Kiina 1.10-1.11.2011

Nanjing, Kiina.

2.10. Sunnuntai

Kiinan-valloituksemme pyörähti käyntiin lokakuussa 2011, ja tällä kertaa matkaan lähdettiin tasan kuukaudeksi. Tiimiin kuuluivat meikäläisen lisäksi rakas avovaimoni Jenni <3 Saavuimme perille Pekingiin sunnuntaina noin kymmeneltä aamulla. Lento sujui loistavasti, vaikka vaihtoaika Moskovassa oli paperilla erittäin tiukka – onneksi Helsingin-lento laskeutui Moskovaan 20 minuuttia etuajassa, joten ehdimme jatkolennolle kepoisesti.

Pekingin lentokentältä matka keskustaan taittui mukavasti bussilla ja metrolla, ja loppumetrit taitettiin jalan. Ennalta varaamamme hostelli ei kuitenkaan ottanut löytyäkseen, vaikka pyörimme aivan sen lähietäisyydellä. Olimme etsineet paikkaa puolisen tuntia, kun viereemme kurvasi pyörätaksi tarjoamaan kyytiä. Kysyimme kuskilta, osaisiko hän viedä meidät perille, ja mies nyökkäili itsevarmasti.

Hyppäsimme kyytiin, mutta huomasin heti, että pyörä lähti polkemaan aivan väärään suuntaan. Naureskelimme aluksi Jennin kanssa ja yritimme viitata kuskille, ettei tämä ole ihan oikea suunta, mutta mies vain jatkoi matkaa. Hetken päästä vastaan polki toinen suhari, ja Jenni hyppäsi puolestaan hänen kyytiinsä.

Jatkoimme matkaa väärään suuntaan vielä 15 minuuttia, kunnes saavuimme melko syrjäiselle kujalle. Kuskit pysäyttivät pyörät, osoittivat kulman taakse ja väittivät hostellin olevan siellä. Sitten seurasi päivän ensimmäinen yllätys: miehet pyysivät maksuksi 300 yuania (n. 40 €), vaikka alun perin puhe oli ollut kolmesta yuanista!

Emme tietenkään suostuneet maksamaan, jolloin miehet alkoivat inttää vastaan ja tarrasivat jo reppuihimme kiinni. Siinä vaiheessa minulla meni hermo. Karjasin kunnolla ilmoittaen ettei makseta mitään ja että me lähdemme nyt menemään! Kuskit taisivat pelästyä ISOA länsimaista MIESTÄ sen verran kovaa, että he päästivät meidät irti. Kävelimme pari kilometriä takaisin lähtöpisteeseen, kysyimme neuvoa ja löysimme hostellin lopulta helposti.

Päätimme ottaa lyhyet voimanokoset, mutta tunnin herätyksen sijaan nukuimmekin lopulta 2,5 tuntia. Unien ja pikaisen ruokailun jälkeen lähdimme tutkimaan Pekingiä. Ajoimme metrolla summanmutikassa jonnekin ja päädyimme kuuluisalle Silkkitorille. Kyseessä on kuusikerroksinen, jättimäinen ostoskeskus täynnä laadukkaita länsimaisten merkkien piraattivaatteita :) Jäätävä määrä jengiä, päälle hyökkäävät myyjät ja sääntö siitä, että kaikesta pitää tinkiä vähintään 95 prosenttia hinnasta pois – näistä aineksista saatiin kasaan erittäin rasittava paikka :D

Jotain pientä sieltä kuitenkin tarttui mukaan. Olimme jättäneet suurimman osan vaatteista suosiolla Suomeen, sillä tarkoituksena oli ostaa tarpeelliset kamppeet kuukauden reissua varten täältä.

Shoppailujen jälkeen ajattelimme napata vain kevyen iltapalan ja painua pehkuihin, MUTTA suunnitelmat muuttuivat lennosta. Luoksemme käveli kolme kiinalaista tyttöä, jotka pyysivät meitä kanssaan kahvittelemaan hyvällä englannilla. Lähdimme porukalla matkaan, ja ajattelin ehdottaa heille jotain mukavaa ruokapaikkaa. Tytöt kuitenkin johdattivat meidät kysymättä suoraan karaokebaariin ja siellä omaan yksityishuoneeseen.

Lauleskelimme siellä hetken, joimme limua ja teetä sekä söimme vähän pikkupurtavaa. Rankka matkustuspäivä alkoi kuitenkin painaa, joten pyysimme laskun. Ja se lasku oli mukavat 480 yuania (yli 50 €) per naama! Siinä vaiheessa viimeistään avasimme sinisilmämme. Olimme epäilleet hommaa jo matkalla, ja nyt se oli varmaa: tytöt olivat juonessa mukana ja meitä oli huijattu aivan huolella. Olimme kuitenkin niin poikki, ettei meillä riittänyt energiaa alkaa riitelemään, joten maksoimme summan mukisematta. Mutta se on varma, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tällainen huijaus menee meihin läpi!

Reissaaja: Jenni, ensimmäisellä aterialla.

Reissaaja 2: Joppe, myös ensimmäisellä aterialla.

3.10. Maanantai
Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli suunnata heti maanantaiaamusta katsomaan Kiellettyä kaupunkia. Edellisen päivän matkaväsymys ja huijauksesta toipuminen vaativat kuitenkin veronsa, ja univelkojen takia aamu venähti pitkäksi – heräsimme vasta yhdeltä iltapäivällä. Päätimme suosiolla siirtää Kielletyn kaupungin valloituksen jollekin tulevalle päivälle ja pyhittää tämän päivän vain kaupungin tutkimiselle ja chillailulle.

Illan tullen olimme saaneet jo sen verran uutta energiaa, että päätimme lähteä vähän pidemmälle kävelylenkille. Suuntana oli hostellimme lähellä sijaitseva puisto, mutta perille päästyämme huomasimme porttien olevan jo visusti kiinni, eikä sisään ollut mitään asiaa.
Emme lannistuneet, vaan otimme uuden kohteen: noin kilometrin päässä häämöttävän järven. Mutta eihän se Pekingissä mene niin helposti. Järvi oli ensin ympäröity kauttaaltaan korkealla aidalla, ja heti aidan loputtua alkoi loputon talorivi, jonka läpi ei ollut mitään asiaa. Järven ranta jäi siis pelkäksi haaveeksi.

Kävelimme lopulta yhteensä noin neljä kilometriä. Näimme matkan varrella kyllä kaikkea kivaa ja mielenkiintoista, mutta emme päässeet yhtikäs mihinkään, mitä olimme etukäteen suunnitelleet :D Takaisin emme enää jaksaneet hampaat irvessä talsia, joten loppumatka taittui mukavasti ja halvalla taksin kyydissä :P

Hostellin vieressä ollut puisto.

Kielletyn kaupungin sisäänkäyntiä koristaa Maon kuva.

4.10. Tiistai

Nyt univelat oli jo hoidettu sen verran hyvin kuntoon, että herätys ei tehnyt tiukkaa ja pääsimme liikkeelle jo puoli yhdentoista maissa. Päätimme siis ottaa uusintayrityksen ja suunnata vihdoin Kiellettyyn kaupunkiin.

Koska Kielletty kaupunki sijaitsi aivan kävelymatkan päässä hostelliltamme, taitoimme matkan luonnollisesti jalkaisin. Kun aloimme lähestyä kohdetta, ihmismassa ympärillämme alkoi yhtäkkiä tiivistyä – ja sitä porukkaahan riitti lopulta aivan simona! :D

Marssimme sisään kuuluisan puhemies Maon jättimäisen muotokuvan alta. Pääsylippu maksoi 60 yuania. Paikka osoittautui aivan käsittämättömän jättimäiseksi ja se oli täpötäynnä toinen toistaan upeampia, suuria ja pieniä temppeleitä. Ensimmäiset 30 minuuttia rakennuksia katseli vielä suurella innolla, mutta sen jälkeen ne kaikki alkoivat rehellisesti sanottuna näyttää aivan samalta. Kokonaisuutena paikka oli silti ehdottomasti näkemisen ja käymisen arvoinen. Loppupäivä meillä vierähtikin sitten Pekingin katuja tutkien ja pieniä shoppailuja tehden.

Kielletyn kaupungin temppeleitä.

Kielletyn kaupungin vallihauta.

5.10. Keskiviikko

Keskiviikkona suuntasimme aamupalan jälkeen suoraan Kielletyn kaupungin pohjoispuolella sijaitsevalle kukkulalle (Jingshan-puistoon). Olimme kuulleet, että sieltä avautuvat hyvät näkymät suoraan Kiellettyyn kaupunkiin, ja lisäksi kukkulan laella oli muutama temppeli. Kukkulan päälle kiipeäminen ei ollut onneksi mitenkään erityisen rankka urakka. Matka taittui helposti valmiita portaita pitkin, eikä mäki itsessään ollut kovinkaan korkea.

Näköalat ylhäältä olivat todella hienot sekä Kiellettyyn kaupunkiin että muuallekin ympäri Pekingiä. Maisemia tosin pilasi hieman kaupungin rankka saastepilvi, jonka vuoksi näkyvyys ei tällä kertaa riittänyt kovin pitkälle :(

 

Kovasti on saastetta Pekingissä (kuva kielletyn kaupungin
läheiseltä vuorelta).

Kivuttuamme kukkulalta takaisin alas suunnitelmanamme oli etsiä jostain lähistöltä metropysäkki ja suunnata katsomaan vuoden 2008 olympiapuistoa. Pekingillä oli kuitenkin muita suunnitelmia: eksyimme matkalla ja päädyimme lopulta täydelliseen umpikujaan, joka oli kukkuroillaan toinen toistaan mielenkiintoisempia vaatekauppoja.

Koska olimme kerran vaatekauppojen keskelle päätyneet, päätimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja käydä kurkkaamassa tarjonnan. Se kannatti, sillä löysimme tavaraa todella halvalla. Ostokset painottuivat tällä kertaa Jennille, jonka matkaan tarttui kolme t-paitaa, kolme pitkähihaista paitaa, capri housut, kengät sekä kaksi mekkoa. Vaatteet olivat täynnä kaikenlaisia hauskoja kimalteita ja kuvioita, ja materiaalit vaikuttivat yllättävän laadukkailta. Koko tälle kasalle kertyi hintaa yhteensä ruhtinaalliset 65 euroa! :P

Shoppailukierroksen jälkeen olimme kuitenkin aivan poikki, ja reppumme painoivat Jennin uusista hankinnoista sen verran paljon, että suuntasimme suorinta tietä takaisin hostellille lataamaan akkuja.

Kun omat patterimme olivat jälleen täynnä, lähdimme hyvän ruokailun jälkeen taksilla kohti olympiastadionia. Matkaa oli loppujen lopuksi aika reilusti, eikä taksikuskikaan meinannut millään löytää heti oikeaan paikkaan. Pyörimme aikamme, kunnes kuuluisan Linnunpesän kulma alkoi vihdoin häämöttää näkyvissä.

Saapuessamme stadionille oli vielä valoisaa, mutta pikkuhiljaa ilta alkoi hämärtää ja stadionin upeat iltavalot syttyivät. Näky oli aivan mieletön, ja saimme napsittua paikan päältä todella hienoja kuvia. Linnunpesän ympärillä kohosi myös muita vuoden 2008 olympialaisrakennuksia – kuten kuuluisa Vesikuutio – jotka nekin oli valaistu aivan älyttömän upeasti!

Seikkailijat ja kuuluisa olympiastadion iltavalaistuksineen.

Olympia monumentti ja linnupesän kulmaa.

Olympia uima-altaat.

6.10. Torstai

Tänään koitti se suuri päivä, jolloin pääsimme näkemään yhden maailman seitsemästä ihmeestä. Olimme tutkineet ja vertailleet vaihtoehtoja Kiinan muurille menoon koko Pekingissäolommeajan. Lopulta parhaaksi ja vaivattomimmaksi osoittautui hostellimme järjestämä retki. Paketti maksoi 240 yuania (noin 30 €) per naama, ja se sisälsi edestakaiset kyydit, aamupalan, lounaan sekä tietysti pääsylipun itse muurille.

Herätys oli jo varhain kello 6.45, ja bussi starttasi kahdeksalta. Matkaa kohteeseen oli vain 80 kilometriä, mutta Pekingin massiivisissa ruuhkissa siihen tärvääntyi melkein 2,5 tuntia. Kohteeksemme valikoitui Mutianyun upea muurinosa. Perillä meillä oli 3,5 tuntia aikaa tutkia paikkoja ennen yhteistä lounasta. Muurin päälle olisi päässyt helposti gondolihissillä ja sieltä alas jännittävällä liukumäellä, mutta me urheilullisina nuorina päätimme heti kättelyssä talsia molemmat suunnat kävellen. Matkaamme lyöttäytyi espanjalainen pariskunta, joka osoittautui erittäin mukavaksi ja rennoksi seuraksi.

Mutianyun täysin entisöity muuripätkä on yhteen suuntaan noin neljä kilometriä pitkä. Koska nousimme polkua pitkin suoraan kymmenennelle vartiotornille – joita tällä pätkällä on kaikkiaan 24 – olimme ikään kuin puolivälissä reittiä heti kättelyssä. Taaperrettavaksi jäi siis hieman alle kolme kilometriä. Matka kuulostaa naurettavan lyhyeltä, mutta rankkuutta lisäsi se, että muuri nousi käytännössä koko ajan jyrkkään ylämäkeen :)

 

Entisöityä Kiinanmuuria.

Näkymät olivat aivan käsittämättömän hienot, kun muuri mutkitteli vuorenrinteeltä toiselle niin pitkälle kuin silmä kantoi. Kun saavutimme viimeisen eli 24. vartiotornin, normaaleilla turisteilla olisi koittanut paluumatka. MUTTA mepä päätimme jatkaa matkaa muuria pitkin eteenpäin! Virallisestihan siitä eteenpäin ei olisi saanut mennä, koska muuri on osittain raunioitunut ja paikat ovat aivan liian vaarallisia tavallisille pullamössöturisteille :D

 

Päätös jatkaa kielletyn rajan yli oli reissun parhaita. Vasta sieltä alkoi se aito, alkuperäinen Kiinan muuri, jota ei ole kunnostettu tai siloteltu. Muuri oli murentunut, ja sen päällä kasvoi villiä heinää ja puskaa. Kävelimme tätä upeaa "offroad-pätkää" noin kilometrin verran, kunnes oli pakko kääntää keulat ympäri, jotta ehtisimme ajoissa paluubussiin. Paluumatkalla iski lopulta kiire ja olimme 20 minuuttia myöhässä sovitusta aikataulusta. Onneksi kuskimme oli joustava, ja ehdimme vielä loistavasti syödä hintaan kuuluneen lounaan ja käydä rauhassa vessassa ennen kotimatkaa.

Kun muuria ei enää huolleta,
alkaa kasvit kukkimaan ja muuri
murenemaan.

Paluumatkalla takaisin entisöidyllä muurilla.

Joppe, Jenni ja espanjalaiset ystävämme :).

7.10. Perjantai

Perjantaiaamuna jätimme hyvästit Pekingille – onneksi vain hetkellisesti, sillä palaamme kaupunkiin vielä reissun loppupuolella. Suuntasimme hostellilta metrolla kohti Pekingin lentokenttää, sillä päivän kohteena oli Etelä-Kiinassa sijaitseva Guilin. Koneemme pääsi starttaamaan noin 40 minuuttia aikataulusta jäljessä, mutta muuten lento sujui oikein mukavasti. Jo loppulennon aikana lentokoneen ikkunasta alkoi näkyä Guangxin maakunnan mahtavia, satumaisia sokeritoppavuoria, ja olimme Jennin kanssa entistä innostuneempia tulevasta kohteesta.

Koneen laskeuduttua selvitimme tiemme Guilinin keskustaan helposti bussilla. Emme olleet varanneet tälle yölle mitään majoitusta etukäteen, joten lähdimme rinkat selässä etsimään sopivaa majapaikkaa. Hetken kierreltyämme aloimme kyllästyä painavien kantamusten raahaamiseen, joten päätimme ottaa suosiolla hieman normaalia kalliimman huoneen (ruhtinaalliset 10 euroa per yö!).

Pikaisen lepäilyn jälkeen suuntasimme katsastamaan Guilinin keskustaa ja kävelimme kaupungin pääkadun päästä päähän. Paluumatka hostellille taitettiin taksilla. Illan aikana tuli nähtyä yhtä sun toista mielenkiintoista, mutta ehdoton kohokohta oli Shanhu-järven rannalla kohoavat kaksi kiinalaista tornia, Aurinko- ja Kuupagodi. Ne oli valaistu aivan häikäisevän kauniisti, ja valot heijastuivat upeasti tyynen järven pintaan.

2 nättiä tornia.

8.10. Lauantai
Emme ehtineet Guilinissa kauaa aloillamme istua, sillä lauantaina matka jatkui jo kohti Yangshuota. Onneksi koko matka ei ollut pelkkää hikistä puurtamista likaisessa ja kuumassa bussissa. Bussiosuutta kesti vain tunnin verran, jonka jälkeen koitti yksi koko reissun mahtavimmista ja hienoimmista hetkistä: pääsimme nimittäin taittamaan matkaa bambulautoilla Li-jokea pitkin etelään!

Jo bussimatkan aikana pääsimme ihastelemaan hienoja vuoristomaisemia, mutta kun pääsimme lautoilla jokea pitkin vauhtiin, näkymät muuttuivat suorastaan eeppisiksi. Kahden tunnin jokimatkan aikana rannoilta kohosi aivan uskomattomia vuoria, jotka olivat vehreiden bambujen, palmujen ja muiden eksoottisten kasvien peitossa. Tämä jokiristeily oli todellakin kaikkien suurten odotustemme arvoinen – ellei jopa reilusti parempi :)

Maisemat Li-joella olivat aivan uskomattomat.

Lisää uskomatonta maisemaa.

 

Lauttaosuuden jälkeen loppumatka taittui taas hieman ahtaassa ja likaisessa (mutta onneksi tällä kertaa viileässä) bussissa kohti Yangshuon pikkukaupunkia. Perillä majapaikan etsiminen tuotti meille hieman vaikeuksia. Parin kyselykierroksen ja kartan pähkäilyn jälkeen oikea osoite löytyi kuitenkin onneksi helposti. Hostellimme osoittautui kiipeilijöiden suosimaksi paikaksi – nimikin sen jo kertoo, sillä paikka on Climbers Inn. Meikäläinen sopii siis urheilullisena kaverina erittäin hyvin joukon jatkoksi! :D

9.10. Sunnuntai

Sunnuntaiaamu pyhitettiin levolle. Rennon aamupäivän jälkeen kaipasimme kuitenkin jo hieman toimintaa, joten suuntasimme vuokraamaan polkupyörät ottaaksemme Yangshuon ympäristön haltuun satulan päältä.

Lähdimme polkemaan suorilta jaloilta johonkin suuntaan, sen enempää ottamasta selvää hyvistä reiteistä. Matkan varrella eteemme osui muutamia hienoja, jylhiä vuoria, mutta mitään sen erikoisempaa emme onnistuneet löytämään. Noin kolmen tunnin sotkemisen jälkeen palasimme takaisin kaupunkiin syömään ja lepäilemään, minkä jälkeen oli aika hypätä uudestaan satulaan.

Tällä kertaa meillä oli jo selkeä määränpää: noin kymmenen kilometrin päässä häämöttävä Dragon Bridge. Katsoimme reitin puhelimesta ja lähdimme matkaan. Alkumatka sujui loistavasti upeissa maisemissa, mutta aurinko alkoi painua nopeasti vuorten taakse. Pimeys iski silmille niin vauhdilla, että meidän oli pakko jättää silta suosiolla seuraavaan päivään.

Parin kilometrin päässä sijaitsi kuitenkin kuuluisa Moon Hill, jonne ehdimme vielä juuri ja juuri. Ilta hämärtyi vauhdilla, ja vuoren juurelle päästyämme oli jo täysin pimeää. Saimme silti napattua paikasta upeita kuvia. Vuoren lähellä nökötti myös pieni kahvila, jossa huilasimme hetken höyryävien kaakaokupposten ääressä, ennen kuin poljimme takaisin hostellille.

Illalla lähdimme vielä kiertelemään kaupungin katuja ja päätimme heräteostoksena poiketa paikalliseen kampaamoon kyselemään hintoja. Kampaajat eivät englantia osanneet, mutta käsimerkkien ja lennokkaan viittomisen avulla sain näytettyä, millaisen leikkauksen halusi. Uusi look kustansi 30 euroa, ja lopputulos oli vähintäänkin mielenkiintoinen.

Yangshuon keskustaa.

Yangshuon maisemia oli loistava tutkia pyörän selästä.

Moon Hill

10.10. Maanantai

Maanantaina edessä oli uusi yritys päästä aina Dragon Bridgelle asti. Lähdimme polkemaan heti aamupalan jälkeen. Heti kun olimme päässeet eroon kaupungin hälinästä, maisemat muuttuivat aivan käsittämättömän upeiksi. Tien molemmin puolin kohosi mahtavia, vehreitä vuoria, ja toisella puolella virtaava joki säesti matkaamme. Olimme taivaltaneet satulan päällä noin kuusi kilometriä, kun ura vei meidät suoraan joenrantaan. Sen yli pääsimme perinteisillä bambulautoilla, jotka kustansivat meiltä yhteensä vaivaiset kaksi euroa.

 

Ihanan eksoottista matkantekoa.

Joen ylityksen jälkeen matka jatkui, ja olimme enää parin kilometrin päässä määränpäästä, kun kunnollinen tie tyssäsi ja muuttui kuoppaiseksi peltouraksi. Emme jääneet sitä ihmettelemään, vaan poljimme eteenpäin. Loppumatka sillalle sujui rypemisestä huolimatta mukavasti, ja pääsimme vihdoin perille.

Kohde oli 600 vuotta vanha kivisilta, jota ei ulkonäöstä päätellen ollut kunnostettu kertaakaan rakentamisensa jälkeen. Sillalta avautuivat upeat maisemat molempiin suuntiin – näkymät olivat jopa niin upeat, että kaksi paikallista hääpariakin oli saapunut sinne ikuistamaan suurta päiväänsä. Meilläkin olisi ollut mahdollisuus lähteä takaisin jokea pitkin bambulauttojen kyydissä, mutta lysti oli niin kallista, että jätimme sen väliin. Sitä paitsi pyöräily oli niin mahtavaa, että päätimme jatkaa matkaa satulan päällä joen vastakkaista puolta pitkin.

Kivisillalta avautuvat mahtavat sokeritoppavuori maisemat.

 

Melkein heti sillalta lähdön jälkeen reitti vei meidät keskelle viljelyksiä. Peltojen välissä kulki ensin kohtalainen polku, sitten huono ura, kunnes lopulta väylä katosi kokonaan. Siinä riitti tuskaisia hetkiä, kun raahasimme ja kannoimme pyöriämme 30 asteen helteessä pitkin peltoja. Talsimme fillareita kantaen varmaan puoli tuntia, kunnes löysimme jonkinlaisen kärrytietä muistuttavan uran. Päästyämme tuolle rähjäiselle tielle pidimme pienen hengähdystauon. Olimme molemmat aivan märkiä hiestä, ja pisarat tippuivat jatkuvasti maahan kasvoiltamme. Siitä huolimatta fiilis oli katossa, sillä ympäröivät maisemat olivat edelleen täysin fantastiset.

Joppe pyöräilee edessä upeilla uusilla Aasia tyylisillä hiuksilla.

Peltojen keskellä pyöräilyä.

Tauon jälkeen jatkoimme matkaa. Pikkuhiljaa ajoura alkoi paranemaan, ja pääsimme lopulta isolle tielle, joka johti suoraan takaisin Yangshuohon. Olimme molemmat aivan poikki tästä viisi ja puoli tuntia kestäneestä seikkailusta. Reissu oli kuitenkin ollut tähän asti yksi parhaista koko Kiinan-matkamme aikana. Illalla lähdimme vielä kiertelemään keskustaa ja katsomaan Yangshuon vilkasta menoa, olihan se viimeinen iltamme näissä maisemissa.

11.10. Tiistai

Aamulla matka jatkui bussilla mukavasti Yangshuosta takaisin Guiliniin. Jätimme tavaramme hostellille ja suuntasimme saman tien katsomaan kuuluisaa tippukiviluolaa, joka sijaitsi noin 25 minuutin bussimatkan päässä majapaikastamme. Saapuessamme perille noin kymmenen euron hintaiset pääsyliput alkoivat hieman mietityttää – olisiko luolat moisen rahasumman arvoisia? Heti kun astuimme sisään pimeyteen, epäilykset kuitenkin kaikkosivat: siitä näystä maksoi kympin enemmän kuin mielellään.

Luola oli korkeimmillaan peräti 20 metriä korkea, ja sen massiivisimmat tippukivipilarit kurottivat lattiasta aina kattoon saakka. Koko maanalainen valtakunta oli valaistu taidokkaasti eri väreillä, mikä sai kivimuodostelmat näyttämään entistäkin utuisemmilta ja vaikuttavammilta. Se oli heittämällä yksi hienoimmista näkemistämme asioista koko tähänastisen reissun aikana. Illalla kävimme vielä pyörimässä Guilinin keskustassa, mutta kaupungilla ei ollut tarjota mitään sen kummallisempaa.

Luolan sisällä oli pieni lampi, jonka pinnasta tippukivet heijastuivat hienosti.

12.10. Keskiviikko

Keskiviikkona oli edessä aikainen herätys – olimme selvittäneet jo valmiiksi, että ensimmäinen bussi riisiterasseille lähtisi kello kahdeksalta. Lähtöhetkellä meinasi kuitenkin tulla hätä käteen. Ajattelimme nauttia aamiaisen hostellissamme ja olimme jo vartin yli seitsemän aulassa tilaamassa sitä, mutta annokset pöytään saapuivat vasta kahdeksan minuuttia ennen kahdeksaa. Jouduimme nappaamaan eväät lennosta mukaan ja spurttaamaan pysäkille. Ehdimme kuitenkin täpärästi kyytiin kello 7.58. Matka kesti kaksi ja puoli tuntia ja lohkaisi budjetista vaivaiset viisi euroa.

Jotkut saattavat pohtia, mitä ihmeellistä tavallisissa riisipelloissa muka on. Longjin terasseissa on kuitenkin paljonkin taikaa: ne kohoavat jylhää vuorenrinnettä ylös aina tuhannen metrin korkeuteen saakka ja ovat ylhäältä katsottuna käsittämätön näky. Meillä oli neljä tuntia aikaa tutkia tätä vehreää labyrinttiä ennen kuin paluubussi starttaisi takaisin kohti Guilinia.

Ehdimme kiivetä rinteitä ylös noin 500 metrin lähtötasoa korkeammalle, kunnes kellon vuoksi oli pakko alkaa kavuta takaisin alaspäin. Maisemat vuorelta olivat mielettömät. Ainoa harmitus oli ilmassa roikkuva sumu, joka peitti kaukaisimmat näkymät. Paljain silmin katsottuna vuoristo oli silti loistava, vaikka usva söikin valokuvista parhaan terän.

Onneliset riisipellolla :)

Kesäsateiden jälkeen riisipellot olisivat kauneimmillaan, kun riisialtaat täyttyvät vedellä.

Kun palasimme Guiliniin, kello oli jo niin paljon, että suuntasimme iltaravintolan kautta suoraan nukkumaan. Torstaina jätämme nämä maisemat taaksemme ja lähdemme junalla kohti Shanghaita. Matka kestää mukavat 20 tuntia, mutta onneksi olimme varanneet reissuun makuupaikat.

13.10. Torstai

Aikaa Guilinissa oli periaatteessa koko päivä, sillä Shanghain-juna starttasi raiteilta vasta kello 19.11. Päivä hurahti silti omalla painollaan, ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo matkassa. Olimme ostaneet budjettiluokan hard sleeper -liput ilman mitään ennakkotietoa siitä, mitä tuleman pitää. Yllätys oli kuitenkin positiivinen. Vaunussa oli rivissä kuuden sängyn osastoja, joissa pedit olivat pinottu kolmeen kerrokseen seinille. Meidän paikkamme odottivat aivan katonrajassa, joten yläilmoihin sai kiivetä tosissaan – korkeutta sängyillä oli lähes kolme metriä.

Saimme matkaseuraksemme kolme mukavaa naista ja yhden nuoren kaverin. Matkustusfilosofia oli selvä ja aikataulutettu millintarkasti: ensimmäiset 18 tuntia otettiin iisisti makuuasennossa, puoli tuntia istuskeltiin ja viimeiset puolitoista tuntia ladattiin taas akkuja pitkällään. 20 tuntia kiskoilla suorastaan lensi siivillä.

 

14.10. Perjantai

Saavuimme Shanghaihin iltapäivällä kello viidentoista maissa. Hostellimme löytäminen tuotti jälleen kerran harmaita hiuksia puutteellisten ohjeiden vuoksi, mutta noin tunnin harhailun ja etsimisen jälkeen paikka lopulta löytyi. Pitkä junamatka painoi kropassa, ja olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet tehdä enää mitään ihmeellistä. Illalla suuntasimme kuitenkin katsomaan vuoden 2010 Shanghai Expo -maailmannäyttelyn aluetta ja sen futuristisia rakennuksia. Keli oli kuitenkin erittäin sumuinen, eikä sakeassa usvassa näkynyt oikein mitään.

Aivan kuin ufo.

5.10. Lauantai

Aamupalan jälkeen suuntasimme silkkitorille. Kyseessä on kiehtova paikka, jossa voi itse suunnitella oman vaatteensa, ja ammattilaiset ompelevat sen mittatilaustyönä juuri sellaiseksi kuin haluaa. Päädyimme Jennin kanssa molemmat samankaltaiseen vaateratkaisuun: takkeihin, jotka olivat ulkopuolelta kashmirvillaa ja sisäpinnaltaan silkkiä. Jennin takki maksoi noin 70 euroa ja minun 80 euroa, mikä on laatuun nähden aivan naurettavan vähän. Olimme sopineet täksi illaksi tapaamisen minun paikallisen ystävän, Wang Dan Danin, kanssa kello kuudeksi.

Illastimme viihtyisässä ravintolassa Wangin ja hänen kaverinsa seurassa. Ilta oli erittäin onnistunut, mutta törmäsimme matkalla kiinalaisen kulttuurin omalaatuiseen puoleen: paikallisen tavan mukaan isännän kuuluu tarjota vieraillensa aivan kaikki. Vaikka kuinka yritimme inttää vastaan ja maksaa ruokamme, Dan Dan ehti aina laskun kimppuun ennen meitä, eikä suostunut ottamaan rahojamme vastaan.

Ruokailun jälkeen lähdimme vielä Shanghain keskustassa sijaitsevalle Bundin rantabulevardille, joka osoittautui aivan uskomattoman hienoksi paikaksi. Kaikki miljoonakaupungin ikoniset valot ja modernit pilvenpiirtäjät loistivat sieltä käsin joka puolella, ja ilta tarjosi reissumme näyttävimpiä maisemia.

Jenni, Joppe ja Wang Dan Dan.

Oriental pearl tower.

Brittien siirtomaa-aikana rakentamia rakennuksia.

16.10. Sunnuntai

Aamulla hyvästelimme Shanghain pilvenpiirtäjät vähäksi aikaa ja suuntasimme junalla Hangzhouhun. Matkaa kertyi noin 200 kilometriä, mikä otti raiteilla aikaa parisen tuntia. Juna-asemalta hurautimme näppärästi taksilla hostellillemme.

Otimme majapaikassa lyhyet lepotauot, minkä jälkeen lähdimme kävelemään kohti kuuluisaa West Lake -järveä. Ennen rantaa eteemme avautui upea ja hienosti valaistu puisto, mutta vasta itse järvelle päästyämme meille valkeni saman tien, miksi paikka on niin suosittu. Kaupungin korkeiden, modernien rakennusten loiste heijastui kauniisti tyyneen veden pintaan. Lisäksi järveen oli rakennettu valtava suihkulähdejärjestelmä, joka tanssitti ilmaan eri väreillä valaistuja vesiryöppyjä täydellisessä synkrossa. Täytyy sanoa, että puitteet olivat erittäin hienot meidän neljännen vuosipäivämme kunniaksi.

Kävelimme ja ihmettelimme maisemia peräti viisi tuntia, kunnes palasimme yöksi hostellille kirjoittamaan näitä matkatarinoita muistiin.

 

West laken kauniisti valaistut pilvenpiirtäjät ja puut.

Suihkulähde show:ta taustalla.

Hienosti valaistu kiinalainen hökkeli.

17.10. Maanantai

Maanantaiaamuna kävimme vuokraamassa tandempyörän ja lähdimme polkemaan West Lake -järven ympäri. Reissu oli erittäin mukava, ja näimme matkan varrella paljon kiinnostavaa. Pienenä miinuksena olivat kuitenkin rantaa vartioineet poliisit. Aina kun yritimme kaartaa pyörällä aivan vesirajaan, virkavalta käänsi meidät takaisin, sillä rantaväylät oli pyhitetty pelkästään jalankulkijoille. Koko järven kiertämiselle kertyi pituutta 18 kilometriä, ja polkemiseen tuhrautui aikaa kaksi tuntia.

Seikkailijat dandemretkellä.

 

Aktiivisen aamupäivän jälkeen aika hurahti syödessä ja kaupungilla pyöriessä, kunnes ilta alkoi jo tehokkaasti hämärtyä. Illan päänumerona oli käydä katsomassa maailmankuulu West Laken tanssi- ja valoshow. Jenni oli odottanut tämän kuuluisan esityksen näkemistä jo maaliskuusta lähtien, kun taas minua epäilytti vahvasti, menisikö 30 euron pääsymaksu aivan hukkaan.

Esitys pyörähti käyntiin kello kahdeksalta illalla, jolloin pimeys oli jo täydellinen. Tanssijat liikkuivat maagisesti suoraan veden päällä – pinnan alle oli tietysti piilotettu lavarakennelma – ja heidät oli valaistu upeasti eri väreillä. Myös järven taustalla kohoavat puut kylpivät valonheittimien loisteessa. Pimeydessä nämä väri-ilottelut näyttivät suorastaan uskomattomilta. Esitys kesti noin tunnin, eikä kummankaan mielestä tuo kolmekymppiä mennyt hukkaan. Elämyksen jälkeen kävelimme vielä parisen tuntia kaupungilla ja ihmettelimme kaunista, valaistua Hangzhouta.

Vedestä nousi puomit joista satoi vettä.

Westlaken esityksessä näyttelijät kävelivät veden pinnalla.

18.10. Tiistai

Olimme nähneet mahtavan West Lake -järven niin päivänvalossa kuin iltaloisteessakin, joten päätimme pyhittää viimeisen päivämme Hangzhoussa shoppailulle. Vietimme kello kahdestatoista kuuteen kierrellen kauppoja ja katuja, ja matkaan tarttui muutama edullinen vaatelöytökin. Illalla rentouduimme vielä paikallisessa elokuvateatterissa.

19.10. Keskiviikko

Shanghai kutsui meitä jälleen. Takaisinmatka taittui vauhdilla, sillä tällä kertaa allamme oli yli 300 kilometriä tunnissa kiitävä luotijuna. Tuo 200 kilometrin taival hurahti vain 40 minuutissa.

Hyödynsimme Shanghaissa Wang Dan Danin apua löytääksemme edullisen yösijan tästä jättiläiskaupungista. Hänen avullaan saimmekin varattua tasokkaan ja halvan hotellihuoneen – todellista luksusta meille, vaatimattomiin hostellihuoneisiin tottuneille matkailijoille. Emme ehtineet hotellilla kauaa lojua, kun suuntasimme jo Wangin ja hänen perheensä kanssa ravintolaan illastamaan.

Matkasimme reilun tunnin keskustan ulkopuolelle, lähelle Wangin perheen kotia. Dan Dan toimi pöydässä tulkkina, ja juttu lensi, kun esittelimme Suomen ja Kiinan välisiä kulttuurieroja. Seurue sai hyvät naurut matkakokemuksistamme. Isäntämme hämmästelivät myös Suomen kovaa hintatasoa sekä suomalaisten palkkoja, joista he halusivat kysellä erittäin kiinnostuneina, vaikka emme itse halunneetkaan asialla mitenkään rehennellä.

Kiinalaisessa ravintolassa ei yleensä tilata kaikille omaa ateriaa, vaan
pyöreälle sekä pyörivälle pöydälle asetetaan
eri ruokalajeja, josta kaikki saavat itse pöytää
pyörittämällä ottaa mitä haluaa.

Illallisen jälkeen matkamme jatkui kahdestaan Pudongin pilvenpiirtäjäalueelle Huangpu-joen rantaan. Sieltä avautui upea näkymä Shanghain moderneimmille ja korkeimmille rakennuksille, joiden mahtava valomeri loisti pimeydessä. Maisemia ihaillessamme pääsimme maistamaan pienen siivun aitoa julkkiselämää: paikalliset halusivat jatkuvasti tulla samaan kuvaan kanssamme, ja välillä väki suorastaan jonotti päästäkseen poseeraamaan vaaleiden turistien rinnalle.

Äiti lapsensa kanssa oli kovin kiitollinen ikuistaessaan kuvan yhdessä meidän kanssamme.

20.10. Torstai

Päivän ensimmäinen tehtävä oli käydä hakemassa silkkitorilta uudet, valmiit takkimme. Lopputulos oli suorastaan häikäisevän hieno!

Koska päivä valkeni harmaana ja pilvisenä, pyhitimme sen ostoksille. Tällä kertaa emme kuitenkaan katselleet vaatteita, vaan kävimme hakemassa itsellemme naurettavan halvat mp3-soittimet.

Illalla kello 19.30 alkoi Shanghain Circus Worldissa maailmanluokan akrobaattishow, jossa esiintyivät älyttömän taitavat kiinalaiset akrobaattimestarit. Esitys oli aivan mahtava ja osoitti, mihin kaikkeen ihmiskeho parhaimmillaan pystyy. Oli suorastaan sääli, ettei salissa saanut ottaa valokuvia, sillä temput olivat uskomattomia.

21.10. Perjantai

Perjantaipäivä kului rattoisasti kaupunkia tutkiessa ja mahtavista kiinalaisista ruoista nauttiessa. Kello viideltä iltapäivällä suuntasimme Shanghai World Financial Centeriin, joka kohoaa majesteettisesti yläilmoihin yhtenä maailman korkeimmista rakennuksista. Sen huipulta, huimaavasta korkeudesta, löytyy myös lajissaan maailman korkeimmalla sijaitseva näköalatasanne.

 

World Financial Center.

Sisään päästyämme jouduimme ensin katsomaan pienen esittelyvideon tornista, minkä jälkeen pääsimme vihdoin jonottamaan hissiin. Hissin seinässä oli valotaulu, joka näytti korkeuden metreinä koko matkan ajan. Kulkupeli kiiti ylöspäin huimaa kyytiä – parhaimmillaan kutakuinkin 20 metriä sekunnissa. Ilmanpaineen vaihtelun vuoksi korvatkin menivät välittömästi lukkoon. Hissi pysähtyi 435 metrin korkeuteen 94. kerrokseen, josta jatkoimme matkaa vielä liukuportailla ja pienemmällä hissillä aina sadanteen kerrokseen saakka.

Heti ylös päästyämme näkymät osoittautuivat aivan huikeiksi. Shanghaihin oli laskeutunut pimeys, ja miljoonakaupungin loistavat valomeret olivat syttyneet. Seinät olivat muutamaa tukipilaria lukuun ottamatta pelkkää lasia. Myös lattiassa oli lasisia kohtia, joiden läpi pystyi tuijottamaan suoraan noin 450 metriä alaspäin. Pari tuntia ja 160 valokuvaa myöhemmin aloimme valua pikkuhiljaa takaisin maan pinnalle. Siinähän se päivä jälleen vierähti, mutta kyseessä oli taas kerran mahtava ja ikimuistoinen hetki taianomaisessa Kiinassa.

Dubain pilvenpiirtäjät kalpenevat Shanghain sadoille korkeille rakennuksille.

22.10. Lauantai

Lauantaipäivä pyhitettiin puhtaasti shoppailulle. Jenni onnistui kartuttamaan vaatekaappiaan peräti kymmenellä uudella vaatekappaleella vaivaisen 40 euron yhteishintaan, ja minäkin löysin uuden pipon.

Heti ostoskeskuksen ovesta sisään astuessamme saimme kuitenkin riesaksemme sitkeän kauppamiehen, joka alkoi tyrkyttää myymälänsä valikoimaa. Teimme heti kättelyssä selväksi, ettemme olleet kiinnostuneita, mutta mies ei ottanut kieltäytymistä kuuleviin korviinsa vaan lähti kävelemään perässämme. Kohtelimme häntä kuin ilmaa, mutta sekään ei tehonnut. Varjostaja pysyi kannoillamme herkeämättä: välillä hän yritti kiilata eteen, tarttui hihasta ja hartioista tai muuten vain painosti meitä, kun me taas olimme olevinamme täysin kuuroja.

Kun astuimme sisään johonkin liikkeeseen, ukko jäi kiltisti odottamaan oven ulkopuolelle. Yritimme karistaa hänet suuntaamalla vessaan, mutta kaveri seurasi meitä sinnekin saakka. Mies papatti, selitti ja seurasi meitä kokonaiset puoli tuntia, kunnes lopulta luovutti ja väsyi leikkiinsä. Hän taisi todella kuvitella, että jossain vaiheessa murtuisimme ja suostuisimme hänen kaupoilleen. Minä totesinkin Jennille jossain vaiheessa matkaa, että vaikka tuo kaveri tarjoaisi kultaharkkoa eurolla, hänen matkaansa ei lähdettäisi.

Jokunen muukin oli kiinnostunut halvoista ostoskeskuksista.

23.10. Sunnuntai

Sunnuntaiaamu sujui leppoisasti kaupungilla pyörien ja Shanghain tunnelmasta nauttien. Olimme sopineet Wang Dan Danin kanssa tekevämme illalla jotain yhdessä, joten kello 17.30 suuntasimme hänen ja hänen kahden ystävänsä seurassa pelaamaan biljardia.

Pelien jälkeen menimme syömään erikoisen illallisen. Kyseessä oli perinteinen kiinalainen hot pot, jossa ruoka tuotiin pöytään täysin raakana ja jokainen sai keittää omat aineksensa kypsiksi keskellä pöytää porisevassa kattilassa. Ruoka oli maukasta, joskin omaan makuuni ehkä hieman liian kasvispitoista.

Ruokailun jälkeen matkamme jatkui vielä laulamaan karaokea erilliseen privaattihuoneeseen. Ilta oli poikkeuksellisen hauska: Jenni otti lavan haltuunsa ja tulkitsi useita kappaleita minun toimiessa uskollisena taustalaulajana.

 

Koko seurue. (Huomatkaa meidän uudet mittatilaustakit.) :)

 

24.10. Maanantai

Jälleen kerran jouduimme jättämään taaksemme yhden upean paikan, kun suuntasimme junalla kohti historiallista Nanjingia. Matka kesti pari tuntia, sillä allamme oli jälleen yli 300 kilometriä tunnissa kiitävä luotijuna.

Otimme Nanjingin rautatieasemalta paikallisbussin numero 1. Tämä tunnin mittainen siivu maksoi vaivaisen yhden juanin eli noin 12 senttiä. Bussimatkan jälkeen saimme jälleen kerran todistaa kiinalaisten uskomatonta avuliaisuutta. Olimme nimittäin täysin eksyksissä ja kysyimme neuvoa eräältä tytöltä, josko hän tietäisi hostellimme sijainnin. Tyttö oli itsekin Nanjingissa vain lomalla eikä tuntenut aluetta, mutta hän otti silti tehtäväkseen auttaa meitä. Hän alkoi selvittää osoitetta kyselemällä vastaantulijoilta ja soittamalla paikallisiin numeropalveluihin. Hän kulutti meidän vuoksemme valtavasti aikaa ja omia puhelinrahojaan, kunnes majapaikka lopulta löytyi. Kiittelimme tyttöä maasta taivaisiin ja yritimme tarjota hänelle rahaa vaivannäöstä, mutta kuten arvata saattaa, hän ei suostunut ottamaan kolikkoakaan vastaan.

Kello oli kirinyt jo iltakahdeksaan, joten emme enää jaksaneet muuta kuin käydä iltapalalla ja painua saman tien nukkumaan.

Syömään menossa.

25.10. Tiistai

Ensimmäisenä päivänämme Nanjingissa suuntasimme metrolla muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan puistoon, jonka keskeltä kohoaa noin 450 metriä korkea vuori. Taapersimme ristiin rastiin aika hyvän tovin, ennen kuin pääsimme edes rinteiden juurelle.

Huipulle oli mahdollista nousta joko kävellen tai gondolihissillä. Valitsimme ylös menon hissillä ja päätimme palata takaisin jalkaisin. Kyydin ottaminen epäilytti minua aluksi, sillä olihan meillä allamme terveet jalat, mutta lippu ei paljoa maksanut ja kokemus oli loppujen lopuksi oikein siisti. Seikkailimme vuorenlaella hetken aikaa, minkä jälkeen otimme suunnan takaisin alaspäin.

Aurinko teki laskuaan jo kondolihissin kyydissä ollessamme.

 

Kun olimme könyneet puolimatkaan, ilta alkoi jo hämärtyä. Se olikin tarkoituksemme, sillä halusimme päästä näkemään Nanjingin syttyvät kaupunkivalot korkeuksista käsin.

Ei Nanjinginkaan rakennukset mitään pikkuhökkeleitä ole.

 

Vuorelta alas tultuamme suunnitelmissa oli hypätä nopeasti metroon tai painua syömään. Se osoittautui kuitenkin helpommin sanotuksi kuin tehdyksi, sillä harhakäännöksiä tuli otettua huolella: etsimme asemaa ja sopivaa ravintolaa ainakin puolitoista tuntia. Koko päivän aikana mittareihimme kertyi kävelyä lähemmäs 20 kilometriä.

26.10. Keskiviikko

Aamupalan jälkeen suuntasimme Nanjingin kenties tunnetuimmalle ja pysäyttävimmälle nähtävyydelle: vuoden 1937 verilöylyn uhreille pyhitetylle muistohallille (Memorial Hall of the Nanjing Massacre). Vierailu oli äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä museo oli rakennettu tuskallisen hyvin. Se antoi raadollisen ja realistisen käsityksen niistä synkistä tapahtumista, joita kaupunki joutui todistamaan toisessa maailmansodassa. Kokemus veti mielen hiljaiseksi.

 

 

Synkän historian jälkeen oli kuitenkin aika siirtyä astetta kevyempiin aiheisiin. Illalla menimme elokuvateatteriin, jossa onnistuimme valitsemaan suorastaan luokattoman huonon pätkän. Jos kaipaat elokuvavinkkejä, niin Last Night -nimistä leffaa emme voi suositella kenellekään.

 

27.10. Torstai

Torstaipäivä kului verkkaisesti kaupunkia kierrellessä ja paikallisten erikoista menoa ihmetellessä. Kiinalaisessa arjessa riittää nimittäin kummasteltavaa: kaduilla näkee yhtenään ihmisiä taputtamassa käsiään, kävelemässä takaperin tai huutelemassa omiaan, minkä lisäksi saimme osaksemme jatkuvaa tuijottelua ja hihittelyä. Illan hämärtyessä suuntasimme katsomaan kaupungin halki virtaavia jokia, jotka oli valaistu iltapimeässä suorastaan häikäisevän hienosti.

yksi joista. :)

28.10. Perjantai

Saavuimme Suzhouhun, ja tällä kertaa annoimme laiskuudelle periksi ottamalla rautatieasemalta taksin. Sen ansiosta hostelli löytyi kerrankin ilman sen suurempia harhailuja.

Sisäänkirjautumisen jälkeen vilkaisimme nopeasti karttaa ja suuntasimme jalkaisin kohti Suzhoun harvoja jäljellä olevia, historiallisia katuja, jotka ovat ansainneet alueelle nimen ”Idän Venetsia”. Sellainen vanha kortteli löytyikin suhteellisen vaivattomasti.

Kyseessä oli perinteinen, iäkäs kävelykatu, jonka vartta pitkin virtasi kapea kanaali. Veden pinnalla lipui vähän väliä tunnelmallisia veneitä. Koko väylä oli valaistu hienosti, ja kotoisia pikkusiltoja ylitti virran tasaisin väliajoin. Aika vierähti näissä maisemissa kuin varkain, ja mittariin kertyi jälleen kerran yli kymmenen kilometriä raakaa talsimista. Rankan urakan jälkeen otimme loppuillan rennosti ja katsoimme hostellilla elokuvan.

Suzhou voittaa Venetsian ainakin turistien määrässä, sillä muita länkkäreitä meidän lisäksi kaupungissa
ei juurikaan näkynyt.

29.10. Lauantai

Lauantaiaamu alkoi junalippujen ostorumballa Suzhousta kohti Pekingiä. Etsimme lipunmyyntipistettä ainakin tunnin verran, vaikka olimme saaneet hostellilta selkeät ohjeet. Paikka ei vain ollut siellä, minne opasteet meidät johdattivat. Kysyimme neuvoa usealta vastaantulijalta, mutta hekin osoittivat suunnan vikaan. Lopulta toimisto kuitenkin löytyi, ja saimme liput takataskuun.

Lippu-urakan jälkeen kävimme syömässä, minkä jälkeen suuntasimme kuuluisaan Humble Administrator's Gardeniin. Kyseessä on satoja vuosia vanha, muinaisen virkamiehen rakennuttama puutarha, josta on pidetty käsittämättömän hyvää huolta. Kesken ihastelun taivas kuitenkin repesi ja alkoi sataa – ilmiö, jonka olimme todistaneet koko Kiinan-matkamme aikana vasta kahdesti aiemmin.

Humble garden on paikallisten suosiossa.

 

Päätimme paeta kuuroa takaisin hostellille sateensuojaan. Viettelimme siellä loppuillan visusti sisätiloissa, lukuun ottamatta muutamaa pikaista visiittiä lähellä sijaitseviin ravintoloihin.

 

30.10. Sunnuntai

Saimme lahjaksi vielä yhden ylimääräisen päivän Suzhouhun, sillä juna kohti Pekingiä lähti vasta iltayhdeksältä. Kulutimme tunteja shoppailemalla ja kävelemällä pitkin tunnelmallisia kanaalikatuja – se oli kaikin puolin mukava ja ansaittu lisäpäivä tässä hienossa kaupungissa.

Loput kanaalit, joita kiinalainen kapitalismi ei ole vielä jyrännyt allensa, ovat Suzhoun ehdottomasti hienointa antia.   

 

Yö vierähtikin sitten tiukasti junan kyydissä. Tällä kertaa meillä ei ollut varattuina varsinaisia makuupaikkoja, mutta matkassa oli roppakaupalla tuuria: vaunun yläpuolella nököttävät tavaransäilytyshyllyt olivat leveydeltään aivan kuin sängyt. Niinpä kampesimme itsemme yläilmoihin ja nukuimme kahdestaan siinä ahtaassa tavaransäilytystilassa. Kaikesta huolimatta saimme puristettua olosuhteisiin nähden hyvät ja yllättävän mukavat unet.

Suzhoun keskustaa.

Mukavasti meni yö tavaransäilytystilassa. 

31.10. Maanantai

Juna rullasi Pekingin asemalle heti aamulla kahdeksalta. Tavarahyllyillä vietetyn yön jäljiltä olimme niin väsyneitä ja nuutuneita, että annoimme suosiolla periksi mukavuudenhalulle ja otimme taksin hostellille. Sen ansiosta majapaikka löytyi tällä kertaa sekunneissa ilman turhaa harhailua. Otimme parin tunnin unet palloon, ja kello 12 starttasimme metrolla kohti Pekingin eläintarhaa.

Pääsylippu maksoi vain vaivaiset pari euroa, ja sillä summalla pääsi ihmettelemään pandoja, tiikereitä, leijonia, karhuja, norsuja, apinoita ja kaiken maailman lintuja. Jenni ihastui tietysti pandoihin, kun taas minun suosikkejani olivat vekkulit apinat.

IHQ banda!

 

Illan hämärtyessä suuntasimme kiertämään historiallisia hutong-kujia. Hutongit ovat vanhoja, perinteisiä kaupunginosia ja oikeastaan ainoita paikkoja Pekingissä, joissa voi yhä kokea palan sitä aitoa, muinaista Kiinaa. Ihastuimme näiden kapeiden asuinkujien ainutlaatuiseen tunnelmaan välittömästi.

Hutongin portit edessä.

1.11. Tiistai

Viimeinen päivä Kiinassa oli koittanut. Sen kunniaksi suuntasimme aamulla bussilla uudestaan kohti matkan ehdotonta päänumeroa: Suurta Kiinan muuria!

Sinne oli yksinkertaisesti päästävä vielä uudestaan. Sää ei kuitenkaan meitä aluksi suosinut, sillä päivä valkeni pilvisenä ja sumuisena, ja bussimatkan aikana taivaalta ripotteli jopa vettä. Emme antaneet harmauden lannistaa, vaan suuntasimme päättäväisesti kiipeämään muuria ylös.

Alkupätkä muurilla oli taas hyvin entisöity.

 

Samassa minibussissa kanssamme matkusti kuusi muuta kulkijaa, eikä heidän lisäkseen muurilla näkynyt ristin sielua. Aluksi harmaa pilviverho harmitti, mutta kun olimme tunnin verran kavunneet ylöspäin, pilvet väistyivät kuin tilauksesta. Yhtäkkiä eteemme ilmestyi satoja metrejä vuorten harjoilla kiemurtelevaa muuria. Saimme ihailla tätä majesteettista näkyä vain pienen hetken, ennen kuin usva peitti maiseman uudestaan. Se oli äärimmäisen tunnelmallista, jopa hieman aavemaista.

Puskeuduimme jälleen niin pitkälle, ettei matkaa olisi sääntöjen mukaan saanut enää edes jatkaa. Se kuitenkin kannatti, sillä kaikkein hienoin ja aidoin Kiinan muuri -tunnelma löytyy juuri täältä, muurin alkuperäisiltä ja koskemattomilta osioilta.

 Askelsimme kivitiellä puolentoista tunnin ajan, kunnes käännyimme takaisin. Kaikkiaan seikkailu muurilla kesti tasan kolme tuntia, minkä jälkeen otimme bussin takaisin keskustaan. Illalla kävelimme Pekingin vilkkaita katuja viimeisen kerran – ilmassa oli aitoa haikeutta, sillä tämä huikea Kiinan-valloitus oli tullut päätökseensä.

Viimeisen kerran Hutongin kaduilla.