CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Tunisia 30.12.2017-6.1.2018

Tamerza Oasis, Tozeur, Tunisia.
Saimme Suomen loskasta tarpeeksemme ja näinpä varasimme äkkilähdön Pohjois-Afrikkaan. Kohdemaamme on kahden jättiläisen välissä oleva pieni muslimimaa: Tunisia. Maa on hieman kärsinyt turistipulasta Isisin uhkan vuoksi, ja täten maan yksi tärkeimmistä tulonlähteistä on kaventunut. Meillehän tämä kelpaa, sillä hinnat ovat alhaisemmat ja turisteja vähemmän!

30.12 Lauantai
Junalla lentokentälle ja sieltä suora lento yhteen Tunisian rantalomakaupungeista, eli Monastir:in. Kentällä meitä odotti mies nimikyltin kanssa. Olimme varanneet matkan ajaksi auton. Auton vuokraaminen ei ollut niin helppoa kuin yleensä, sillä meidän pankkikortit eivät toimineet kaverin pankkikortinlukijassa. Sovimme miehen kanssa, että maksamme käteisellä auton heti ja seuraavana päivänä hän tulee hotellillemme ja maksamme 500 euron suuruisen vakuusmaksun silloin.

Vihdoin pääsimme ratin taakse ja ajoimme noin 30 kilometrin matkan hotelliimme. Ajattelimme vielä lentokoneessa, että pääsemme nukkumaan viimeistään 1:30, mutta autosähläyksen vuoksi kello olikin jo 3:00, kun vihdoin päästiin nukkumaan.

31.12 Sunnuntai
Uuden vuoden aatto alkoi väsyneissä merkeissä, sillä unta tuli vain vajaa 6 tuntia. Hotellin aamupalan jälkeen vuoraamon kaveri tuli sovitusti paikalle, mukanaan hänellä oli 4 kortinlukijaa. Ensimmäinen ei toiminut, mutta jo toinen tärppäsi. Ukko sai rahat ja me pääsimme jatkamaan matkaa.

Ensimmäinen kohteemme oli maan pääkaupunki: Tunis. Matkaa sinne oli 130 kilometriä hyvää moottoritietä pitkin. Olimme varanneet asunnon Sidi Bou Said -nimisestä kaupunginosasta. Alue on rakennettu kukkulan päälle, lähelle merenrantaa. Erityisen hienon siitä tekee valko-siniset värit kaikissa alueen rakennuksissa. Vähän tulee kyllä Kreikka mieleen vaikkemme siellä ole käyneetkään. Kaupunginosa ei ollut kovinkaan iso, mutta muutama tunti siellä siltikin vierähti.

Saavuimme Sidi Bou Saidiin.



Sidi Bou Saidin katuja.









Mansikki smoothie maistui erityisen hyvältä kuumana päivänä ja näissä maisemissa.
Sidi Bou Saidista matkustimme paikallisjunalla kaupungin keskustaan. Saavuimme sinne vähän liian myöhään, sillä kaikki kojut ja moskeijat olivat menneet jo kiinni. Tärkein paikka oli kuitenkin vielä auki. Se oli lahjatavaraliikkeen katolla oleva näköalatasanne. Näköala kaupunkiin oli hieno, mutta silti parasta paikassa oli hienot mosaiikit rakennuksen päällä.

Tunisin keskustaa.





Turisti kaupan katolta.



Katon mosaiikit.

Keskustassa ei näyttänyt olevan mitään erikoista menoa uudenvuoden kunniaksi joten ajattelimme, että jospa Sidi Bou Saidissa olisi jotain meininkiä. Eipä ollut, se oli vielä hiljaisempi kuin keskusta. Päätimme syödä banaania ja protskupatukkaa yöpymispaikassamme ja menimme nukkumaan jo yhdeksältä.

Takaisin paikallisjunalle.

Ja takaisin Sidi Bou Saidissa.
1.1 Maanantai
Nukuimme lähes kellonympäri. Kiertelimme Sidi Bou Saidia vielä hetken aikaa, jonka jälkeen ajoimme 70 kilometriä Bizerte:n, se on rannikkokaupunki Tunisista pohjoiseen. Viivyimme siellä tunnin verran. Parasta kaupungissa oli joki, jonka molemmilla puolilla oli hienoja rakennuksia. Eksoottisen siitä teki kolmen eri moskeijan yhtäaikainen rukouskutsu (älämölö ;D).

Aamupalalla.

Jenni naatiskelee aamukahvia.

Viimeiset fiilistelyt Sidi Bou Saidissa.



Saavuimme Bizerteen.

Bizerten nätti joki.



Joen vieressä meni kiva, vain kävelijöille tarkoitettu väylä.
Bizertestä jatkoimme matkaa 40 kilometrin verran Ickeul National Parkiin. Se on suurehko järvi Tunisian pohjoisosissa. Järven etelärannalla on 500 metriä korkea vuori, jonka rinteille kiipesimme. Näkymät olivat ihan ok. Keli olisi saanut olla vähän parempi, ihan lämmin oli, mutta tuuli oli tosi kova.

Ickeul National Park.






Luonnonpuistosta painelimme 130 kilometriä Hammamet -nimiseen kaupunkiin, jossa meitä odotti hyvä hotelli ja buffet-illallinen.

2.1 Tiistai
Jälleen nukuimme kymmenen tunnin unoset, jospa univelat olisivat nyt maksettu. Aamu aloitettiin hotellin riittoisalla buffet aamupalalla. Sen syötyämme lähdimme kohti reissun ensimmäistä vaellusta. Kohteena oli Zaghouan National park, ja sen korkein huippu: Jebel Zaghouan (= 1,293 metriä). Ajomatkaa puistoon oli reilu 50 kilometriä.

Pääsimme autolla noin 500 metrin korkeuteen, jolloin jatkoimme jalkaisin matkaa. Ensimmäiset 5 kilometriä ja noin 500 korkeusmetriä meni hyvää polkua pitkin tasaisesti ylöspäin. Sen jälkeen poikkesimme polulta metsään, jossa meni useita lammaspaimenien tekemiä kinttupolkuja. Kun metsä loppui, niin matkaa oli enää muutama 100 metriä jäljellä, mutta aukeassa maastossa tuuli puhalsi todella voimakkaasti. Vaikea arvioida kuinka kovaa se oli, mutta valistunut veikkaus on noin 40 m/s. Pakenimme tuulta korkeimman huipun viereiselle huipulle, jossa pääsimme kallion taakse, missä ei tuullut juuri ollenkaan. Tämä huippu oli noin 100 metriä matalampi kuin Zaghouan. Aikamme pällisteltyämme mahtavia maisemia päädyimme siihen, että Joppe käy valloittamassa korkeimman huipun ja Jenni jää fiilistelemään matalammalle huipulle.

Vaellus alkoi heti loistavilla näkymillä.



Välillä matka taittui metsessä.

Mutta suurimmaksi osaksi näimme pitkälle.





Siellä se huippu jo häämöttää.



Vähän matalemmalla huipulla.


Matka Zaghouanin huipulle oli todella jyrkkää rinnettä, jossa jalkojen apuna piti käyttää myös käsiä. Joppe pääsi lähes korkeimpaan kohtaan asti, mutta viimeinen noin 30 metriä oli täysin pystyjyrkkää nousua, joten ilman kiipeilyköyttä ei edes Joppe uskaltanut lähteä sitä valloittamaan.

Näin korkealle Joppe pääsi (noin 80 metriä korkeammalle.)

Aika mukavat näkymät.



Tuolta suunnasta me tulimme.
Matka takaisin autolle meni aika ripeästi ja eikä aikaakaan, kun matka taittui taas neljällä pyörällä. Söimme maittavat pizzat puiston vieressä olevassa Zaghouanin kylässä ja jatkoimme matkaa pieneen majataloon keskelle Tunisian maaseutua.

Matkaa majataloon oli reipas 100 kilometriä, ei siis kuullosta kovinkaan pahalta. Pimeä laskeutui jo alkumatkasta ja huonokuntoisten teiden pinnassa olevia tierikkoja oli täten vaikea spotata. Eniten hankaluuksia tuotti kuitenkin majatalon löytäminen. Se sijaitsi maaseudulla isomman tien vierustassa, mutta pimeällä sivuteitä oli vaikea nähdä ja tien vierellä ei ollut minkäänlaisia opaskylttejä. Yritimme hetken aikaa harhailla pimeässä, kunnes päätimme suunnata läheiseen Weslatia:n kylään kysymään ohjeita. Muslimimaiseen tapaan heti ensimmäiset kaksi mieshenkilöä joilta kysyimme apua, olivat valmiita auttamaan. He soittivat majataloon omasta puhelimestaan. Äkkiä tilanne olikin se, että odottelimme tien vieressä majatalon työntekijää, joka tuli skootterilla opastamaan meidät perille.

3.1 Keskiviikko
Kova tuuli jatkui läpi yön sekä keskiviikko aamun. Tulimme eilen majataloon vasta pimeällä, joten emme tienneet yhtään minkälaiseen ympäristöön olimme saapuneet. Aamulla se selvisi: ympärillämme oli tunisialaista maaseutua ja horisontissa kohosi vuoristoa. Itse majatalokin oli sievä maalaistalo. Tällaisetkin kokemukset reissaamisessa ovat kullan arvoisia, kun saa viettää yön paikallisten keskellä, eikä muita turisteja ole mailla halmeilla.

Tällainen maisema meille avautui majatalon oven aukaistua.

Lisää majatalon näkymiä.
Majatalosta jatkoimme matkaa kohti Etelä-Tunisian autiomaita. Taitettava matka oli pitkä; noin 300 kilometriä. Onneksi tiet olivat lähes koko matkan hyvä kuntoisia ja maisemat olivat timanttia. Näinkään pitkä matka ei tuntunut pahalta olosuhteiden ollessa näin hyvät.

Aavikon suorat tiet.

Maisema oli muuten kuivaa, mutta aina keitaiden luona kasvoi lukuisia palmuja.

Aavikon laivat.
Klo. 15:30 saavuimme keitaalle vuoriston lomaan. Keidas on vuosien kuluessa kaivertanut vuoristoon näyttävän kanjonin ja jonka pohjalle pääsi kulkemaan. Keitaan palmut, ja sen pohjalla virtaava puro sekä jylhät vuoret tekivät paikasta todella näyttävän.

Saavuimme keitaalle.

Palmumetsän keskellä.

Palmut ja kanjoni näkyy niiden takana.

Kanjonin pohjalla.

Joppe fiilistelee.

HUHHUH!

Kanjonin pohjalta nousimme sen ymprillä kohoaville kallioille.

Jenni pällistelee kameralle.

Joppe kiipeilee (onneksi housut pysyivät tällä kertaa ehjinä.)

Ja takaisin autolle.
Olimme ajatelleet käydä tämän päivän aikana vielä parilla muullakin keitaalla, mutta ensimmäinen oli jo niin hieno, että viihdyimme siellä lähes pimeän tuloon asti. Kanjonilta oli 50 kilometrin matka Tozeur nimiseen kaupunkiin, jossa kirjauduimme neljän tähden hotelliin seuraavaksi kahdeksi yöksi.

4.1 Torstai
Heräsimme aamulla jo seitsemän maissa, jotta kerkeäisimme nähdä mahdollisimman paljon Tozeurin ympärillä olevia aavikkonähtävyyksiä.

Ensimmäiseksi suuntasimme suurelle suolajärvelle. Vaikka nimi viittaakin siihen, että siellä olisi vettä, niin näin ei kuitenkaan ole. Järvessä oli vettä vielä 80-luvun loppupuolella, mutta nyt se on kuivunut täysin. Järvellä ei sinänsä ollut mitään nähtävää, mutta varsinkin keski-suomalaisille tyhjyyden näkeminenkin on nähtävyys itsessään.

Kuivuneella suolajärvellä.




Järveltä ajoimme parikymmentä kilometriä kanjonille, jossa on kuvattu kohtaus kuuluisasta Star Wars Episode 4:stä. Kanjonia ei sinänsä elokuvasta tunnistanut, mutta Joppe muisti kyllä kohtauksen elokuvasta, jossa seikkaillaan ko. kanjonissa. Kanjoni oli siisti ja mikä parasta: alueella ei ollut ketään muita.

Star Wars kanjoni.








Seuraavaksi ajoimme noin 60 kilometriä samalle alueelle, jossa eilinen keidas sekä kanjoni oli. Siellä oli myös toinenkin kajoni, jossa on pieni vesiputous. Ihan kiva paikka. Kanjonin vieressä oli myös keidas, jossa oli tiheä palmumetsä. Palmut ja niiden takana kohoavat vuoret olivat todella hienon näköisiä kummun päältä, jonka päälle pääsi kiipeämään.

Matkan varrelta oli mahtavat näkymät Saharalle.

Kanjonilla.



Ja pikku vesiputous.



Keidas ja vuoret kukkulan päältä.




Vielä oli jäljellä yksi kanjoni joka on 14 kilometriä pitkä. Kanjonin vieressä meni kiva pikku polku jota pitkin pääsi noin kilometrin verran. Näkymät tällä kanjonilla eivät olleet niin hyvät kuin edellisillä, mutta käymisen arvoinen paikka sekin.

Matkalla viimeiselle kanjonille ajoimme tämän vanhan rauniokaupungin ohi.

Viimeiselle kanjonilla.

Myös tällä kanjonilla oli oma rauniokaupunkinsa, joka on rakennettu heti kanjonin reunalle (kuvassa oikealla).




Viimeiseltä kanjonilta lähdimme ajamaan takaisin hotellillemme päin. Teimme sen kuitenkin kiertotien kautta. Ajoimme lyhimmän reitin sijasta vuoriston läpi ja toivoimme, että matkan varrelta saisimme ihastella mahtavia näkymiä. Se oli kannattava päätös, sillä näkymät vuoristoon ja Saharaan olivat erittäin hyvät.  

Vuoristoreitillä.



Hyvin palvellut Daciamme.




5.1 Perjantai
Heräsimme jälleen aikaisin, mutta ei sen vuoksi, että jatkaisimme aavikkokiertuetta. Oli aika lähteä ajamaan takaisin lähtöpaikkaamme kohti. Olimme kuitenkin suunnitelleet matkalle pari pysähdystä. Ensimmäinen pysähdys oli luonnonpuistossa, noin 150 kilometrin ajon jälkeen. Siellä meidän oli tarkoitus valloittaa jokin sen monista vuorista. Sopivaa huippua ei kuitenkaan löytynyt, joten tyydyimme vain ajamaan sen läpi ja ihastelemaan vuoria tieltä käsin.

Luonnonpuistossa.




Seuraavaan pysähdyspaikkaan oli matkaa 180 kilometriä. Ensimmäiset 150 kilometriä meni mukavasti, mutta sitten meidän peräämme ajoi pikkubussi täynnä matkustajia. Törmäys ei ollut kovinkaan kova, mutta autoomme jäi lommo. Bussin kuljettaja yritti luistaa tilanteesta vain sanomalla, että ei tuo mitään haittaa. Noin 15 minuutin väittelyn jälkeen kuski suostui jättämään matkustajat siihen ja lähdimme yhdessä poliisilaitokselle selvittämään asiaa. Saimme poliisilaitokselta raportin tapahtuneesta ja pääsimme jatkamaan matkaa. Eipä tossa sinänsä mitään, mutta olimme oikein säästelleet aikaa, sillä määränpäässä meitä odotti all inclusive hotelli ja olisimme halunneet viettää siellä mahdollisimman paljon aikaa. Kolarin selvittämiseen meni kuitenkin aikaa lähes 2 tuntia, joten se kaikki on loppupäivästä pois.

Toinen pysähdyksemme oli El Jem nimisessä kaupungissa. Sen keskellä kohoaa suuri amfiteatteri, joka muistuttaa hyvin paljon Rooman Colosseumia. Rooman vastaavan se päihittää ainakin pääsymaksussa (3 euroa) ja turistien vähyydessä. Näyttävä paikka oli!

El Jemin Amfiteatteri.

Gladiaattori astelemassa areenalle.



Ceasar odottelee matsin alkua.

Taistelit urhoollisesti...

...mutta, ei jatkoon.


Hotellille saavuimme klo. 17:30. Mukava oli reissu päättää rentoutumalla hotellilla ja syömällä/juomalla ”ilmaisia” eväitä.

Loppu naatiskelut.
6.1 Lauantai
Viimeinen reissupäivä meni hotellilla hengaillessa. Lähdimme jo klo. 11 ajelemaan lentokenttää kohti ja palauttamaan kolhiintunutta autoamme.

Vuokraamon edustajan piti olla meitä vastassa lentokentällä, mutta ei ollutkaan. Ystävällinen taksikuski onneksi soitti vuokraamoon ja saimme hänen kautta ohjeet kuinka toimia. Ilmeisesti kolhukin menee vakuutuksen piikkiin, kun eihän se meidän virhe ollut.

Yhteenveto:
Lähtökohtaisesti tähän aikaan vuodesta Tunisiaan matkaaminen ei ollut paras mahdollinen ajankohta. Tammikuu on vuoden sateisin sekä kylmin kuukausi. Lisäksi Isisin vuoksi muutamille alueille maassa on pääsy estetty. Ei tiedetä kävikö meillä hyvä tuuri vai mitä? Mutta kelit sekä reissu ylipäänsä, olivat todella onnistuneet.

Yksi viikko riitti kyllä ihan kivasti maan tutkimiseen, mutta ihanteellinen aika olisi ollut 2 viikkoa. Nyt reissu oli kokoajan aika hektistä, sillä halusimme kuitenkin nähdä maata mahdollisimman paljon. Pari päivää lepoa siellä täällä olisi tehnyt reissusta vieläkin paremman.

Auton vuokraus oli ehdottomasti hyvä idea, varsinkin kun aikaa oli niin rajallisesti ja halusimme kuitenkin nähdä maata monipuolisesti. Ajaminen maassa ei ollut kaikkein helpointa, mutta silloin kun paikallisetkin ajavat miten sattuu, niin on helppo itsekkin soveltaa liikennesääntöjä.

Vaikein osuus on tietysti päättää mihin kohti maa sijoittuu rankingissä. Meistä molemmista tuntuu, että Tunisia on hieman Azerbaidzania parempi maa, joten 9. sijallehan se sitten sijoittuisi (= katso Azerbaidzanin yhteenveto, josta löytyy lista). Rankkaaminen on kuitenkin ”suurin piirtein” maiden sijoittamista, joten Top-10 tuntumaan on sopiva suurpiirteinen arvio.

Ihmiset:
Tuttuun muslimimaa tyyliin ihmiset olivat hyvin ystävällisiä sekä vieraanvaraisia. Jos paikallinen ei halunnut hyötyä meistä mitenkään (= kaupustelijat), niin he olivat valmiita uhraamaan omaa aikaa sekä rahaa meidän auttamiseen.

Hintataso:
Yöpymiset hyvissä hotelleissa keskimäärin 10-20 euroa per. nenä. Ravintoloissa mahat sai täyteen järjestään alle 10 euron. Tankin sai täyteen 25 eurolla, ja autossa oli noin 30 litran tankki.

Ruoka:

Kulinaristille ei Tunisiaa voi kyllä suositella. Kaupungeista löytyi oikeastaan ainoastaan meluisia pikaruokaloita. Lähes kaikissa hotelleissa pystyi kuitenkin jo varauksen yhteydessä ostamaan aterioita, ja niissä sai syödä monipuolisesti paikallisia ja ulkomaalaisia ruokia.

Helmi-maaliskuun vaihteessa sitten Qatar ja Thaimaa.