasti menemään ja jengi hiplailee ja pesee toisiaan selästä aivan muina miehinä :D Jos tällaista tekisi Suomessa julkisessa saunassa, saisi välittömästi melkoisen homoleiman otsaansa :D

Kylpylän rentouttamina kävimme syömässä ravintolassa ja suuntasimme lopulta leffateatterin hämäryyteen. Katsoimme elokuvan Clash of the Titans, joka oli kyllä aivan erittäin paska :D Mutta tulipahan käytyä.

Stadion.

Illalla päätimme vielä lähteä tsekkaamaan Seogwipon baarielämää, mikä oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty :D Ensin ajelimme skoottereilla puoli tuntia ympäriinsä löytämättä yhtikäs mitään. Päätimme lopulta jättää mopot parkkiin erään vilkkaamman näköisen kadun varteen ja jatkaa baarijahtia jalkaisin.

Noh, seuraava puolituntinen sujui sekin pelkästään kävellessä. Lopulta huumorintaju alkoi loppua ja totesimme, että "mennään nyt sitten vaikka tuohon". Paikkaan johti portaat ylös, mutta kun kurkkasimme ovesta sisään, baarissa ei näkynyt ristin sielua.

Emme kuitenkaan menettäneet vielä toivoamme, sillä olimme ulkoa käsin huomanneet, että rakennuksen kolmannessa kerroksessa välkkyi jokin discon näköinen paikka. Kipaisimme raput ylös ja avasimme oven – vain tajutaksemme, ettei kyseessä todellakaan ollut mikään disco, vaan paikallinen bordelli :D Siinä vaiheessa nostimme kädet pystyyn, luovutimme ja lähdimme suorinta tietä kämpille nukkumaan.

11.4. Sunnuntai

Sunnuntaiksi oli luvattu rankkaa vesisadetta, joten teimme heti aamusta fiksun päätöksen ja palautimme skootterit vuokraamoon. Sen jälkeen palasimme hotellille pähkäilemään päivän ohjelmaa. Selailimme Jejun matkailuesitteitä ja luimme opaskirjoja etsien jotain sadepäivän tekemistä. Silmiini osui lopulta mainos sukellusveneseikkailusta – ei muuta kuin sinne siis!

Lippu sukellukselle maksoi lähemmäs 30 euroa, mikä ei mielestämme ollut ollenkaan överi hinta. Ennen lähtöä lueskelimme sukellusveneen esitteitä ja vastaan tuli aika hauska sattuma: kyseinen alus oli nimittäin valmistettu Suomessa! :)

Sitten oli itse sukelluksen vuoro. Vene lipui aivan upeiden koralliriuttojen vierestä, ja aluksen ulkopuolella ui sukeltaja, joka houkutteli värikkäitä kaloja aivan ikkunoidemme eteen. Kävimme syvimmillään jopa 40 metrissä, ja koko homma kesti noin tunnin. Reissu oli kaiken kaikkiaan oikein mukava kokemus – ei ehkä mikään täysin maailmoja mullistava elämys, mutta ehdottomasti testaamisen arvoinen ja hauska tapa viettää sadepäivää.

Ei oikein meidän kameroissa riittänyt teho ikuistamaan tätä retkeä.

Sukelluksen jälkeen taivas selkeni hetkeksi ja vesisade taukosi, joten päätimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja lähteä tutkimaan ympäristöä. Aivan sukellusvenelaiturin vierestä lähti näyttävä silta, joka johti pienelle, asumattomalle Saeseom-saarelle.

Koko pienen saaren ympäri kiersi mukava luontopolku, jota lähdimme kiertelemään. Paikka oli itse asiassa tosi hauska: saari itsessään oli siisti ja vehreä, ja kävelyn varrella avautuivat todella hienot näkymät suoraan avomerelle.

Saimme kierroksen juuri sopivasti valmiiksi, sillä heti sen jälkeen alkoi se etukäteen luvattu kunnon rankkasade. Vettä tulikin sitten aivan saavista kaatamalla koko loppupäivän ja tulevan yön yli. Koska ulos ei ollut mitään asiaa, loppupäivä menikin visusti sisätiloissa sängynpohjalla makoillessa ja ladatessa akkuja seuraavia seikkailuja varten :)

Näkymää saarelta.

12.4. Maanantai

Tälle päivälle oli luvattu kunnon hellesäätä, mittarin kolkutteli lähes +20 astetta. Aamun ensimmäinen homma oli tietysti hakea skootterit takaisin vuokraamosta – näin lämmin päivä oli pakko hyödyntää biitsillä!

Matkaa lähimmälle rannalle kertyi skoottereilla noin 20 kilometriä. Matka taittui kuitenkin nopeasti ja mukavasti merenrantateiden upeita maisemia ihaillessa. Lisäksi meidän mopot kulkevat parhaimmillaan mukavat 70 km/h :D

Ranta oli erittäin hieno ja tarjoili taas sitä parasta, mahtavaa korealaista maisemaa: hiekkaa ympäröivät kalliot, vuoret ja tietysti kimalteleva meri. Heiteltiin rannalla frisbeetä ja potkittiin palloa. Meidän lisäksemme paikalla oli aluksi vain muutama ihminen.

Noin puolen tunnin pallottelun jälkeen rauhallisuus oli tiessään, kun rannalle ryntäsi lähemmäs 200 koululaista koulupuvut päällään. He alkoivat saman tien heittelemään toisiaan mereen vaatteet märkänä. Eipä siinä mitään, me jatkoimme omia pelailujamme.

Vähän ajan päästä luokseni ryntäsi kuitenkin kymmenen tytön lauma, ja he kaikki halusivat välttämättä samaan kuvaan kanssani! Kaikki kymmenen tulivat vuorotellen poseeraamaan kanssani yhteiskuviin. Seuraavaksi olikin sitten Alpin vuoro päästä linssiluteeksi samojen tyttöjen kanssa :D Olisikin hauska tietää, kuinka monen korealaisen tytön Facebook-profiilista löytyy meikäläisten kuvia tämän päivän jälkeen!

Rantsulla.

Koululaiset viipyivät rannalla vielä hetken aikaa, minkä jälkeen he poistuivat paikalta ja mekin päätimme Alpin kanssa tehdä samoin. Kotimatka ei valitettavasti ollut läheskään yhtä mukava kuin menomatka. Kamppeemme olivat pallottelun ja rantahulinoiden jäljiltä aivan märkiä, ja kelikin oli ehtinyt viilentyä huomattavasti.

Vauhdissa tuli aivan jäätävän kylmä, ja varsinkin sormet olivat skootterin sarvissa aivan kohmeessa. Kotona odottanut kuuma kylpy pelasti kuitenkin tilanteen – siellä tulikin sulateltua itseään kokonaiset 45 minuuttia :P Illalla emme oikeastaan jaksaneet tehdä enää mitään, sillä olimme molemmat päivän jäljiltä aivan poikki.

Pienestä palelusta huolimatta skootteri on ehdottomasti paras tapa tutkia Jejun saarta. Rannikkoteiltä avautuvat aivan mielettömät maisemat merelle, ja lämmin ajoviima kruunaa vapauden tunteen.

13.4. Tiistai

Tälle päivälle meillä ei ollut oikeastaan minkäänlaisia suunnitelmia. Intensiivisten reissupäivien jälkeen päätimme ottaa aika iisisti, emmekä alkaneet stressata tekemisistä. Kävimme vain ulkona pelailemassa hieman futista ja ajelimme skoottereilla ympäri lähiseutuja ilman sen suurempia päämääriä. Välillä tekee hyvää vain nauttia reissuelämästä ilman aikatauluja.

Jejun hienoja luonnonmaisemia.

Illalla, kun olimme tekemässä lähtöä hotellilta syömään, omistaja tuli juttelemaan meille jotain skoottereistamme. Päätimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja kysäistä mieltä askarruttavan kysymyksen:
”Mitä me tehdään, jos poliisi pysäyttää meidät?”

Vastaus tuli apteekin hyllyltä:
”Nostakaa kädet ilmaan ja sanokaa: no Korean, no Korean!” :D :D

Myöhemmin yöllä, kun olimme lähdössä vielä skoottereilla ilonpitoon, sama kaveri huusi peräämme: ”Don’t drink too much!” Tämän hotellin omistajan matkassa saa näköjään kaupan päälle aivan loistavia neuvoja elämää varten :D

14.4. Keskiviikko

Keskiviikolle olimme suunnitelleet hieman isompaa retkeä: tarkoituksena oli suunnata maailman pisimmälle laavatunnelille sekä eräälle pienelle saarelle, josta löytyisi tulivuori. Hyppäsimme bussiin, vaikka meillä ei ollut hajuakaan siitä, millä pysäkillä meidän kuuluisi jäädä pois. Tiesimme ainoastaan sen, että matkan pitäisi kestää suurin piirtein kaksi tuntia.

Kun olimme matkustaneet noin puolitoista tuntia, menimme kysymään apua bussikuskilta. Kuski ei puhunut sanaakaan englantia, mutta jotenkin hän onnistui viittilöimään meille oikean pysäkin – ja paikka osui onneksi aivan nappiin.

Bussipysäkiltä oli vielä parisen kilometriä matkaa itse laavaluolille. Emme jaksaneet alkaa kävellä, joten heitimme peukut pystyyn ja päätimme kokeilla onneamme. Liftaaminen kannatti, sillä matka taittui lopulta todella mukavasti kyydissä! Tämä oli jo reissun toinen kerta, kun saimme heti ensimmäisiltä ohiajavilta autoilijoilta kyydin – korealaiset ovat kyllä uskomattoman ystävällistä porukkaa :P

Perillä luolastolla (Manjanggul-laavatunneli) selvisi, että alueella olisi ollut yli viisi kilometriä erilaisia luolia ja hienoja paikkoja. Vierailijoille oli kuitenkin avattu vain yksi kilometrin pituinen pätkä tunnelia. Tunneli oli kyllä omalla tavallaan ihan hieno ja käymisen arvoinen kokemus, mutta ei loppujen lopuksi mikään aivan älyttömän mullistava näky.

Laavatunneli.

Luolaseikkailun jälkeen otimme alle taksin ja suuntasimme kohti tulivuorisaarta, sillä välimatkaa ei ollut kovinkaan paljoa. Vuori (Seongsan Ilchulbong) oli aikamoinen jylhä möhkäle ja kohosi arviolta noin 200 metrin korkeuteen. Kiipeäminen huipulle oli tehty suhteellisen vaivattomaksi, sillä ylös asti johti selkeät portaat.

Tunnelmaa huipulla pilasi kuitenkin hieman se, että väkeä oli liikkeellä aivan hillittömästi. Ylhäällä odotti vain suhteellisen pieni, aidattu tasanne, johon kaikki ne ihmismassat yrittivät ahtautua samaan aikaan. Ryysiksestä huolimatta paikka oli upeiden maisemiensa ansiosta ehdottomasti käymisen arvoinen.

Huipulta laskeuduttuamme suuntasimme pikkuhiljaa bussilla takaisin kohti majapaikkaa. Loppuilta sujui hotellilla hyvinkin rauhallisissa merkeissä – emme tehneet enää mitään ihmeellisempää, vaan vetelimme vain tyytyväisinä lonkkaa onnistuneen retkipäivän päätteeksi. :)

Taustalla tulivuoren kraatterin reuna.

Näkymää saarelle tulivuorelta käsin.

Kuvassa näkyvä korkea vuori on Mt. Jeju, joka Korean korkein vuori.

15.4. Torstai

Tämä päivä meni aikalailla puhtaasti chillaillessa. Kävimme pelailemassa vähän futista ja kiertelimme muuten vain lähitienoita.

Päivän ehdoton kohokohta koitti kuitenkin illalla. Alpi sai päähänsä, että meidän pitäisi lähteä syömään juuri siihen ravintolaan, jossa ruokailimme Jejun ensimmäisenä päivänä. Syykin selvisi nopeasti: siellä oli kuulemma työntekijänä tyttö, joka oli hymyillyt Alpille vähän siihen malliin :)

Minä en aluksi innostunut ideasta laisinkaan, joten teimme herrasmiesdiilin: suostun lähtemään mukaan ainoastaan, jos Alpi lupaa sanoa tytölle koreaksi "koal". Se tarkoittaa vapaasti suomennettuna "minä pidän sinusta" :) Ongelmana oli vain se, ettemme muistaneet ravintolan tarkkaa sijaintia. Lähdimme vain kävelemään sinne suuntaan, missä muistelimme paikan olevan. Harhailimme ja etsimme raflaa reilun tunnin verran, kunnes huutava nälkä vei voiton ja meidän oli pakko luovuttaa ja mennä johonkin toiseen ravintolaan syömään.

Ruokailun jälkeen minä suuntasin takaisin hotellille, mutta Alpi ei suostunut antamaan periksi. Hän jäi vielä hetkeksi kiertämään katuja ja etsimään mysteerityttöään, mutta ravintola pysyi visusti piilossa :)

16.4. Perjantai

Perjantaina koitti viimeinen päivämme Jejussa, ja ohjelmassa oli jotain suurta: tarkoituksena oli valloittaa Korean korkein vuori, Hallasan (1950 m). Jotta urakasta selvittäisiin kunnialla, herätyskello soi jo aamuseitsemältä – takana oli hurjat kolmen tunnin yöunet.

Vuoren valloitukseen oli valittavana neljä eri reittivaihtoehtoa. Me valitsimme pohjoisen reitin, jonka pitäisi esitteiden mukaan olla kaikkein vaativin. Suuntasimme ensitöiksemme bussilla reitin lähtöpisteelle vuoren juurelle.

Urakka oli selkeä: matkaa huipulle oli 8,7 kilometriä, ja paluumatka itäistä reittiä pitkin kattaisi 9,6 kilometriä. Ylös meno ei loppujen lopuksi ollutkaan mitenkään älyttömän vaativaa. Reitillä ei tullut vastaan samanlaisia köysikiipeilykohtia kuin kahdella edellisellä vuorella, jotka olemme reissussa selättäneet. Oikeastaan koko kiipeäminen oli pelkkää jyrkkää nousua ja kävelyä.

Nousu oli kaikesta huolimatta tosi kiva, ja matkan varrella pääsi ihastelemaan upeita maisemia. Retken ainoa miinuspuoli oli oikeastaan se, että olimme käytännössä koko matkan aivan pilvessä – mikä luonnollisesti haittasi näkökykyämme huomattavasti :D (Sallittakoon tällainen pieni reissusanaleikki!)

Matkalla huipulle.

Parhaimmillaankin näkyvyys oli tätä luokkaa.

Ylösmenoon meillä vierähti kaikkiaan noin kolme tuntia. Huipulle päästyämme vastassa oli melkoinen yllätys: siellä tuuli aivan älyttömän kovaa ja oli todella kylmä. Talven jäljiltä vuoren laella oli vielä hyvinkin paljon lunta muistuttamassa korkeuserosta.

Kovassa viimassa ei tehnyt mieli viihtyä kovinkaan pitkään. Olimme edelleen tukevasti keskellä sankkaa pilveä, joten emme nähneet edes paria metriä eteemme – ja rehellisesti sanottuna se jäätävä kylmyys oli aivan perseestä :D Pikaisen huiputuksen jälkeen oli enemmän kuin mukavaa kääntää katseet kohti alastuloa ja lämpimämpiä korkeuksia.

Huipulla ei hirveästi maisemia pystynyt ihailemaan.

Laskeutuminen sujuikin sitten erittäin nopeasti, sillä käytännössä juoksimme melkein koko matkan alas. Reissu otti kuitenkin koville: jalat ja varsinkin jalkapohjat menivät aivan rikki. Koska reitti oli epätasainen, jouduimme hyppimään jatkuvasti kiveltä kivelle, ja jokainen tömähdys tuntui ikävästi suoraan päkiöissä.

Selvitimme laskeutumisen arviolta kahdessa ja puolessa tunnissa. Alhaalta hyppäsimme suorinta tietä bussiin ja suuntasimme hotellille sulattelemaan itseämme lämpimään kylpyyn – siellä tulikin viihdyttyä tällä kertaa melkein kaksi tuntia :D

Illalla ei olisi tehnyt mieli liikahtaakaan, mutta edessä oli vielä pakollinen huoneen siivous ja kamojen pakkaaminen. Sen urakan jälkeen olimme niin valmiita unille, ettei mitään muuta todellakaan enää jaksettu tehdä.

17.4. Lauantai

Lauantaina oli edessä lentopäivä takaisin Seouliin. Itse lento sujui todella nopeasti ja mukavasti, sillä matka kesti vain puolitoista tuntia. Kun pääsimme illalla takaisin Souliin, matkaväsymys painoi sen verran, ettemme oikein jaksaneet tehdä muuta kuin käydä pyörähtämässä muutaman kerran paikallisissa ravintoloissa syömässä. Retki Jeju saarella oli ohi, ja oli aika palata kaupunkielämään!

Back to Seoul.

Koneen rengas tuli siivestä. :)

Jo Jejussa ollessamme olimme lukeneet uutisista, että Islannissa oli purkautunut tulivuori, joka sotki tehokkaasti Euroopan lentoliikennettä. Silloin pystyimme vielä vain toivomaan kädet ristissä, ettei tilanne vaikuttaisi meidän kotilentoihimme.

18.–22.4. Sunnuntai–Torstai

Sunnuntaiaamuna heti herättyäni suuntasin ensimmäisenä nettiin tarkistamaan, miten Islannin tulivuorenpurkaus edistyy. Huonoltahan se näytti. Kävi nopeasti selväksi, ettemme ainakaan alkuperäisen suunnitelman mukaan maanantaina pääsisi lähtemään minnekään. Uutisten mukaan paluu Suomeen onnistuisi aikaisintaan keskiviikkona, mutta itse epäilen vahvasti, että pääsemme nousemaan ilmaan ennen perjantaita.

Asioiden hoitaminen täältä käsin on osoittautunut aivan raivostuttavaksi puuhaksi. Puhelimemme eivät toimi täällä laisinkaan, joten olemme joutuneet soittelemaan ja säätämään asioita hostellimme omistajan kännykällä. Yritimme ottaa yhteyttä Finnairiin, mutta yllätys, yllätys – orjat eivät vastaa!

Säätämisen lisäksi tilanteessa ärsyttää taloudellinen puoli: rahaa menee hukkaan satoja euroja. Joudumme ottamaan jatkuvasti lisää hostelliöitä, jotka ovat tällä varoitusajalla todella kalliita. Aiemmat majoituksemme olivat halpoja, koska olimme voineet etsiä ja varata ne rauhassa etukäteen. Finnairin pitäisi periaatteessa korvata nämä ylimääräiset kulut jälkikäteen, mutta suhtaudun siihenkin suurella varauksella. Ei auta kuin pitää peukkuja, että perjantaina päästäisiin vihdoin takaisin Suomeen!

Pääsimmekin vielä Seoulia kiertelemään tulivuoren purkautumisen vuoksi.

Paluulentoa odotellessa meidän oli pakko keksiä jotain tekemistä ajankuluksi, joten päätimme suunnata katsomaan FC Seoulin jalkapallopeliä Soulin World Cup -stadionille. Kyseessä on aivan valtava areena, jonne mahtuu yli 80 000 katsojaa.

Aivan täyteen stadion ei tällä kertaa tullut, mutta paikan päällä oli silti kunnioitettavat 36 000 katsojaa. Tunnelma katsomossa oli erinomainen, ja meno vain parani, kun kotijoukkue FC Seoul nappasi komean 3–0-voiton. Itse ottelu oli todella viihdyttävä ja pelin tasokin yllättävän korkea.

Kaiken huipuksi liput urheilujuhlaan olivat jopa halvempia kuin kotoisat JJK:n pelit Suomessa – pääsimme nimittäin matsiin vain viidellä eurolla per naama! :D Tämä oli kyllä täydellinen irtiotto lentostressistä.

Fudista.

Fanikatsomo.

23.–24.4. Perjantai ja lauantai

Perjantaina näytti pitkään siltä, ettemme pääsisi vieläkään lähtemään kotia kohti. Iltapäivällä Alpi kävi kuitenkin sattumalta pyörähtämässä Finnairin sivuilla ja huomasi, että koko Aasiasta oli lähdössä tasan yksi ainoa lento kohti Eurooppaa. Kuinka ollakaan, kyseessä oli juuri Seoulista Helsinkiin suuntaava lento! 

Ilon sekaan iski välitön paniikki, sillä kello oli jo kuusi illalla ja lento oli lähdössä kello 19.30. Päätimme silti yrittää. Pakkasimme kamat aivan järkyttävällä vauhdilla ja jätimme hostellihuoneemme sellaiseen kaaokseen, että omistajaa varmaan hirvitti.

Kiirehdimme suoraan hostellin ovelta taksiin ja ilmoitimme kuskille, että nyt on todellinen hoppu lentokentälle. Kuski teki työtä käskettyä: kaveri painoi menemään varmaan tuplasti yli nopeusrajoitusten ja kaiken lisäksi kaatosateessa. Normaalisti matkaan lentokentälle uppoaisi helposti reilusti yli tunti, mutta kuskin raskaan kaasujalan ansiosta olimme perillä jo 40 minuutissa! :D

Kello oli 19.05, kun rantauduimme check-in-tiskille sydän kurkussa. Olimme aivan varmoja, että olimme myöhässä. Tiskillä työntekijät kuitenkin rauhoittelivat meitä ja kertoivat, että lennon lähtöä oli siirretty tunnilla eteenpäin. Kone oli kuulemma puolityhjä, ja matkustajia odoteltiin vielä paikalle. Lopulta kone nousi ilmaan vasta kello 22.00, kun olimme odottaneet yhtä ainoaa perhettä yli tunnin ajan :) 

Luulimme jo olevamme voiton puolella, mutta lähempänä kotimaata koneen kapteeni kuulutti huonot uutiset: Helsinkiin ei voitu laskeutua ilmatilassa olevan liiallisen tuhkan vuoksi. Seuraavaksi varakentäksi kaavailtiin Tamperetta, mutta kuinka ollakaan, sekin oli suljettu. Sama kohtalo oli Oulun kentällä. Lopulta laskeuduimme aamuyöstä Rovaniemelle saakka! Finnair hoiti homman tyylikkäästi ja tarjosi meille ilmaisen yöpymisen huippuhotellista. Suunnitelmana oli, että aamulla matka jatkuisi samalla koneella Helsinkiin.

Me päätimme kuitenkin Alpin kanssa ottaa ohjat omiin käsiimme ja lähteä aamulla mieluummin suoraan junalla kohti Jyväskylää. Mutta eihän tämäkään matka voinut mennä aivan putkeen: VR:n junaraiteet olivat täynnä pahoja routavaurioita, ja juna puksutti Jyväskylään lopulta liki kaksi tuntia myöhässä :S

Kotiin kuitenkin päästiin, ja takana on ehdottomasti elämämme ikimuistoisin ja vaiherikkain reissu!

Loppusanat:

Koko Etelä-Korean reissussamme paistoi rehellisesti sanottuna läpi tietty matkakokemattomuus. Ensinnäkin vietimme Soulin sykkeessä heti alkuun kokonaiset kaksi viikkoa :D Tämän ajan olisi ehdottomasti voinut käyttää fiksumminkin. Ei sillä, etteikö Soul olisi mahtava paikka, mutta yhden ja saman kaupungin koluamiseen ei välttämättä tarvitse uhrata kahta viikkoa. Sen sijaan viisi päivää Busanissa oli jo huomattavasti järkevämpi aikajako.

Jejun saarella teimme puolestaan ison virheen varaamalla kaikki kymmenen yötä yhteen ja samaan kaupunkiin. Paljon fiksumpaa olisi ollut kiertää saari kymmenen päivän aikana skoottereilla ympäri ja yöpyä aina siellä, minne tie kulloinkin vei.

Noh, oppirahat on maksettava ja kaikesta huolimatta nautimme reissusta aivan valtavasti! Periaatteessa Etelä-Korean valloitukseen riittää hyvin parikin viikkoa, jolloin maan ehtii jo tutkia aika perusteellisesti. Jos taas haluaa uppoutua maan upeisiin luontomaisemiin ja vaellusreitteihin, saa siellä samoillessa kulumaan helposti viikkoja.

Jälkiviisaat vinkit kohteisiin:

• Soul: Jos lähtisin reissuun nyt, varaisin pääkaupungin tutkimiseen noin 4 päivää. Parasta kaupungissa olivat sen keskellä kohoavat pienet vuoret, joilta avautui aivan loistavat näkymät yli pilvenpiirtäjien.
• Busan: Myös Busaniin riittäisi hyvin 4 päivää. Henkilökohtaisesti tykkäsin Busanista jopa enemmän kuin Soulista. Vaikka kaupunki on pääkaupunkia huomattavasti pienempi, siellä tuntui olevan paljon enemmän menoa ja meininkiä.
• Jeju: Maailmasta löytyy kyllä parempiakin trooppisia saaria kuin Jeju, joten en ehkä lähtisi sinne enää uudestaan. Jos saarelle kuitenkin päättää suunnata, se kannattaa ottaa haltuun ehdottomasti skootterin tai pyörän selästä käsin.

Hallasan-vuoren valloittaminen on saaren suurin kohokohta, ja siinäkin meidän kokemattomuutemme tuli todistettua: emme tajunneet ottaa säätiedotuksista selvää, vaan kiipesimme huipulle varmaan koko Jejulla olomme pilvisimpänä päivänä :D

Joppe...

...ja Alpi kiittää kaikkia lukijoita.