Unkari 27.8-18.9.2020

Országház, Budapest, Unkari.

"Corona, you taking everything I have worked for you mother fucker, I fight your fucking ass." -Nate Diaz. Siinä lainaus kaikkien aikojen parhaasta UFC:n kehähaastattelusta; kannattaa katsoa youtubesta. :D Tässä linkki: https://www.youtube.com/watch?v=QqUIdJhjZZk. Korona pistää kapuloita rattaisisiin matkailun osalta, mutta täältä pesee. Työntäyteinen kesä on vihdoin takana ja nyt koitti ansaittu palkinto; kolme viikkoa matkailua Keski-Euroopassa, keskittyen mahdollisimman paljon Alppeihin. Urheilu on tällä reissulla keskipisteessä, sillä reissun aikana olisi tarkoitus juosta, vaeltaa, kiipeillä ja mahdollisesti myös maastopyöräillä, ja kaikkea tätä on luvassa niin paljon kuin vain kroppani kestää. :D Tällainen urheilureissu kun on kyseessä, niin päädyin ostamaan uuden sykemittarin. Sain vähän vinkkiä Polarin arvostetulta koodarilta, että mikä kello pitäisi ostaa. 

Vinkkien perusteella ostin Polar Vantage M -kellon. Kello pääseekiin äärimmäiseen tulikasteeseen reissun aikana. Saisivat Polarin omistajat sponsoroida mulle vähän testaus- ja mainostus massia.

Korona kerkesi jo hieman sotkea alkuperäistä matkasuunnitelmaani, sillä tarkoitukseni oli lentää Ryanairilla ees/taas Wieniin. Ryanair jostain syystä kuitenkin perui paluulentoni. Tämän vuoksi peruin molemmat lennot, ja varasin uudet lennot Finnairilla Budapestiin. :D Toivottavasti tämä jäi viimeiseksi vastoinkäymiseksi reissun aikana.

27.8 Torstai

Reissu lähti (jo miltei perinteisesti) käyntiin suoraan yövuorosta. Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut lähteä ajamaan yli 1,000 kilometrin ajomatkaa, vaan sain levätä junan ja lentokoneen kyydissä. Helsinki-Vantaan kentällä oli porukkaa aivan tavanomaisesti, ja konekin oli miltei täynnä. Oikeastaan ainut koronoajan tuoma poikkeus oli maskit ihmisten kasvoilla, muuten ei olisi edes huomannut, että eleteään poikkeusaikaa. Kone laskeutui Budapestiin klo. 18:10. 

Lentokentällä minua odotti vuokra-auto; Toyota Yaris. Alkuperäinen suunnitelmani oli ajella heti yötämyöten Alpeille, mutta säätiedotukset näyttivät Alpeille pelkkää sadetta viikoksi eteenpäin. Siispä muutin suunnitelmaa ja suuntasin ensimmäiseksi itään, kohti "Eger:n" -kaupunkia. Budapestistä matkaa Egeriin oli 135 kilometriä.

Tästä se lähtee. :D

Kun saavuin Egeriin oli jo pimeää. Matkalla ajattelin, että käyn vielä syömässä jossain ravintolassa, mutta majataloon saavuttani en jaksanut muuta kuin rojahtaa sängylle, ja alkaa nukkumaan.

28.8 Perjantai

Heräsin jo 6:30 (eilen menin nukkumaan jo 21:00). Majatalostani ei aamupalaa saanut ja mikään ravintola ei ollut vielä näin aikaisin auki. Päätin siis suunnata kauppaan ja ostaa sieltä jotain aamupalaksi. Kun käänsin avaimesta käynnistääkseni autoa, ei se millään meinannut käynnistyä. Kääntelin avainta ees/taas noin 5 miinuutin ajan, kunnes se viimein käynnistyi. Suuntasin siis kauppaan josta ostin crossanttia ja muuta shittiä. Kiskoin niitä keuhkoihin samaan aikaan kun ajoin reilun 30 kilometrin matkaa kohti Unkarin korkeinta vuorta: "Kekes:ia" (= 1.014 metriä). Mitään teknistä kiipeilyä ei ollut luvassa, sillä huipun päälle pystyisi vaikka ajamaan. Minä otin homman kuitenkin urheilun kannalta. Laitoin juoksukamat päälle ja starttasin matkan huippua kohti: "Markaz:n" -kylästä. Kylästä huipulle matkaa tuli tasan 10 kilometriä. Kiersin sinne: "Kis-Sasko" (= 830 metriä) -nimisen vuoren kautta. Lähtökorkeuteni Markazin kylässä oli tasan 200 metriä, joten 800 metriä olisi noustava 10 kilometrin matkan aikana.

Pystyin juoksemaan lähes koko matkan Kis-Saskon huipulle. Matkaa hidastivat piikkipensaat, jotka olivat kasvaneet välillä polun päälle sekä kaikkein jyrkimmät kohdat, jotka olivat pakko nousta pikakävelyllä ylös. Kis-Saskon huipulle saavuin tunnin juoksemisen jäleen. Näkymät olivat ihan ok:t, aikalailla sellaiset mitä odotinkin. Otin huipulla lyhkäisen juomatauon ja jatkoin matkaa. 

Näkymät Kis-Saskon huipulta.

Kekesin huipulle oli matkaa vielä 3 kilometriä. Se meni aika nopsaan, sillä nousua oli enää alle 200 metriä. Kekes ei tarjonnut kovinkaan kummoisia näkymiä, mutta voin kuitenkin sanoa, että Unkarin korkein vuori on tullut valloitettua! 

Eivät Kekesin näkymät olleet kovin kummoiset.

Paluumatka meni lyhkäisempää reittiä myöten. Matkaa takaisin autolle tätä reittiä pitkin tuli 8 kilometriä. Juokseminen alamäkeen (jossa kovan maan päällä oli hieman hiekkakiveä) ei ollut mitään herkkua. Olisi pitänyt pakata maastojuoksukengät reissulle mukaan, sillä Asicsen juoksukenkäni kärsivät nyt aika paljon tällaisesta maastosta. :( Takaisin autolle saavuin klo. 13:30. 

Treenin statsit upouudesta Polar kellosta: Juoksuaika: 2:30. Matka: 18,9 km. Keskisyke: 151 bpm. Kalorit: 2,118 Kcal. Max. Syke: 184 bpm. Keskivauhti: 07:57 min/km. Max. Vauhti: 03:51 min/km. Nousua: 835 metriä. Laskua: 815 metriä.

Jälleen auto ei meinannut käynnistyä. Taas jouduin kääntämään avainta 5 minuutin verran, kunnes auto vihdoin käynnistyi. Ajoin takasin Egeriin ja kävin kaupassa hakemassa vähän kylmää juotavaa, jonka jälkeen auton käynnistäminen tuotti jälleen päänvaivaa. Siinä vaiheessa päätin soittaa vuokraamon tiepalveluun, että tulevat katsomaan autoa. Puhelun aikana sain taas auton liikkeelle noin 5 minuutin yrittämisen jälkeen, ja pääsin takaisin majatalon pihaan. Tiepalvelu sanoi, että he tulevat katsomaan autoa noin tunnin päästä. Käytin luppoajan hyväksi käymällä suikussa ja ottamalla päiväunoset. 

Tunnin unien jälkeen tiepalvelu saapui paikalle. He laittoivat virtajohdot auton akkuun kiinni ja yrittivät käynnistää autoa, mutta mitään ei tapahtunut. Aikansa kun ukko käänteli avainta, niin viimein auto käynnistyi. Yritin sanoa ukolle, että kyllä auto minullakin välillä käynnistyi, mutta eipä kaveri osannut englantia sitten yhtään. Sen jälkeen ukko näytti minulle käsillä, ratin kääntelyä. Ymmärsin, että minun pitää seurata heitä jonnekkin. Ajattelin, että ajamme autovuokraamoon, josta saisin uuden auton. Seurasin ukkoa Egerin läpi noin 8 kilometriä huoltoasemalle, johon ukko pysähtyi tankkamaan. Siinä hän huomasi, että olen seurannut häntä. Hän sanoi (todennökäisesti), että kaikki on kunnossa, lähde vain ajelelmaan minne haluat. Näytin ukolle, että ei auto ole kunnossa. Ukko astui ylpeän näköisenä autooni ja yritti käynnistää sitä, mutta eipä käynnistynyt. Hän yritti sitä noin 15 minuuttia ja sanoi: "Go Toyota station" ja lähti pois. :D Siinä vaiheessa soitin vuokraamoon, ja pyysin heiltä apua. He lupasivat minulle hinausauton sekä uuden auton tilalle, mutta minun pitäisi odottaa heitä tunnin verran. Luppoaikana kävin viereisessä supermarketissa ostoksilla. Kun olin kassalla maksamassa ostoksia, vuokraamosta soitettiin jälleen. Nainen sanoi puhelimessa, että: "ota kumimatto kuskin jalkojen alta pois, ja kokeile käynnistää autoa." Olin ihan, että: "mitä ihmettä nainen höpöttää." Sanoin hänelle, että: "ei kai se nyt tuollaisella korjaannu", mutta hän vain pyysi kokeilemaan. Noh, minä pakkasin ostokseni nopeasti ja kävelin autolle puhelin korvallani. Heitin kumimaton pois ja käänsin avaimesta. Arvaatkin varmaan rakaisun: auto käynnistyi kerta toisensa jälkeen normaalisti. :D Tässä autossa kytkin on painettava pohjaan aina kun käynnistää autoa, ja ilmeisesti kumimatto jotenkin häiritsi kytkimen takaa, jolloin se ei täysin painunut pohjaan, tai jotain vastaavaa. :D Eipä olisi uskonut, että asia järjestyy näin. Tähän säätämiseen menikin sitten melkein 3 tuntia arvokasta reissailuaikaa. :/

Vihdoin pääsin tutkimaan Egerin keskustaa. Nälkä oli jo aika suuri, sillä olin syönyt tämän päivän aikana ainoastaan muutaman kälyisen croissantin seitsemän maissa aamulla. Nyt kello oli jo 17:00. Ennen syömistä nousin vielä 24 metrin korkeuteen: "Eger Minaret:n" huipulle, katsomaan Egeriä yläilmoista. Piti tehdä tämä ennen ruokaa, sillä Minaret olisi sulkeutunut jo 18:00. Kivalta kaupungilta Eger vaikutti jo matkalla Minaretiin, ja myös sen huipulta.

Egerin kävelykatujen meininkiä.

Näkymät Eger Minaretin huipulta.

Minaretin jälkeen pääsin vihdoin syömään sitä ruokaa. Suuntasin kaupungin kuuluisimmalle aukiolle (= Dobo Square) syömään pihviä, jonka kanssa vähän Egeriläistä viiniä. :P Egerhän on Unkarin tärkeintä viinialuetta, ja sen tunnetuin viini on: "Egri Bikavér" (= Bull's Blood Wine). Ensi puraisu "härän veri viinistä" oli oikein lupaava. Juuri tällaisestä tummasta punaviinistä tykkään kaikkein eniten. :P

Mehukasta pihviä tumman punaviinin kera. :P Maituisko?

Ruoan jälkeen pyörin vielä hetken aikaa kaupungin keskustassa, jonka jälkeen käppäilin reilut 2 kilometriä: "Valley Of Beautiful Women" -puistoon. Egerin alueella on yli 200 viinintuottajaa, joista noin 50:llä on viinikellareita vierivieressä tässä ko. puistossa. Eipä kellareista tiennyt yhtään minkä valita, siispä turvauduin katsomaan internetistä vähän vinkkiä. Luin jostain blogista muutaman hyvän kuuloisen kellarin, johon menin maistelemaan muutamia viinejä. Kaikista kyllä tykkäsin, mutta "Premium Egri Bikaver", "Sike Boraszat" -kellarissa oli kaikkein paras (valitettavasti myös kaikkein kalleinta; 1 dl maksoi 4 euroa, kun halvimmat olivat vain 0,5 euroa desiltä). Päätin illan illalliseen yhdessä puiston ravintoloista. Ravintossa oli ihan kelpo murkinat sekä kyytipojaksi tietysti egeriläistä viiniä. :)

Dobo Square, ja taustalla kohoaa Eger Castle.

Valley Of Beautiful Women.

29.8 Lauantai

Oli aika jättää Eger taakse, ja jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja. Jälleen heräsin jo klo. 7:00. Aamupalaa ei taaskaan ollut niin aikaisin tarjolla, joten sitä täytyi tehdä siis itse. Starttasin auton, ajoin kauppaan, ostin aamupalavärkit ja pysähdyin huoltoaseman pihaan kokkailemaan trangialla murkinaa. :D 

Käyhän se näinkin. :D

Päivän ensimmäinen seikkailu suuntautui Budapestin pohjoispuolella olevaan linaan; "Visegrad Castle:n". Egeristä linnalle kertyi matkaa 156 kilometriä. Visegradin linna on yli tuhatvuotisen historiansa (rakennettu vuonna 1,009) aikana nähnyt monta taistelua. Mm. Mongolian ja Ottomaanien (= turkkilaisten) -armeijat ovat valloittaneet linnan, kukin kertaalleen. Tämä tekikin linnasta erityisen mielenkiintoisen kohteen. Itse linna oli hieno nähtävyys, mutta sen lisäksi linnan päältä pystyi ihastelemaan myös kiemurtelevaa Tonavaa.

Visegradin linna.

Tonava linnan kukkulalta.

Linnan jälkeen oli aika suorittaa päivän urheilut. Tämän päivän laji on jälleen vuoristojuoksu. Juoksukohteeksi olin valinnut juosta: "Ram-Szakadék" -rotkon läpi, aina: "Prédikálószék" -vuoren (639 metriä) huipulle asti, ja sieltä takaisin autolle. Alkumatka meni tasahkoista maastoa pitkin, jossa oli hyvä juosta, ja pystyin pitämään vauhdin kovana. Noin 3 kilometrin jälkeen saavuin rotkolle, jossa vauhtini putosi dramaattisesti, sillä maasto oli märkää kivikkoa. Rotkoa jatkui noin 1,5 kilometrin verran.

Ram-Szakadék rotko.

Rotkon jälkeen matka jatkui loivalla nousulla, jota jatkui 3 kilometrin verran. Jälleen pystyin pitämään keskivauhdin korkealla. Loivan nousun jälkeen edessä oli jyrkkä metsäpolku alas, jonka jälkeen yhtä jyrkkä mäki ylös. Sekä alas, että ylösmenossa vauhti oli noin 5 km/h luokkaa, mutta silti sykkeet huitelivat 180 bpm:n paikkeilla (ylösmenossa). Prédikálószék -vuoren huipulle saavuin reilun 10 kilometrin juoksun jälkeen. Huipulta näki Tonavalle asti. Joki tekee hevosenkengän muotoisen mutkan juuri keskellä näkymää, mikä teki näkymästä erityisen hienon. Reissun parhaimmat näkymät tähän astisista (mutta voisin lyödä vaikka pääni pantiksi, ettei tämä näkymä tule pysymään parhaana reissun loppuun asti).

Huh, ':), rankin osuus jo takana.

Näkymät huipulta.

Huipulta autolle oli vielä 4 kilometrin juoksumatka taitettavana. Siitä noin puolet meni ikävän jyrkkää alamäkeä myöten, jossa ei pystynyt pitämään oikein vauhtia yllä, se oli vain taisteltava pois alta. Viimeiset 2 kilometriä sai sitten ihan juoksemalla juosta. Päivän lämpötila oli tasan 30, jonka lisäksi aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta, joten voit varmasti kuvitella miten hyvältä jääkylmä Gatorade maistui autolle saavuttuani. ':)

Tuo kivipylväs näyttää tutulta. Olen nähnyt tuollaisen myös Serbian reissulla: "Davolja Varos:n" -National Monumentilla. Jos alkoi kiinnostaa, niin Serbia teksti löytyy tästä samaisesta blogista. :D

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:59. Matka: 14,5 km. Keskisyke: 155 bpm. Kalorit: 1,749 Kcal. Max. Syke: 186 bpm. Keskivauhti: 08:12 min/km. Max. Vauhti: 04:02 min/km. Nousua: 690 metriä. Laskua: 620 metriä.

Juoksun jälkeen ajoin 17 kilometrin matkan: "Esztergom" -nimiseen kaupunkiin. Siellä kirjauduin hostelliin, jossa pääsin pesemään juoksuhiet poies. Tämän jälkeen kävelin Slovakiaan. :D Voisi kuvitella, että olisi pitkäkin matka, mutta ei se ollut kuin 800 metriä. :D Syy, miksi kävelin toiseen maahan oli seuraava. Maiden välissä virtaa Tonava, ja sen yli menee korkea silta, jota pitkin juuri kävelin Slovakiaan. Sillan päältä, sekä sen toiselta puolelta on hyvät näkymät Esztergomin tärkeimmälle nähtävyydelle: "Basilica of Esztergom:lle". 

Basilica of Esztergom sillan päältä nähtynä.

Slovakiasta palasin takaisin Unkariin, ja nousin Basilikan kukkulalle tutustumaan kirkkoon vähän lähempää. Kirkon sisälle sai mennä ja myös sen huipulle olisi saanut nousta, mutta lipunmyynti oli jo päättynyt (myynti päättyi 18:30 ja kello oli sillä hetkellä 18:35 :D). 

Matkalla Basilicalle.

Basilican siältä.

Laskeuduttuani kirkon kukkulalta kävelin kaupungin keskustan halki, syömään hampuriaisateriaa kehuttuun ravintolaan. Jälleen kerran ruokailuni venähti; söin aamupalan klo. 8 maissa, ja seuraava ateria vasta klo. 19 jälkeen :o. Ruokailun jälkeen pyörin keskutassa vielä hetken aikaa, ja lähdin hostellille nukkumaan. 

Esztergomin keskustan kävelykatuja.

Menoa ja meininkiä riitti myös illalla, ainakin näin lauantai iltana.

30.8 Sunnuntai

Eipä tullut oikein yöllä nukuttua. Dormi-huoneessani oli vain 2 tyyppiä minun lisäkseni. He molemmat kuorsasivat niin äänekkäästi, kuin ihminen voi vain kuorsata. Kuuntelin pari tuntia musiikkia, jolla peitin kuorsauksen ja sain täten nukuttua ehkä 30 minuuttia. Sitten päätin ottaa sänkyni patjan mukaan, ja menin hostellin käytävälle nukkumaan. :D Aamuyöstä nuoria bilettäjiä saapui kaupungilta ja he nauroivat minulle. Aamulla Hostellin työntekijäkin tuli niin ikään nauramaan minulle. :D Viis nauruista; sainpa ainakin pari tuntia nukuttua.

Esztergomista matka jatkui kohti: "Lake Balaton:ia", joka on Keski-Euroopan suurin järvi. Matkan varrella pysähdyin jälleen huolta-aseman pihaan kokkailemaan aamupalaa. Tämän lisäksi pysähdyin myös: "Székesfehérvár:n" -kaupungissa katsastamaan miltä kaupungin: "Bory-Vár" -linna näyttää. Bory-Vár ei ole mikään Keski-Aikainen, monia taisteluja nähnyt linna, vaan unkarilaisenarkkitehti/taiteilijan elämäntyö sekä koti (eipä mies kerennyt linnassa kauaa asua, sillä rakennustyöt kestivät 41 vuotta). Ehkäpä juuri tämän takia linna on "prinsessalinnamainen" nätti rakennus. 

Bory-Vár linna.

Linnan sisäpiha.

'

Hypnotisoiva rappukäytävä.

Linnalta matka jatkui vielä Balaton järven etelärannalle; "Balatonboglár:n" -kaupunkiin. Siellä kirjauduin majataloon, ja lähdin suorittamaan päivän urheilusuoritusta. Tällä kertaa juoksu kulki tasaisessa maastossa, sillä juoksin ainoastaan järven rantaa myöten. Päivän lämpötila hipoi jälleen 30 astetta, joten kyllä siinä tasaisellakin maalla hiki pääsi mukavasti virtaamaan. Parhaat näkymät juoksumatkan aikana olivat itse järvelle, sekä sen takana oleville (pienille) sammuneille tulivuorille. Juoksun jälkeen maistui aikaslailla hyvältä mennä järveen uimaan ja pesemään juoksuhiet poies. Loppupäivä menikin rennoissa tunnelmissa.

Lake Balaton ja horisontissa näkyvät tulivuoret.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:12. Matka: 14,7 km. Keskisyke: 156 bpm. Kalorit: 1,090 Kcal. Max. Syke: 167 bpm. Keskivauhti: 04:55 min/km. Max. Vauhti: 03:55 min/km. Nousua: 40 metriä. Laskua: 55 metriä.

31.8 Maanantai

Majatalossa tarjottiin ihan aamiaista, niin ei tarvinnut tällä kertaa kokkailla huoltoaseman pihassa. Aamiaisen aikana luin uutisia Unkarista ja koronasta. Kappas vain: Unkari sulkee rajansa huomisesta eteenpäin. Se niistä Alpeista. :/ Kyllähän minä tietysti pääsisin pois Unkarista vain ajamalla rajan yli, mutta miten päästä takaisin? Auto pitää palauttaa Budapestiin reissun lopuksi ja lentokin lähtee takaisin Suomeen samaisesta kaupungista. Ainut vaihtoehto on vain viettää koko reissu Unkarissa. Hyviä pulia jos tästä haluaa hakea, niin Unkari on tuplasti halvempi kuin Itävalta ja varmaan 3 kertaa halvelpi kuin Italia, joten siinä mielessä Unkarissa kelpaa matkustella, mutta kyllä vuoristoon olisi ollut kiva päästä... Ei auta itku reissatessa, vaan nykyinen reissusuunnitelma joutaa roskiin ja eikuin uuden vonkaleen kimppuun. Se on ainakin varmaa, että seuraavat 2 yötä vietän: "Sopron:n" -kaupungissa, johon minulla oli jo Airbnb varaus tehtynä. 

Aloitin matkan kohti Sopronia klo. 11:00. Matkaa Balatonilta sinne kertyi 175 kilometriä. Matkan varrella näin kivan näköisen linnan kukkulan päällä. Nyt kun ei ole enää kiirettä matkata (= kiire oli Alpeille), niin päätin käydä tutustumassa linnaan vähän lähemmin. Linna on nimeltään: "Sümegi-Var", ja on rakennettu jo 1200 luvulla. Jos edellinen linna edes täytti määritelmän: linna, niin tämä linna oli sitten taas ihan "real deal". Linnan 800 -vuotiseen historiaan nimittäin mahtuu: mm. kymmenkunta taistelua ja pari kertaa linna on myös tuikattu tuleen... Keski-Aikaisilla linnoilla käydessä sitä tulee monesti mietittyä, että mitähän linnan asukit vaikkapa; 500 vuotta sitten olisivat sanoneet, jos tietäisivät, että 2000 -luvulla siellä käy tällaisia hyvinvointivaltion lellittyjä kaiffareita vain ihmettelämässä, sekä ottamassa kuvia. :D

Sümegi-Var linnan sisäänkäynti.

Linnan sisäpiha.

Saavuttuani Soproniin söin pikaisesti lounasta, ja lähdin vetämään päivän juoksutreenit. Kaupungin länsipuolella on juuri sopivia mäkiä tähän tarkoitukseen. Vedin mäkisessä maastossa reilun tunnin treenit. Näkymät eivät olleet päätä huimaavia, mutta mäkisessä maastossa juokseminen on mukavan erilaista.

Juoksulenkin varrella katsastin pikaisesti myös: "Taródi-Vár" -linnan.

Sopronin kaupunki. Taustalla näkyy myös suuri: "Fertö" -järvi.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:12. Matka: 11,7 km. Keskisyke: 151 bpm. Kalorit: 1,039 Kcal. Max. Syke: 182 bpm. Keskivauhti: 06:11 min/km. Max. Vauhti: 03:35 min/km. Nousua: 350 metriä. Laskua: 300 metriä.

Juoksun jälkeen kirjauduin airbnb asuntoon, ja lähdin katsastmaan kaupungin keskustaa. Samaan aikaan alkoi kuitenkin sataa vettä. Lähdin sateesta huolimatta kaupungille, ainakin nyt edes syömään. Kävinkin syömässä oikein kunnon sisäfilepihvin vähän paremmassa ravintolassa, vähän niin kuin protestina siihen, etten pääse Alpeille. Pihvin jälkeen kiertelin vähän kaupungilla, mutta sade kyllästytti aika pian, ja täten suuntasin takaisin asuntooni.

"Masennus pihvi"

Sateinen Sopron.

Sopronin keskusaukio.

1.9 Tiistai

Tänään olisi ollut tarkoitus suunnata Itävallan puolelle, mutta sattuneesta syystä reissu jatkuu Unkarissa. Aamulla vettä edelleen satoi, joten tämä oli hyvä tilaisuus ottaa aamu oikein rauhassa. Puolen päivän jälkeen sade loppui ja lähdin suorittamaan päivän velvollisuutta; eli urheilua juoksun muodossa. Tämän päivän lenkki suuntautui 1,5 kilometrin päässä asunnolta olevalle juoksuradalle, jossa juoksin 25 kierrosta rataa ympäri (= 10 kilometriä). Tämän lisäksi juoksin vielä sekä ees/taas radalle. Tuulinen päivä vähän hidasti vauhtia, mutta ihan kelpo keskinopeutta sain pidettyä yllä.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:00. Matka: 13,8 km. Keskisyke: 160 bpm. Kalorit: 886 Kcal. Max. Syke: 185 bpm. Keskivauhti: 04:22 min/km. Max. Vauhti: 03:14 min/km. Nousua: 30 metriä. Laskua: 35 metriä.

Juoksun ja suihkun jälkeen lähdin kaupungin keskustaan. Sopronin suurin nähtävyys on vanha, 1,200 luvulla rakennettu: "Firewatch Tower". 600 vuoden ajan sieltä tarkkailtiin kaupungilla syttyviä tulipaloja, mutta nykyään sinne kiipeää ainoastaan turistit katselemaan näkymiä. Tornin jälkeen kävin ravintolassa ja lähdin viettämään iltaa asunnolle.

Siellä se Fire Tower kohoaa.

Näkymät Fire Towerin huipulta.

2.9 Keskiviikko

Takaisin Balatonia kohti. Vähän on nyt poukkoilua ees taas, mutta sellaista se on kun suunnitelmat muuttuvat näin totaalisesti. Tarkoitukseni oli "säästää" Balatonin pohjoisranta loppureissulle, kun palaan takaisin Unkariin Alppiseikkailujen jälkeen, mutta nyt se saa luvan olla seuraava uhri. 

Ennen kuin ajoin seuraavaan majapaikkaan: "Balatonfüred" -nimiseen kaupunkiin (Balatonin pohjoisrannalla), kävin hoitamassa päivän urheilut. Muistatko ne tulivuoret Balaton järven vastarannalla, kun pari päivää sitten olin täällä? Päivän juoksut nimittäin suuntautuivat niille. Ensin juoksin: "Szent György-Hegy" (= 415 metriä) -nimisen vuoren päälle. Kun lähestyin vuorta autolla, huomasin miten kivan näköistä aluetta vuorien ympäristö on. Pikku kyliä, viinitiloja ja joka suunnassa kohoaa näitä pienehköjä, eroosion kuluttamia tulivuoria. Ajattelin heti, että tänne täytyy tulla uudestaakin. 

Siinä se kohoaa: Szent György-Hegy -vuori.

Viinirypäle pensaita ja tulivuoria taustalla.

Sitten itse juoksuun. Vaikka vuori oli vain reilu 400 metriä korkea, niin silti juoksumatka sen huipulle ja takas, oli yhteensä yli 7 kilometriä. Polku huipulle nimittäin poukkoili suuntaan jos toiseenkin ja täten juoksukilometrejä tuli yllättävän paljon. Kun saavutin huipun, niin olin käytännössä kiertänyt koko vuoren ympäri. Näkymät huipulta olivat reissun parhaimmat!

Tuulettelua pikkaisen huipun alapuolelta.

Tässä huipun näkymät.

Takaisin autolla olin siis juossut vasta reilut 7 kilometriä: Ajatukseni luonnollisesti menivät suuntaan: "kyllähän se kymppi pitää täyteen saada". Lähdin siis juoksemaan vielä toisen vuoren huipulle. Seuraavaksi uhrikseni valitsin vuoren nimeltä: "Gulács" (= 393 metriä). Vaikka vuori oli lähes yhtä korkea kuin edellinenkin, niin juoksumatkaa huipulle ja takas tuli vain vähän alle 4 kilometriä. Lyhkäisempi juoksumatka kuitenkin tarkoittaa vain yhtä asiaa: nousu on jyrkempää! Matka huipulle olikin lähes puolet ajasta niin jyrkkää, ettei pystynyt edes juosta, vaan painoin ylös pikakävelyä. Kyllä siinä siltikin sai sykkeet korkealle ja miehen puuskuttamaan. Tämän vuoren huipulta ei oikein nähnyt yhtään mitään, sillä korkeat kasvit peittivät näkymät lähes totaalisesti. Pikkuisen huipun alapuolella kasvit hieman väistyivät, ja sieltä pystyi vähän näkemään näkymiä. Ihan kivat näkymät olivat täältäkin, mutta kyllä ensimmäinen vuori vei voiton.

Näkymiä pikkaisen huipun alapuolelta.

Siinä kohoaa alueen korkein tulivuori: "Badacsony" (= 437 metriä).

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:20. Matka: 11,2 km. Keskisyke: 147 bpm. Kalorit: 1,052 Kcal. Max. Syke: 173 bpm. Keskivauhti: 07:09 min/km. Max. Vauhti: 04:02 min/km. Nousua: 455 metriä. Laskua: 420 metriä.

Juoksun jälkeen ajelin Balatonfürediin ja kirjauduin siellä majataloon kahdeksi yöksi. Suihkun jälkeen nälkä oli niin kova, että murruin pizzan syöntiin. Se maistui! :P Pizzan jälkeen nälkä oli edelleen kova, joten kävelin kaupungin rantaraitille syömään lisää. :D Söin vielä ison lohisämpylän, jäätelöä ja 3 kuppia kahvia, jonka jälkeen nälkä oli vihdoin voitettu! Syömisten jälkeen käppäilin vielä rantataitilla hetken aikaa, mutta nopeasti alkoi kyllästyttää, sillä paikka oli liian: "turist trap:pimäinen".

Näkymiä Balatonfüredin rantaraitilta.

3.9 Torstai

Voiko ihanammin päivä enää alkaa? Ihan oikeasti, ei sarkasmia. Minulle oli nimittäin katettu mahtava aamupalasetti majatalon terassille juuri kahdeksaksi, aivan kuten olin tilannutkin. 

Eikö näytä aika hyvältä?

Tämän päivän juoksut suuntautuivat: "Tihany" -nimiselle niemelle. Niemi on noin 5 kilometriä pitkä, ja 2,5 kilometriä leveä, ja se on hyvin kumpumainen, joten mäkiä juoksulenkin aikana oli riittämiin. Homma lähti liikkeelle ("Sajkodi Strand" -uimarannalta), heti jyrkkällä nousulla: "Csúcs-Hegy" (= 232 metriä) -nimisen vuoren päälle, josta näkymät olivat heti hyvät.

Chúcs Hegyn huipulta.

Vuoren päältä polku lähti hiljalleen laskemaan, aina Balaton järven korkeuteen asti (eli siis takaisin lähtökorkeuteen). Tämän jälkeen tuli vielä pari nousua sekä laskua, kunnes olin saapunut lähelle niemen pääkaupunkia, jonka nimi on niin ikään: "Tihany". Juoksin parin kilometrin verran kaupungin asfalttiteitä, kunnes palasin takaisin poluille. 

Siellä se Tihany näkyypi.

Polkuja pitkin nousin 204 metriä korkean: "Kis-Erdö-Tetö" -vuoren päälle, ja sieltä taas takaisin alas, jolloin saavuin viinirypäle tilojen keskelle. Viinirypäle pensaiden keskellä juoksin kilometrin verran, jonka jälkeen koitti vielä viimeinen nousu lähelle juoksun ensimmäistä vuorta. Viimeiset fiilistelyt siellä ja eikuin alas takaisin autolle. HUH! Rankka setti, mutta samalla ehkä myös kaikkein paras tähän astisista treeneistä. Sanoinhan että juoksumatka alkoi rannalta? Sanoin tai en, mutta Luonnollisesti seuraava asia mitä tein: oli... venyttely! Okei, sen jälkeen menin myös uimaan.

Tuo paita on kuivana aivan vaalean harmaa. Voit siis päätellä onko paita nyt kuiva vai hyvin märkä?.

Viimeisen vuoren näkymät.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:16. Matka: 12,3 km. Keskisyke: 151 bpm. Kalorit: 1,039 Kcal. Max. Syke: 180 bpm. Keskivauhti: 06:15 min/km. Max. Vauhti: 03:36 min/km. Nousua: 310 metriä. Laskua: 345 metriä.

Järvessä peseytymisen jälkeen oli kiva mennä katsastamaan miltä Tihanyn (siis sen kaupungin) keskusta näyttää? Ensiksi painelin syömään viihtyisään ravintolaan, jossa jonkinlaisena teemana oli ilmeisesti: "Lavender" -kasvi. Tilasin nimittäin oluen ruoan kanssa, jolloin tarjoilija välittömästi kysyi: "otatko Lavenderi olutta vai tavallista?". Sen jälkeen tarjoilia vaati minua maistamaan myös Lavender snapsia. Kun sanoin ettei oikein innosta (snapsi), niin kaveri tarjosi sitä minulle puoleen hintaan. :D Päätin siis ottaa myös sellaisen. :) Snapsi oli 50 % alkoholia, mutta ei kyllä maistunut niin vahvalta. Hyvin Lavender peittää alleen alkoholin maun, myös Lavender-olut oli ihan hauskan makuista. Kun lähdin ravintolasta huomasin, että kaikkialla kaupungilla mainostetaan tai myydään Lavender tuotteita, joten se on näköjään koko Tihanyn juttu.

Nam. :P

Tihanyn katuja.

Kaupungin keskusta on keskittynyt: "Tihany Abbey" -kirkon tuntumaan, jonka vierestä on hyvät näkymät Balaton järvelle. Ennen kuin lähdin takaisin Balatonfürediin, kävin juomassa vielä kahvit kahvilassa, josta niin ikään sai ihailla hyviä järvinäköaloja.

Näkymät kirkon vierestä.

Näkymät kahvilasta.

4.9 Perjantai

Aamu alkoi jälleen majatalon loistavalla aamupalalla klo. 8:00. Päätin tänään palata takaisin niiden tulivuorien luokse, joista keskiviikkona sain jo ensisäväystä juostessani niitä ylös. Tämä päivä ei juoksemisen suhteen ollut poikkeus. Vuoria on vielä monta juoksematta. Tämän päivän uhriksi valitsin (jo tässäkin blogissa mainitun): "Badacsony" -tulivuoren (= 437 metriä). Tämä vuori on koko alueen korkein. 

Heti juoksun alussa vuori koitti ottaa kaikki luulot pois. Ensimmäinen kilometri oli nimittäin todella jyrkkää nousua. Jyrkän nousun jälkeen olisi ollut kiva; en tiedä, no vaikkapa napata pari valokuvaa jostain kivasta näköalasta. Vuori ei sitä minulle kuitenkaan vielä suonut. Homma nimittäin jatkui portailla, jotka olivat mäkeäkin jyrkemmät, niitä pitkin homma jatkui 400 metrin verran. Näiden molempien nousujen aikana otin korkeutta yhteensä 270 metriä, eli siis 1,4 kilometrin aikana.

Vihdoin nousu loppui. ':) Siinä näkyy: Szent György-Hegy -vuori, jonka juoksin ihan ensimmäisenä keskiviikkona.

Nousujen jälkeen olinkin jo saapunut tulivuoren kraatterin reunalle. Siitä homma jatkui (onneksi) tasahkoisessa maastossa, kraatterin reunaa myöten. Näköalat olivat suurimman osin puiden peitossa, mutta tasaisen välein puut väistyivät, jolloin sain ihastella hienoja näkymiä juoksun siimeksessä. 

Näkymää kraatterin reunalta.

Patsas.

Pari kilometriä eteenpäin, ja olin saapunut vuoren korkeimpaan kohtaan. Sinne oli pystytetty näköalatorni. Otin oikein loppuspurtin tornin huipulle ja ajattelin, että siellä otan vähän happea ja samalla räpsäsen pari kuvaa. Juoksin siis täysiä tornin huipulle ja vasta siellä tajusin, että ympärilläni on yhtäkkiä satoja ampiaisia. :D Niillä oli ilmeisesti pesä tornin huipulla. Äkkiä lähdin takaisin alas, mutta ainakin yksi herhiläinen meni ja pisti minua samassa hötäkässä reiteen. Eivät ampiaiset näköjään oikein tykänneet minun nopeasta paukahtamisesta paikalle. Tornista poistuttuani minun kimpussani oli vielä kymmenkunta ampiaista, joten lähdin vain täysiä juoksemaan pois päin. Se siitä rennosta tauosta tornin huipulla.

Pikkaisen ennen huippua ja ampiaisia.

Seuraavan 3 kilometrin aikana laskeuduin ensiksi noin 150 korkeusmetrin verran, jonka jälkeen nousin saman verran takaisin ylös. Täten, olin saapunut tämän juoksun parhaimmalle näköalapaikalle. Edessäni näkyi rauhaisaa maaseutua, pieniä kyliä sekä useampi komea tulivuori. 

Tässä parhaimmat näkymät.

No comments.

Parhaimmista näkymistä matkaa autolle olisi ollut enää vain kolmisen kilometriä. Kelloni näytti, että olen juossut vasta reilu 6 kilometriä. Jos siis juoksen suoraan autolle, niin silloin en tule saamaan 10 juoksukilometriä tälle päivälle täyteen. Se ei käynyt päinsä, joten suunnittelin vielä ylimmääräisen 2 kilometrin lenkin, jotta tämä vääryys saatiin korjattua. :) Juoksun jälkeen koitti tuttu rutiini: venyttely ja uimaan!

Uintikaveri.

Tuon möhkäleen kävin juuri juoksemassa.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:19. Matka: 11,7 km. Keskisyke: 155 bpm. Kalorit: 1,095 Kcal. Max. Syke: 189 bpm. Keskivauhti: 06:49 min/km. Max. Vauhti: 04:13 min/km. Nousua: 445 metriä. Laskua: 465 metriä.

Uinnin jälkeen ajelin takaisin Badacsony vuoren rinteille. Sinne saavuttuani painelin yhteen sen lukuisista viinitiloista, ja tilasin itselleni vähän (rankasta treenistä parhaiten palauttavaa) punaviiniä. No okei; otin minä siihen päälle myös unkarilaista perinneruokaa: naudanlihamuhennosta. Oli kyllä mureata lihaa, joka oikein ui todella maukkaassa kastikkeessa. Tarjoilija osasi vielä suositella hyvän viinin heidän omalta tilaltaan, mikä sopi ruoan kanssa yhteen kutakuinkin täydellisesti. :P

Ei näytä niin hyvältä kuin se oli.

Näkymät ravintolasta.

Ruoan jälkeen ajelin: "Tapolca:n" -kaupunkiin, jossa kirjauduin airbnb -asuntoon seuraavaksi yöksi. Asunnolle saavuttuani vein vain kamat sisälle kämppääni ja läksin tutustumaan kaupungin keskustaan. Kaupungin hienoin alue oli: "Malom-Tó" -lampi, ja sen ympärillä olevat värikkäät rakennukset. Lammen rannalla oli mukavata ottaa hetki rennosti ja katsella, kuinka rakennukset heijastuvat hienosti lammen pinnasta.

Malom-Tó lampi.

Kaupungin lisäksi halusin tutustua tämän alueen viineihin vähän lisää. Käppäilin siis viinikauppaan, jossa sai maistella viinejä ennen ostamista. Maistoin kolmea erilaista viiniä Balatonin alueelta, jonka jälkeen päädyin ostamaan pullon: "Merlot" -rypäleestä valmistettua viiniä. Sitä olikin vielä illasta mukavata maistella vähän lisää blogin kirjoittelun lomassa, air bnb -kämppäni viihtyisällä terassilla. 

Kaikki olivat kyllä hyviä.

This is the way how the magic happens.

5.9 Lauantai

Heräsin jo klo. 7:00. Kokkailin aamupalaa asunnossa ja hoidin päivän juoksut pois alta heti aamusta. Juoksemiset suuntautuivat vielä yhden tulivuoren päälle: "Csobánc" (= 378 metriä). Tällä kertaa en ajanut autolla sen läheisyyteen, vaan aloitin juoksun heti asuntoni pihasta. Täten juoksun ensimmäiset 6 kilometriä menivät lähes tasaisessa maastossa. 

Csobánc vuori.

Tasaisen jälkeen alkoikin rankka osuus, sillä seuraavan 2,2 kilometrin aikana saavutin korkeutta 216 metriä. Kyllä siinä jälleen pumppu ja keuhkot saivat töitä tehdä.

Vuoren huippu on halkaisijaltaan kutakuinkin 200 metriä. Etäisyydet siellä eivät täten olleet kovinkaan pitkiä, joten päätin laittaa kelloni vähäksi aikaa tauolle, ja nautiskelin huipun maisemista kaikessa rauhassa. 

Huippu on valloitettu.

Siellä se mies painaa.

Huipun päällä majailee myös rauniolinna: "Csobánc Castle". Se on rakennettu 1200 -luvulla ja on kokenut monta taistelua: mm. turkkilaisten, serbien ja itävaltaltalaisten toimesta. Vuosien ja lukuisten taisteluiden aikana linna raunioitui, mutta lopullisen tuhon se koki vuonna 1709. Silloiset linnan hallitsijat (= itävaltalaiset) päättivät hylätä linnan, ja samalla räjäyttivät sen nykyiseen kuntoonsa. Raunio tai ei, niin silti linna oli oikein komea näky vuoren huipulla. Takaisin asunnolle juoksin alas vuoren toista puolta, jolloin paluumatka oli hieman menomatkaa lyhkäisempi.

Linnan muureista ei ole enää paljoa jäljellä.

Csobáncin linna.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:17. Matka: 14,3 km. Keskisyke: 155 bpm. Kalorit: 1,100 Kcal. Max. Syke: 180 bpm. Keskivauhti: 05:25 min/km. Max. Vauhti: 04:09 min/km. Nousua: 290 metriä. Laskua: 280 metriä.

Treenin jälkeen koittivat suihku ja venyttelyt. Normaalisti puuduttavat venyttelyt menivät todella helposti, kun pääsin samalla seuraamaan live streamin välityksellä Suomen kovatasoisinta 3 VS 3 -sähkyturnausta: "Haukkamäki Cup":a.

Tykkäsin Balaton järven pohjoisrannasta oikein kovasti. Siitä huolimatta uudet seikkailut jo kutsuivat minua. Edessäni oli 200 kilometrin ajomatka etelään. Kohteenani oli kaupunki nimeltä: "Pécs". Ajomatka meni suhkot nopsaan, ja klo. 16:00 saavuin keskustan tuntumassa sijaitsevaan air bnb -asuntoon. Asunto maksoi vain 15 euroa yöltä ja se oli siis ihan kunnon kerrostalokämppä, joka on vielä oikein hienossa kunnossakin. Jäätävän hyvä diili!

Heitin kamani kämppään ja läksin katsastamaan miltä kaupunki näyttää. Ensin kävelin Vanhankaupungin pohjoispäähän, jossa kohoaa nelitorninen: "Szent Péter és Szent Pál székesegyház" -Katedraali. Vanhankaupungin muurien päältä kirkko oli oikein komea näky. 

Pécsin katedraali.

Katedraalilta käppäilin etelään ja kohti kaupungin ydinkeskustaa. "Széchenyi Tér" -on kaupungin pääaukio, ja se olikin oikein todella viehättävä paikka! Näin lämpöisenä syys'lauantaipäivänä (päivän lämpötila 27 astetta) aukio oli täynnä porukkaa. Ihmisiä riitti myös aukiota ympäröivien ravintoloiden terasseillakin, ihan tungokseen asti (se siitä "social distancesta"). Istuin noin 15 minuuttia aukion reunamilla, vain katselemassa ihmisten menoa.

Széchenyi Tér.

Aukiolta matka jatkui vielä pitkää kävelykatua (= "Ferencesek Utcája") pitkin, jonka kävelin päästä päähän. Kävelykatu oli aukion tavoin todella viihtyisä ja täynnä porukkaa. Kiertelin kaupungilla ihan iltamyöhään (21:00 :D) asti (21:00 on paljon, sillä monesti tämän reissun aikana olen mennyt jo nukkumaan siihen aikaan).

Ferencesek Utcája.

Pimeä tuli. Edelleen kävelykatua.

Keskusaukio pimeällä.

Siellä takana näkyy: "Mosque Church"; turkkilaisten valloittajien perintöä.

6.9 Sunnuntai

Aloitin aamun kokkailemalla aamupalan ihan rauhassa, ja syömällä sitä vieläkin rauhallisemmin. Kahden kahvikupin jälkeen päätin... ...pyöräyttää vielä yhden kupillisen, ja nautiskelin sitä asunnon sisäpihan terassilla (suklaan kera), niin ikään kaikessa rauhassa. :P Jotta homma ei menisi pelkkään läskeilyyn, niin oli aika ottaa päivän treeni tähän väliin. Pécsin pohjoispuolella kohoaa ihan kivannäköinen vuoristo (älkää kuvitelko mitään lumihuippuisia vuoria kuitenkaan), joten sehän sopi päivän juoksulle kuin nenä napaan, ööh? Vai miten se meni? Aloitin juoksun asunnon pihasta. Ensimmäiset pari kilometriä menivät kaupungin läpi juostessa ja kokoajan tasaisesti nousten. Heti kun kaupunki loppui, niin maisematkin alkoivat pikkuhiljaa näkymään, sillä olin noussut jo terpeeksi korkealle. Juoksin (lähes) yhtäpötköä 534 metriä korkean: "Misina" -vuoren päälle, jolloin kilometrejä oli kertynyt jo 6,5.

Kaupunki loppui ja näkymät alkoivat.

Misina vuoren päällä kohoaa (lähes kaikkialta Pécsin kaupungista näkyvä): "TV-Torony" -Tv torni. 197 metrisen tornin näköalatasanteelle pääsee parin euron pääsylipulla, joten pitihän se käydä tzekkaamassa. 360 asteen panorama näkymä on toki aina hienon näköinen, mutta ei tornin näkymät juurikaan kummoisemmat olleet, kuin läheisten vuorienkaan näkymät. 

Tutut Vanhankaupungin nähtävyydet yläilmoista nähtynä. Oikealla Pécsin katedraali ja vasemmalla näkyy Mosque Church ja keskusaukiota.

Tornilta jatkoin matkaa vuoriston päällä juosten, vielä nelisen kilometriä. Tämän aikana otin reilut 100 metriä korkeutta sekä laskeuduin ne myös takaisin alas. Tämän jälkeen homma jatkui alamäki teemalla, sillä juoksin lyhintä, mutta samalla myös jyrkintä reittiä takaisin kämpille. Lyhin reitti oli toki oikea vaihtoehto, mutta todella jyrkän alamäen juokseminen parin kilometrin verran; on aika perseestä. Kyllä tuntui penikoissa!

Siellä näkyy TV-Torony: "Tubes" (= 611 metriä) -nimisen vuoren päältä. Se oli kaukaisin vuori minkä päälle juoksin.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:25. Matka: 14,4 km. Keskisyke: 151 bpm. Kalorit: 1,178 Kcal. Max. Syke: 180 bpm. Keskivauhti: 05:56 min/km. Max. Vauhti: 03:51 min/km. Nousua: 445 metriä. Laskua: 520 metriä.

Juoksun jälkeen koitti tuttu rutiini: suihku/venyttely kombo, ja eikuin keskustaan syömään! Syönnin jälkeen koitti päivän toinen treeni kaupungin kiipeilysalilla. Kiipeilysali näytti äkkiseltään ihan kelvolta boulderi (= kiipeilyä ilman köyttä) luolalta, mutta salin potentiaali oli jätetty kyllä käyttämättä. Seinätilaa kiipeilyreiteille olisi ollut paljon enemmän kuin mitä reittejä oli. Harmi, että jättävät hyvän potentiaalin käyttämättä! Mielikuvitusta käyttämällä sain silti ihan kelpo treenin heitettyä. Kiipeilyjen jälkeen kello olikin jo 20:30, joten edessä oli vain rauhoittuminen kämpillä ja nukkuminen.

Siellä se TV-Torony näkyy.

Eipä olleet kaupungin kävelykadut enää niin täysiä kuin eilen.

Ravintolan löytyminenkin tuotti hankaluuksia, sillä useat paikat olivat sunnuntaisin kokonaan kiinni. Onneksi lopulta löysin hyvän (ja yllättävän halvan) paikan, suoraan keskusaukiolta. 

Kiipeilysetti jo takanapäin.

Treenin statsit kellosta: Kiipeilyaika: 1:54. Keskisyke: 107 bpm. Kalorit: 929 Kcal. Max. Syke: 159 bpm. 

7.9 Maanantai

Tiedäthän ne leffat, missä aamu alkaa sillä, että päähenkilö hakee lähileipomosta vähän tuoretta leipää ja tien toiselta puolelta kahvia? Tämä oli juuri sellainen aamu. Tein juuri nuo hommat, ja palasin kämpille kokkailemaan aamupalaa; ai että oli hyvää! :P Eläkepäivillä olisi kyllä mukavata aloittaa joka aamu näin. Totta kai tämä kaikki tapahtuisi maailman kolkassa, missä talvi on tuntematon käsite. Asunnosta piti poistua klo. 11:00. Juuri siihen aikaan starttasinkin auton seuraavaan kohteeseeni. Olin varannut 2 yötä majatalosta: "Szeged:n" -kaupungista, läheltä Serbian ja Romanian rajaa.

Noin puolessa välin ajomatkaa pysähdyin Tonavan varrelle: "Baja:n" -kaupunkiin, suorittamaan päivän juoksut. Tonava ja Baja on raja-alue Unkarin: "Great Plains" -alueelle. Nimensä mukaisesti alue on tasankoa, vuorijuoksuja ei siis ole vähään aikaan luvassa. Suoritin päivän juoksut juoksuradalla, jossa juoksin 10,000 metriä. Lähdin juoksun alusta asti pitämään alle 4 minuutin kilometrivauhtia, ja sain pidettyä tämän vauhdin juoksun loppuun asti. Edes päivän lämpötila, joka oli lähemmäksi 30 astetta, ei saanut hidastettua vauhtiani. BOOOM! That's what I'm talking about! Vähän meinasi kova vauhti, yhditettynä kuumaan päivään kuumottaa pääni sisällä, tuntui kuin aivojen nesteet olisivat kiehuneet. Tonavan sivujoki: "Sukuvika", ei kun: "Sugovica" toi kuitenkin tarvittavaa viilennystä. Bajasta oli vielä tasan 100 kilometriä ajettavaa Szegedin kaupunkiin. 

"Who is this guy who's wearing those cool outfits?" 

Sukuvika joki, ja taustalla Bajan kaupunkia.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 00:39:30. Matka: 10 km. Keskisyke: 166 bpm. Kalorit: 610 Kcal. Max. Syke: 187 bpm. Keskivauhti: 03:57 min/km. Max. Vauhti: 03:32 min/km.

Szegediin saavuin klo. 16:30. Majataloon kirjautumisen jälkeen käppäilin kaupungin keskustaan viihtyisään, ja nuorison suosimaan Pubi/ravintolaan syömään, sekä kirjoittamaan blogia. Päivä päättyi lopulliseti elokuvateatteriin, jossa kävin katsomassa: "Tenet" -elokuvat. Hyvän oloinen leffa, mutta juonesta ymmärsin hädin tuskin puolia. :D Tiedossani oli, että ko. leffa on juonellisesti monimutkainen, mutta oletin silti, että pysyisin juonessa mukana. Toisin kuitenkin kävi. Täytyy katsoa leffa uudestaan suomenkielisillä tekstityksillä, ja katsotaan miten silloin käy.

Matkan varrelta ravintolaan mennessä.

Szegedin pisin kävelykatu.

8.9 Tiistai

Aamu lähti käyntiin majatalon kattavalla aamupalalla. Siitä sitten pienten ruokaperästen jälkeen juoksemaan. Päätin tänään ottaa vain palauttavat juoksut. Alkaa nimittäin jaloissa jo pikkaisen tuntua tämä juoksumäärä, jota tämän reissun aikana on tullut pidettyä. Juoksin lammen rantaan, joka sijaitsi noin kilometrin päässä majatalostani. Lammelle saavuttuani minua odotti positiivinen yllätys. Lammen ympärille on rakennettu: "mondo" -päällysteinen juoksurata! Ai että; tällainen pitäisi olla Jyväskylässäkin (mielellään Väinölässä)! Yksi kierros lammen ympäri oli aika lailla 900 metriä. Juoksin kierroksia yhteensä 12 kertaa, ja siitä vielä takas majatalolle.  

Nätti ympäristö juosta, vaikkakin samaa kierrosta koko ajan.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:02. Matka: 12,6 km. Keskisyke: 147 bpm. Kalorit: 837 Kcal. Max. Syke: 164 bpm. Keskivauhti: 04:57 min/km. Max. Vauhti: 03:54 min/km. Nousua: 55 metriä. Laskua: 60 metriä.

Suihkun ja venyttelyn jälkeen läksin katsomaan miltä Szegedin kaupunki näyttää. Eniksi katsastin: "Szeged Synagogue":n -kaupungin synagokan, joka oli yllättävän hieno. Synagokalta matka jatkui: "Kárász Utca":lle -kaupungin pisimmälle kävelykadulle, jossa pysähdyin Starbucksin terasille kahville, ja seuraamaan ihmisten menoa (olisi kiva käydä paikallisissa kahviloissa, eikä jenkkiketjuissa, mutta Starbucks on vain niin hyvä, ettei mahda mitään (onko Starbucks tämän blogin sponsori? Tämän tekstin jälkeen ainakin pitäisi olla!) 

Tuossa rakennuksessa olisi Szegedin kylpylä.

Szegedin Synakoga.

"Klauzál Ter" -yksi kaupungin aukioista.

Kaupungin hienoin nähtävyys oli 1930 -vuonna valmistunut: "Votive Church and Cathedral of Our Lady of Hungary" (= why? why, these names?) -kirkko. Se oli upea rakennus sekä ulkoa, että sisältäpäin. Ehkä parasta kirkossa oli kuitenkin nousta sen torniin, joka on 91 metrin korkuinen. Näköalat tornista kaupungille olivat hyvät.

Nimihirviö kirkko.

Sisältäpäin se oli yksi hiennoimmista kirkoista, jossa olen käynyt.

Näkymät tornista.

Päivä oli jälleen niin kuuma (= 26 astetta ja aurinko), että hiki tuli jo pelkästä kaupungilla kävelystä. Mikä olisikaan parempi tapa viettää helteistä syyspäivää, kun mennä vesipuistoon? Szegedissä onneksi sijaisee yksi Unkarin suurimmista vesipuistoista. Sinne saavuttuani sain harmikseni todeta, että kaikki ulkoliukumäet olivat suljettuja, mutta onneksi kaikki sisämäet olivat kuitenkin avoinna. Yksi puiston mäistä on: "Blue Anakonda", joka on peräti 272 metriä pitkä ja täten yksi Euroopan pisimmistä. 

Matkalla vesipuistoon.

Siinä se Blue Anaconda kiemurtelee.

Vaikka Blue Anaconda oli pisin mäki, niin silti kuvan puna'kelta -raidallinen mäki oli kaikkein paras.

Loppuillan vietin samassa pubi/ravintolassa, missä kävin eilen illallakin. Annetaan ravintolalle vähän kunniaa mainitsemalla sen nimi, kun se kerran oli niin hyvä, että sai minut tulemaan sinne kahtena iltana peräkkäin. Eli ravintolan nimi on: "Maláta Kézmüves sör- és grill kert" (voisi kyllä paikka muuttaa nimensä vähän helpommaksi :D).

Ravintolan jälkeen käppäilin vielä takaisin majataloon. Samalla räpsäisin "nimihirviö kirkosta" pimeä kuvan.

9.9 Keskiviikko

Oli sen verran hyvä juoksupaikka se eilinen lampi, ettei voinut vastustaa mennä juoksemaan sinne tänään uudestaan. Vedin muuten saman setin kuin eilenkin, paitsi menin autolla radan viereen majatalon check-out:n jälkeen, ja aloitin juoksun siitä. Tämän lisäksi vedin noin 30 sekuntia nopeampia kilometrejä.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:02. Matka: 13,7 km. Keskisyke: 161 bpm. Kalorit: 919 Kcal. Max. Syke: 174 bpm. Keskivauhti: 04:31 min/km. Max. Vauhti: 03:38 min/km. Nousua: 95 metriä. Laskua: 100 metriä.

Juoksun jälkeen venyttelyt, ja lähdin ajamaan 90 kilometrin matkaa: Kecskemét:n -kaupunkiin. Siellä kirjauduin (ihan oikein) hotelliin, joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Hotelli oli ihmeen halpa: 30 euroa yö, johon kuului kattava buffet aamupala ja ilmainen pysäköinti. Heitin kamat huoneeseeni ja kävin suikussa pesemässä juoksuhiet pois, ja ei kun kaupunkia tutkimaan. Kecskemétin keskusta on täynnä aukioita, jotka olivat täynnä puita ja muuta kasvustoa. Ihan kiva luonnonläheinen paikka, mutta tuntui välillä siltä, että olisin jossain puistossa enkä isohkon kaupungin keskustassa.

Yksi kaupungin aukioista.

Näkymiä ostoskeskuksen kattoterassilta.

Keskustan aukiot kiersi nopeasti, joista jäi käteen vähän tylsä fiilis. Ainoa oikea ratkaisu oli siis ottaa pitkät ja hartaat syömis/kahvittelutuokiot: Szabadság Tér -aukion ravintoloissa. Siinä syödessä ja kahvia juodessa oli mukavata seurata ihmisten menoa.

Oli aika hyvä kolmen suklaan kakkupala. Varsinkin kahvin kanssa. :P

Siinä seisoo: tieteen ja teknologian keskus. Ei äkkiseltään uskoisi.

Syömisten jälkeen vähän mietin kaupungin vesipuistoon menemistä :D, mutta päädyin hotellihuoneeni äly-tv:n ääreen katsomaan Youtubea sekä Netflixia. :)

Illalla kävin hakemassa vielä pizzaa leffa evääksi. Samalla näin kaupunkia vähän pimeälläkin. Ei ollut silloinkaan kummoinen paikka.

10.9 Torstai

Yksi päivä riitti hyvin Kecskemétin tutkimiseen, joten otin suunnan kohti uusia seikkailuja. Buffet-aamupalan jälkeen käynnistin Toyotani 140 kilometrin ajomatkalle, läpi Unkarin Great Plains:n. Kohteenani oli: Hortobágy National Park. Puisto koostuu: Tisza -joen mutkasta, jossa kohtaa joki levenee sekä haaraantuu isoksi joki alueeksi. Puistossa olisi ollut mahdollista tehdä vaikka mitä (= kalastaa, meloa, ratsastaa, pyöräillä jne.), mutta minä tulin tänne vain juoksemaan, uimaan ja venyttelemään. :D Juoksin joen vierustaa myöten tunnin verran, jonka jälkeen toinen tunti kului uimiseen ja venyttelyyn. Paikka oli matkani varrella tämän päivän lopulliseen määränpäähän, joten voin sanoa puistoa kannattavaksi stopiksi. Varsinaisena kohteena en lähtisi tätä paikkaa kuitenkaan suosittelemaan.

Tisza joki.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:04. Matka: 13,6 km. Keskisyke: 150 bpm. Kalorit: 884 Kcal. Max. Syke: 163 bpm. Keskivauhti: 04:44 min/km. Max. Vauhti: 04:10 min/km. Nousua: 110 metriä. Laskua: 130 metriä.

Juoksun jälkeen ajelin reippaat 30 kilometriä syömään lounasta, Lonely Planet -kirjan kehumaan ravintolaan (= Hortobágyi Csárda). Ravintola on toiminut jo yli 300 vuotta! Ihan hauska oli syödä paikassa, jossa on käynyt vierailijoita jo 300 vuoden ajan, mutta ei ruoka mitenkään erikoista ollut; ihan perussetti. Ravintolalta päivän lopulliseen määränpäähän (= Unkarin toiseksi suurimpaan kaupunkiin: Deprecen:n), oli vielä 30 kilometrin ajomatka taitettavana. 

Ketkähän kaikki ovat tässäkin kohtaa istuneet syömässä vuosien varrella?

Depreceniin saavuttuani kirjauduin Airbnb -asuntoon, lähelle kaupungin keskustaa. Huoneeni sängylle rojahdettuani oli vähän sellainen fiilis, että ei jaksaisi lähteä enää minnekkään. Päätin kuitenkin pakata kiipeilykamat reppuun, ja lähteä katsastamaan: miltä kaupungin ainut kiipeilymesta näyttää. Se ei näyttänyt miltään, sillä paikkaa ei ilmeisesti ollut enää olemassakaan. Eivät näköjään ole arvostaneet kiipeilyä nämä depreceniläiset. :D 

Näkymät Airbnb asunnon parvekkelta. Kuvaa hallitsee monsteri kerrostalo, joka on toisen maailmansodan jälkeisen kommunismiajan perintöä. Kyllä on kaunis rakennus.

Kaupungin suurin nähtävyys: The Great Church.

Kirkolta lähtee pitkä kävelykatu (= Piac Utca) etelään.

Onneksi (entinen) kiipeilymesta sijaitsi sentään kaupungin keskustan tuntumassa, etten joutunut kävelemään minnekkään jumalan selän taakse turhan takia. Vaihtoehtoisena tekemisenä kiersin hetken aikaa kaupungin keskustaa, jonka jälkeen painelin ravintolaan syömään sekä kirjoittelemaan blogia.

11.9 Perjantai

Ensimmäistä kertaa minkään reissuni aikana yövyin paikassa, jossa keittiö sekä wc on jaettu asunnon omistajien kanssa. Heräsin 9:00 maissa kokkailemaan aamupalaa, jolloin asunnon emäntä sekä hänen teini poikansa olivat juuri aamupalalla. He söivät jugurtin ja ehkä yhden leivän espresson kera. Pikkaisen hämmästyivät kun minä aloin kokkamaan neljää jättimäistä kanamuna/pekoni -leipää sekä luonnonjugurttia marjojen kera. Tämän lisäksi keitin vielä jättikupin kahvia. :D

Maukkaan aamupalan jälkeen olikin hyvä lähteä heittämään päivän treenit. Asunnolta juoksin 3 kilometriä kaupungin halki urheilupuistoon, josta löytyi puitteet melkein kaikkeen mahdolliseen urheiluun. Sinne saavuttua haaveilin, että jollakin olisi menossa rantalentis- tai jalkapallopelit, johon tarvitsisivat yhden pelaajan lisää, mutta eipä käynyt mäihä. Siispä suuntasin juoksuradalle, jossa juoksin niin kauan, että juokuaika ylittää tunnin rajan.  

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:01. Matka: 13,4 km. Keskisyke: 157 bpm. Kalorit: 893 Kcal. Max. Syke: 170 bpm. Keskivauhti: 04:36 min/km. Max. Vauhti: 03:35 min/km. Nousua: 45 metriä. Laskua: 65 metriä.

Urheilupuistosta löytyi myös hyvä lihaskunto treenipiste, jossa oli hyvä tehdä vähän lihaskuntoa vaihteeksi. Sarjojen tauoilla hoidin myös venyttelyt pois alta. Siinä reilut 40 minuutin treeni/venyttely -setit, jonka jälkeen kevyttä hölkkää takaisin kämpille.

"Come on come on, you can do it! Touch the top already!"

Treenin statsit kellosta: Treeniaika: 00:41. Keskisyke: 125 bpm. Kalorit: 440 Kcal. Max. Syke: 150 bpm.

Kevyen hölkän statsit kellosta: Juoksuaika: 00:11. Matka: 2 km. Keskisyke: 145 bpm. Kalorit: 143 Kcal. Max. Syke: 166 bpm. Keskivauhti: 05:24 min/km. Max. Vauhti: 04:04 min/km. Nousua: 20 metriä. Laskua: 30 metriä.

Kämpillä suihkussa ja kaupungin keskustaan hengailemaan. Hengailemaan nimenomaan, sillä söin tunnin verran lounasta kävelykadun (= Piac Utca) varrella tunnin verran. Tämän jälkeen oli tarkoitus nousta (The Great Church) 700 vuotiaan kirkon torniin katsomaan kaupunkia yläilmoista. Jostain syystä juuri tänään, se oli sulkenut ovensa 3 tuntia normaalia aikaisemmin. Hengailu Starbucksin terassilla oli kelpo (todennäköisesti parempi) korvaava vaihtoehto. Kahvittelun jälkeen kiersin hetken aikaa kaupungilla ja lähdin takaisin asunnolle katsomaan leffaa.

"Minnekköhän sitä juoksisi seuraavaksi?" "Vasemmassa alapesässä olisi Jenni niminen tyttö, jota olisi kiva mennä katsomaan."

12.9 Lauantai

Aamulla matka jatkui taas. Tokaj:n -kylä oli seuraavan etappini. Deprecenista kilometrejä sinne kertyi reippaat 80. Kylään saavuttuani olin täten poistunut: Great Plainseilta ja saapunut: Pohjois-Unkariin. Alueen vaihdois näkyi heti ympärilläni, sillä heti Tokajn vierestä nousi 513 metriä korkea: Tokaji-hegy -vuori. "Mitä? sanoitko vuori?" Tämähän kuullostaa aivan vuoristojuoksulta. Lähdin siis juoksemaan vuoren huipulle, jonne kilometrejä kertyi tasan 4. Tämän aikana korkeusmetrejä kertyi yhteensä 400. Huipun näköalat osoittivat etelään, eli: Great Plainseille päin. Hauskaa oli katsella juuri niitä mantuja, joista olin tänne saapunut.

Noin 2 kilometriä matkaa takana ja ihan kelpo näkymät jo.

Huipulla! Kyl on hölmön näköistä kun reisuhattu puuttuu. Ei viitsinyt ottaa sitä mukaan, kun hiostuu niin kovasti.

Huipulta juoksin vielä vuoren läntiselle puolelle, eli siis vastakkaiselle puolelle lähtöpaikastani katsottuna. Tämä eteppi oli 3 kilometriä, jonka aikana pudotin korkeutta melkein 300 metriä. Sieltä matka jatkui vielä takaisin autolle, jolloin kilometrejä kertyi 5. Tämän aikana nousin ensiksi 200 korkeusmetriä, jonka jälkeen laskeuduin 300. Juoksun jälkeen maistui mennä uimaan (jälleen kerran) Tisza -jokeen.

Läntisella puolella vuorta oli tämä nätti lampi.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:26. Matka: 12,4 km. Keskisyke: 142 bpm. Kalorit: 1,094 Kcal. Max. Syke: 172 bpm. Keskivauhti: 06:54 min/km. Max. Vauhti: 04:19 min/km. Nousua: 610 metriä. Laskua: 565 metriä.

Seuraavaksi lounasta Tokajn keskusaukiolla. Lauantai päivä ei näköjään ollut hyvä päivä saapua tänne, sillä porukkaa oli liikkeellä todella paljon. Kylä oli myös valmistautunut väen paljouteen, sillä kadut olivat täynnä erilaisia kojuja ja musisointia oli ainakin viiden eri bändin edestä. Ihme kyllä bändien musiikit eivät onneksi sekoittuneet keskenään. Kun kylän pääkatu oli kierretty, maha oli täynnä kanaa ja kasviksia, niin oli aika mennä maistelemaan vähän viinejä. :P Tokajn kylähän on tunnettu erityisesti makeista valkoviineistä, joita alueella on valmistettu jo 600 vuotta. Marssin yhteen kylän monista viinikellareista ja tilasin siellä maistelu-menun, joka sisälsi kolmea eri viiniä (kuiva, keskimakea ja makea) sekä juustotarjottimen (ko. kellari valmistaa myös omia juustoja). Viinit oliva hyviä, paitsi ehkä makea versio, joka todellakin oli makeaa, tuntui kuin olisi juonut nestemäistä hilloa. Todellinen makuelämys tuli kuitenkin paikan juustoista, jotka olivat todella hyviä. Päädyin jopa ostamaan pari palasta mukaan, jotka olivat 5 ja 7 vuotta kypsytettyjä.

Tokajn menoa ja meininkiä täynnä oleva kävelykatu.

Kaupungin pääaukio.

Sama aukio vastakkaisesta sunnasta.

Herkkuja! :P

Tokajsta ajelin vielä 60 kilometriä pohjoiseen: TelkiBánya:n -kylään, lähelle Slovakian rajaa. Siellä kirjauduin majataloon, joka oli lievästi sanottuna mielekiintoinen. Ensinäkin mitään kylttiä paikkaan ei ollut, joten menin kohtuu epävarmana vain huutelemaan talon avoimista ovista sisään. Pian talon sisältä tuli vanha pariskunta, jotka olivat aivan humalassa ja sanoivat ainoastaan: "Welcome". Yritin kysyä heiltä, että onko tämä nyt oikea paikka? He vain veivät minut sisään (kirjaimellisesti) kädestäni kiinni pitäen. :D Heti ensimmäiseksi he sanoivat (olemattomalla englannillaan): "Welcome drink?". Edelleenkään en tiennyt, että olenko edes oikeassa paikassa? Yritin selvittää heiltä asiaa, mutta he keskittyivät vain tuomaan minulle olutta ja snapsilasillista vodkaa. :D Otettiin sitten yhdessä snapsit, jonka jälkeen sain vihdoin selville, että tämä on oikea majatalo. Naisella oli nimittäin papari kädessä, jossa luki nimeni ja bookings.comin varausnumero jne. Pariskunta olisi halunnut hengailla sekä ryypätä minun kanssani, kun olivat oikein kattaneet 3 lautasta pöydän ääreen. Juomaakin tuli heti lisää, kun edellinen oli tyhjentynyt (että sellaiset "welcome" drinksut). Käytin google kääntäjää apunani, jolla sanoin heille, että minulla on mukamas tapaaminen kylän keskustassa ja minun on täten mentävä. Mies ymmärsi tämän heti, mutta nainen oli pettynyt, etten jäänyt viettämään aikaa heidän kanssaan. :D Vihdoin pääsin "känniläisistä" eroon ja lähdin kylän keskustan ravintolaan viettämään iltaa. 

Ravintolassa ei ollut englannin kielistä ruokalistaa. Google kääntäjän avulla käänsin heti ensimmäisen annoksen listalta, joka oli peuran lihaa ja feta/muussi pyryköitä. Se kuullosti tarpeeksi eksoottiselta, joten valitsin sen.

Takaisin majataloon saavuttuani sekavat omistajat olivat onneksi menneet jo nukkumaan, eikä minun tarvinnut asioida heidän kanssaan enää. :D

13.9 Sunnuntai

Aamulla majatalon emäntä oli kattanut minulle aamupalan sovittuun aikaan klo. 8:00. Ei tuntunut täti olevan edes krapulainen, joten toleranssi alkoholille on luokkaa: "Sisko" (= Vaajakoskelainen juoppo). :D

Majatalolta matka jatkui: Miskolc -nimistä kaupunkia kohti. Matkalla tein kuitenkin yhden pysähdyksen: Boldogkô Vára -linnalla. Kilometrejä sinne kertyi kolmisenkymmentä. Tämä linna on monien muiden Unkarin linnojen tavoin rakennettu 1200 luvulla. Sillä on rikas 500 vuotinen historia, joka päättyi 1700 luvun alussa, kun itävaltalaiset valloittajat räjäyttivät myös tämän linnan. Vuonna 2009 linnaa on aloitettu kunnostamaan, mutta en tiedä mitä siellä on muka tehty 11 vuodessa, sillä linna oli edelleenkin aika raakile.

Boldogkô Vára linna.

Näkymiä linnan juurelta.

Aijai, katsokaa nyt miten se lentää. Uskomatonta!

Piti pyhittää toinen kuva vielä tälle hionolle vartiotornille.

Näkymät vartiotornista.

Linnalta ajoin loput 50 kilometriä Miskolciin. Tänään oli jälleen hellepäivä (= 29 astetta ja aurinkoa siniseltä taivaalta), joten päätin mennä vesipuistoon. Ennen sitä oli kuitenkin suoritettava päivän urheilut pois alta. Parkkeerasin auton vesipuiston parkkipaikalle, josta oli noin kilometrin matka läheiselle juoksuradalle. Juoksin siis sinne ja jatkoin juoksua rataa ympäri niin kauan, että juoksuaikaa oli kertynyt yli tunti. Sieltä sitten vielä takaisin autolle. En tiedä oliko syy helteessä vai jokapäiväisessä juoksussa, mutta alkoi juoksu tuntua aika pahalta 40 minuutin kohdalla ja pahentuen siitä eteenpäin. Toivottavasti oli kyse vain helteestä, olisi nimittäin kiva vetää reissu loppuun asti ilman juoksutonta päivää.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:05. Matka: 14,1 km. Keskisyke: 162 bpm. Kalorit: 979 Kcal. Max. Syke: 182 bpm. Keskivauhti: 04:38 min/km. Max. Vauhti: 04:07 min/km. Nousua: 35 metriä. Laskua: 15 metriä.

Vesipuisto juoksun jälkeen maistui aikalailla maailman parhaalta! Sauna, vesiliukumäet, poreet sekä venyttelyt puiston nurmikolla tekivät kaikki nannaa. Tämän lisäksi puiston kahvilasta sai Gatorade:a, jota tuli kiskottua 3 pulloa. XD

Kylä hölläsee! 

Vesipeuhaamisten jälkeen olo oli niin raukea, että loppupäivä tuli otettua rennosti majatalolla. Ehkä tuli myös vähän maisteltua Egri Bikaver -punaviiniä sekä ostamiani juustoja. :P 

5 ja 7 -vuotiaita juustoja, sekä huippu hyvää punaviiniä. Maistuisiko kenties sinullekkin?

14.9 Maanantai

Aamu alkoi kokkailemalla aamupalaa majatalon keittiössä. Kun herkullinen aamupala oli massussa täytyi lähteä kokeilemaan miltä juoksu tuntuu. Majatalon lähellä oli tähän tarkoitukseen täydellinen urheilupuisto, josta löytyi juoksurata ja sen vierestä vielä ulkokuntosali. Radalla vedin tunnin juoksun piteän 4:30 kilometrivauhtia yllä. Kun tunti tuli täyteen, otin vielä loppuspurtin meneillään olevan kierroksen loppuun. 400 metrin ratakierroksia kerkesin tunnissa kiskoa 34 kappaletta. Juoksu tuntui hyvältä, ainoastaan vasempaan penikkaan vähän sattui, johtunee juoksuradan kovuudesta. Rata oli ilmeisesti niin vanha, että sen pinta oli yhtä kovaa kuin asfaltti. Juoksun jälkeen lihaskunto/venyttelyt ulkoilmasalilla.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:01. Matka: 13,7 km. Keskisyke: 162 bpm. Kalorit: 919 Kcal. Max. Syke: 179 bpm. Keskivauhti: 04:28 min/km. Max. Vauhti: 03:06 min/km.

Treenin statsit kellosta: Treeniaika: 00:43. Keskisyke: 116 bpm. Kalorit: 417 Kcal. Max. Syke: 142 bpm.

Treenien jälkeen vähän lounasta, josta matka jatkui 170 kilometrin ajomatkalla Pohjois-Unkarissa sijaitsevaan: Hollókö:n -kylään. (Mainittakoon, että Hollókön kylä on Unescon perintökohde.) Kylä koostuu kahdesta mukulakivitiestä, joidenka varrella kohoaa valkoisia taloja. Ne ovat rakennettu samalla tyylillä 800 vuoden ajan, jolloin kylä on perustettu. Historian aikana kylä on palanut useita kertoja, mutta palojen jälkeen se on aina jälleenrakennettu. Viimeisin palo tapahtui vuonaa 1909, eli vanhimmat talot kylässä ovat yli 100 vuotiaita. Vietin tulevan yönkin yhdessä näistä taloissa. Hinta oli 30 euroa yö, johon kuului aamupala. Ei hirveän paha hinta kokonaisesta talosta. Kylän kahta katua kiertäessä oli kyllä helppo uppoutua ajatukseen, että kiertelisi keskiaikasia katuja pitkin, sillä mitään nykyaikaista ei äkkiseltään sattunut silmään.

Hollókön:n mukulakivikatuja.

Kylän viressä on myös puro, jonka varrella kyläläiset ovat vuosisatojen aikana käyneet pesemässä vaatteita ja hakemassa vettä. Nykyyän puron vieressä kulkee tällainen maisemareitti.

Kylän kirkko.

Siellä taustalla näkyy myös Hollókön linna.

Klo. 19:00 alkoi olla nälkä, jolloin luonnollisesti aloin etsiä ravintolaa. Noh, sellaista ei löytynyt. Otin internetin avuksi, josta löysin yhden ainoan ravintolan koko kylästä, joka ei ollut mennyt kiinni jo klo. 18:00. Ravintola sijaitsi hienon hotellin sisällä, hieman kylän ulkopuolella. Ravintolassa oli buffet-illallinen, joka maksoi 20 euroa. Kallis kyllä, mutta päätin silti ottaa sen, kun eihän niitä vaihtoehtojakaan hirveästi ollut. Ruoka oli hyvää ja syömisten jälkeen olo oli ihan hyvä, kalliista laskusta huolimatta. Kun viimein pyysin tarjoilijalta laskua, niin loppusumma olikin 40 euroa! Viinilasi, vesipullo ja palvelumaksu maksoivat sitten toiset 20 euroa! Otin vieläpä talon viiniä, joka yleensä on kaikkein halvinta. Olisi pitänyt kysyä hintaa ennen kuin tilasin, mutta koko reissun aikana lasillinen viiniä on ravintoloissa maksanut yhdestä eurosta kahteen, joten eipä olisi uskonut, että tässä paikassa mokoma sitten maksaa 11 euroa. Kylläpä päättyi ikävästi muuten niin mukava päivä.

Näkymät ravintolan edustalta olivat sentään hyvät.

Kylän keskusta pimeällä.

15.9 Tiistai

Yksi Hollókön (ja jopa kaikkein mielenkiintoisin) nähtävyyksisä jäi eilen katsomatta; nimittäin kylän linna. Kylän tavoin linna on rakennettu 1200 -luvulla. Se on kooltaan pieni ja muistuttaa jopa enemmän vartiotornia kuin linnaa. Ehkä koko oli syy, miksi se minun mielestä oli jotenkin todella tyylikäs. 

Hollókön linna.

Spontaania hengailua linnan sisällä.

Vähän lisää hengailua.

(Jälleen) kuuma päivä yhdistettynä linnan portaiden kapuamisiin veivät minulta voimat. Nyt siis spontaanisti makoilen tässä.

Reissun viimeinen etappi lähestyy, joka on pääkaupunki: Budapest. Ennen sinne saapumista pysähdyin vielä: Gödöllö:n -kylään syömään lounasta ja hoitamaan päivän velvollisuudet pois alta. Ja velvollisuudet ovat tietysti juoksutreenit. Vedin juoksut jälleen juoksuradalla, mutta tällä kertaa intervalli tyylisesti. Juoksin aina 2 kilometriä tutulla; noin 4:30 kilometrivauhdilla, ja joka kolmannen kilometrin kovempaa; noin 3:40 kilometrivauhdilla. Tällä tavoin jälleen tunti täyteen, ja meneillään oleva kierros loppuun täysiä. 34, 400 metrin ratakierrosta oli myös tämän päivän saldo. Juoksun jälkeen hoidin venyttelyt vielä radalla.

"Another one bites the dust!"

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:01. Matka: 13,7 km. Keskisyke: 161 bpm. Kalorit: 910 Kcal. Max. Syke: 187 bpm. Keskivauhti: 04:27 min/km. Max. Vauhti: 02:57 min/km.

Nyt kun pääsin vihdoin taas ihan kunnon kaupunkiin (= Budapest), niin kiipeilypaikkojakin riittää: jopa toistakymmentä! Ensimmäinen aktiviteetti Budapestissa oli siis sisäboulderointi. Ajoin todella hyvän kuuloisen boulderisalin pihaan ja ajattelin, että nyt tulee kyllä hyvät kiipeilyt, mutta toisin kävi. Jälleen oli heitetty valtava potentiaali hukkaan! Salin kiipeilyreitit olivat niin sekavat, että niiden tulkitsemiseen meni enemmän aikaa kuin itse kiipeilyyn. Tämän lisäksi kaikki otteet olivat niin magnesiumin peitossa, että otteen väriä (joka siis määrittää reitin) ei meinannut millään nähdä. Annoin paikan omistajalle 

jopa vähän palautetta, että pienellä hienosäädöllä paikasta saisi todella hyvän. 

Treenin statsit kellosta: Kiipeilyaika: 01:45. Keskisyke: 108 bpm. Kalorit: 870 Kcal. Max. Syke: 151 bpm.

Budapestin keskustaan saavuin vasta 19:30. Parkkerasin auton kadulle (jossa parkkeeraus yöllä ilmaista) ja kirjauduin sisään kiinalaisen miehen "houstaamaan" Airbnb -asuntoon. Ensimmäisenä asunnossa pisti silmään likaisuus. Keittiö oli täynnä tiskiä sekä roinaa, lattiat olivat roskaiset ja tahraiset sekä wc... sanotaanko wc:stä sen verran, että tuntui kuin olisi astellut Budapestin kaduilta löytyviin yleisiin vessoihin. Tässä kämpässä sitten viettelin reissun viimeiset kolme yötä...

"Luulin saapuneeni Busapestiin?!?"

Uuuuuhh! Niin herkullinen intialainen illallinen! :P

16.9 Keskiviikko

Aamu alkoi kokkailemalla aamupalaa kämpän likaisessa keittiössä. Aamupalaa tehdessä vasta tajusi kuinka likainen kämppä oikeasti olikin. Kaikki keittiön kaappien kahvat ovat aivan tahmaiset ja jouduin tiskaamaan kaikki kaapeista löytyvät "puhtaat" astiat enne kuin aloin käyttämään niitä, sillä nekin olivat tahmaisia. :D Varmaan suurin osa lukijoista olisi tässä vaiheessa jo vaihtanut paikkaa. :D Se on ainakin varmaa, että huonot arvostelut tulee tämä paikka saamaan! Talon kiinalainen isäntä on kyllä mukava, mutta uskomatonta että kaveri ei yhtään välitä. Yksi toinen asia on myös uskomatonta. Nimittäin tämä asunto oli saanut ainoastaan 5 tähteä kaikilta majoittujilta ennen minua (arvosteluita nyt oli vain 4, mutta siltikin).

Kuva ei anna oikeata kuvaa kuinka likainen keittiö oikeasti oli!

Aamupalan jälkeen siirsin autoni keskustan maksullisilta parkkipaikoilta vähän keskustan ulkopuollelle, jossa parkkeeraminen on ilmaista. Siitä olikin hyvä lähteä samalla hoitamaan päivän treenit pois alta. Tänään juoksu oli kyllä tahmeaa. Eilinen intervallijuoksu sai jalkani (varsinkin pohkeet) vähän eritavalla kipeäksi, ja sen vuoksi juoksu ei oikein käynnistynyt lainkaan. Parkkipaikalta juoksentelin kaupungin kaduilla kolmisen kilometriä, joilta pinkaisin jalkapallokentälle ja juoksin sitä ympäri seuraavat 6 kilometriä. Kentän jälkeen juoksin vielä takaisin keskustaan ja asunnolle suihkuun, josta tuli vielä nelisen kilometriä lisää päivän juoksusaldoon.

Treenin statsit kellosta: Juoksuaika: 1:11. Matka: 13,8 km. Keskisyke: 146 bpm. Kalorit: 942 Kcal. Max. Syke: 168 bpm. Keskivauhti: 05:10 min/km. Max. Vauhti: 04:04 min/km. Nousu: 80 Metriä. Lasku: 55 Metriä.

Suihkun jälkeen venyttelyt ja kaupunkia tutkimaan. Ensimmäisenä oli luvassa lounasta. Sen kiskaisin buffet ravintolassa, jossa sai itse valita raoista raaka-aineksista mieleiset ja kokki valmisti ainekset vasta silloin. Eli ruoka oli siis vasta valmistettua, eikä buffet pöydän laareissa ties kuinka kauan lojunutta. Tämän lisäksi myös juomat kuuluivat hintaan, eikä siis mitkään "sossu" -juomat hanasta, vaan jääkaapista sai itse hakea pullotettuja juomia. Olisi voinut tilata vaikka kokonaisen viinipullon pöytään, mutta yksinään en viitsinyt moiseen ryhtyä. :D Kaikki tämä noin 14 eurolla, olisipa eilinen illallisbuffetti ollut yhtä hyvä hinta/laatu suhteeltaan. Loistavalla lounaalla oli myös toinen, ei rahallinen hinta. 2 tuntia arvokasta reissuaikaa upposi nimittäin siihen kuppilaan. 

Onnistuin loistavasta ruoasta huolimatta pitämään ähkyn loitolla (älä käsitä kuitenkaan väärin; söin vähintään kahden normi-ihmisen edestä), joten olin valmiipaakin valmiimpi tutkimaan kaupunkia. Ensimmäinen etappini oli: St. Stephen's Basilica, -96 metrinen upea kirkko, aivan kaupungin ydinkeskutassa. Pakollinen nousu kirkon kupoliin oli tietysti tehtävä. 360 asteen näkymät kupolilta olivat hienot.

St. Stephen's Basilica

Näkymiä kirkon huipulta.

Kirkolta kävelin kaupungin pisimmän kävelykadun (= Váci Utca) päästä päähän. Kävelykadut ovat aina mukavia paikkoja tallustaa kun pääsee autojen melusta eroon, mutta muuten kadussa ei ollut mitään erikoista. 

Matkalla Váci Utcalle, kävelin tämän lyhkäisen kävelykadun, joka alkoi suoraan kirkolta.

Váci Utca.

Homma jatkui kävelykatu meiningillä, kun kävelin Tonavan itäisellä rannalla olevaa: Duna Korsó -katua myöten; etelästä pohjoiseen. Kadun näkymät: Buda:n -puolelle (eli Tonavan läntiselle puolelle) olivat koko matkan ajan hyvät. Siinä vaiheessa alkoi viimeistään tuntumaan ikävää kipua pohkeissa. Alkaako paikat krakailemaan liiallisesta urheilusta, kun tuntuu että kokoajan joku homma häiritsee menoa? 

Näkymät Duna Korsólta..

Pohje kivusta huolimatta jatkoin silti matkaa vähän linkuttaen. Seuraavaksi ylitin Tonavan kaupungin kuuluisimpaa siltaa pitkin, eli tietysti silta nimeltä: Széchenyi Lánchíd:n -ketjusilta. 

Sillan päältä näki hyvin Buda Castle:lle.

Pest jäi taakse, ja Buda:n puolella matka jatkui edelleen pohjoiseen. Kävelin niin kauan, että saavuin Unkarin 96 metriä korkean parlamentti talon (= Országház) kohdalle. (Parlamentti talo on siis yhtä korkea kuin: St. Stephen's Basilica. Tällä osoitetaan sitä, että uskonto ja hallitus ovat yhtä suuria asioita) Etsin hyvän kohdan Tonavan rannalta, johon istahdin odottamaan pimeää sekä parlamentti talon upeita valaistuksia.

Széchenyi Lánchíd:n.

Tarpeeksi kauan kaupungin valaistuksia ihailtuani, lähdin tallustelemaan takaisin asunnolle. Ajattelin jo ottaa taksin pohje kipujen vuoksi, mutta halusin kuitenkin kävellä 3,5 kilometrisen matkan keskustan läpi, jotta sain samalla katsastaa; miltä Budapestin iltaelämä näyttää.

Hienosti valaistu parlamentti talo.

17.9 Torstai

Se ois taas vimoinen kokonainen päivä edessä. Valitettavasti aamulla pohkeet olivat edelleen jumissa. Kävin kuitenkin vähän testaamassa juoksua kerrostalon portaissa, jo ennen aamupalaa. Tuntui niin pahalta, että oli pakko luovuttaa ja jättää seuraavat juoksemiset Suomeen. Kyl harmittaa kun jäi kahdesta treenistä kiinni, että olisin käynyt reissun jokaisena päivänä juoksemassa. Juoksun sijaan käytin sillä varatun ajan pitkään ja hartaaseen aamupalaan, Youtuben viihdyttävän seuran kera.

Kolmisen tuntia hurahti rennoissa meiningeissä kunnes lähdin kaupungille. Kun kerran juoksua ei pystynyt tekemään, niin päätin sitten kävellä tänään oikein urakalla. Ensiksi kävelin 2 kilometriä Budan puolelle (eli läntiselle Tonavaa) kaupunkia, jossa kävin juomassa vielä kupin kahvia (missäpä muuallakaa kuin) Starbucksissa. :D Kahvin jälkeen nousin 235 metriä korkean: Gellért Hill:n päälle, josta näkymät erityisesti Pestin puolelle kaupunkia olivat loistavat. 

Gellért Hill.

Näkymät etelään.

Ja pohjoiseen.

Gellért Hilliltä laskeuduin takaisin alas Tonavan korkeudelle, jonka jälkeen nousin toiselle kukkulalle, jossa komeilee: Buda Castle. Linnaan en sen kummemmin tutustunut, vaan nousin kukkulalle vain näkymien vuoksi. Ne olivat saman tyyliset kuin Gellért Hilliltä, mutta kaupungin kuuluisimmat rakennukset näkyivät linnan kukkulalta paremmin.

Buda Castle.

Näkymät linnan kukkulalta.

Linnan jälkeen kävelin vielä kolmannelle kukkulalle, jossa majailee minun mielestäni Budapestin hienoin nähtävyys: Fisherman's Bastion. Näkymät kaupungille olivat jälleen hyvät, mutta niiden lisäksi Bastionin harmaat tornit sekä niiden takana kohoava: Matthias Church tekivät paikasta erityisen. 

Fisherman's Bastion.

Kuvan keskellä kohoaa St. Matthias Church.

Fisherman's Bastionilta matka jatkui Tonavan rannan kautta, jo eilen käymääni: St. Stephen's Basilicalle. Sinne saavuttuani nousin kirkon vireiselle kattoterassille. Luin Lonely Planetista, että näkymät kaikkialle kaupunkiin pitäisivät olla erityisen hyvät ko. terassilta. Ajatukseni oli istua terassilla kaikessa rauhassa, ja samalla ihailla kaupungin iltavalaistuksia. Näkymät eivät kuitenkaan olleet kirjan hehkutuksen arvoiset; terassilta näki oikeastaan pelkästään Basilican valaistukset, jotka sentään olivat hienot.

Laskeutumista viimeiseltä kukkulalta.

Kattoterassilla.

Loppuillan ajatukseni olivat mennä Tonavan varrelle, johonkin kivalle terassille kirjoittelemaan blogia. Sinne saavuttuani en jaksanutkaan jäädä istuskelemaan, vaan käppäilin takaisin kämpille katsomaan leffaa. :D Kävelyä piti tulla paljon tälle päivälle kun juoksut jäivät väliin, ja sitähän myös tuli. 16 kilometriä matkallisesti, 22,064 askelta ja 3,244 Kcal.

St. Stephen's Basilica pimeällä.

Tonavan varrella Buda Castlehan se siellä.

18.9 Perjantai

Sama laulu myös tänä aamuna: pohkeet niin kipeät, että juoksusta ei tule mitään. Ei huvittanut enää kokkailla aamupalaa maailman likaisimmassa keittiössä. Pieni "upgrade" oli paikallaan... ja pienihän minun sanastossani tarkoittaa: aamupalaa "maailman hienoimmassa kahvilassa". New York Cafe -kahvilaa on nimittäin usein sanottu maailman hienoimmaksi. Hienoin valitettavasti tarkoittaa myös kalleinta, sillä halvin aamupalasetti tippien kanssa maskoi lähes 30 euroa. :O Kyllä rahalla sai onneksi laatuakin; kaikki raaka-ainekset olivat todella laadukkaita, ja se kahvi... aaaaahhh! Maittavan aamupalan jälkeen otin rennoin meiningein seuraavat kolmisen tuntia, jonka jälkeen kotimatka sai alkaa.

New York Cafen aamupala.

Loppusanat:

Nyt tuli ainakin Unkari tutkittua kunnolla! ':D Oishan se aika mukava jos aina olisi näin paljon aikaa, että kerkeisi tutkia reissumaan näin perusteellisesti. Hyvä reissu, mutta kun kunnolliseen vuoristoon ei päässyt, niin jäihän sitä väkistenkin iso palanen hampaankoloon. Monta kertaa reissun aikana tuli mietittyä: "olisimpa lentänytkin Wieniin, ja varannut paluulennon Suomeen Milanosta." Rahallisesti lennot olisivat olleet saman hintaiset, ja koronatilanne Italiassa reissun loputtua oli itseasiassa jopa parempi kuin Unkarissa (toisin oli reissun alkaessa). 

Parhaimmiksi paikoiksi reissulta jäivät: Pécs, Eger, Balatonin pohjoisranta sekä Budapest. Korona kyllä vaikutti positiivisesti kaikkien kohteitten viihdyttävyyteen, sillä ulkomaalaisia turisteja ei näkynyt juuri ollenkaan. Varinkin Budapest oli todellinen helmi ilman turisteja. Todella iso ero siihen kun viimeksi olin Budapestissa vuonna 2012 (ja juurikin syyskuussa).

Koko kolmen viikon ajalle mahtui 2 koleaa (joista toinen oli sateinen) päivää. Kaikkina muina päivinä lämpötilat huitelivat 30 tuntumassa, ja pilviä ei paljoa näkynyt. Hintataso Unkarissa oli noin puolet Suomen tasosta. Budapestissa oli vähän kalliimpaa kuin muualla maassa, mutta kyllä pääkaupungissakin selviää halvalla, jos käyttää vähän aikaa sunnitteluun. 

Otetaanpa vielä yhteenveto koko reissun treeneistä:

Juoksuaika: 25 tuntia, 21 minuttia ja 42 sekuntia.

Juoksumatka: 270,39 Kilometriä.

Kokonaiskulutus: 21,476 Kcal.

Nousu: 4,960 Metriä.

Lasku: 4,925 Metriä.

Keskisyke: 155 Paikkeilla.

Lihaskunto + kiipeily aika: 4 tuntia, 12 minuuttia ja 6 sekuntia.

Kulutus: 2,656 Kcal.

Ajatukseni: "Onkohan Suomessaki näin hyvät kelit?"