Kypros 21.2-1.3.2020

St. Hilarion Castle, Kyrenia, Kypros.

30 vuotta täyttyi meillä molemmilla (= Joppe ja Jenni), ja ensimmäinen kolmekymppismatkamme suuntautui Välimeren suosittuun turistikohteeseen: "Kypros:lle". Kuulostaako pahalta? Ollaanko myö nyt kolmekymppisinä tultu niin mukavuuden haluisiksi, että Nepalin kaltaiset "seikkailumaat" ovat vain menneisyyttä? Älä huoli; Kypros nyt vaan sattuu olemaan maa, jossa emme ole vielä käyneet, ja nyt kun Jenni on taas opiskelija, niin hiihtoloman mittainen loma oli juuri sopiva aika tutkia tämä pienehkö saari.

21-22.3. Perjantai ja Lauantai
Varsinaisesti reissumme alkoi vasta lauantaina, mutta Joppe oli (mahtavana miehenä) järjestänyt Jennille pienen synttäriyllätyksen. Kyproksen lisäksi lomamme suuntautui myös eksoottisesti Jyväskylän keskustaan. Yllätys oli kolmivaiheinen, joista ensimmäinen vaihe oli yöpyminen "Verso" -hotellissa. Tämän lisäksi kävimme myös syömässä ja elokuvissa. Kuvia emme ottanut blogiin ollenkaan, sillä tuttuun tyyliin Suomessa satoi vettä koko päivän. Tämä harmittaa meitä yhtä paljon kun Nepalin vaelluksen huonot kelit, jonka vuoksi jäi paljon kuvia ottamatta, ja maisemia näkemättä.

Lauantai lähti mukavasti käyntiin Verso -hotellin loistavalla aamupalalla. Klo. 10:17 hyppäsimme Helsinkiin vievään junaan, jonka jälkeen matka jatkui Air Baltic -lentoyhtiön koneella, joka lähti lentoon klo. 16:30. Välistoppi: "Riika:ssa" ja ei kuin Kyproksen: "Larnaka:a" kohti.

Larnakan kentältä nappasimme reissun kulkupeliksi näppärän Chevroletin, jolla ajelimme ensimmäiset 5 kilometriä hotelliin, Larnakan keskustan tuntumaan. Sitten ei muuta kuin nukkumaan matkustusväsymystä poies.

23.3. Sunnuntai
Nousimme ylös yhdeksän maissa, joten saimme ihan kelpo unet nukuttua. Meidän hotellihuoneemme parveke osoitti suoraan merelle päin. Sängystä kun ylös kömpi ja siirtyi parvekkeelle, niin pääsi aika mukavaan lomatunnelmaan, sillä edessämme oli aaltoileva Välimeri sekä ihanasti lämmittävä aurinko. Suomen jäätävä vesisade oli vain ikävä muisto.

Mollaan lomalla!

Päivän seikkailut alkoivat 5 kilometrin ajolla Larnakan suolajärvelle, jossa on näin keväisin mahdollista nähdä Afrikasta Eurooppaan muuttavia flamingoja. Kyllä me niitä näimmekin, mutta ne kaikki olivat niin kaukana rannasta, ettemme nähneet muuta kuin vaaleanpunaista väriloistoa. Suolajärven rannalla oli myös ihan näpsäkkä moskeija, joten tulipa sekin samalla nähtyä.

Seuraava stoppimme oli reilu 30 kilometrin ajomatkan päässä oleva: "Stavrovouni" -luostari. Se komeilee 668 metrisen vuoren päällä, joten näköalat olivat hyvät. Itse luostarikin olisi ollut kiva nähdä, mutta sinne on naisilta pääsy kielletty ja Joppekaan ei voinut sinne mennä, koska se meni juuri klo. 11 kiinni, ja samaan aikaan myökin sinne saavuttiin. Näköalat olivat kuitenkin niin kivat, että eipä sitä turhaksi reissuksi voi kuitenkaan kutsua.

Näkymät Stavrovouni luostarilta.

Jenni, ja luostari taustalla.

Luostarilta matkamme suuntautui: "Troödos Mountains" (= Troödos vuoristoon), jossa ajelimme usean nätin pikkukylän läpi. Yhdessä kylistä kävimme myös lounaalla (kylän nimi: "Lefkara"). Pikkukylien ohkaisilla kaduilla ei ollut kovin mukava ajaa autolla, mutta kävellen niissä oli kiva tunnelma. Kylien kaduista teki erityisen nätit kaikki värikkäät seinät, ovet tms. Ajelimme vuoristossa muutaman tunnin, kunnes oli aika aloittaa matka kohti seuraavaa yöpymispaikkaamme.

Troödos Mountains.

Lefkaran pikku kylä.

Kylän katuja.

Lisää kyliä matkan varrella.

Olimme täksi yöksi varanneet "Air Bnb:n" kautta asunnon kahdeksi päiväksi, jossa kokkailimme omat aamupalat/illalliset. Asunto sijaitsi: "Konia:n" -kylässä, "Pafos:n" -kaupungin lähettyvillä. Matkalla asunnolle teimme vielä yhden pysähdyksen merenrannalla oleville kivoille rantakallioille, joidenka nimi on: "Petra Tou Romiou". Kalliolla oli mukava vähän kiipeillä ja ihastella merelle laskevaa aurinkoa. Loppuilta meni sitten kämpillä grillaillessa. :P

Petra Tou Romioun kallioilla. Huomatkaa Joppe pällistelee kivipylvään päällä taustalla.

Jennikin kiipeilee.

Kivinen ranta.

Joppe puhaltelee hiilet hehkumaan.

24.3. Maanantai
Aamu alkoi aamupalan kokkailemisella klo. 8 aikoihin. Ensimmäinen kohteemme oli 26 kilometrin ajomatkan päässä oleva: "Avakas Gorge" (= rotko). Rotkoon pääsi tekemään noin 4 kilometrin vaelluksen, jota lähdimme kävelemään. Homma kuitenkin tyssäsi heti alkuun, kun noin kilometrin kävelyn jälkeen edessämme oli rotkon pohjalla virtaava joki, joka oli liian voimakas ylitettäväksi. Näin talviaikaan Kyproksella sataa enemmän vettä, ja täten joen virta oli voimakas. Kesällä joki olisi varmaan aivan pikku puro, ellei kokonaan kuiva. Ihan kiva pikku käppäily se oli, mutta jäi parhaat palat ehdottomasti näkemättä.

Ajelua mukavissa merimaisemissa.

Avkas Gorgen tunnelmaa.

Rotkolta matka jatkui huonokuntoista rannikkotietä pitkin. Rannikolta käännyimme todella jyrkälle asfalttitielle, jota pitkin ajoimme 7 kilometrin verran. Tienpätkän aikana nousimme korkeutta 600 metriä, ja näkymät alkoivat olemaan melko hyvät. Korkeimmasta kohdasta matka kuitenkin jatkui alamäkeen, ja eikä aikaakaan, kun olimme jo laskeutuneet ne samaiset 600 metriä takaisin merenpinnan korkeuteen.

Näkymät tien korkeimmasta kohdasta.

Söimme pikku lounaan: "Polis" -nimisessä kaupungissa, josta saimme sopivasti energiaa tehdä 7,2 kilometrin vaelluksen läheisellä: "Akamas Peninsula:lla" (= Niemen kärki). Vaellusreitin nimi oli: "Aphrodite Trail", jonka kohokohta oli 370 metriä korkea vuori: "Moutti Tis Sotiras". Huipulta saimme ihastella todella mahtavia merinäkymiä.

Pikku lounasta. :p

Vaellus sai alkaa.

Näkymät Moutti Tis Sotirasin huipulta.

Takaisin päin.

Olimme suunnitelleet tälle päivälle vaikka mitä, mutta tosiasia oli se, että vaelluksen jälkeen kello oli jo 16:15 ja meidän oli pakko aloittaa paluumatka takaisin asuntoomme. Ajoimme sinne taas kaupan kautta, josta ostimme päivän illallisvermeet. Herkullisen illallisen jälkeen maistelimme jälkiruoaksi hieman: "Commandaria" -viiniä, joka on maailman vanhinta nimettyä viiniä, jota valmistetaan edelleen. Ko. viiniä on valmistettu jo 2,800 vuotta ja Commandaria -nimen se sai 1,100 luvulla. Mielenkiintoista oli sitä maistella, ja samalla miettiä ketkä kaikki ihmiset sitä on 2,800 vuoden aikana maistellut? Ehkäpä jopa itse Jeesus on sitä juonut opetuslapsiensa kanssa.

Pikku pullo Commandaria -viiniä.

25.3. Tiistai
Aamusta jatkoimme matkaa seuraaviin seikkailuihin. Täksi päiväksi olimme varanneet yöpymisen Kyproksen pääkaupungista: "Nicosia:sta". Matkan varrelle olimme kuitenkin suunnitellut monen moista mielenkiintoista pysähtymispaikkaa. Ensimmäiset stoppimme olivat 50 kilometrin ajomatkan päässä olevat 2 vanhaa kivisiltaa. Matka silloille oli mahtavaa ajelua. Ensimmäiset noin 20 kilometriä matkasta ajoimme moottoritiellä, jonka jälkeen käännyimme hiljaisille vuoristoteille. Niillä teillä nousimme jatkuvasti korkeutta, ja näköalat paranivat sitä mukaa. Näimme 30 kilometrin ajomatkan aikana vain ehkä 2 muuta autoa, mutta silti tie oli hyvässä kunnossa olevaa asfalttitietä. Tämän lisäksi yllämme oli sininen taivas ja auringonpaiste. Tämä oli taas sitä parasta reissaamista!

Mahtavia näkymiä Troödos vuoristossa.

Tekojärvi.

Ensimmäinen silta oli nimeltään: "Kelefos Bridge". Se on rakennettu vuosien 1,489-1,571 välisenä aikana, kuparin louhintaa varten. Silta oli oikein näyttävä kapistus metsikön keskellä. Pysähdyimme myös pikaisesti toisella sillalla (Elia Bridge), joka oli pienempi kuin ensimmäinen, eikä niin hieno.

Kelefos Bridge.

Elia Bridge.

Silloilta matka jatkui edelleen mahtavia teitä pitkin: "Kykkos Monastery:lle". Tämä luostari on rakennettu vuonna 1,100. Se oli yksi hienoimmista luostareista, jossa olemme käyneet. Luostari näytti kaikkein parhaimmalta sisäpihalta, josta näki rakennuksen jonossa olevat holvikaaret sekä niiden takana olevan, uskonnollisilla kuvilla maalatun seinän.

Kykkos Monastery.

Hieno sisäpiha.

Luostarilta matkasimme lähellä olevaan kylään tankkaamaan autoa, ja tankkasimme samalla myös itsemme maittavalla lounaalla. Tankkausten jälkeen teimme vielä yhden pysähdyksen: "Kakopetria:n" -kylässä. Se ei ollut kovin kummoinen paikka, mutta hyvää kahvia ja laavakakkua sieltä kyllä sai. :P

Roikkumista Tröodos vuoristossa.

Maukkaita teitä pitkin pääsi ajelemaan. Taustalla näkyy myös lumihuippuinen: "Mt. Olympus"  (1,952 metriä), joka on Kyproksen korkein kohta.

Meidän Chevrolet ja Olympus kohoaa taustalla.

Pikku kiipeäminen kummulle ennen lounasta.

Kummun päällä.

Nicosiaan saavuimme klo. 16 paikkeilla. Kirjauduimme hotelliin, joka sijaitsi pikkaisen keskustan ulkopuolella. Hotellin omistaja oli mahtava tyyppi, joka osasi todella hyvää suomea. Sanoi, että on oppinut kielen vain kuuntelemalla suomalaisten YK -joukkojen puhetta. Hotellilta lähdimme vielä tutustumaan Nicosian keskustaan. Elävää kävelykatua lukuunottamatta keskusta oli todella tylsä paikka. Kävelykatu oli täynnä ravintoloita, kauppoja, baareja ja kahviloita, mutta heti sen ulkopuolella alkoivat tyhjät ja pimeät kadut. Vietimme keskustassa aikaa 1,5 tuntia (sekin oli liikaa) ja lähdimme takaisin hotellille.

Nicosian Vanhaakaupunkia ympäröivä muuri.

Kävelykatu.

26.3 Keskiviikko
Nicosia on siitä ainutlaatuinen pääkaupunki, että se on ainut maailmassa, joka on jakautunut kahden eri valtion välille. Nicosian eteläosat kuuluvat Kyproksen Tasavallalle ja pohjoisosat ovat Turkin valloittamaa aluetta. Halusimme tutkia Kyproksen kokonaan, joten meidän täytyi täten ylittää maiden välinen raja. Ainut ongelma oli vain se, että vuokra-autoa ei saa Turkin puolelle viedä. Ennen reissua mietimme; miten homma kannattaa hoitaa? Helpoin keino oli se, että jätämme "Chevyn" parkkiin hotellin pihaan, ylitämme rajan jalkaisin ja vuokraamme uuden auton Turkin puolelta. Emme ottanut autoa kuitenkaan vielä Nicosiasta, vaan matkustimme jaetulla taksilla rannikkokaupunki: "Kyrenia:n" ja vuokrasimme auton sieltä.

Kun allamme kehräsi: Ford Focus, pääsimme tutkimaan Kyrenian ympäristöä kunnolla. Ensimmäiseksi nousimme heti Kyrenian eteläpuolelta alkavaan: "Pentadáktylos" -vuoristoon, ja siellä: "St. Hilarion" -linnalle. Ko. linna on "naamioitunut" vuoristossa olevan vuorenhuipun ympärille niin, että sitä on vaikea nähdä kauempaa. Lähempää pystyi kuitenkin erottaamaan linnan muureja ja vartiotorneja, jotka näyttivät todella hienoilta. Ensi alkuun linna ei näyttänyt kovin suurelta, mutta äkkiä tajusimme, että eri suuntiin lähtee vaikka kuinka paljon erilaisia käytäviä. Näköalat, etenkin vartiotorneista olivat mitä parhaimmat; toisessa suunnassa näkyi Välimeri sekä Kyrenian kaupunki ja toisessa taas vuoriston huiput. Linnavisiitti huipentui korkeimman huipun (732 metriä) ja sen vartiotornin näkymiin, jotka olivat aivan fantastiset. St. Hilarion linna menee heittämällä linna rankingin kärkeen.

St Hilarion Castle.

Linnan sisällä.

Näkymiä ympäristöön.

Linnan prinsessa.

Linnan korkeimmasta kohdasta.

Linnalta matka jatkui lähes yhtä ohkaisia teitä pitkin, kun automme on leveä. Tie kulki vuoriston huipulta huipulle, mutta metsäinen maasto peitti näkymät lähes koko matkan ajan. Välillä puiden välistä näimme hienoja näkymiä, mutta mikään niistä ei voittanut linnan näkymiä. Siitä huolimatta tiepätkä oli mahtavaa seikkailua. Kun ajelee luonnon helmassa, ja muita autoja ei juurikaan näy; niin lopputulos ei voi olla ikävä. Vuoristosta laskeuduimme takaisin merenpinnantasoon ja menimme syömään ylihinnoiteltua lounasta.

Näkymiä puiden välistä.

Tätä tankkia käytti turkkilaiset sotilaat vuonna 1974, kun turkki valloitti Kyproksen pohjoisosat Kyproksen Tasavallalta.

Onneksi liikennettä ei ollut yhtään. Ohittaminen olisi ollut hankalaa.

Päivän viimeinen seikkailu suuntautui padolle ja sen tekojärvelle (= Gecitköy Göleti). Näköalatasanteelta näkymät järvelle ja sen takana kohoaville vuorille olivat mahtava huipennus tälle päivälle.

Gecitköy Göleti -tekojärvi.

Olimme varannut Kyreniasta asunnon kahdeksi päiväksi, jossa tarkoituksemme oli jälleen kokkailla illalliset ja aamupalat. Asunnolle kuitenkin ajettaessa, satuimme näkemään mexicolaisen ravintolan matkan varrella. Haluamme käydä testaamassa sen ruoat jompana kumpana päivänä. Päätimme kokkailla tänä iltana vähän kanaleipää, ja huomeniltana sitten: "mehikooo!".

Aijajijai, mitä kanaleipiä. :P

27.3 Torstai
Otettiin aamu rauhassa ja nukuttiin 9:00 asti. Aamupalan jälkeen lähdimme tutkimaan: "Bellapais Abbey:ta". Se on 1,200 -luvulla rakennettu luostari. Nykyään se toimii ainoastaan museona, eli ei siis ole enää uskonnollisessa käytössä. Luostari oli osittain romahtanut, ja ehkä siksi se oli niinkin hieno kuin se oli. Oman lisäsäväyksen tekivät myös meri- ja vuoristonäköalat, joita pystyi ihastelemaan luostarilta käsin.

Bellapais Abbey.

Luostarilta jatkoimme matkaa vuoristoon. Vaikka päivä oli pilvinen, niin silti näkyvyys oli hyvä. Vuoristossa määränpäämme oli: "Buffavento Castle". Se on samantyylinen, vuoren päällä oleva linna kuin St. Hilarion Castle, mutta Hilarion on vähän näyttävämpi. Saapuaksesi tälle linnalle, joutui hieman näkemään vaivaa, sillä autolla pääsi vain 1,2 kilometrin päähän linnasta ja loppumatka piti taittaa jalan. Nousua 1,2 kilometrin matkalle tuli 200 metriä. Vaikka alempana näkyvyys oli hyvä, niin linnan korkeudessa (= 940 metriä) oli pilvistä, ja täten parhaimmat näkymät jäivät kokematta. Harmitti, vaikka eilen näimmekin samantyyliset näkymät täydellisesti.

Ajelua Buffaventolle.

Jälleen pääsimme ajelemaan ohkaisia vuoristoteitä pitkin.

Parhaimmista näkymistä saimme nauttia linnalle kiipeämisen aikana.

Siellä vuoren päällä linna on, mutta pilvit peittävät sen täysin.

Nyt näkyy vähän.

Linnan jälkeen ajoimme Kyrenian keskustaan syömään lounasta. Söimme lounaan ravintolassa, jonka kattoterassilta oli kiva seurailla mitä viereisellä: "Old Harbour:lla" (= vanha satama) tapahtuu.

Joppe iskee juttua paikallisen kalastajan kanssa. Kyllä on kaveri ainakin saalista saanut kun noin isoksi on kasvanut.

Hyvät näkymät vanhaan satamaan ravintolasta.

Lounaan jälkeen kävimme tutustumassa Kyrenian linnaan. Tämä linna on nähnyt historiansa aikana vaikka mitä. Ennen ko. linnaa paikalla seisoi Rooman Imperiumin linnake, ja sen perustuksiin nykyinen kyhäelmä on väsätty 700 luvulla. Valmistumisen jälkeen linna on kokenut hyökkäyksiä tasaisin välein Lähi-Idästä saapuvia valloittajia vastaan. Linnoja on aina mielenkiintoisempi
tutkia kun tietää, että niissä on käyty taisteluita. Silloin voi muurin päällä seistessä kuvitella, että mistäpäin hyökkääjät tulivat, ja millä kaikilla tavoin linnaa puolustettiin.

Kyrenian linna.

Linnan sisäpiha.

Linnalta kiersimme vielä vanhaa satamaa ympäröivän aallonmurtajan. Sieltä käsin sataman ja Kyrenian linnan näki erilaisesta kulmasta. Tämän jälkeen lähdimme vielä kiertämään Vanhankaupungin katuja, mutta niissä ei nähty mitään mielenkiintoista. Ainoastaan korvat meinasivat särkyä, sillä viereisen moskeijan rukouskutsu "kimpoili" Vanhankaupungin ohkaisia katuja pitkin, jolloin ääni oikein voimistui. Keskustasta ajoimme kämpille vähän huilailemaan ja nälän koittaessa pääsimme vihdoin herkuttelemaan mexicolaisilla eväillä. Olihan muuten hyvvää! :P

Sataman katuja.

Näkymät satamaan aallonmurtajalta käsin.

Kyrenian linna.

Ennen näitä Fajitoja söimme jo alkupaloiksi kananachoja sekä quesadilloja.

28.2 Perjantai
Aamulla laitettiin asunnon tiskikone päälle ja jäimme ottamaan aamua rennosti tiskien tiskaamisen ajaksi. Seuraavaksi piti palauttaa vuokra-auto ja hypätä jälleen jaetun taksin kyytiin, jolla matkustettiin takaisin Nicosiaan. Ennen kuin ylitimme rajan takaisin Kyproksen Tasavallan puolelle, niin kiersimme vielä reput selässämme Pohjois-Nicosian nähtävyyksiä. Ensimmäisenä pisti silmään lukuisat piraattivaatteita ja muuta krääsää myyvät liikkeet, joita kaupungin kadut olivat täynnä (parempi sekin, kuin eteläisen Nicosian tyhjät ja ränsistyneet kadut). Hienoin nähtävyys jossa kävimme oli: "Büyük Han" -1,572 rakennettu hotelli matkalaisia ja kauppiaita varten. Nykyään se toimii muutaman kahvilan ja ravintolan sekä pikku myymälän kotipaikkana. Rajan ylitettyämme vietimme vähän siestaa kahvilassa, ennen kuin käynnistimme hotellin pihalla odottavan Chevyn.

Büyük Han.

Roinaa täynnä olevat kadut.

Seuraava kohteemme oli Kyproksen kaakkoisessa nurkkauksessa oleva: "Agia Napa". Tämä kaupunki on kuuluisa lukuisista klubeistansa, ja täten se onkin saaren tärkein bilemesta. Näin talviaikaan kaupunki oli lähes hylätyn oloinen, sillä 90 % kaikista klubeista, ravintoloista ja kaupoista olivat suljettuja. Tämä ei meitä juurikaan haitannut, sillä ainoa syy miksi tänne tulimme, olivat: "Cape Greco:n" hienot rantakalliomuodostelmat.

Heti Agian Napaan saavuttua ajoimme Cape Grecolle. Ajelimme sekä käppäilimme rannikon kallioilla auringonlaskuun asti. Hienoimmat paikat olivat: "Love Bridge" (= kalliosta muodostunut silta) ja merenrantakallioon muodostunut luola.

Niin ihanan näköistä vettä, että tekis mieli vain kaatua sinne.

Love Bridge.

Cape Grecon kärki näkyy kuvassa.

Kukkuu.

Kallioon muodostunut luola.

Ouuu o'ou, siinä se taas tuli.

Blue Lagoon.

Siluettimies.

Vielä yksi luola.

Illalla ravintolan etsiminen tuotti hieman hankaluuksia. Olimme nimittäin katsonut jo valmiiksi muutaman kivan paikan minne mennä syömään, mutta kerta toisensa jälkeen saimme todeta niiden olevan kiinni. Lopulta päädyimme ravintolaan, josta Jenni sanoi jo kaupunkiin saapuessamme: "tonne ei ainakaan mennä". :D Ruoka oli kuitenkin hyvää, joten loppu hyvin, kaikki ihan mukavasti.

29.2 Lauantai
Karkaus- sekä reissun viimeinen päivä. Vuoristoon olisi ollut kiva vielä kerran mennä, mutta tälle päivälle luvatun vesisateen vuoksi päätimme ajella Larnakan kaupunkiin. Ennen kuin vettä alkoi sataa, kerkesimme hyvin katsastaa kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Niitä olivat: pitkä rantaraitti, kaupungin linna ja "Agios Lazaros:n" -kirkko. Juuri kun olimme kerinneet nähtävyydet tsekata ja astuimme ravintolaan syömään lounasta, niin sade alkoi. Sade jatkui vielä lounaan jälkeenkin, joten
hyppäsimme ravintolasta viereiseen kahvilaan.

Larnakan hiekkarannat.

Pitkä kävelykatu.

Kaupungin linna.

Agios Lazaros kirkko.

Hyvät eväät. Huomatkaa Joppe tutkimassa ateriaansa tarkoin.

Sade loppui juuri ennen auringonlaskua. Olimme ostanut jo reissun alussa yhden viinipullon kyprosilaista viiniä, mutta se on jäänyt juomatta. Viimeisen illan kunniaksi päätimme ajaa majatalomme takana kohoavalle, noin 100 metrin kukkulalle juomaan viiniä ja fiilistelemään reissua. Tai tämä oli ainakin romanttinen ajatus. Todellisuus meni niin, että ajoimme kukkulalle, Jenniä ei tehnyt viiniä mieli ja Jennillä oli myös kylmä. Otimme siis vain yhdessä pari selfietä, jonka jälkeen Jenni meni autoon lämmmittelemään, ja Joppe joutui jäädä ulos yksinään fiilistelemään reissua. :'(

Näkymät kukkulan päältä.

Jennin ilmeestä jo näkee, että perseestähän tämä on. :D

Pimeys saapui.

Reissu huipentui vielä illalliseen ravintolassa, joka on yksi Kyproksen parhaimmista. Tilasimme siellä: "Meze" -illallisen, joka koostuu noin 30 eri ruokalajista, joita tarjoilijat toivat pöytään tasaiseen tahtiin. Aluksi ateria tuntui siltä, että: "eihän noista pikku kupillisista ruokaa lähde edes nälkä." Kuitenkin noin 20 kupillisen jälkeen alkoi olla jo ähky, emmekä jaksanut edes syödä aivan kaikkea. Lähes kaikki ruokalajit olivat hyviä ja parasta ateriassa oli lukuisat eri maut, joita saimme kokea.

Meze illallinen. Tässä vain pieni osa purnukoista.

1.3 Sunnuntai
Lentomme takaisin kohti Suomea lähti klo. 12:10. Eli aamulla emme ihmeempiä enää tehnyt. Ainut mainitsemisen arvoinen asia oli pikainen pysähdys lammella, jossa seurailimme flamingojen toilailuja.

Flamingoja.

Yhteenveto:
Odotimme Kyprokselta aika paljon ja maa myös lunasti odotukset! Parasta Kyproksella olivat vuoristoseudut, ja niissä olevat pienet kylät. Vaikka maa on suhteellisen pieni, niin silti täällä on paljon nähtävää. Näimme paljon maasta, mutta vähintään saman verran jäi vielä näkemättä. Sen verran paljon kuitenkin näimme, että tänne ei välttämättä tarvitse enää uudestaan tulla, vaikkakin
kivaa olisi kyllä tulla. Maasta jäi meille parhaiten mieleen (perinteisesti) kaikki hienot luontonäkymät, jonka lisäksi myös maan historia oli hyvin mielenkiintoista. Suuria arkeologisia kohteita maassa olisi ollut kymmenkunta, mutta ajan puutteen vuoksi jätimme ne väliin. Nämä kohteet eivät olleet meidän prioriteettilistan kärjessä. Joku niistä olisi ollut kyllä kiva käydä katsastamassa. Rankingissa Kypros nousee kohtuu korkealle, mutta ei hätyyttele edes Top 20:tä. Eurooppa-rankingissa Kypros yltänee Top 10 asti.

Alkukevät ei ehkä sään puolesta ollut se kaikkein paras aika matkustaa Kyprokselle (vaikkakin me tykkäsimme noin 20 asteen päivälämpötiloista), mutta turistien määrässä tämä aika on ehdottomasti hyvä aika matkustaa. Monista suurimmistakin nähtävyyksistä saimme nauttia aivan rauhassa. Myös hinnat olivat alhaisempia näin turistisesongin ulkopuolella. Kyproksen hintataso oli noin 30 % halvempaa Suomeen verrattuna.

Autonvuokraus oli jälleen kerran oiva ratkaisu. Meille mielenkiintoisimmat paikat olisivat jääneet käymättä, ilman omaa autoa. Tai tietysti "tourin" kautta olisi päässyt näkemään mitä vain, mutta se nyt on aivan perseestä.

Ihmiset sekä Kyproksen Tasavallan, että Turkin puolella olivat ystävällisiä ja rehellisiä. Kyproksen puolella ei oikein arvostettu sitä, kun kuulivat meidän olevan matkalla Turkin puolelle. Eivät selvästikään turkkilaisista tykkää, eipä tuo kyllä ihme ole.

Me kiitämme lukijoita.