Saksa 11.-17.11.2019

Neuschwanstein Castle, Germany.

Tälle lomalle reissukohteemme vaihtui varmaan kymmenisen kertaa. Kohde vaihtui Ranskasta Espanjaan ja välillä käytiin myös Israelissa asti. Aina kun olimme päättäneet määränpäämme, niin lentojen hinnat nousivat ko. kohteeseen. Lopulta päädyimme valitsemaan Saksan. Olemme jo maassa käyneet, mutta kaikkina kertoina kun olemme maassa olleet, niin olemme viettäneet maassa vain hetken aikaa. Tällä kertaa meillä oli kokonainen viikko aikaa tutkia tätä maata.

Tällä kertaa reissumme oli hyvin erilainen, sillä olimme varanneet kaikki yöpymiset Airbnb:n kautta ja käytössämme oli siis kokonainen asunto keittiöineen, jossa kokkailimmekin suurimman osan ruoista. Asuntojen lisäksi olimme varanneet käyttöömme vuokra-auton. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta varaamamme auto on "premium" -mallia, joten pääsemme kokeilemaan kunnon menopeliä Saksan autobahn:lla. :P

11.11. Maanantai
Reissu alkoi maanantain vastaisena yönä kun matkustelimme bussilla Helsingin kentälle. Lento kohti Munchen:a lähti 7:50 ja saapui perille 9:40 (Saksassa on tunnin aikaero). Olipa mukava vain marssia ulos kentältä yhden lennon jälkeen, sillä yleensä Saksaan saavuttuamme olemme vain vaihtaneet konetta ja jatkaneet matkaa jonnekkin eksoottisempaan kohteeseen.

Autonvuokraustiskillä odotimme saavamme BMW:n, mutta jouduimmekin tyytymään Mercedes Benz:n (= Bummer) :D. Ei olekkaan Joppe päässyt ennen tällaisella autolla kurvailemaan. On se ajaminen aika erilaista kun alla kehrää luksusauto.

Olimme väsyneitä matkasta, mutta päätimme ennen kämpille menoa kuitenkin ottaa vähän ensitunnelmaa Saksaan. Ajoimme kentältä lyhkäisen matkan Erding:n kylään, jossa menimme syömään lounasta panimoravintola Erdinger:n. Mikä onkaan parempi tapa päästä makustelemaan Saksan tunnelmaa, kuin tilata Bratwurstia sekä Erdingerin vehnäolutta? :P

Lounaan jälkeen kävimme supermarketissa ostamassa päivän eväät, jonka jälkeen ajoimme noin 100 kilometrin matkan Beuerberg:n -kylään, jossa asuntomme sijaitsee. Matkalla pääsimme ensimmäistä kertaa testaamaan Saksan kuuluisia autobahnoja sekä automme suorituskykyä. Huippunopeutemme matkalla oli 210 km/h, mutta ehkä vielä kympin olisi saanut lisää jos edessämme ei olisi ollut hitaampia ohittajia. Kumma juttu kun tiet sekä auto ovat niin hyviä, niin tällainenkaan nopeus ei tunnu niin kovalta kuin luulisi.

Kovaa vauhtia autobahnoilla ja taustalla näkyvät jylhät Alpit.

Airbnb:tä täytyy alkaa ehdottomasti käyttää useammin, sillä asuntomme on todella hyvä ja maksoi yöltä vain 40 euroa. Asunnossa on noin 70 neliötä, hyvin varusteltu keittiö ja kylpyamme. Tämän lisäksi Beuerbergin kylä on oikein viehättävä pieni maalaiskylä, noin 50 kilometrin päässä Munchenin keskustasta. Loppupäivä meni asunnolla ottaen rennosti ja viettäen mukavasti ensimmäistä lomapäivää.

Beuerberg asuntomme parvekkeelta. Huomatkaa myös hopeinen Mersumme parkissa.

Illalliseksi kokkailimme herkulliset hampurilaiset.

12.11. Tiistai
Saimme nukuttua univelkaa yöllä mukavasti pois, sillä nukuimme ruhtinaaliset 11 tuntia. Kokkailimme asunnolla herkullisen aamupalan ja lähdimme tutkimaan Munchenin meininkiä. Ensimmäiseksi ajoimme vuoden 1972 Olympialaisten olympiakylään, joka siis on Munchenissa. Eipä siellä kylässä mitään ihmeellistä ollut. Parasta paikassa olisi urheilu, sillä useat olypialaisiin rakennetut fasiliteetit ovat edelleen käytössä ja niihin siis pääsee kuka vain, tietysti maksua vastaan. Tämän lisäksi alueella olisi oikein kiva lenkkeillä, sillä alueelta löytyy hyviä ylämäkiä mäkijuoksuun.

Olympiakylä.

"My name is Vuorela, Joppe Vuorela."

Jätimme auton parkkiin olympiakylän suurelle parkkipaikalle ja jatkoimme matkaa metrolla kaupungin keskustaan. Nousimme takaisin maanpinalle suoraan kaupungin kuuluisimmalle aukiolle: "Marienplatz:n". On helppo ymmärtää miksi aukio on se kuuluisin, sillä sitä ympäröi useampi todella hieno kirkko sekä kaupungin näyttävin rakennus: "Neus Rathaus" -kaupungintalo. Munchenin tutkiminen ainakin alkoi todella räjähtävästi.

Metrosta ylös Marienplatzille.

Neues Rathaus.

Aloitimme keskustan tutkimisen lounaalla Lonely Planetin suosittelemmassa ravintolassa joka oli toki hyvä, mutta hintaan nähden olisi voinut olla parempikin. Lounaan jälkeen tutkittiin kaupunkia noin kolmisen tuntia. Parhaimmat nähtävyyden olivat: kaksitorninen Freuenkirche, Odeonplatz:n aukio sekä St. Peter:n kirkko, jonka torniin nousimme katsomaan kaupunkia yläimoista. Näiden hienojen nähtävyyksien lisäksi tykkäsimme Munchenin kävelykaduista, joita keskustassa on runsaasti. Tämän perusteella voimme suositella kaupunkia kaikille lämpimästi.

Jatketaan saksalaisella lounaalla.

Yksi monista kävelykaduista.

Freuenkirche sisältä.

Residenz -kuninkaalinen palatsi.

Odeonplatz.

Näkymät St. Peter kirkon tornista.

Freuenkirche kuvassa vasemmalla ja oikealla Neue Rathaus.

Viimeiseksi vielä St. Peter kirkon sisältä.

Munchenista ajoimme takaisin asuntoomme, vaihdoimme nopsaan urheiluvaatteet ja lähdimme juoksemaan portaita Beuerbergin lähellä olevaan isompaan Wolfratshausen:n kylään. Yritimme olla mahdollisimman nopeita, ettei pimeä kerkeisi tulla ennen juoksuja, mutta ei ollut "chancea" ehtiä ajoissa. Onneksi portaat olivat valaistu (huonosti kylläkin) joten saimme tehtyä ihan kelpo reenit.
Reenien jälkeen kävimme tutussa kauppaketjussa (Lidl:ssä) ostamssa illalliseväät.

Tänään illalliseksi teimme oikein herkullista lohta.

13.11. Keskiviikko
En tiedä toimmeko lumen mukanamme Saksaan vai mitä? Tosiasia oli kuitenkin se, että aamulla ulkona satoi lunta ja sitä jatkui vielä pitälle päivään. Meillä oli siis hyvä syy ottaa alkupäivä ihan lomailun merkeissä, eli rennosti asunnossamme.

Sateet (sekä lumi että vesi) loppuivat onneksi yhden maissa, joten pääsimme tänään myös vähän nauttimaan Saksan meiningeistä. Keli oli edelleen pilvinen, ja kun kello oli niin paljon, niin emme viitsinyt lähteä enää kovin kauaksi. Tutkimme vähän ympäristöä kartasta ja päädyimme ajamaan Bad Tölz -nimiseen pieneen kaupunkiin.

Välillä tiet olivat taianomaisia lumen ja ruskan ansiosta.

Euroopassa ehkä parasta on se, että päädyt syystä tai toisesta johonkin "neva hööd" pieneen kaupunkiin, ja huomaat sen olevan oikein viehättävä ja normi turistien tutkan ulottumissa oleva helmi. Bad Tölz oli juuri sitä. Kaupungissa on muutama nätti kirkko ja mukava kävelykatu jonka varrella kaikki rakennukset olivat kivan värisiä. Lisäksi kaupungin halki virtasi joki, jonka
varrelta kaupunki oli oikein miellyttävän näköinen.

Bad Tölzin tutkiminen alkoi hyvällä lounaalla pubi ravintolassa.

Bad Tölzin kävelykatu.

Kaupungin läpi virtaava joki.

Yksi syy miksi tulimme tähän kaupunkiin oli se, että sen viereltä nousee korkeahko harju jonka päällä on nätti kirkko. Harjun portailla pystyimme mukavasti vetämään tämän päivän porrastreenit. Porrastreeneistä tekivät ainutlaatuisen hienot näkymät harjun päältä kaupunkiin sekä todella näyttävä syksyn ruska.

Näkymät harjun päältä.

Run Forrest, run!

Mäen päälinen kirkko.

Treenien ja kaupunkitutkimisten jälkeen tulikin jo pimeä, joten edessä oli tutut iltarutiinit: eli kaupassa käynti ja kämpille kokkailemaan herkullista ruokaa. Tällä kertaa teimme nacholautasen ja päätimme katsoa elokuvaa sen kanssa. Juuri kun olimme saaneet kaiken valmiiksi ja olimme aloittamassa leffan katsomista, niin Joppe tönäisi vahingossa oluttuopin kumoon ja se kaatui suoraan valkoiselle matolle. :( Tahrahan siihen tietysti jäi, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten jatkoimme vain illanviettoa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

The moment before disaster.

14.11. Torstai
Täksi päiväksi oli onneksi luvattu hyvää keliä, joten pääsimme tekemään sitä mistä eniten matkailussa pidämme. Vuoristomeininkiä siis luvassa. Vuorimeiningin lisäksi luvassa oli myös jotain ainutlaatuista. Ensimmäinen pysäkkimme oli nimittäin Neuschwanstein:n linna, joka muistuttaa Disneyn kuuluisaa linnaa. Disneyn linna on myös ottanut vaikutteita Neuschwansteinin linnasta. Matkaa linnalle oli reipas 80 kilometriä. Saksan teillä tällainen matka ei yleensä ole kovin pitkä, mutta nyt jouduimme ajamaan pienempiä teitä pitkin, joidenka varrella oli useampi kyläpahanen jotka hidastivat vauhtia. Ei sinänsä mikään huono juttu, mutta emme olisi halunnut "tuhlata" aikaa, sillä tämä on viimeinen päivämme Alppien läheisyydessä.

Ihanat lumiset Alpit.

Tämä aika vuodesta on ehkä paras aika käydä linnalla porukan vähyyden vuoksi. Siltikin linnalla ja sen läheisyydessä vilisi turreja, joista suurin osa oli (niitä kaikkein pahimpia) aasialaisia. Linnan sisälle täytyi ostaa suolaisesti maksava lippu (13 euroa) jolla pääsi sisälle vain tiettynä aikana ja aikataulu on ihan minuutilleen.

Alueella on myös toinen hieno linna: Hohenschwangau Castle.

Neuschwanstein Castle.

Lipun ostamisen jälkeen nousimme ylös linnan läheisyyteen. Odotellesamme omaa vuoroa ajattelimme käydä katsomassa linnaa useampien vaellusreittien varrelta. Niistä linnan näkee parhaiten kokonaisuudessaan. Vaellusreitit olivat valitettavasti suljettuja talven ajaksi, joten eniten odottamamme juttu kosahti siihen. Kun vihdoin koitti meidän vuoromme päästä linnan sisälle, niin edessämme oli uusi pettymys. Ei sillä etteikö linna olisi ollut hieno sisältä, vaan linnassa oli kuljettava ryhmän mukana ja ei saanut itse jäädä pällistelemään parhaita paloja pitkäksi aikaa tai marssia nopeasti huonoimpien osuuksien ohi. Kuviakaan ei saanut linnan sisällä ottaa, joten pääsylippu (13 euroa) ei ainoastaan mennyt hukkaan, vaan itseasiassa kokemamme perusteella olisimme voinut ottaa palkkaa tästä kokemuksesta. Toki homma täytyy aikatauluttaa kun
porukkaa niin kovasti linnaan hamuaa, mutta mielummin vaikka rajoittaisivat kävijämäärää päivältä kuin tekisivät hommasta näin vastenmielistä. Tällä keinolla tietysti tienaa eniten, joten mitäpä tässä ketään syyttämään. Kyllä linna ja sitä ympäröivät vuoret olivat käymisen arvoisia, mutta vaellusreittien ollessa suljettuja täytyy todeta, että toinen vuodenaika olisi parempi aika vierailla täällä.

Pääsimme linnan sisäpihalle.

Linna tourin jälkeen linnan ikkunasta näkyivät nämä upeat näkymät.

Linnan jälkeen nälkä oli kova, joten suuntasimme lounaalle. Ruokaa odotellessa laitoimme asuntomme omistajalle viestiä tahratusta matosta ja hän vastasikin heti. Omistaja oli aivan über mukava ja pääsimme hyvään sopimukseen: jossa omistaja vie maton pesulaan ja lähettää laskun meille. Kello oli jo valitettavan paljon kun olimme syöneet lounaan, kellon viisarit nimittäin
näyttivät jo 13:30. Pimeä tulee jo 17:00, joten aikaa vuoristomeiningeissä ei ollut enää kovin paljoa jäljellä. Pyrkimyksemme oli tänään ehtiä vielä aivan Saksan Alppien itäisimpään päähän katsomaan Hitlerin bunkkeria (= Eagle's Nest) vuoren huipulla, mutta ehtiminen sinne tuntui aika toivottomalta. Lähdimme kuitenkin toteuttamaan suunnitelmaa ja suuntasimme itsemme "Alpenstrabe" -tietä (= tie joka kulkee Saksan Alppien läpi) pitkin kohti Hitlerin bunkkeria. Matkan varrelle olimme suunnitellut useamman pysähdypaikan joista ensimmäinen oli "Wieskirche". Maalaiskirkko joka ulkoapäin ei ole mitenkään muista erottuva, mutta sen sisällä paljastuu upeat seinä- sekä kattomaalaukset, jotka ovat hankkineet kirkolle Unescon perintökohteen tittelin. Saimme olla kirkon sisällä lähes yksinään, ja tämä yhdessä upeiden maalausten kanssa teki kirkosta yhden parhaista jossa
olemme käyneet.

Wieskirche.

Hienot maalaukset kirkon sisällä.

Kirkolta jatkoimme matkaa mäkiviikoilta tuttuun kaupunkiin: "Garmisch Partenkirchen:n". Siinä vaiheessa viimeistään tajusimme, että Hitlerin bunkkeri jää meiltä näkemättä, joten "tyydyimme vain" alueen mahtaviin vuorinäköaloihin. Garmisch Partenkirchenin luota lähdimme vain ajamaan hyvännäköisiä vuoristoteitä pitkin ilman tarkkaa määränpäätä. Ajelimme todella hienojen lumisten
vuoristomaisemien ohi, ja päädyimme sattumalta Itävallan puolelle. Eipä se mitään haittaa täällä Schengen-alueen sisällä. Olimme jo lähellä Insbruckia kun kello näytti jo 16:00, ja kun pimeä tulee jo tunnin päästä, niin tässä vaiheessa oli hyvä aloittaa "kotimatka".

Kyllä kelpaa ajella näissä näkyissä.

Pramea on mersu, mutta pramea on myös ukko sen sisällä.

Kelpais vähän hiihdellä näissä maisemissa.

 Matkaa takaisin Beuerbergiin oli aikalailla tasan 100 kilometriä. Matkalla pysähdyimme kauppaan ostamaan vähän kunnon pihviä tämän päivän illalliseksi. Kaupan jälkeen siirryimmekin jo Saksan Autobahnoille, jolloin viimeiset 40 kilometriä menivät lähes kirjaimellisesti lentäen.

Viimeiset fiilistelyt maisemista ennen pimeää.

Paluumatkaa.

15.11. Perjantai
Bavari alueena oli aivan loistava, mutta reissu valitettavasti lähenee loppuaan ja oli aika jatkaa matkaa kohti Berliini:ä. Matkaa taitettavana Saksan pääkaupunkiin oli yli 600 kilometriä, mutta onneksi matkan ajalle olimme suunnitellut useamman hyvän pysähdyspaikan. Lähdimme liikkeelle jo aamusta klo. 8:09. Ensimmäinen stoppimme oli erikoinen olutpanimo Abensberg:n kylässä, noin 150 kilometrin matkan päästä asunnostamme. Panimon sisustuksessa on käytetty paljon mosaiikkia joka tekee siitä ainutlaatuisen. Sen sisällä olisi ollut mahdollisuus tehdä opastettu kierros, mutta 18 euron hintalappu sai meidät luovuttumaan asian suhteen. Ihailimme panimoa vain ulkoapäin ja makustelimme herkullisen vehnäoluen currywurst:n kera. :P

Ehkä maailman erikoisin panimo.

Currywurstia.

Seuraava stoppimme panimolta oli vain 30 kilometrin päässä oleva monumentti: "Hall Of Liberation". Mäen päällä, Tonava -joen tuntumaan rakennettu monumentti oli positiivinen yllätys. Jo ulkopäin rakennus oli oikein näyttävä, mutta sisältä ehkä vieläkin parempi. Rakennuksen sisällä on 34 enkelipatsasta jotka ympäröivät rakennuksen keskustaa. Tämän lisäksi rauhaisa tunnelma ja hyvät näköalat rakennuksen päältä tekivät paikasta todella hienon.

Hall Of Liberation.

34 enkeliä.

Rakennuksen katto suorastaan hypnotisoi katsojansa.

Tonava rakennuksen katolta nähtynä.

Olimme suunnittellut matkalle vielä monenmonta stoppia, mutta aika ei kertakaikkiaan riitä niiden kaikkien läpikäymiseen. Täten päätimme valita paikoista vain yhden joka oli: "Regensburg:n" -kaupunki. Monumentilta matkaa kaupunkiin oli noin 30 kilometriä.

Ensimmäisenä kaupunkiin saavuttuamme etsimme ilmaisen parkkipaikan. Löysimme kaupan parkkipaikan jossa oli jonkinlaisia varoituksia kuvin; joissa varoitettiin auton hinaamisesta pois. Missään parkissa olevassa autossa ei kuitenkaan näkynyt parkkikiekkoja tms. joten uskalsimme jättää auton parkkiin. Parkkipaikalta kävelimme ensimäiseksi kirkon kukkulalle josta oli hyvät näkymät kaupungille.

Regensburg kirkon kukkulalta.

Kukkulalta kävelimme kaupungin keskustaan. Matkan varrella ylitimme kaupungin läpi virtaavan joen (Tonavan), lähes 1,000 vuotta vanhaa kivisiltaa pitkin. Sillan päältä Regensburg näytti oikein romanttiselta suuren katedraalin, sekä muiden hienojen- ja vanhojen rakennusten ansiosta.

Kivisiltaa pitkin Tonavan yli.

Kiertelimme keskustan monia kävelykatuja tovin, jonka jälkeen päädyimme: "St. Peter's Cathedral:lle". Se on valtava 700 vuonna rakennettu kaksitorninen katedraali. Sekä ulkoa että sisältäpäin rakennus oli todella näyttävä. Sisältäpäin suuret ja korkeat pylväshallit ovat aina todella vaikuttavan näköisiä.

St. Peters Cathedral.

Pylväät olivat todella paksuja.

Sitten koittikin kaupungin paras pala; käveleminen Tonavan vartta pitkin. Kaupungin rakennukset heijastuivat joen pintaan todella näyttävästi. Jälleen kerran tuli todettua, että Euroopan parhaat kaupungit ovat juuri näitä pienempiä ja vähemmän tunnettuja paikkoja. Näissä nähtävyydet ovat ehkä vähän vähemmän hulppeampia, mutta hinnat ovat matalampia ja turistimäärät dramaattisesti pienempiä. Tykkäsimme siis Regensburgista todella paljon.

Vanhan kivisillan alla.

Hienosti heijastuvat värikkäät rakennukset joen pinnasta.

Regensburgista matkaa Berliiniin oli edelleen noin 450 kilometriä, joka on paljon, mutta Saksan autobahnoilla se on vähän vähemmän kuin muualla. Ensimmäiset noin 200 kilometriä meni kaksikaistaista tietä pitkin, jossa saimme välillä päästellä 180 km/h, mutta monesti matka hiljeni noin sataseen, kun hitaat autoilijat ohittavat vielä hitaampia autoja. Tämän jälkeen käännyimme tielle: "A9", jossa on 3 kaistaa ja täten saimme nostettua keskinopeuden 180 km/h. Matka meni oikein mukavasti 40 kilometrin päähän Berliinistä, mutta sitten edessämme oli valtavat ruuhkat. Noin kilometri edessäpäin oli sattunut kolari ja tämän vuoksi nelikaistainen moottoritie oli tukossa kuin transrasvojen suurkuluttajan sepelvaltimot. 180 km/h vaihtui noin 1 km/h, jolloin kökötimme lähes paikallaan puolisen tuntia. Berliinin Airbnb kämpille saavuimme vasta yhdeksän aikoihin, käytyämme matkalla vielä ruokaostoksilla. Illalliseksi kokkailimme tällä kertaa erijutut; Jennin teki mieli syödä pulled pork salaattia kun Joppe kiskasi herkulliset pulled pork leipäset. :P

16.11. Lauantai
Viimeinen reissupäivä meni Berliinin meiningeissä. Aamulla ajelimme auton ostoskeskuksen pihaan, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Berliinin keskustasta. Parkkipaikka oli ilmainen kiekolla kolmen tunnnin ajan. Nappasimme ostoskeskukselta metron ja matkustelimme Berliinin muurin muistomerkille. Muuria on jonkin verran vielä jäljellä, mutta eipä se mitenkään erikoisen näköinen ole: harmaa korkeahko muurin pätkä. Historiaa olisi voinut alueella kuunnella pienistä kaiuttimista, mutta keli oli sen verran kolea, että olisimme jäätyneet kaiuttimien viereen.

Huikea Berliinin muuri.

Muurin jälkeen kiertelimme muita historiallisesti merkittäviä paikkoja, jotka olivat yhtä tylsän näköisiä kuin muurikin. Tämän lisäksi myös nähtävyyksien ympäristö oli tylsän harmaata, joten emme oikein viihtyneet. Historia Berliinissä on toki kiinnostavaa, mutta me nautimme eniten kuvauksellisesti hienoista paikoista ja kun siihen on yhdistetty histori niin a'vot.

Jenkkien tarkastuspiste kylmän sodan aikaan.

Odotuksemme Berliinin modernista keskusaukiosta: Potsdamer Platz:sta olivat korkeat, mutta valitettavasti sekin oli yhtä tylsän harmaa kuin aikaisemmatkin paikat.

Potzdamer Platzin lähettyviltä.

Ensimmäinen näyttävä nähtävyys: Memorial to the murdered Jews of Europe.

Ensimmäinen hieno paikka kaupungissa oli vanhakaupunki. Kuuluisat nähtävyydet: Brandenburg:n portti sekä Reichstag (= parlamenttitalo) olivat hienoja, mutta sen jälkeen tylsyys jälleen jatkui kun kuljimme mukamas hienoa "Unter den Linden:n" pääkatua pitkin. Vasta kadun päässä oleva aukio: "Bebelplatz" ja "Berlin Cathedral" olivat näkemisen arvoisia. Näihin meininkeihin menikin jo se 3
tuntia, joten lähdimme takaisin autolle siirtämään parkkikiekkoa, jotta välttäisimme sakot. Kävimme samalla reissulla myös syömässä loistavat intialaiset setit.

Reichstag.

Brandenburgin portti.

Bebelplatz.

Berlin Cathedral.

Syömisten jälkeen mietiskelimme vähän, että jaksaako keskustaan enää lähteä, kun se oli niin tylsä? Yksi nähtävyys kuitenkinsai meidät vielä lähtemään pitkähkölle metromatkalle. Se oli "Fernsehturm" - 368 metriä korkea televisiotorni, jonka näköalatasanteelta on luonnollisesti hyvät näkymät kaupungille. Valitettavasti myös tämä nähtävyys tuotti pettymyksen: ei nimittäin viitsitty mennä koko
torniin, sillä omaa vuoroa huipulle olisi pitänyt odottaa 1,5 tuntia ja tämä oli aivan liian pitkä aika odottaa tylsässä Berliinissä. Halusimme kuitenkin jotain tehdä kaupungin keskustassa, kun kerran tänne vielä matkustimme. Tutkimme tornin viereisen aukion: "Alexanderplatz:n" joka kaupungille tuttuun tyyliin oli tylsän harmaa. Emme keksineet muuta kuin käydän pubissa juomassa yhdet ja
lähdettiin takaisin autolle. Loppuilta oli päivän paras juttu; kävimme hakemassa meksikolaiset setit ravintolasta mukaan ja söimme ne rauhassa kämpillä.

Fernhestrum.

17.11. Sunnuntai
Aamulla aikainen (5:00) herätys ja matkustus Suomeen alkoi. Kyllä oikein harmitti palauttaa luksus Mersumme vuokraamoon. Sillä autolla kelpaisi ajella Suomessakin. Koneemme kohti Helsinkiä lähti klo. 9:10.

Yhteenveto:
Ennen reissua kiinnostavin alue Saksassa on aina ollut Bavarian maakunta. Nyt siellä tuli käytyä, eikä se jättänyt meitä kylmäksi. Alpit olivat mahtavat, kaupungit sekä kylät olivat hienoja ja Neuschwansteinin linna oli yhtä hieno kuin kuvissa. Myös ruoka (omatekemä kylläkin) oli hyvää ja juomana maistui saksalainen (erityisesti tumma) vehnäolut sekä maukas Riesling rypäleestä tehdyt viinit. Alueen suurin kaupunki: Munchen oli myös odotuksiemme arvoinen, mutta tykkäsimme alueen pienemmistä ja vähemmän tunnetuista kaupungeista kaikkein eniten. Tämä aika vuodesta ei ole ehkä se kaikkein paras aika matkustella täällä, mutta kun matkustelee paikoissa turistisesonkien ulkopuolella, niin on siinäkin puolensa. Syksyn ruska ja ajoittain lumiset maisemat olivat myös positiivinen asia matkustaessa tähän aikaa vuodesta.

Saksassa matkustaminen on erittäin sujuvaa. Kaikki toimivat ajallaan, tiet ovat hyvässä kunnossa ja huoltoasemien vessat ovat aina tip top kunnossa. Ainoastaan jenkeissä olemme matkustaneet näin mukavasti. Hintatasoltaan Saksa on tuntuvasti Suomea halvempi: poikkeuksena ruokakaupat, joissa ruoka oli kutakuinkin samanhintaista kuin Suomessa.

Maa-rankingissä Saksa kiipeää Läntisen-Euroopan osalta kärkikastiin, mutta kyllä Itäinen-Eurooppa on silti tämän mantereen kuningas. Olemme kaikenkaikkiaan tyytyväisiä reissuun, vaikka tällä kertaa emme saanut uutta maata kokoelmaamme. :D Btw. jos tekstistä ei jo valjennut, niin Berliini oli yksi huonoimmista pääkaupungeista jossa olemme käynyt. Huonoin, jos ajattelee kuinka arvostettuna tätä kaupunkia pidetään.

Sellanen oli Saksan reissu.

Seuraava reissu sit koululaisten syysloman aikoihin.