Suomi 18-25.5.2020

Linnanvuori, Sulkava, Suomi.

Tervetuloa seuraamaan ensimmäistä reissublogiamme, tutussa kotimaisessa maisemassa. Ei siihen tarvittu  kuin globaali maailmanlaajuinen Koronapandemia, jotta maltoimme lähteä tutustumaan Suomen sielunmaisemaan. Koskaan reissu ei ole alkanut näin helposti. Homma alkoi Jyväskylän keskustan tutusta Lutakosta, josta vuokrasimme Volkswagen Polon viikoksi käyttöömme.

Kotimaan reissumme suuntautui, ehkä jopa Suomen kauneimpaan kolkkaan, eli suuren Saimaan puhtoisille rannoille. Majailimme koko reissun ajan mökissä, joka sijaitsee keskellä Saimaata: ”Puumala:n” - kylässä.

18.5 Maanantai
Starttasimme auton kello 14 ja lähdimme ajamaan kaakkoon kohti Mikkeli:ä. Mikkelissä kävimme shoppailemassa Prismasta vähän mökkievästä (noin 150 euroa). Mikkelistä Puumalaan oli vielä 100 kilometriä matkaa taitettavana. Melkein heti Mikkelistä lähdön jälkeen saavuimme Saimaan läntiselle rannalle, ja näköalat alkoivat olemaan paremmat. Mökki sijaitsi suurehkolla: ”Viljakansaari:lla“, jonne pääsi kyllä ihan tietä pitkin. Muutama kymmenen kilsaa ennen mökille saapumista näimme naarashirven, aivan tien vieressä. Hidastimme vauhtia, jolloin hirvi hetken aikaa katseli meitä, mutta pötki piakkoin karkuun kun lähestyimme sitä.

Näköalat mökiltä Saimaalle olivat parasta, mitä Suomi voi tarjota, ja itse mökkikin oli oikein viihtyisä. Sähkö tulee ihan sähköverkosta, mutta juomaveden haimme kaivosta. Päivälliseksi kokkailimme maittavat kana bataatti setit, jonka jälkeen korkkasimme ensilöylyt hyvässä saunassa. Tästä se Suomi loma lähtee aika mukavasti käyntiin.

Tässä kotimme viikon ajan.

Ensimmäiset grillailut.

Kanaa, bataattia ja porkkanaa, kylä maistuu.

Ensimmäisten löylyjen jälkeen hymy oli herkässä.

Kelpaa ihastella Suomen rauhaisaa luontoa.

Tiistai 19.5
Ensimmäinen yö meni hyvin nukkuessa. Heräsimme klo. 8 aikaan, teimme aamupalaa ja nautiskelimme sen rauhassa, kunnes lähdimme n. klo 10.30 ajelemaan 75 kilometrin matkaa päivän ensimmäistä kohdetta; ”Haukkavuorta” (= 172 metriä) kohti. Ajomatkan aikana ylitimme vesistön autolautalla.

Ensi tunnelmia Saimaan vesiin.

Lossilla yli.

Perille päästyämme ”patikoimme” huimat 800 metrin kävelymatkan huipulle. Jopa näinkin kokeneiden matkailijoiden mielestä, kuin me olemme, näkymät huipulta olivat todella hyvät. Huipulta ei näkynyt Saimaa, vaan Sarajärvi, mutta se ei näkymiä yhtään pahentanut. Järvi muistutti kanjonia, jonka pohjalla on vettä. Kyllä Jääkausi on muovannut tänne pohjoisen perukoille hienoja näkymiä.

Haukkavuori.

Meinaakohan Joppe säikäyttää Jennin.

Haukkavuorelta ajelimme 43 kilometriä Punkaharjuun, jossa kiskaisimme autossa kebabrullat naamaan, kun eihän näin korona-aikaan saa ravintolan sisällä syödä. Siitä matka jatkui hienoa rannikkotietä pitkin hienojen näköalojen täyteiseen ”Punkaharjun harjutien” -varrelle. Pysähdyimme tiellä kerran, jolloin kävelimme vanhan Pususillan (= ihan kirjaimellisesti sen nimi on Pususilta :D) yli.

Pususillalla.

Pususillalta matka jatkui 30 kilometrin verran: ”Savonlinna”:n, jossa kävimme katsastamassa, ehkä jopa Suomen hienoimman linnan: ”Olavinlinna”:n. Linna oli suljettu koronan takia, mutta sehän ei meitä ei haitannut, sillä hienoimmaltahan nuo linnat näyttävät aina ulkoapäin katseltuna.

Savonlinnan Olavinlinna.

Päivän viimeinen etappi oli ”Sulkava”:n lähellä komeileva: ”Linnanvuori”. Vuoren huipulta näkymät olivat samantyyliset kuin Haukkavuorelta, mutta tällä kertaa saimme ihastella Suomen suurinta järveä: Saimaata. Keli oli mitä mainioin; aurinko paistoi, linnut lauloivat ja lämpöasteita oli reippaat 10. Vuorelta takaisin mökkiimme oli reippaat 30 kilometriä ajettavaa, jonka aikana ylitimme vesistön jälleen lautalla. Loppuilta meni saman lailla kuin edellisiltana, ruoan kokkailut ja saunomiset.

Panorama kuvaa Linnanvuorelta.

Tämän päivän illallisella vähän pihviä. :P

20.5 Keskiviikko
Tänään ajattelimme ottaa vähän rennommin ja täten olimme suunnitellut päivälle vain yhden kohteen. Kohteemme oli: ”Neitvuori“ (= 185 metriä), jonne ajokilometrejä kertyi lähes 100. Matkalla vuorelle saimme ihastella hienoja näkymiä Saimaalle ja pysähdyimme myös kerran kalliolle, joidenka päältä ihastelimme niin ikään Saimaata.

Söimme kaikkina reissupäivinä tämän aamupalan. Kanamunaleipää, hedelmä smoothieta ja tietysti kahvia

Matkalla Neitvuorelle.

Neitvuoren huipulle oli parin kilometrin käppäilymatka. Kyllä pikku kävely tuntuikin hyvältä pitkän autossa istumisen jälkeen. Jälleen kerran huipun näkymät olivat ihan kilpailukykyiset monien ulkomaanmatkojen näköalojen kanssa. Tietysti jylhät lumihuippuiset vuoret puuttuvat… Neitvuori koostui kolmesta eri huipusta, joista kaikista oli hyvät näkymät, mutta parhaimmat näkymät olivat korkeimmalta huipulta.

Kahvia termarista Neitvuoren huipulla.

Vaikea sanoa mitkä maisemat ovat parhaimmat: Haukkavuori, Linnanvuori vai Neitvuori? Osaatko sinä sanoa?

Siellä se komea Saimaa näkyypi.

Neitvuoren toiseksi korkein huippu.

Matkalla takaisin mökille pysähdyimme vielä Puumalan keskustaan tankkaamaan ja kauppaan. Takaisin mökille saavuimme vasta 16:30. Tarkoituksemme oli tänään ottaa rennommin mökillä, mutta kyllä se taas melkein koko päivä meni.

Takaisintulomatkaa, lähellä Puumalan kylää.

Illalla Jenni teki upouudella tabletillansa hieman haastavia koulutehtäviä ja Joppe veti juoksu/lihaskuntotreenit. Siihen vielä sauna ja hyvä ruoka, niin päivähän oli bueno, kaput, finito.

21.5 Torstai
Sen verran tullut ajeltua autolla viime päivinä, että päätimme jättää ajelut tältä päivältä ja pysyttelimme vain mökin lähipiirissä. Herkullisen aamupalan jälkeen Joppe lähti vähän soutelemaan treenimielessä ja Jenni jäi ahkerana koulutyttönä tekemään etätehtäviä. Joppe souteli Saimaan vesillä reilu kaksi tuntia, jonka aikana taittui lähes 10 kilometrin soutumatka. Tämän aikana Jenni sai tehtyä haastavia, kestävän kehityksen tehtäviä ja kiitettävin arvosanoin. :P

Kerran souturetken aikana Joppe rantautui tämän kallion juurelle ja kiipesi sen ylös.

Samaisen kallion juurelta.

...Sillä välin mökillä.

Loppupäivänä kokkailimme vielä parit ateriat ja kävimme juoksulenkillä sekä tietysti sauna kuuluu aina asiaan. Tänä päivänä piti ottaa rennosti ja tehdä kaikkia asioita, joita emme ole lainkaan ehtineet tekemään, mutta päivä meni niin nopeasti, että kaikki jäi jälleen tekemättä.

Illalla järvi oli miltei peilityyni.

22.5 Perjantai
Täksi päiväksi oli luvattu aurinkoa siniseltä taivaalta koko päiväksi ja lämpöasteitakin noin 15. Lähdimme siis heti aamusta (6:30) ajelemaan vajaata 200 kilometrin ajomatkaa: ”Repoveden Kansallispuistoon”. Kun olimme vain 11 kilometrin päässä puiston sisäänkäynnistä, edessämme oli Pahkajärven sotilasalueen portit. Se sama Pahkajärvi kiusasi Joppea jo 10 vuotta sitten armeijassa, sillä siellä pidettiin useampi raastava sotaharjoitus armeijan aikana. Google Maps oli ohjannut meidät väärään paikkaan. Nyt jouduimme kiertämään Pahkajärven, ja lisäkilometrejä tuli reilu 30. Tämä oli Pahkajärven (toivottavasti) viimeinen kosto.

Vihdoin, klo. 9:30 saavuimme puiston Lapinsalmen sisäänkäynnille. Jo ennalta suunnittelimme kävelevämme kolmelle hienolle näköalakalliolle. Kilometrejä näköalapaikkojen väliin tuli reippaat 15 kilometriä. Ensimmäiselle näköalapaikalle oli vain parin kilometrin matka. Olimme saapuneet: ”Katajavuori”:lle (noin 110 metriä). Näkymät olivat jälleen reissulle tunnusomaiset, eli metsää ja vesistöä. Hienoa maisemaa jälleen kerran.

Seikkailu Repoveden kansallispuistossa sai alkaa.

Heti alkumatkasta keittelimme vähän nuudelia, jotta jaksaisimme kävellä puiston jyrkissä mäissä.

Katajavuori.

Hieno kelo.

Katajavuorelta matka jatkui varmasti jotain hylättyä polkua pitkin, sillä sitä ei ollut huollettu varmasti vuosikausiin. Kasvustoa oli päässyt leviämään osittain polulle, ja lukuisia puita makasi myös polun päällä. Tätä reittiä pitkin kävelimme kolmisen kilometriä. Kun pääsimme taas ”pääreitille”, niin matkasimme sitä pitkin vielä toiset 3 kilometriä, jolloin saavuimme puiston ehkä kuuluisimman vuoren (Olhavanvuori (noin 125 metriä)) juurelle.

Ja matka jatkuu.

"Hylätyllä polulla."

Vuoren huipulle kiipesimme nopeasti, sillä nousua oli vain semmoiset 80 metriä. Näkymät olivat jälleen hyvät. Nautiskelimme huipulla myös kahvikupit jos toisetkin, kätevästi termarista. Alun perin ajattelimme, että lähtisimme ajamaan takaisin mökille viimeistään 15:00, mutta kahveja nauttiessamme kello oli jo 15:15, ja matkaa takaisin autolle oli vielä paljon taitettavana. Hyvähän se tietysti on, että vietimme paljon aikaa puistossa, sillä ajokilometrejä sinne ja takaisin tuli melkein 400.

Olhavanvuori.

Ai, ettäh kyllä sitä Suomessakin hypitään.

Kahvi ja luonto, mikä täydellinen yhdistelmä.

Matkalla takaisin autolle pysähdyimme vielä kolmannelle näköalavuorelle, joka oli: ”Mustalamminvuori” (133 metriä). Vuoren huipulle on rakennettu vielä noin 20 metriä korkea näköalatorni, mutta näkymät olivat melkeinpä paremmat kallion reunalta kuin tornin huipulta. Matkalla autolle pysähdyimme vielä paistelemaan makkarat yhdelle monista puiston grillipaikoista. Kyllähän ne aika hyviltä maistuivat, varsinkin kun koko päivän aikana emme olleet syöneet muuta, kuin aamupalan ja muutaman pussin nuudeleita.

Mustalamminvuori.

Näköalatornista.

Matkalla autolle, viimeiset fiilistelyt puistosta.

Auto oli tarkoitus startata siis jo klo. 15, mutta pääsimme lähtemään vasta 17:30. Matkalla takaisin mökille pysähdyimme Mikkelissä ostamassa syömingit koko loppureissulle, ja huutavaan nälkään sopi parhaiten rasvainen pizza. Takaisin mökillä ei keritty oikein muuta kuin käydä saunassa ja nukkumaan.

23.5 Lauantai
Viimeiset 2 päivää viettelimme mökin lähipiirissä. Aamun ja päivän askareisiin kuului hyvien ruokien kokeilua, treeniä ja saunomista. Eli perusrentoa mökkielämää.

Tämä isokoskelo kävi muutaman kerran mökin rannassa uiskentelemassa.

Nyt grillataan...

Päivän ja oikeastaan koko reissun kohokohta tapahtui klo. 19:30, kun lähdimme soutelemaan noin viiden kilometrin matkan päähän jylhälle kalliolle, josta pystyi ihastelemaan Saimaan vesiä. Pakkasimme reissulle mukaan leipää, kanaa ja kuumaa kaakaota sekä Baileys:ia. Näiden lisäksi vielä vähän polttopuita, jotta nuotion myötä tunnelma olisi täydellinen.

Soutumatka kalliolle meni noin 45 minuuttiin. Saimme veneen kallion kupeeseen hyvin köytettyä, ja kallion päällä kipusimme noin 15 minuutissa. Näkymät kallion päältä olivat reissun parhaimmistoa ja tunnelma helposti parasta, sillä tämä kallio ei ollut mikään tunnettu nähtävyys (kuten Neitvuori tai Linnanvuori), vaan yksi kallio muiden joukossa.

Soudetaan ja huovataan.

Siellä se koko reissun kohokohta kohoaa.

Grillailimme kanat trangialla, joimme kuumaa kaakaota Baileysilla terästettynä ja nautimme luonnon rauhasta nuotiomme äärellä. Tämän kaiken kruunasi vielä ihanan lämmin kevätsää ja kaunis auringonlasku! Tästä kotimaan matkailua on jo vaikea parantaa. Tunnelmoimme kallion päällä tovin jos toisenkin, ja lähdimme soutelemaan takasin omalle saarellemme.

Ja huipulla tunnelma oli vailla vertaista.

Tuli kyllä eriherkulliset kanaleivät näistä. :P

Ja siitä vähän kyytipoekaa. Mitä puuttuu vielä? 

Ai niin auringolaskukin vielä.

Lisää maisemia huipulta.

Ja sitten takaisin.

Takaisin mökissä ajattelimme kellon olevan kymmenen luokkaa, mutta todellisuudessa se oli jo 23:30. Tiesimme jo ennen reissua, että mökiltä löytyy dvd-soitin ja täten otimme läjän dvd:tä mukaan reissulle. Emme kuitenkaan ole kerenneet katsomaan vielä yhtäkään leffaa koko reissun aikana. Tänä iltana tarkoituksemme oli katsoa leffa ja sen me myös teimmekin, vaikka kello olikin jo niin paljon. Ei olisi ehkä pitänyt, sillä me molemmat nuokuimme leffan puolivälin jälkeen. :D

Siellä se mökki odottelee.

24.5 Sunnuntai
Vaikka eilen meni myöhäiseksi, niin silti jaksoimme nousta ylös jo 9:30. Viimeisen reissupäivän otimme jälleen mökkeilyn kannalta; eli hyvää ruokaa, vähän treeniä ja paljon saunomista…

Joppe kävi juoksulenkillä fiilistelemässä Saimaan tunnelmaa vielä viimeisen kerran.

Juoksun jälkeen vielä vähän lihaskuntotreeniä.

Tietysti perinteiset laiturinyrkkeilyt täytyi vielä vääntää. Tässä Jopen kohokoukku...

...Ja tässä Jenni "Tyson" Wihisen samainen lyönti.

Treeneistä palautuu parhaiten kylmässä vedessä ja kuumassa saunassa.

Viimeisen illallisen kunniaksi vähän pippuripihviä.

25.5 Maanantai
Auto piti palauttaa Jyväskylän vuokraamoon viimeistään 13:30, ja ennen sitä oli kerettävä siivoamaan mökki ja tietysti ajamaan melkein 250 kilometrin paluumatka. Tästä syystä heräsimme jo klo. 7:00 ja aloitimme reissun ikävimmän osuuden...

Viimeinen aamupalanautinto näissä puitteissa. :(

HYVÄ SUOMI!

Yhteenveto:
Kun ulkomaanmatkojemme aikana muut ulkomaailaiset turistit ovat kyselleet meiltä: "Mitä minun kannattaisi Suomessa tehdä, jos sinne matkustaisin?" Juuri tällaista reissua olemme heitä kehoittanut tekemään. Tämmöisellä reissulla näkee juuri sen mikä Suomessa on parasta. Myös Saimaan aluetta olemme aina ulkomaalaisille suositelleet.

Toukokuu tai elo-syyskuu on ehdottomasti paras aika tehdä tämä reissu, sillä hyttysiä ei näinä kuukausina ole, ja kelit ovat hyvät. Keleistä puheenollen: emme olisi voineet toivoa kyllä yhtään parempia säitä reissullemme. Toki viikon ensimmäinen puolisko oli vähän kylmää, mutta vettä ei juurikaan satanut, ja kaikki päivät olivat vähintään puolipilvisiä. Auringosta saimme siis nauttia runsain rinnoin. Loppuviikosta lämpötilat hätyyttelivät parhaimmillaan jopa hellerajaa.

Kohtuu hinnallakin tällaisen reissun saa tehtyä. Hyvä ja miltei uusi Volkswagen Polomme maksoi viikolta 160 euroa, mökki 300 euroa ja 1,200 ajokilometriä taittui 80 euron bensasatsilla. Tässä taas yksi hyvä syy reissata toukokuussa, sillä sesonkiaikana mökki olisi tuplahinnoissa.

Reissu oli ehdottomasti tekemisen arvoinen ja tekisimme kotimaanmatkoja useamminkin, jos lomia olisi rajattomasti. Ilman lottovoittoa ulkomaanmatkailu vie kuitenkin voiton 100-0, ja käytämme lomamme siis jatkossakin ulkomaille, jos Koronat ja muut V'mäiset asiat eivät sitä riistä meiltä. Ranking :D Suomi sijoittuu tämän reissun perusteella Eurooppa rankingissa: Jopella noin sijalle 16-20 ja Jennille kymmenenneksi (huom! Jopella on 6 Euroopan maata enemmän kuin Jennillä).

Tässä haaveillaan jo seuraavista reissuista.