Usa 25.5-27.6.2012

Monument Valley, Utah & Arizona, USA.

Usan reissuun lähdin yksin (=> Joppe) toukokuussa 2012 ja reissun mitta oli reilu kuukausi. Reissu oli siitä mielenkiintoinen, että tämä oli ensimmäinen matka johon lähdin ihan ypö-yksin. Osittain sen takia valitsin kohteeksi helpohkon maan matkustaa eli: USA:n.

25.5. Perjantai
Seikkailu alkoi klo. 10:20 Helsinki-Vantaalta, kun lentoni lähti kohti San Franciscoa. Vaihdoin konetta Lontoossa, jossa minua odottikin aikamoinen vaihtorulianssi. Nimittäin ensin hypättiin pois koneesta, siitä kävelin 1:n km sisällä käytävää, hyppäsin bussiin, joka ajoi noin 15 min eri terminaaliin. Siitä sitten jälleen kävelyä 1:n km verran ja hyppäsin metroon, joka vei matkustajat terminaalin 5 a osasta, 5 b osaan, ja sieltä vielä kävelyä 500 metriä, kunnes olin oikealla portilla. Eipä ole ennen tuommoista ollut. :)

San Franciscoon saavuin 16 maissa. Lentokentältä pääsi kätevästi junalla keskustaan, jossa etsin käsiini ennalta varaamani hostellin, löysin paikan helposti. Ihan mielenkiintoinen sijainti oli kyl hostellilla; se oli nimittäin jonkinlaiselle jengi alueella. :D Törmäsin heti pariin stereotypia jengiläiseen (=huivit päässä, löysät vaatteet, mustia, bling bling koruja...) matkalla hostellille. :D Joku ohikulkijakin varoitti minua alueesta, että kannattaa olla varovainen.

Kerkesin tänään jonkun verran jo kiertelemään lähiympäristöjä ja loppuillasta kävin kiipeilemässä sisähallissa (pakko oli pysyä liikkeessä univelkojen vuoksi); oli muuten pikkuisen siisti halli. Seinät kiemurteli ihan miten sattuu ja otteita oli 10x enemmän, kuin Jyväskylän hutungissa. :) Kyllä maistuu... Päivän ruokavalio oli paikkallista mättöä, nimittäin: burgeri ja subi, omomomomoo.. :P Huomenna sitten pirteänä oikeata ruokaa. :P

Illalla pääsin vihdoin nukkumaan jet lagia pois. Tuli matkustaessa kuitenkin miltei 60 tuntia valvomista, muutaman torkahduksen voimalla. :S Jaksoin silti taistella päivän loppuun ilman päiväunia, että saan päivärytmit heti järkeviksi.

Mukavasti kiivettävää :D

26.5. Lauantai
Lauantaina lähdin aamusta etsimään reissulleni vuokra autoa, ja löysinkin upouuden honda civikin hertz nimisestä vuokraamosta, ja sain sen kohtalaiseen hintaankin. Auto tuotiin minulle vuokraamon eteen kävelytielle ja hyppäsin kyytiin. En oikein ollut ihan varma miten päästä takaisin hostelliin edes kävellen, saati sitten ensi kertaa uudessa maassa ratin takana. Ei siinä muuta auttanut kun lähteä vain ajamaan, ainakin nyt vuokraamon edestä pois, että tyypit eivät siellä ajattele kelle ihme äijälle ne auton antoivat. :D

Ajattelin pysähtyä johonkin pikkutielle miettimään, miten pääsen takaisin hostellille, mutta pikkutien sijasta ajoinkin vahingossa moottoritielle. :D Eipä siinä vaiheessa enää voinut oikein u-kaannöstäkään tehdä, joten ajoin vain suoraan. Tie johti minut sillan yli Oaklandiin (=n. 15 km San Franciscosta) asti. Kun viimein pääsin pois moottoritieltä pysäytin auton tien viereen ja mietin et: "mitäs ihmettä mää sitten teen", mulla ei ollut karttaa mukana eikä mitään hajua missä oon. :) Vähän aikaa ajoin ympäriinsä, kunnes löysin kyltin jossa luki "San Francisco" ja pääsin takaisin kaupunkiin. Se oli kuitenkin vain puoli vuoittoa, sillä pitihän minun vielä etsiä hostelliani miljoonakaupungin keskeltä. Noin tunnin verran kiertelin kaupunkia, kunnes löysin tutun näköistä seutua ja sen jälkeen löysin hostellin helposti. Semmoinen autoseikkailu sit heti alkuun. :)

Tämä paikka oli tuttu ja johdatti minut lopulta takaisin hostellille.

Seikkailun jälkeen vein auton parkkiin ja lähdin kävellen tutkimaan kaupunkia. Päivän aikana tuli käveltyä 9 tuntia kaupungissa ja about 20 km. Kaiken näköistä kerkesin näkemään mm. näköalatornista kaupunkia, kaupungin rannikkoa, satamameininkia, Alcatraz prisonin (en mennyt itse saarelle, mutta katselin saarta mantereelta käsin :)), China Towni:n ja paljon muuta. :D

San Franciscon korkeita pilvenpiirtäjiä.

San Franciscon kaupunkia näköalatornista käsin katseltuna. Kuvasta näkee hyvin USA:n kaupunkien suorat korttelit.

Toiselta puolelta tornia avautui maisemat kaupungin bisnes puolelle.

Myös kuuluisa "The Rock" näkyi tornista käsin.

Kaukana kuvassa häämöttää San Franciscon kuuluisin nähtävyys: "The Golden Gate" silta.

Muutama hylje oli eksynyt sataman laitureille.

Kävelyjen jälkeen ajattelin mennä leffaan, mutta juutuinkin hostellille juttelemaan 2 korealaisen, 1 tanskalaisen ja 1 ranskalaisen kanssa. Oli hyvät keskustelut ja sain ainakin toisesta korealaisesta sekä tanskalaisesta matkaseuraa Yosemiten kansallispuistoon, johon aion mennä San Franciscon jälkeen.

27.5. Sunnuntai
Sunnuntain suunnitelmat olivat juosta korealaisten ja tanskalaisen kanssa tuommoiset 10 km mielenkiintoisen oloista rantaraittia pitkin, kuuluisalle golden gate bridgelle. Sen jälkeen vähän kiipeilemään kaupungin toiseen sisäkiipeily-paikkaan. Tänä Iltana Golden gate brindgellä on ilotulitus sillan 75 vuotis synttäreiden kunniaksi, joten ne pitää tzekata myös.

Päivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Juokseminen oli nimittäin minun suunnitelmani ja kyllähän kaverinikin jonkin aikaa juoksivat kanssani, mutta väsähtivät aika nopeasti. Joten suurimman osan päivän taivalluksista taitoimme kävellen. Uskon kuitenkin että itselläni oli silti mukavampi päivä näin porukalla, kuin yksisteen juostessa.

Päivän reitti meni aluksi ison puiston läpi, josta kävelimme rantaraitille ja menimme aina Golden Gate sillan toiselle puolelle asti. 

Puistossa pientä reeniä. Kuvassa: tanskalainen ja toinen korealaisista.

Puistossa oli myös jenkki sotilaiden hautuumaa.

Saving private Ryan.

Kuuluisa Golden Gate Bridge.

Sattui menemään jenkkien sotakalustoa sopivasti sillan ali, sitä ylittäessämme.

Äijät jäpittää.

Näköalat sillalta.

Koko porukka sillan toisella puolella.

Takaisin sillalta kaupungin puolelle tullessamme; menin toisen korealaisen kanssa kiipeilemään, ja muut jäivät hengailemaan rannalle. Päivä oli sen verran puuduttava, että kiipeilyjen jälkeen me kaikki 4 otettiin yhdessä taksi hostellille ja jäätiin sinne loppuillaksi. Ei vain huvittanut lähteä enää katsomaan illan ilotulituksia. 

Heh heh. Tämmöisiä näkee näköjään muuallakin, kuin pelkästään leffoissa.

28.5. Maanantai
Läksin aamulla aikaisin ajamaan 3 uuden kaverini kanssa Yosemiten kansallispuistoon. Matkalla pari pientä eksymistä, mutta muuten ajomatka meni hyvin. USA:n tiet on kyllä merkattu älyttömän selkeästi ja muutenkin täällä on helppo ajaa. Matkan varrella oli myös pari vuorijonoa mitkä piti ylittää. => Aivan mahtavaa cruisailua; viihdyttävää serpentiinitietä kymmenien kilometrien ajan. Kerrassaan mainiota päästellä kovaa vauhtia mutkiin ja samalla ihailla silmiä hiveleviä vuoristomaisemia vesiputousten kera.

Matkan maisemaa.

Yosemiteen saavuttuamme valitsimme lukuisista vaellusreiteistä mielenkiintoisimman: päätimme lähteä valloittamaan Half Dome (2 694 m.) nimistä vuorta ylös.

Reitti ylös; oli helppoa ylämäkeen kävelemistä hyvää polkua pitkin. Maisemat olivat kyllä aivan loistavia, mutta porukkaa reitillä riitti vähän liikaa minun makuuni. Jo tunnin vaeltamisen jälkeen, jatkuva toisten vaeltajien kanssa morjenstaminenkin alkoi kyllästyttää toden teolla. Pääsimme lähes huipulle asti, mutta auringonlasku katkaisi matkan teon. Emme olisi kerenneet huipulle ennen pimeää, joten päätimme laittaa leirin pystyyn johonkin metsikköön.

Yosemite National Park.

Mietiskelyä.

Vaelluksen alkutaipaletta.

Matkantekoa.

Koko porukka.

Kun lähestyimme tulevaa telttapaikkaamme, eteemme ilmestyi tämä näyttävä vesiputous.

Half  Dome vasemmalla kuvassa.

Nukuttiinkin jännitävä yö vuoren päällä; nimittäin on kiellettyä nukkua camping groundien ulkopuolella ilman lupaa. Jos olisi halunnut luvan kanssa nukkua, niin sitä olisi pitänyt hakea jo pari kuukautta aikaisemmin (tiesin sen jo valmiiksi ja olin suunnitellut, että aion käyttää laskuvarjojääkärin taitojani, leirin piillottamisessa puiston rangerseiltä.:D).

Yö oli suhteellisen kylmä, sillä vuoren päällä elohopea tippui varmaan liki nollaan ja meillä oli vain 2 makuupussia, mutta reissareita kuitenkin 4. Yllättävän hyvin yö kuitenkin meni, parin tunnin välein heräillessä. 

29.5. Tiistai
Aamulla aloitettiin vuorelta alas kapuaminen. Matkalla tunsin pakon omaista tarvetta pysähtyä vähän boulderoimaan (=kiipeilemään), sillä näin aivan mahtavan näköisiä kiven lohkareita, mitkä suorastaan vaativat minua kiipeämään ne ylös. :D Käytännössä homma meni niin että, minä kiipesin ja muut katsoivat :) Sainkin kehiteltyä ja kiivettyä muutaman tosi kivan reitin matkan varrella.

Seuraavana aamuna.

Toinenkin suuri vesiputous nähtiin matkalla alas.

Bouldering.

Sitten Olikin jo aika lähteä ajamaan pois. Sovimme jo aikaisemmin, että lähdetään pois jo yhden yön jälkeen. Minä jatkan matkaani etelään; kohti Death Valley National Park:kia. Matkalla voin jättää muut Fresno nimiseen kaupunkiin, että he pääsevät sieltä junalla takaisin San Franciscoon.

Saavuttuamme Fresnoon, käytiin vielä syömässä yhdessä jonka jälkeen olikin jo hyvästelyjen aika. Meistä kerkesi tulla jo aika hyviä kavereita, joten hyvästelyt oliva haikeat. :( Muut hyppäsivät junan kyytiin ja minä jatkoin ajamista etelään.

Matkalla tajusin, että välimatkat on kartalla lyhyemmän näköisiä, kuin in real life. :D Kartalla matka Fresnosta Death Valleyhin näytti helpolta muutaman tunnin ajamiselta, mutta se olikin jotain aivan muuta. 6 tunnin ajelun jälkeen alkoi tulla pimeää ja matkaa oli vielä reippaasti jäljellä, joten päätin mennä pystyttämään telttaa, vielä kun näki edes jotain. Pysäköin auton jonkun huoltoaseman pihaan ja painelin 1 km verran puskaan nukkumaan. :D 

30.5. Keskiviikko
Aamulla starttasin auton jo 04:00 aikoihin ja eikun konepelti kohti Death Valleytä. Puiston porteille saavuin jo joskus 6:00 maissa.

Death Valley nimestä tulee mieleen, että paikka on maanpäällinen helvetti ja todella kuuma mesta. Mutta ainakaan näin aikaisin aamusta, ei ollut vielä kuuma vaan aikalailla sopiva lämpötila. Ajoin auton puiston keskelle ja tutkiskelin puiston esitteitä. Huomasin, että lähellä olinpaikkaani oli 3 200 metriä korkea vuori: Telescope Peak. Mikäs olisikaan parempaa, kuin valloittaa heti alkajaisiksi elämäni korkein vuori. :)

Death Valley National Park & menopelini Honda Civic.

Juoksin suurimman osan matkasta huipulle, sen ansiosta saavutin huipun jo 3,5 tunnissa. Oli kyllä huipun maisemat aivan huikaisevat. Puolisen tuntia fiilistelin ylhäällä ja lähdin takaisin alas niin ikään juoksujalkaa. Koko reissu kesti yhteensä 5 t. 30 min. Se oli ihan kohtalaisen rankka trippi, mutta todella palkitseva!

Puolessa välin matkaa. Vuoren huippu näkyy jo taustalla.

Lähellä huippua. Kuvassa tulosuuntani.

Thug Life.

Death Valley National Park Telecope Peak:ltä 3 200 metrin korkeudesta.

Vuorelta alas tultuani Death Valley alkoi lunastamaan nimeään ihan todenteolla. Vuoren päällä korkeuksissa ei vielä tullut niin kuuma, mutta heti alas tultuani, puistossa oli yht-äkkiä vamaan 40 astetta lämmintä ja aurinko porotti siniseltä taivaalta. Siinä vaiheessa päätin, että en kyllä yötä täällä aio olla. :D

Telescope Peak:n jälkeen kävin vielä katsomassa puiston muita nähtävyyksiä, kuten: siistejä- kanjoneita, vuoria ja hiekkadyynejä. Kaikki oli todella hienon näköistä, mutta kuumuus pilasi kyllä fiilistä aika paljon.

Kovettunutta hiekkakalliota.

Karun kaunista aluetta.

Death Valley:n hiekkadyynejä.

Ennen puistosta lähtöä, kävin vielä katsomassa USA:n matalimman kohdan: Badwater Basin:n (=82 metriä merenpinnan alapuolella) 1 500 metriä korkean vuoren päältä. Oli kyllä aivan älyttömän hienoa! Matalikon takana, yli 3 000:n metriin kohoavat vuoret tekivät maisemasta erityisen hienon. Vuoret näyttivät aivan valtavilta, sillä yleensä ne eivät lähde kohoamaan merenpinnan alapuolelta. :)

Sen jälkeen lähdinkin jo ajelemaan kohti Las Vegas:ia. Suunnitelmani oli vielä viettää yksi yö teltassa jossain pusikossa, mutta ajatus suihkusta ja puhtaista vaatteista vei voiton, ja tulin Las Vegasin keskustaan hostelliin yöksi. :P

Taustalla Usan matalin kohta.

Las Vegas!

31.5. Torstai
What happens in Vegas, stay's in Vegas.... ei Vegasista sen enempää...

Eivaa :D! Eilen kävin kiertelee stripin (las vegasin keskustan, missä kaikki casinot sijaitsevat) aamusta ja sen jälkeen kävin sisäkiipeilyhallissa, joka oli jälleen kerran aivan omaa luokkaansa, jos vertaa sitä Jyväskylän paikkoihin.

Yksi Las Vegasin casinoista.

Eiffel Tower! Ei tartte Pariisiin mennäkkään, tämän jälkeen.

Ja New York:n on nähty.

Leffoista tuttu Caesars Palace.

Illaksi olin jo sunnitellut jotain ohjelmaa kaupunkiin, mutta juutuinkin jälleen kerran hostellin dormihuoneeseen, juttelemaan muiden asukkien kanssa. Eikä ulos oikein muutenkaan huvittanut mennä, kun siellä on niin: DAMN HOT! Kivaa kuitenkin oli ilmastoidussa huoneessa jutella. Illalla käytiin vielä syömässä yhdessä ja pelailtiin pelejä. Siinähän se päivä menikin jo. 

1.6. Perjantai

Tänään aamusta lähdin aikaisin aamulla kaupungille kiertelemään. Tuskaista kyllä oli kaupungissa kesäkuussa kierteleminen (en voi kyllä suositella tänne tuloa kesäkuukausina). Kaupungissa kävi lähes jatkuvasti pieni tuulenvire, yleensä se tarkottaisi mukavaa viilennystä..., mutta ei täällä. Vaan aavikolta tuleva tuuli on vieläkin kuumempaa, kuin kaupungin ilmasto. ':/ 

Pakkohan sitä oli käydä nopeasti myös casinon sisällä.

Klo. 15:00 alkoi se juttu, minkä vuoksi oikeastaan tulin koko Vegasiin. Nimittäin: UFC (=vapaaottelu tapahtuma). Matsien jälkeen tarkoitukseni oli mennä vielä kiipeilemään kaupungin ulkopuolella oleville kallioille, mutta tapahtuma kestikin 6,5 tuntia. :D Menihän se päivä näinkin, tuli nähtyä 6 loistavaa, 3 hyvää ja 1 vähän huonompi matsi. Itse olin yleisössä aivan fiiliksissä, mutta tuntui, että paikalliset eivät olleet. Tapahtuma oli loppuunmyyty, mutta silti suurin osa katsomon paikoista oli tyhjiä, sillä porukka istui baarissa puolet ajasta. Uskomatonta, että maksaa lipusta 100 euroa, eikä viitsi katsoa edes kaikkia matseja. Kaiken huippu oli se, että porukkaa lähti pois jo illan päätapahtuman aikana. Varmaankin halusivat lähteä vähän ajoissa, ettei tarvitse autolla odottaa ruuhkissa. Noh' pääasia, että itselläni oli hauskaa ja se, että oikeat äijät voitti. :)

Michael Chiesa voitti TUF 15:sta.

Eipä siinä sitten enää muuta, kuin kävin syömässä ja tulin kotiin klo. 23:00. Nopeasti menivät päivät Vegasissa, mikä oli toisaalta hyvä, koska en hirveästi edes pitänyt koko paikasta. :D Huomenna luvassa olisi sitten Grand Canyon, joka tulee varmasti olemaan upea. Pelottaa vain, että kuumuus pilaa vähän sitäkin reissua.

Matkalla hostellille, näin vielä tämän pyramidin muotoisen kuuluisan casinon.

Vegas yö valaistuksineen.

2.6. Lauantai
Unohdinkin mainita, että sain Las Vegasista matkaseuraa: 2 norjalaista (Stina ja Hege) liittyi seuraani ja ovat pitkään kanssani, nimittäin ihan Salt Lake Cityyn asti. 

Näimme tämän levottoman rakennuksen Vegasista lähtiessä.

Eli lähdettin ajamaan Las Vegasista lauantai aamuna, ajateltiin mennä suoraan Grand Canyonille asti yhden päivän aikana. Matkan varrella oli kuitenkin upea järvi, jossa käytiin uimassa. Aaaaaahh! Kyllä tuntui hyvältä päästä vähän uimaan todella kuuman Las Vegasin jälkeen. :)

Valtavan padon: Hoover Dam:n rakentamisen vuoksi, syntyi tämä upea järvi aavikon keskelle.

Järven lisäksi pysähdyimme myös muutaman kerran syömään ja katsomaan pientä länkkäri-teemaista "kylää" (=muutama länkkäri tyylinen rakennus tien vierellä), oli ihan siisti mesta. Näiden pysähtelemisten ja rauhassa ajelemisen vuoksi, emme kerenneet määränpäähän saman päivän aikana.

Länkkärimeininkiä! Clint Eastwood istui vankikärryssä :)

...Ja John Waynen kanssa vedettiin yksi kaksintaistelu.

Länkkärikylällä oli hyvin kiintoisa historia, josta tämä laatta valaisi hienosti kävijöitä. :)

Vähän aikaa ajettiin myös kuuluisalla Road 66:lla.

Otettiin perinteinen jenkki-tyylinen motelli Flack Stuff nimisestä kaupungista yhdeksi yöksi. Se oli loistava ratkaisu, sillä oli tosi kivaa ottaa rennosti privat huoneessa ja meillä oli jopa oma tv, jossa näkyi monta elokuvakanavaa. Siinä ilta meni mukavasti pelaillessa ja elokuvia katsoessa.

3.6. Sunnuntai

Aamulla vein Stinan ja Hegen kiipeilemään paikalliseen sisäkiipeilyhalliin, he tykkäsivät kovasti ja suunnittelevat aloittavansa itsekkin kiipeilyharrastuksen.

Jäätävää kiipeilytekniikkaa.

Kyl se korkeampikin kiipeilymatka luonnistuu.

Seuraavaksi siis ajeltiin Grand Canyonille. Heti kun saatiin auto pysäköityä, suuntasimme kanjonin reunalle. Menimme kaikki aivan sanattomaksi! Aivan käsittämättömän hieno paikka! Kanjoni on ihan törkeän iso!

Parkkipaikan läheisyydestä kanjoni näytti tältä.

Ihmisiä oli paljon heti parkkipaikan vieressä ihailemassa kanjonia. Me päätettiin etsiä paikka, missä ei olisi ihmisiä niin paljon. Kavuttiin alas aika hurja jyrkänne. Tunnin verrran kapuamista ja pääsimme isolle kielekkeelle, josta saatiin kivasti ihailla auringonlaskua aivan rauhassa. :) Amazing shit! :D

Siinä katsellaan ehkä reissun parasta maisemaa.

Auringonlasku Grand Canyonilla.

Kuvassa vasemmalta: Stina, Hege ja Joppe.

Aurinko laskee vuorten taa.

Ennen kuin aurinko laski, kalliot olivat vielä kirkkaan vaaleita.

Kalliot värjääntyivät hienosti punaisiksi, heti auringonlaskun jälkeen.

Aurinko vaihtui kuuksi.

Pimeys laskeutui.

Auringonlaskun jälkeen sattui aivan uskomaton juttu. Törmäsin nimittäin vessaan mennessäni yhteen korealaisista, joka oli mukanani Yosemitessä! Hänellä oli taiwanilainen kaveri matkaseurana. Aivan uskomaton juttu, voisi sanoa kliseisesti: "pieni maailma". He olivat jo varanneet itselleen paikan camping groundilta, joten minä ja seurueeni paineltiin metsän läpi pystyttämään oma teltta heidän teltan viereen, eikä meidän siis tarvinnut maksaa mitään. :D

Siinä oli mahtavaa iltaa istua porukalla leirinuotion ääressä, sekä paistella vähän nakkeja ja pekonia. :P Mikä parasta: onneksi minulla oli tomaattia ja kurkkua leivän päälle, niin Norjan painajainen ei päässyt tapahtumaan uudelleen (inside stuff). :) 

Illan istujaiset.

Aaaaahh! pekonia ja nakkia. :P

4.6. Maanantai
Aamulla käytiin katsomassa kanjonilla auringonnousu: WOW! On se kyllä jotain uskomatonta. Nautiskeltiin ehkä (tai oikeastaan varmasti) elämäni parhaasta näystä vielä muutama tunti. Naatiskelujen jälkeen hyvästelin korealaisen jo toistamiseen, ja lähdimme norjalaisten kanssa ajelemaan kohti: Monument Valley:tä. 

Viimeiset tuuletukset upealla luonnon muokkaamalla nähtävyydellä.

Mietiskelyä.

Viimeinen siemaus.

Matkalla Monument valleyhin teimme väli-pysähdyksen Antalope Canyonille. Pääsymaksu kanjoniin oli suolaiset 30$ ja ajattelin, että onko se vähän liikaa pyydetty. Päätin kuitenkin maksaa, kun kerran täällä ollaan.

Heti kanjonin sisässä tajusin, että kyllä kannatti maksaa kalliilta tuntunut pääsymaksu. Uskomatonta miten sileätä kallion pinnat olivat. Suurimmaksi osaksi paikka oli enemmän luola kuin kanjoni, mutta välillä oli kohtia joissa luolan katossa oli reikä, ja auringonvalo pääsi hienosti paistamaan sisälle.

Sileätä luolan pintaa.

Paikan highlight oli tämä valoilmiö taivaalta.

Luolilta teimme vielä toisen pysähdyksen noin 20 km päähän, Colorado joen varrelle. Kyseinen jokihan on sama joki, mikä on synnyttänyt mm. Grand Canyonin ja virtaa edelleenkin sen pohjalla. Joen kohdassa missä pysähdyimme, kanjoni ei ole ihan niin "Grand" kuin Grand Canyon, mutta silti paikka oli todella hienon näköinen ja mikä parasta; se oli ilmainen. :)

Colorado River. Kuvan muodostelman nimi on: Horseshoe Bend.

Selfie time.

Ei voinut vastustaa kiusausta hyppäämiseen :)

Vielä oli jäljellä parisataa mailia pohjoiseen, vain tasaista aavikkoista maastoa ympärillä, kunnes... tommoiset 10 mailia pitkä suora tie johdatti meidät, kohti horisontissa siintäviä punaisia tasahuippuisia vuoria. Olette varmasti kaikki nähneet lännen-elokuvia ja mm. Forrest Gumpin, joissa näkyvät nuo samat vuoret.

Pikkuhiljaa pitkän aavikkoajelun jälkeen, ensimmäiset Monument Valleyn vuoret, alkoivat siintämään horisontissa. On btw. muuten suora tie!

Valleyhin saavuttuamme ajoimme hetimiten autoreitin, joka kiemurtelee kaikkien noiden vuorien keskellä. Se oli todella hienoa, mutta parhaimmat maisemat kuitenkin olivat puiston officesta, joka oli rakennettu korkean mäen päälle. Sieltä näki juuri sen saman maiseman minkä olen nähnyt aikaisemminkin kaikista leffoista ja kuvista.

Autoreitin alkua.

Mukavaa oli päästellä vähän hiekkatietä vaihteeksi.

Välillä auto piti ajaa vähän erikoiseen kulmaan, jotta pääsi jatkamaan matkaa.

Taituruus... jotkut on vaan taitavampia, kuin toiset.

Autokin hieman likaantui hiekkateillä.

Monument Valley!! Park officen parvekkeelta nähtynä.

Mietittiin jo kun tulimme monument valleyhin, että missä aiomme nukkua yön? Kaikki kuitenkin järjestyi itsekseen. Nimittäin joku nainen tuli puhumaan meille, että hän asuu keskellä monument valleytä ja hänen pihassaan voi nukkua teltassa 10 dollarilla (eli n. 3 euroa per. pässi). Hintaan sisältyi myös polttopuut nuotiolle, päätettiin ottaa tämä diili. Saimme nuotion ääressä nauttia auringonlaskusta ja sen jälkeen täysikuu nousi vuorien takaa. Aika mahtavaa! Kuuta ei vain valitettavasti meidän kameroilla voinut kunnolla ikuistaa. Pitää vaan nyt yrittää muistella, kuinka hienoa se oli. ;) 

5.6. Tiistai

Hyvin sai nukuttua, ainoastaan 06:30 automaattinen herätyskello herätti meidät: nimittäin aurinko. Aavikko on kyllä pirullinen paikka: yöt ovat todella kylmiä ja päivät taas polttavan kuumia. Oli niin mukava nukahtaa lämpimään makuupussiin illalla, mutta vähemmän mukava oli herätä selkä liimaantuneena makuupussiin ja kurkku on kuivempi, kuin hiekka jonka päällä nukuimme. :D

Monument valleyltä jatkettiin matkaa kohti Utah:n osavaltiossa sijaitsevaa: Zion National Park:a. Matkalla pysähdyttiin Kanab nimiseen kylään nukkumaan motelliin yhdeksi yöksi. Eipä siellä mitään kummempaa tehty. 

Ehkä maailman paras kuski.

6.6. Keskiviikko

Zioniin saavuttiin jo hyvissä ajoin keskiviikkona. Vuokrattiin meille telttapaikka camping groundilta kolmeksi yöksi. Jos matkustaisin yksin, niin en suostuisi maksamaan mitään teltassa nukkumisesta, mutta näin porukalla voin tehdä poikkeuksen. Eipä tuo maksanutkaan, kuin 4 $ per. yö per. nenä.

Zion National Park.

Kerettiin heti ensimmäisenä päivänä lähteä vaeltamaankin. Itse katsoin Zionin kartasta, että retki Observation Point (1 983 metriä) vuorelle kuulostaisi tosi hyvältä vaellukselta. Norjalaiset eivät tästä innostuneet, joten päätimme lähteä eri reiteille.

Puistosta saadussa kartassa luki, että edestakasreitti Observation Pointille menee 8 tuntia. Minulla oli valosta aikaa jäljellä enää 5 tuntia. Pistin siis äkkiä tossua toisensa eteen ja juoksin huipulle, että kerkeäisin ennen pimeää takaisin. 8 tuntia tuntui liioitellulta jo ennen vaellusta, ja sitä se toden totta olikin. Minulla meni huipulle vain 1,5 tuntia. :D Oli khyl maisemat jäätävät! Hengailin huipulla jonkun 30 min. ja juoksin takaisin alas. Yhteensä reissuun meni minulta 8 tunnin sijasta 3 tuntia. :)

Lähellä huippua.

Observation Point (1 983 metriä).

Minulla oli vielä aikaa ennen pimeää, niin päätin vielä juosta viereiselle paikalle nimeltä: Emerald Pool's:lle. Matka sinne kesti vain 30 min. Itse altaat eivät olleet mitään kovin kummoisia, mutta Zionin laaksoon oli kyllä hienot näköalat paikasta käsin.

Maisemat Pooleilta.

Tyytyväinen matkailija. :)

7.6. Torstai
Aikas hyvin tuli nukuttua yö! Utahissa ei ole ihan niin kuuma enää, mitä Arizonassa oli. Saimme eilen hankittua puiston rangerseiltä luvat pack country vaellusta varten. Vaellusreitin nimi oli: "The Subway".

Camping groundimme.

Ajoimme vaelluksen aloituspaikkaan, teltalta ajomatkaa oli noin 10 km. Vaelluksen alkumatka oli metsikköä ja vain pieni polku meni sen keskellä. 5 km vaelluksen jälkeen metsikkö loppui ja edessämme oli veden poraama tunneli. Se muistutti hieman metrotunnelia ja tästä syystä se on nimensäkkin saanut.

Alkumatkan metsikköä.

Frogi.

Pikkuhiljaa lähestyimme tunnelia.

Subway.

Itse tunneli oli noin 2,5 km pitkä, josta ensimmäiset 1,5 km oli helppoa kävelyä, välillä piti vähän vesialtaita väistellä. Viimeinen kilometri piti kuitenkin taittaa lähes uimalla (hrrrr. kylmää vettä). Lopulta tunneli päättyi, ja sen päässä meitä odotti aarre: pieni vesiputous, jossa pystyi ottamaan virkistävän suihkun. :)

Altaita joissa kahlasimme ja uimme.

Viimeinen mutka ennen...

...palkintoa.

Nautiskeltiin tunnelin hienoista näkymistä vielä muutama tunti ja palattiin takaisin autolle. Vaellus oli yhteensä siis 15 km, ei mitenkään älyttömän paljon, mutta silti olimme aivan poikki. Olimme takaisin teltalla klo. 15:00, joten aikaa olisi ollut vielä heittää joku pikku vaellus, mutta ei ollut enää fiilistä. Loppuillan pelasimme korttia ja kävimme puiston ulkopuolella ravintolassa syömässä.

Tarpeeksi taitava kaveri pääsee kyllä vedestä halutessaan ylös kuivattelemaan. :)

8.6. Perjantai
Tämän päivän vaellus oli: "Angels Landing"; eli 1 760 metriä korkea vuori puiston keskellä. Tämä hieno vaellus oli vähän pilattu asfaltti tiellä, joka kiemurteli miltei huipulle asti. That kind of shit pissing me off! Säilyttäisivät luonnon nähtävyydet mahdollisimman luonnollisena! Toinen juttu mikä teki lisää negatiivisuutta tähän vaellukseen, oli jäätävät ihmismassat.

Noh. sitten itse vaellukseen :D. Alkumatkan kävelin norjalaisten kanssa, mutta he olivat todella hitaita. Lähdin siis jo jonkun kilometrin jälkeen omille teilleni. Saavutin huipun yksikseen parissa tunnissa (norjalaiset sanoivat myöhemmin, että eivät edes jaksaneet tulla huipulle asti). Jos reitti oli vähän pilattu ihmismassoilla ja asfaltilla, niin maisemia vuoren huipulta ei oltu kyllä pilattu mitenkään. Aivan huikaisevat olivat kyllä näkymät!

Alkumatkan meininkiä.

Asfalttitiet mutkittelivat kyllä hienosti.

Näkymät Angels Landing:n (1 760 m.) huipulta.

Maisemat toiseen suuntaan.

Paluumatkalta.

Kello oli jo 16:00, kun saavuin takaisin teltalle. Norjalaisia ei näkynyt missään, joten päätin ottaa auton ja ajelin heti puiston ulkopuolella sijaitsevaan kaupunkiin. Nautiskelin siellä kunnon jenkkimättöä; eli mitäs muutakaan kuin hampurilaisaterian. Nautin ruoasta pitkään ja hartaasti, jonka jälkeen kiertelin vielä kaupunkia vähän aikaa. Saavuin takaisin teltalle vasta 19:30 ja norjalaisetkin olivat sillä välin palanneet. Vietettiin vielä mukavasti viimeistä iltaa Zionissa, lätkien korttia kuutamon ja otsalampun valossa.

9.6. Lauantai

Zionista lähdettiin jatkamaan matkaa lauantai aamuna. Ajeltiinkin mukavat 400 mailia (n. 650km) Utah:n pääkaupunkiin: Salt Lake Cityyn asti. Matka meni ihan mukavasti. Pitkätkään matkat eivät tunnu pahalta ajaa täällä, kun maisemat ovat loistavat kokoajan ja aina voi pysähtyä syömään johonkin hyvään kuppilaan.

Matkan loistavaa maisemaa.

Kaupunkiin saavuttuamme etsimme halvan hostellihuoneen ja varasimme sen kahdeksi yöksi. Maistui kyllä suihku ihan kivalta, kun viimeksi olen käynyt suihkussa ennen Zionia, 4 päivää sitten. Illalla käytiin katsomassa vielä leffa: "Snow white and the huntsman", ihan katsottava oli.

Saavuimme Salt Lake City:n.

10.6. Sunnuntai
Aamun aloitimme kiertelemällä vähän kaupungin keskustaa; on kyllä tylsä kaupunki (mitä muuta voikaan odottaa suurelta mormoni väestöltä, kuin tylsyyttä :D). Kaupunkia ympäröivät vuoristot ovat kyllä hienon näköisiä, ne tekevät kaupungista ihan käymisen arvoisen.

Vuoret kaupungin taustalla.

Kun tylsä keskusta oli kierretty lähdimme paikalliseen kiipeilyhalliin vähän jumppailemaan, se oli kaikkea muuta kuin tylsää. :) Järestään kaikki kiipeilyhallit täällä USA:ssa on kyllä upeita complexeja.

Päivän kohokohta oli illalla, kun menimme itse suolajärvelle, josta kaupunki on saanut nimensäkkin. Auringonlasku järvellä oli upea.

The Salt Lake.

Naatiskelua.

Järveltä suuntasimme vielä leffateatteriin uudestaan. Tällä kertaa katsoimme Prometheus leffan; ei ollut kyllä mun juttu, mut jos olet Alien-leffojen fani, niin varmaan tämäkin uppoaa.

Olisi pitänyt tietää, että 5$ maksavassa pizzassa on pakko olla jotain mätää.

11.6. Maanantai
Aamulla kävin heittämässä norjalaiset kaupungin lentokentälle, he ottivat lennon New Yorkiin. Itse painelin autolla Salt Lake City:n vuoristoon ja ajattelin valloittaa jonkin alueen monista vuorista.

Olen valloittanut tämän matkan aikana jo vaikka kuinka monta vuorta, mutta lähes kaikissa minua on vaivannut 1 asia: aina on porukkaa niin pirusti. Tällä kertaa edessäni oli vain tavallinen vuori, missä ei ollut minkäänlaista polkua. Sen rinteet olivat vain täynnä puita ja muuta pa*kaa. Ajattelin; että: "ei se oo kun ekat 500 metriä ylöspäin metsää, ja sitten oon tarpeeks korkeella, että siellä ei kasva enää mitään."... 

...Olin väärässä! :D Kävelin alle kilometrin ylöspäin ja siihen meni 5 tuntia umpipusikossa. :) Pääsin jonkun pikkuvuoren huipulle ja päätin mennä takaisin autolle. :D Olipahan reissu, en lähde enää uudestaa kävelemään pusikkoon, ainakaan silloin jos kyse on vain päivän vaelluksesta. :)

Kuvan alareunassa näkyy hyvin, minkälaisen tuuhean pusikon läpi minun piti puskea.

Ihan hyvät maisemat olivat matkan varrella.

Näin korkealle pääsin, kunnes alkoi pusikko ärsyttämään liikaa.

Alkuperäinen suunnitelmani oli suunnata Salt Lake Citystä suoraan Wyomingin osavaltioon ja Yellowstonen kansallispuistoon. Päätin kuitenkin muuttaa suunnitelmia, sillä minulla oli vielä reilusti reissuaikaa jäljellä. Päätin lähteä katsomaan vähän minkälainen paikka Idaho:n osavaltio on. Luin Lonely Planetin matkaoppaasta, että keskellä Idahoa on pari autotietä, jotka on erittäin hienoja ajaa. Eikun nokka kohti pohjoista ja Idahon hienoja teitä.

Ajoin niin kauan kuin jaksoin, ehkä jonkun 6 tuntia ja pysähdyin nukkumaan yhdeksi yöksi johonkin tienvarsi-motelliin.

Auringonlasku matkan varrella.

12.6. Tiistai

Tänään aamusta pääsin ajelemaan ko. teitä. Nohhh. olihan ne nyt ihan hienoja ajaa ja oli hienoja maisemia, mutta eipä ne nyt kuitenkaan 600 mailin ylimääräisen ajomatkan arvoisia ollut. :) Tulipahan käytyä.

Tästä alkoi kirjan suosittelemat tiet.

Ihan nättiä nuo Idahon tiet olivat

Ehkä paras maisema matkan varrella.

Teitten jälkeen minulla oli vielä useamman tunnin ajomatka Idahon itä-laidassa olevaan kaupunkiin: Rexburg:n. Vähän olin turhautunut kaikesta ajamisesta ensimmäistä kertaa koko matkan aikana. Sen vuoksi ajoin vähän kovempaa ja ohittelin taajama-alueella 3 traktoria, mitkä matelivat kuin mutaan takertuneet etanat. Pitihän se arvata miten siinä kävi; tietysti poliisi-setä näki tilanteen ja pysäytti minut. Seurasin poliisia sivupeilistä, kun hän lähestyi autoni etuovea. Hän lähestyi lähes hiipien ja auton kylkeä nuollen, samalla virka aseen holsterista kiinni pitäen (vähän eri meininki, kuin Suomessa) :D. Poliisi sanoi minulle:

-"Ajoit 20 mailin alueella 35 mailia/tunnissa ja se on liian paljon."

-"Tiedän sen. Olin turhautunut pitkästä matkasta ja tein virheen."

-"Hmm, katso tuota nopeusrajoitusta, näetkö sen?"

-"Kyllä." 

-"Noudata sitä! Hyvä että käytit turvavöitä."

-"Thank U officer." :D. 

Ei tullut onneksi sakkoja, mukava oli kyllä mies.

Voi kai tähänkin sanoa, että: "kivaa saada uusia kokemuksia." :D

Tiet kohti Rexburgia olivat myös todella nättejä.

Saavuin Rexburgiin vasta kymmenen maissa illalla. Teki mieli nukkua sisätiloissa rankan ajomatkan jälkeen. Otin yllättävän hyvän motellin (joka maksoi liikaa), kun halpoja paikkoja ei löytynyt. Vähän jäi kyllä kaduttamaan, että tuli murruttua 40 $ maksavaan yöpymiseen, kun tuli kuitenkin edellinenkin yö nukuttua sisätiloissa.

13.6. Keskiviikko

Rexburgista oli vain tunnin ajomatka yellowstone:n kansallispuistoon. Minulla oli suuret odotukset tästä mahtavasta super-tulivuoresta.

Puistoon saapumisen jälkeen kävin ensiksi katsomassa lähes kaikki suuret turistinähtävyydet pikaisesti. Niitä oli mm. Old Faithfull (geysir), Grand Prismatic Spring (outo rikkilampi :)). Ne olivat ihan siistejä luonnon ihmeellisyyksiä. 

Intoa täynnä!

Kiehuvaa vettä.

Tämmöisiä lampia oli jokapuolella, vesi oli varmaan lähemmäks 100 asteista.

Mielenkiintoista.

Tämmöistäkin ihme juttua, tulivuoren vulkaaninen toiminta saa aikaiseksi.

Käärmekkin luikerteli ohi.

Ihan mukavat olivat puiston maisemat kokoajan.

Old Faithful geysir.

Grand Prismatic Spring, sen vesi oli yli sata asteista.

Kun olin kiertänyt "pakolliset" nähtävyydet, menin puistonvartijan toimistoon kysymään, jospa vaikka saisin laillisesti nukkua jossain keskellä metsää tällä kertaa. Onnistuin! Vaikkakin minun piti väitellä rangersin kanssa 30 min siitä, että en aio tulla jonkun puiston lukuisten karhujen syömäksi. :) Lopulta sain intettyä hänelle, että osaan toimia karhujen kanssa oikein. :) Kerron vartijalle mm. yhden pienen valkoisen valheenkin: 
-"Käydään kaverin kanssa metsästämässä kanalintuja Suomessa vähän väliä ja joka reissulla törmätään karhuihin, joten ne ovat hyvin tuttuja eläimiä minulle." :D Todellisuudessa olen nähnyt karhun vain ähtärissä ja luontodokkareissa. :D Vaellus alkoi vasta seuraavana päivänä, joten seuraavan yön nukuin metsikössä laittomasti. :)

Puisto oli täynnä tuommoisia kavereita.

Ensimmäisen yön nukkumispaikalta.

14.6. Torstai
Vihdoin aamu koitti! Äkkiä vain jotain aamupalaa keuhkoihin, ja lähdin innosta puhkuen 30 mailin (48km) ja 2 yön vaellukselle keskelle Yellowstonen metsikköön. Tajusin heti lähtiessä, että matka ensimmäiselle ennalta määrätylle nukkumapaikalle on naurettavan lyhyt. Minulla kesti vain tunti kävellä sinne. Päätin pystyttää teltan valmiiksi ja painella takaisin autolle, jotta voin tehdä jotain järkevää, vielä kun on valoisaa. 

Alkumatkan maisemaa.

Kauriitakin näkyi joka puolella.

Pystytin teltan valmiiksi ja läksin loppupäiväksi pois.

Kun saavuin takaisin autolle, tongin Yellowstonen kartan esille ja huomasin sieltä paikan nimeltä: Grand Canyon of the Yellowstone. Siis eikuin vaan takaisin ratin taakse ja kanjonia kohti.

Se oli kyllä aivan uskomattoman hieno paikka. => Korkeita ja isoja vesiputouksia ja jäätäviä kanjoneita. Siellä kello vierähti nopeasti ja alkoi tulla jo pimeä. Piti siis lähteä takaisin teltalle.

Gran Canyon of the Yellowstone.

Elämäni isoin vesiputous, minkä olen nähyt. 

The Paratrooper.

Vesiputouksen yläpuolella.

Juoksin kohti telttaa ja matkaa oli jäljellä enää noin 100 metriä. Kunnes teltan ja minun välissä jökötti iso grizzly karhu. Huomatessani sen, se oli vain 10-20 metrin päässä minusta. Karhu ei juurikaan minusta välittänyt, vaan käänteli vain kiviä ja etsi jotain matoja niiden alta. :D Peruuttelin rauhassa karhusta 100 metrin päähän, ja siinä vaiheessa uskalsin kaivaa taskustani tärisevillä käsillä kameran, ja sain napattua karhusta muutaman kuvan ja videon todisteeksi.

Grizzly karhu noin 100 metrin päässä kääntelemässä kiviä.

Siinä sitä sitten ihmeteltiin, että miten pääsen teltalle järkäleen ohi. Eipä siinä muuta, kun lähdin kiertämään karhua pysytellen kokoajan noin kilometrin päässä siitä. Kun pääsin teltalle, niin tajusin että karhu on vain 50 metrin päässä teltasta, jyrkän kummun takana. :D Pahinta asiassa oli vielä se, että minulla oli hirveä nälkä, joten oli pakko alkaa keitellä ruokaa. Vähän epäilytti kyllä alkaa kokkailla, kun ruoan tuoksu voi houkutella karhun luokseni. :) Eipä se onneksi ilmaantunut ja sain nukkua rauhassa, mutta kylmissäni läpi yön. Molemmat yöt puistossa olivat kyllä erittäin kylmiä, varmaankin korkeuden takia. Koko puisto sijaitsee jossain 2 000 metrin korkeudessa.

15.6. Perjantai
Aamulla jatkoin matkaa, eipä näkynyt karhuja enää, mutta susia kylläkin. :D => Olin pitämässä juomataukoa, kun ensin noin 50 metrin päähän minusta ilmaantui 1 susi. Vähän ajan päästä toinen, ja pian kolmas. Noh, päätin jatkaa pikaisesti matkaa, ennen kuin niitä on 10 siinä. :) Ei niistäkään onneksi mitään harmia koitunut.

Vaelluksen maisemat eivät olleet kyllä mitään päätä huimaavia, ehkä tämä lampi oli paras maisema vaelluksen toisena päivänä.

Kun matkaa oli enää jäljellä 10 mailia seuraavalle nukkumapaikalle, vastaan käveli joku älytön eräjorma. Tämä herra sanoi kävelleensä elämänsä aikana, lähes jok-ikisen polun yellowstonessa (ja niitähän riittää: yhteensä jotain 2 000 km). Hän liittyi seuraani ja käveltiin seuraavaan nukkumis-paikkaan yhdessä. Mukava kaveri ja juttua meillä riitti, joten 10 mailia hurahti nopeasti.

Jostain syystä otin kuvan niin, että eräjorman kasvoja ei näkynyt.

Kun olimme nukkumapaikalla, matkaa oli enää 4 mailia tielle, johon vaellukseni oli määrä päättyä ja kello ei ollut paljoa mitään. Päätin jatkaa tielle asti suoraan ilman toista yöpymistä. Pääsin vielä takaisin omalle autolleni kätevästi eräjorman kyydillä.

45 km vaellus, n. 20 kg rinkan kanssa vei voimia sen verran, ettei kiinnostanut lähteä heti uudestaan vaeltamaan. Siispä lähdin jatkamaan matkaa heti Yellowstonen eteläpuolella olevaan: Grand Tetonin kansallispuistoon.

Taas tien päällä.

Puistojen rajalla oli tämä hieno järvi.

Samainen järvi.

Minua väsytti aivan pirusti, ja sain tietoa Grand Tetonin vuorista, että ne ovat ihan lumen peitossa ja siellä on pakkasta -10 sekä hyttysiä ihan älyttömästi. Mietin siis; että kiinnostaako minua lähteä sinne, ilman kunnon varusteita ja lämpimiä vaatteita? No EI! Ajelin siis suoraan Jacksoniin (=kaupunki puistojen eteläpuolella).

Grand Tetonin vuoristoa...

...Sitä samaa, ja innoissaan oleva matkantekijä. :D

Kun saavuin Jacksoniin; yritin löytää nukkumapaikkaa yöksi jostain sisätilasta, mutta halvin majapaikka oli 80 $... Enpä aio maksaa. Kello oli jo 1:00 yöllä, väsyttää, ja ulkona älyttömän kylmä sekä pimeä. Totesin että: "en varmaan pystytä telttaa enää!" Joten ratkaisu oli nukkua autossa; Mc Dolandsin parkkipaikalla. :D 

16.6. Lauantai
Yllättävän hyvä oli nukkua autossa, jopa parempi kuin, kylmässä teltassa, kovalla maalla ja ilman makualustaa (=jota en siis ottanut mukaan koko reissulle, tilan puutteen vuoksi).

Tänään lähdin ajelemaan jo kohti reissuni viimeistä osavaltiota: Colorado:a. Matkaa oli taitettava yli 500 mailia Denveriin. Lukuunottamatta Yellowstone:a ja Grand Tetoni:a, Wyomingin osavaltio on hyvin tasainen maastoltaan. Matkan maisemat eivät siis olleet mitenkään erikoisia.

Matkan aikana oli kuitenkin 1 todella kiva tapahtuma. => Pysähdyin matkalla syömään johonkin 1 000 asukkaan pikkukylään. Kahvila jossa söin, tai oikeastaan koko kylä, oli kuin suoraan jostain Tarantinon leffasta. :D Tarjoilija puhui mahtavalla aksentilla, jota kuulee monissa Hollywood leffoissa. Kaikkein paras juttu oli se, kun kylän sheriffi astui sisälle kahvilaan. Hän oli juuri stereotyyppinen pikkukylän sheriffi nahkasaappaineen ja stetsoni päässään, sekä tinainen sheriffin tähti rinnassaan. Tarjoilija puhutteli sheriffiä sanalla "darling". Aivan mahtavaa settiä.

Matkalla Denveriin sininen taivas muuttui yht-äkkiä aivan harmaaksi. Mietin mistä oikein on kyse.
Myöhemmin selvisi varoituskyltistä, että lähistöllä riehuu todella iso metsäpalo.

Saavuin Denveriin ennen auringonlaskua. Kirjauduin halpaan hostelliin, aivan kaupungin keskustan tuntumaan. Kerkesin vielä käydä vähän tutkimassa kaupunkiakin ennen pimeää. Denveristä tajusi heti, että se on yksi parhaimmista kaupungeista tämän reissun aikana. Ehkä toiseksi paras, heti San Franciscon jälkeen. Täällä on menoa ja meininkiä, sekä kaupunki on sopivan kokoinen. Keskusta on aika näyttävä korkeiden pilvenpiirtäjien vuoksi.

Denverin pilvenpiirtäjiä.

17.6. Sunnuntai
Tänään kävin kiertämässä kaupungin pääkadun. Katu on erittäin miellyttävä; se on n. 2 km pitkä ja siinä kulkee kokoajan ilmainen bussi ees-taas, mutta muuten se on autoton. Siellä oli myös paljon katuesiintyjiä, kuten: pari mustaa miestä, jotka soittivat rumpuja todella taitavasti. Meininki oli erinomainen, aivan käsittämättömän taitavia soittajia. Kuuntelin heitä varmaan 30 minuutin ajan ja heitin 5 dollaria palkkioksi. :)

Illalla lähdin vielä sveitsiläisen tyypin kanssa ulos, jonka tapasin hostellissa. Hän joi muutaman kaljan ja minä red bullin. :) Oli mukava käydä katsomassa vähän yöelämääkin USA:ssa, sillä tämä oli ensimmäinen kerta täällä ollessani, kun vaivauduin menemään yöelämään. Juteltiin baarissa pari tuntia ja lähdettin pois.

18.6. Maanantai
Tänään käytiin sveitsiläisen kanssa katsomassa vähän jalkapallon EM-kisoja jossain kuppilassa. Yritimme myös etsiä sisäkiipeilypaikkaa, mutta se oli kaiketi lopettanut toiminnan, sillä sitä ei löytynyt osoitteesta missä sen piti olla. Koko päivä meni aikalailla kaupungilla kävellessä; mukava päivä oli. Ilta menikin elokuvaa katsellessa ja pizzaa syödessä hostellissamme.

Denverin pääkatu.

19.6. Tiistai

Tänään olisi luvassa reissun viimeinen vaellus Rocky Mountains National Park:sa. Ennen kuin lähdin ajamaan Denveristä kohti puistoa, halusin vielä katsoa EM-fudista (onhan tämä hieno tapahtuma vain kerran 4 vuodessa).

Vaikka Denveristä puistoon oli vain tunnin ajomatka. Pääsin aloittamaan vaellus/kiipeily-reissun vasta klo. 17:00 (jaliksen katsomisen vuoksi :D). Päätin ottaa rinkan, teltan ja makuupussin mukaan tälle vaellukselle. Ajattelin että olisi mukava vaeltaa ehkä vähän pitempään. Lisää laittomia öitä siis luvassa, sillä lupa nukkua metsikössä olisi maksanut 20 $, enkä todellakaan aio maksaa moista summaa teltassa nukkumisesta.

Jätin auton johonkin pienelle parkkipaikalle ja suuntasin kohti 4 346 metriä korkeaa Longs Peak:ä. Jännitti vähän jättää auto vaellureitin alkupäähän, sillä puistonvartija saattaa arvata siitä, että olen lähtenyt yön yli kestävälle vaellukselle ilman lupaa.

Alkumatkan kävelin reipasta tahtia metsikköisen maaston läpi. Noin 8 km kävelyn jälkeen saavuin puurajan yläpuolelle, noin 3 000 metriin. Kävelin siitä vielä pari kilometriä, etsien samalla hyvää paikkaa pystyttää leiri. Löysin sopivan paikan kallion kupeesta. Pystytin teltan nopeasti ja suuntasin läheiselle jyrkänteelle kokkailemaan, ja ihailemaan auringonlaskua. Aikas mahtavaa oli! 

Kokkailupaikkani.

Auringonlasku noin 3 000 metrin korkeudesta.

20.6. Keskiviikko
Yö meni ihan kivasti. Paitsi että heräilin vähän väliä, kovan tuulen vuoksi. Myös se fakta, että minulla ei ole makuualustaa mukana koko reissulla, tekee nukkumisesta vähän vaikeampaa kuin kotona omassa sängyssä kölliessä. :)

Aamun ensimmäiset kilometrit olivat hyvin tuskaisia. Varmaankin johtui väsymyksestä, mutta myös ohkaisemmasta ilmasta. Hyvän vireen löytämiseen meni muutama tunti. Aikalailla heti hyvän vireen löytymisen jälkeen, alkoi vaelluksen hauskin ja vaativin osuus. Nimittäin polku loppui, ja siitä alkoi "off trail" osuus. Polun päässä oli kyltti, missä luki: "do not enter, extreme danger!" minä sylkäisin kylttiin ja painelin eteenpäin. :)

Tuskaista taivaltamista.

Eläimiä.

Siinä se kohoaa: 4 346 metriä korkea Longs Peak.

Kyltiltä matkaa huipulle, oli ehkä 500 metriä jyrkkää ylämäkeä. Reitti oli niin jyrkkä, että siinä oli pakko käyttää myös käsiä kiipeämiseen, jalkojen apuna. Pari vähän vaikeaa kohtaa oli, mutta ei mitään erityistä ja pääsin huipulle! Elämäni ensimmäinen yli 4 000 metrin vuori oli valloitettu!

Ihan jyrkkää rinnettä.

Lähellä huippua maisemat olivat jo mahtavat.

Viimeinen rinne ennen huippua. Jyrkkä se oli!

Maisemat 4 300 metristä.

Huipulla tuulee.

Vähän aikaa fiilistelyä huipulla. Olisin kyllä viihtynyt pitempäänkin, mutta nopeasti sain tarpeekseni todella kovasta tuulesta, joten oli pakko lähteä alaspäin. Minua ei huvittanut mennä samaa reittiä takaisin, joten läksin etsimään uutta reittiä. Löysin vuoren toiselta puolelta todella jyrkän mäen. Siinä oli kuitenkin semmoinen "kouru" jota voisi hyödyntää alaspäin menemiseen. Sitä sitten alaspäin perse edellä. :) Hidasta menoa, mutta varmaa.

Tästä kohdasta "kouru" lähti alas.

Tuommoinen kaveri katsoi minua aika epäilevällä ilmeellä. :D

Kourun jälkeen alkoi mietityttämään, että olisiko sittenkin kannattanut mennä samaa reittiä takaisin. Edessäni häämötti iso vuori, joka pitäisi kiertää, sillä se oli liian jyrkkä yli kiipeämiseen. Jouduin kiertämään vuorta noin 3 kilometriä todella vaikeassa maastossa, kunnes vastaan tulikin loivempi vuori, jonka pääsin kiipeämään ylös. Aika helppo homma oli. MUTTA! Vuoren vastarinne olikin jyrkempi tapaus ja se minun piti mennä alas, jotta pääsisin takaisin autolle.

Rinne näytti aika hc:ltä ilman kiipeilyköysiä, lähdin kuitenkin yrittämään. Menin alas aika vaikean kohdan ja vastaan tuli vieläkin vaikeampi rinne. Se oli märkä kieleke; ehkä 10 metriä korkea pudotus. :S Ei auttamut muuta kuin yrittää, vaihdoin kiipeilykengät jalkaan ja mankkapussi vyötärölle. Heitin rinkan jyrkänteeltä alas, jotta olisi vähemmän painoa. Siinähän se meni hitaasti ja rauhassa, jokainen liike katsoen tarkasti. Se oli ehkä semmoinen 4c-5a, free solo, onside, alaspäin ja mahdollisesti first ascent :D (=kiipeilytermejä). Selvisimpä siitäkin! Loppumatka takaisin autolle olikin sitten helppoa vaellusta noin 20 kilometrin verran.

Kuvan vasemmassa laidassa missä näkyy lunta. Olivat vaikeimmat kiipeilykohdat, jotka vaellukseni tarjosivat.

Ajattelin että selviän saman päivän puolella autolle, mutta matka oli liian pitkä, ja alkoi tulla pimeä. Myös tässä puistossa asustelee mustakarhuja, jotka ovat aktiivisimmillaan pimeällä. En halunnut ottaa riskiä, joten pistin teltan pystyyn ja nukuin pimeän yli.

21.6. Torstai
Aamulla oli helppo homma vain kävellä loput, noin 10 km takaisin autolle. Erittäin rankka, mutta ehdottomasti paras vaellus koko reissun aikana.

Aamu valkeni kivasti. Jälleen lähes sininen taivas.

Rocky Mountainseilta jatkoin matkaani Boulder nimiseen opiskelija-kaupunkiin. Mikäs akviteetti sopisikaan paremmin Boulderiin, kuin boulderointi. :D

Heti perille saavuttuani lähdin kiireesti katsastamaan kaupungin loistavia ulkokiipeilymestoja. 5 tuntia vierähti äkkiä; aivan mahtavia reittejä. Olisin halunnut jatkaa vielä 5 tunnin jälkeenkin, mutta nälkä, väsymys ja erittäin veriset sekä teipatut kädet, eivät antaneet minun enää jatkaa. :D Seuraava yö menikin, ei tällä kertaa mc donaldsin, vaan pizza hutin parkkipaikalla nukkuessa. :)

Aijai mitä kiipeilymestoja.

22.6. Perjantai
Aamulla BAARIIN!... katsomaan jalkapalloa. :) Penkkiurheilun jälkeen etsin kaupungista halvan hostellin, jonka jälkeen kiertelin vähän mestoja. Tapasin muutaman paikallisen nuoren jotka kertoivat minulle, että tänään illalla on joku ihme nuorison suosima polkupyörätapahtuma ja kysyivät haluanko tulla mukaan?
-"Ehdottomasti!"

Siispä illansuussa kävin vuokraamassa pyörän ja lähdin mukaan polkemaan. Tapahtuman teema oli: "myth and magic", joten porukkaa oli pukeutunut velhoista - keijuihin. :) Tapahtuman juoni oli tämä: pyöräiltiin ympäri kaupunkia, porukka joi vähän alkomahoolia ja jauhettiin kakkaa. :D Suosittu tapahtua, sillä pyöräilijöita oli useita satoja. Pyöräilin mukana muutaman tunnin ja menin nukkumaan. Ihan hauskaa oli, mutta aika äkkiä homma alkoi kuitenkin kyllästyttämään.

23.6. Lauantai
Tänään tulin ensin kirjastoon kirjoittamaan blogia ja odottamaan, että pääsen katsomaan Ranska-Espanja peliä. Päivä onkin pilalla, jos Espanja ei häviä. :) (Pitihän sen Espanjan tietenkin voittaa :() Pelin jälkeen kävin vähän kiipeilemässä sisähallissa. Siellä tuli mm. kiivettyä kaikkien aikojen paras sisä-boulder reitti! 

Kiipeilyhallit Jenkeissä.. love it.

Illasta jatkoin vielä päivän penkkiurheiluteemaa ja menin katsomaan Ufc:tä baariin. Loistava tunnelma oli kyllä paikassa, sillä se oli täynnä Ufc faneja, jotka kannustivat omaa suosikkiaan hyvin äänekkäästi. :D Tapasin baarissa amerikkailaisen kaverin ja parannettiin maailmaa hänen kanssaan, siinä matsin ohessa. Päivä oli hauska ja rento!

24.6. Sunnuntai

Tämä päivä alkoi Englanti vs. Italia pelillä, ja yllätys yllätys... Englanti hävisi. Jos Saksa ei voita Italiaa, niin en varmaan katso edes fiinaalia (ei vaan, pakkohan se nyt on aina katsoa). Pelin jälkeen en keksinyt muutakaan, kun mennä kiipeilemään samaiseen sisähalliin, jossa kävin lauantainakin.

Boulderin keskustaa.

Kiipeilyn jälkeen ajattelin käydä suikussa ja mennä baariin, jos vaikka löytyisi joku hyvä tyyppi, jonka kanssa jutella. Minun ei kuitenkaan tarvinnutkaan lähteä mihinkään, sillä löysin juttukaverin hostellista ja pian seuraan liittyi pari muutakin tyyppiä. Kellon viisari vierähti nopeasti 2:00 ja painuimme kaikki nukkumaan.

25.6. Maanantai
Tänään lähdin takaisin Denveriin, jossa minua odotti pelätty taphtuma: auton siivous! Se oli kyllä enemmän kaatopaikka, kuin auto. :D Nimittäin koko kuukauden olen vaan ostanut kaikennäköistä syömistä ja juomista, ja heittänyt niistä koituneet jätteet auton lattialle. :D Kuinkas ollakkaan; auton uumenista kertyi vain vaivaiset 2 jätesäkillistä roskaa. Pahimpia olivat: homeiset kananmunat ja banaaninkuoret, avattu voipaketti, joka oli levinnyt lattialle sekä viimeiseksi, mutta ei vähäisemmäksi: kaakao-termospullo, joka oli avautunut itsekseen ja kuivunutta kaakaota oli takakontin verhoilussa ja likaisissa vaatteissani. :D Sain onneksi kaakaot ja voit pyyhittyä autosta, ettei tarvinnut maksaa mitään ylimmääräistä auton sotkemisesta. :D 

Auton pelkääjän paikalla matkustajan ei tarvitse pelätä kolareita (onhan ratin takana niin hyvä kuski). Ainoa pelkäämisen aihe on: mihin pas*aan vaatteet seuraavaksi sotkeutuu. :)

Siivoilujen jälkeen palautin auton. On kyllä outo fiilis, kun ei ole autoa enää. Aina kun laitan kädet taskuun, pelästyn että missä on auton avaimet, kunnes muistan ettei minulla ole autoa enää. :) Loppuilta meni pizzaa syödessä, limsaa juodessa ja leffaa katsoessa. :P

26.6. Tiistai

Tämä päivä meni huvi/vesipuistossa irlantilaisen ja korealaisen kanssa, jotka tapasin hostellilla eilen. Aivan mahtava oli kyllä päästä etenkin vesipuistoon, sillä täällä on kokoajan semmoiset reilu 30 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Kyllä hölläs päästä vähän pulikoimaan raikkaaseen veteen ja vesiliukumäkiä laskemaan. Siellä vierähtikin 6 tuntia ja se vei kaikki voimat. Ei jaksettu huvittelujen jälkeen muuta, kuin kävellä ravintolaan ja loppuilta menikin jälleen kerran leffoja katsellessa hostellilla. :P

27.6. Keskiviikko
Viimeinen reissupäivä lähti käyntiin Portugali-Espanja pelillä. Yllättäen Portugali hävisi! Ei ole kyllä montaa peliä näissä kisoissa mennyt sillein miten haluaisin. X/

Pelin jälkeen, mitäs muutakaan kuin kiipeilemään. Löysin nyt sen sisäkiipeilypaikan, mitä etsittiin viimeksi tuskassa sveitsiläisen kanssa. Paikka oli hienosti piilotettu tehdas-alueelle ja se oli todella vaikea löytää.

Loppuun vielä yhteenveto reissusta, plussat ja miinukset sekä arvosanat asteikolla: 1-5.

Kansallispuistot:
1. Yosemite:
Miinukset: -maksulliset yöpymiset -Hitosti porukkaa
Plussat: +vuoret +maisemat +kiipeilyt +vaellusreitit.
Arvosana: 4

2. Rocky Mountains National Park:
Miinukset: -maksulliset yöpymiset
Plussat: +vuoret +maisemat +kiipeilyt +vaellusreitit.
Arvosana: 5

3. Yellowstone:
Miinukset: -ei korkeita vuoria -ei kiipeilyä.
Plussat: +monipuolinen +villieläimet +ilmainen majoittuminen.
Arvosana: 4 -

4. Grand Canyon:
Miinukset: -kuumuus -ei niin monipuolinen -maksullinen majoittuminen.
Plussat: +maisemat +vuoret +vaellusreitit +kiivettävää.
Arvosana: 5-

5. Death Valley:
Miinukset: -KUUMUUS
Plussat: +vuoret +kiivettävää +maisemat +ilmainen majoittuminen +monipuolinen.
Arvosana: 3+

6. Monument  Valley:
Miinukset: -kuumuus -yksipuolinen -ei kiivettävää -vaellusreitit.
Plussat: +MAISEMAT.
Arvosana: 4-

7. Zion:
Miinukset: -vaellusreitit -maksullinen majoittuminen -liikaa ihmisiä -liian pieni.
Plussat: +vuoret +maisemat.
Arvosana: 4

(8.Grand Teton):
Miinukset: -kylmä -hyttysiä
Plussat: +VUORET.
Arvosana: Ei pysty sanomaan, kun en käynyt siellä kunnolla.

Kaupungit:
1. San Francisco:
Miinukset: -kerjäläisiä -gangstereita -jotkut alueet vaarallisia
Plussat: +hienon näköinen +pyöräily mahdollisuudet +ihmiset ystävällisiä +sopivan kokoinen +paljon kävelyteitä
Arvosana: 4+

2. Boulder:
Miinukset: -vähän liian pieni
Plussat: +opiskelia kaupunki +kiipeily mahdollisuudet +hienon näköinen.
Arvosana: 3+

3. Denver:
Miinukset: -kerjäläisiä -pitkät välimatkat -kuumuus
Plussat: +hienon näköinen +kiipeilyt +pyöräily mahdollisuudet +kävelykatu
Arvosana: 4-

4. Las Vegas:
Miinukset: -KUUMA -yksitoikkoinen -rikkaat paskiaiset :D
Plussat: +tapahtumat (UFC) +näkemisen arvoinen
Arvosana: 2-

5. Salt Lake City:
Miinukset: -mormoni kaupunki -tylsä
Plussat: +kiipeily +hienon näköinen +suolajärvi.
Arvosana: 3-

Joppe kiittää kaikkia lukijoita.