CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

tiistai 5. toukokuuta 2015

Bulgaria 2-16.5.2015

Rila National Park, Bulgaria
Lauantai 2.5
Bulgariaan pariks viikkoo lähti Joppe ihan yksin. Reissu starttasi Helsinki-Vantaalta klo. 18:30 ja tapansa mukaan Suomessa satoi lähtöpäivänä vettä. Bulgariaan saavuttuani sainkin nauttia...
...runsaasta vesisateesta. :(

Ensitöikseni kävin noutamassa lentokentältä vuokraamani auton ja mietin, että jaksaisikohan sitä lähtea ajamaan länteen ensimmäiseen kohteeseeni; Rilan luonnonpuistoon. Matkaa sinne kertyisi semmoiset, liki 400km ja kellokin oli jo yli 22. Ei muuta kuin kokeilemaan, jos matkan aikana iskee väsy, niin voin aina ajaa auton tien sivuun ja alkaa nukkumaan.

Äkkiähän se matka täällä taittuu, kun moottoritienopeudet ovat ihanat 140km/h. Ajoin kuin ajoinkin Rilan lähellä sijaitsevaan Samokoviin. Siellä etsin mukavan puskan autolle ja ensimmäinen yö meni autossa nukkuessa.

Sunnuntai 3.5
Ei sitä kovin myöhään näköjään malttanut nukkua, kun jo viiden tunnin yöunien jälkeen heräsin ja suuntasin auton Rilan kansallispuiston viereen, ja lähdin vaeltamaan. Rinkkalla oli  painoa melkein 30kg, sillä se sisälsi viikon muonat (tietysti kaiken muun tarpeellisen lisäksi). Heti ensiaskelten aikana huomasin, että lumitilanne Rilassa on jotain aivan muuta kuin ajattelin. Lähtökorkeus vaellukseen oli 1300m ja lunta oli kaikkialla, eikä edes vähääkään vaan paikoitellen reilu metri. Ajattelin hiljakseen, että mitäköhän tästä tulee, mutta eipä sitä voi tietää ennen kuin käy katsomassa. Ainakin aloituspäivän keli oli mitä mainioin; aurinko paisti siniseltä taivaalta ja asteitakin oli reilu 20.

Lunta oli parhaimillaan/pahimmillaan yli 5 metriä


Mitä korkeammalle nousin, sitä paksumpaa lumikerros oli, mutta siitä huolimatta matka meni mukavasti ja noin 5 tunnin vaeltamisen jälkeen lähestyin Bulgarian korkeinta vuorta mt. Musalaa (2925metriä). Naurettavan helppo vuori kiivetä oli Musala, käytännössä vain jyrkkää ylämäkeä kiipeäisi. Maisemat huipulta sen sijaan olivat yllättävänkin mahtavat, vuoristoa joka puolella ja kaikki on lumen peittämää (en odottunut siltä niin paljoa, sillä olin kotona googlettanut paikan ja kuvat eivät silloin olleet niin hienoja).

Musalan huipulta




Jatkoin matkaa Musalan toiselta puolelta vuoristoharjannetta pitkin, ja nyt lumi alkoi ensimmäistä kertaa tuottamaan vaikeuksia. Auringon pehmittämä lumi alkoi olla todella upottavaa ja etenemisvauhti tippui 95%. :( Ei muuta kuin suomalaista sisua peliin ja eteenpäin. Onneksi välillä tuli kohtia, joissa lumi kesti painoni, mutta suurimmaksi osaksi matkaa jalat upposivat vähintään polviin asti.

Harjannetta edetessä ei ainakaan maisemat huonontuneet

Seikkailija


Harjannetta edetessä valloitin vielä 3 yli 2700 metrin vuorta, kunnes kello alkoi olla jo 18:00 ja oli aika yrittää etsiä jostain nukkumispaikka. Helpommin sanottu kuin tehty, yritin laskuetua takaisin puunrajan alapuolelle, sillä minulla on teltan sijasta laavu mukana joka pitää pystyttää kahden puun väliin. Löysin juuri ja juuri ennen pimeää jonkinlaisen paikan laavulleni, ei vain järin hyvä. Nukkua pitäisi loskalumessa ja jyrkässä alamäessä. Ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, eikun iltapalaa ja toivottavasti unta palloon.

Eikuin alas vain, puunrajalle asti upottavaa lumihankea pitkin.


Maanantai 4.5
Ei tuu mitään!!! Ehkä 10-15min pätkiä nukuin koko yönä. Sekä makuupussi, että alusta olivat märkiä loskalumesta, ja sitten koitti vaeltamissen mehukkain hetki; läpimärän sukan ja kengän laittaminen jalkaan. AAAAAHHHH! :S Eikä siinä vielä kaikki: vaikka eilinen päivä olikin niin ihanan aurinkoinen, niin on siinä varjopuolensakin. Auringonpaiste ja lumihangesta takaisin kimpoava säteily on polttanut kaikki paljaat kohtani aivan punaiseksi ja kirvelee niin sairaasti!

Aamupalan jälkeen pakkasin rinkan ja mietin "mitäs ihmettä sitä sitten tekisi". Noh, jatkoin matkaa suunnitelmien mukaisesti ja tarkkailin samalla metsää, että löytyykö sieltä yhtään hyvää paikkaa nukkumiseen (ensi yötä ajatellen).

Kyllä kirveltää...


Päätin koettaa vielä miten homma sujuu ja jatkoin matkaa eteenpäin, mutta lumihengessa rämpiminen- sekä aina, kun aurinko näyttäytyi niin ihoa alkoi kirveltää -olivat niin iso juttu, että päätin aloittaa matkan takaisin autolle. Matkaa oli kuitenkin liian paljon yhdelle päivälle, etten kerinnyt sinne vielä maanantain aikana, joten pakko oli pistää "leiri" pystyyn. Löysin reilu 2300 metrin korkuisen vuoren päältä pienen kallionkolon, josta heivasin lumet pois ja "nukuin" siellä yön.

Onneksi oli tullut pilvistä täksi päiväksi, jottei tarvinnut enään kärvistellä auringossa

Tiistai 5.5
En taaskaan saanut nukuttua, kun kalliot olivat niin kovia ja makuupussi ikävän märkä, että tuli vähän paleltua ja hytistyä koko yö. Aloitin matkan takaisin autolle klo. 6:00 ja vähän 9 jälkeen saavuin määränpäähän. Ei nyt mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti tämä vaellus, mutta hyvää kokemusta kuitenkin.

Kallionkolosta noustuani maisemat ainakin olivat kohdallaan.

Heti ensimmäiseksi ajoin lähimpään apteekkiin ja ostin jotain ainetta auringon polttamiin paikkoihin. Oli kyllä viimeinen kerta kun unohdan aurinkorasvan kotia! Apteekista jatkoin matkaa Rilan luostariin, joka on Unescon perintökohde. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Luostari oli upea, ja niin myös sen taustalla kohoavat vuoret.

Rilan luostari

Luostarilta jatkoin matkaa maailmankuuluun viinikaupunkiin Melnikkiin. Siellä päätin kirjautua hotelliin, jotta pääsisin peseytymään ja hoitamaan palaneita kasvojani kuntoon. Melnik on aika viihdyttävä pikkukaupunki, se koostuu kirjaimellisesti vain yhdestä kadusta. Viini on kuitenkin tehnyt kaupungista kuuluisan ja sitä kautta tällä yhdellä kadulla on paljon nähtävää.

Hotellini Melnikissä. Voin kyllä suositella: halpa, hyvä palvelu ja hotellin ravintola todella hyvä.

Melnik
Loppupäivä meni lepäillessä ja illalla nautin mestareiden liigan huippuottelusta paikallisessa kuppilassa, ja totta kai sitä samalla piti pikkaisen viinejäkin maistella. :P

6.5. Keskiviikko
Kasvoja edelleenkin kirvelee, joten vaellustouhut voidaan vielä unohtaa. Selailin hotellilla vähän internettiä ja katselin karttaa ja päätin suunnata seuraavaksi Bansko nimiseen kaupunkiin. Bansko on talvisin suosittu laskettelukohde, mutta nyt kun laskettelukausi on ohi, sieltä sai huippuhotellin aivan pilkkahintaan.

Heti kaupunkiin saavuttuani näin upeat lumihuippuiset vuoret ja ajattelin, että tuonne huomenna kyllä suuntaan jos kasvot paranevat edes vähäsen. Kyl ois poltetta päästä luontoon!!!

Vuoret suorastaan kutsuivat minua

Loppupäivä meni aikaslailla normi turistina lomareissulla ollessa. ähän salilla kävin pumppailemassa, siitä saunaan ja lopuksi ennen illan mestareiden liigan matsia kävin hotellin pelihuoneessa vähän pelailemassa bilistä.

7.5. Torstai
Aamulla mukava yllätys; tyynylläni ja lakanoilla on täynnä kuollutta ihoa, joka on kuoriutunut kasvoistani yön aikana. :D Naamani on kuin batmanin pahiksen kaksinaamalla. :D Hyvin ohikulkioiden päät kääntyy. Edelleen kirveltää kasvoja, joten ei onnistu vaellus vielä tänäänkään. Onni onnettemuudessa, sillä seuraaville kolmelle päivälle on luvattu vesisadetta vuoristoon, joten ei se nyt niin paljoa olisi napannutkaan lähteä.

Batman; I will crush you!

Banskosta köröttelin miehekkäällä Toyota Aygollani pääkaupunki Sofiaan. Siellä ensimmäiseksi kiipeilykeskukseen vähän boulderoimaan ja testasin siellä eka kertaa sling hihnaakin (hihna jonka päällä tasapainotellaan).

Oli kyl loistava boulderipaikka

Illalla kävin vielä leffassa katsomassa Will Farrelin uusimman komedian. Ihan katsomisen arvoinen pätkä. Ehkä muutama vitsi jäi tajuamatta, mutta tuli kyllä naurettua enemmän kuin yhden kerran. Leffan jälkeen tajusin, että olen tuhlannut rahaa holtittomasti kasvoja parannellessa ja minulla onkin enään 75 euroa jäljellä ja sillä pitäisi viikko pärjätä kun vasta 15. päivä tulee palkka. No ei muuta kuin hotelliyöt vaihdetaan auton penkkiin ja onhan minulla rinkka täynnä vaellukseen tarkoitettuja ruokia. Eikun autossa nukkumista ja trangialla ruokaa. :P

PRUM PRUM!!!
8.5. Perjantai
Aamulla heräilin keskeltä miljoonakaupunkia, auton etupenkiltä. Löysin edellisiltana täydellisen kujan tietyömaan keskeltä, jossa sai nukkua aivan omassa rauhassa ja heräsin vasta 8:00, kun tietyöporukka aloitti urakkansa.

Aamulla kävin vähän tutkiskelemessa Sofian nähtävyyksiä. Tunnin verran jaksoi pällistellä, kunnes alkoi olla jo vähän tylsää. Hienoin nähtävyys oli suuri katetraali, joka teki kyllä Sofian kiertelystä sen arvoista.

Aleksanteri Nevskin kadetraali; oli kyl komea näky!

Sofiasta jatkoin matkaa reilu 100km päässä olevaan Koprivshtitsaan. Lonely Planet kirja suositteli tätä paikkaa, joten kun kerran ei vaeltaa vielä pysty niin mennään sit sinne. Kaupunki on kuuluisa siitä, että se on jämähtänyt menneeseen aikaan ja kaikki sen rakennukset rakennetaan vielä vanhalla tyylillä.
Noh olihan siellä ihan hauska käppäilä 15min ja katsella vanhanaikaisia taloja, mutta eipä ollu kyllä minua varten tämä nimihirviökaupunki. Sain kuitenkin kahvilassa ja ruokaa kokkailessani 3 tuntia vierähtämään. Illalle en kuitenkaan siitä kaupungista tekemistä löydä, joten vaihdoin vielä kohdetta Plovdiviin.

Taloja Koprivshtitsassa



Plovdiv on Bulgarian toiseksi suurin kaupunki ja matka sinne oli kyllä mieluisaa ajelua; vuoristoista tietä sik-sakkia ajelin nopeuden vaihdellessa mutkan jyrkkydestä riippuen 40-90km/h. You can call me: "Colin Mc Ray" for now on! Plovdivissa tapoin aikaa menemällä elokuviin katsomaan Big Gamen. Huono leffa, mutta hauskaa oli katsella suomalaista leffaa ulkomaisesta leffateatterista. :D

9.5. Lauantai
Aamu meni mukavasti Plovdivia kiertäessä. Parasta kaupungissa oli; melkein kilometrin pitkä kävelykatu mikä oli täynnä menoa ja meininkiä.

Plovdivin kävelykatua

Nyt alkaisi pikkuhiljaa kasvot olla jo kunnossa ja suunnittelin jo innoissani vuorikiipeilyaktiviteetteja, mutta yllättäin säätiedotus luvannut ainakin seuraavalle kolmelle päivälle vesisadetta vuoristoon, joten se siitä. Ei viitsi lähteä vuoristoon vesisateella, sillä kalliokiipeilystä ei tule mitään märällä ja sadepilvet peittävät kaikki näkymät.

Plovdivista jatkoin matkaa Devetashka-luolille. Matkaa kertyi noin 150km, johon sisältyi yli 2 km korkean vuoriston ylitys, ja se olikin mielenkiintoista se. Ensiksi kurvailin renkaat ulvoen kuivia serpentiinimutkia ylöspäin, mutta sitten alkoikin pilvet tummua uhkaavasti. Äkkiä vettä tulikin aivan kuin saavista kaatamalla. Eikä siinä vielä kaikki, tummat pilvet peittivät käytännössä näkyvyyden täysin nollaan ja ympärillä välkkyi ja jylisi. Empä ole ennen ollut ukkospilven sisällä. :) Vuoriston korkeimman kohdan jälkeen vesisade vähitellen loppui, ja loppumatka luolille olikin huonokuntoista asfalttitietä.

Juuri ennen sadetta napattu kuva. Takanani on erittäin tummia pilviä.

Devetashka luola oli vain 400 metriä pitkä, mutta suurin piirtein 100 metriä korkea ja 200 metriä leveä luola. Hienon siitä teki se, että luolan katossa oli 3 isoa reikää, joista näkyi taivas. Käymisen arvoinen paikka!

Expendaples 2 leffasta tuttu luola. :)

Luolasta jatkoin vielä aikaslailla tasan 100 km Veliko Tarnovoon, ja sinne saavuin kuuden kieppeillä.  Tarkoitukseni oli käydä vielä illasta katsomassa linnoitusta, joka kaupungista on tehnyt kuuluisan. Se oli kuitenkin mennyt jo kiinni. Kaupungin keskusta oli kuitenkin viihdyttävä, joten siellähän se ilta menikin mukavasti. Lopuksi painuin kaupungin parkkipaikalle autoon nukkumaan.

Kirkko Veliko Tarnovissa
10.5. Sunnuntai
Ensiksi tälle päivälle oli siis luvassa kuuluisan linnoituksen tutkiminen. Linnoitus oli suuri muurien ympäröimä alue, jonka keskellä oli kirkko. Ihan kiva paikka ja hyvät näkymät kaupunkiin muurin vartiotorneista, mutta ei nyt pelkästään tämän takia tänne kannata tulla. Tietysti myös itse kaupunki oli ihan miellyttävä, joten ihan tyytyväinen olen, että tulin. :)

Näkymää Veliko Tarnoviin linnoituksen vartiotornista...

...Ja toiselle puolelle kaupunkia

Linnoitus kaupungista nähtynä.

Nyt oli vihdoin luvassa taas vaellusta! Ei kuitenkaan valitettavasti vuoristoon, sillä sinne on luvattu viikko eteenpäin sadetta. Vaan lähen Rusenski Lom nimiselle luonnonsuojelu alueelle, lähelle Romanian rajaa. Alue on suhteellisen pieni joten ajattelin olevani siellä korkeintaan 2 yötä.

Liikkeelle pääsin tasan kello 14:00 ja olin intoa täynnä, taivaskin oli täydellisen sininen. Kerkesin ottamaan 10 askelta, kunnes mietin: "tuliko otettua kaikki tarpeellinen mukaan?". Noh, arvatkaas mikä meinas unohtua? AURINKORASVA!!! :D

Alkumatkatkasta menin hieman omia reittejäni. Ensiksi kävelin keskellä kaurapeltoja, jonka jälkeen päädyin jyrkkään alamäkeen, joka oli täynnä piikikkäitä kasveja, sekä miltei läpi pääsemätöntä pusikkoa. 2 ensimmäistä tuntia meni jo pelkästään luonnonsuojelualueelle pääsemiseen. Kun vihdoin saavuin alueen poluille joen viereen, alkoi raajoja kirvelemään aikaslailla kovaa, ne olivat täynnä nokkosien ja piikkikasvien pistoja. :S

Ryteiköstä päästyäni matka jatkui leppoisasti tälläisiä polkuja pitkin.

Vaeltaminen Rusenski Lomissa oli leppoista käppäilyä tasaisessa maastossa, kokoajan jokea seuraten. Ei nyt mitään järisyttävän hienoja maisemia ollut, mutta luonnossa oli kiva käppäillä ja täysin omassa seurassani. En nimittäin nähnyt ketään missään ja näytti siltä, että siellä ei välttämättä ole kukaan käynytkään talven jälkeen.

Kuvan taustalla näkyvät kalliot olivat täynnä luolia, joihin oli hauska kiipeillä ja tutkia.
Ruokatauko: nuudelia, tonnikalaa sekä tietysti aitoa suomalaista jälkiuunileipää=yhtä kovaa kuin elämä!

Klo. 19:30 juuri kun ajattelin, että pitäisi pikkuhiljaa alkaa laittaa laavua pystyyn eteeni ilmestyi grillikatos, jonka vierellä oli mukavan näköistä ruohikkoa ja puita, johon saan viritettyä laavuni; aikamoinen mäihä käväs. Siinä sitten 22:00 asti tuijottelin nuotiota, kunnes hyppäsin makuupussin sisälle. Uni ei kuitenkaan aivan heti meinannut silmään tulla, sillä kaukaa kuului todennäköisesti suden ulvontaa ja ympärilläni rasahteli jatkuvasti jokin. Kyllä siinä pikkusen meinas jännittää. :)

Grillikatos
11.5. Maanantai
Nukuttua tuli pienestä jännityksestä huolimatta hyvin ja heräsin kahdeksan maissa. Kävelin eilen melkein koko suojelualueen läpi, joten päätin että kyllä 1 yö riittää ja aloitin paluumatkan autolle.

Kävelin 3,5 tunnissa saman matkan, mihin eilen meni 5,5 tuntia :D, tuli varmaan eilen vähän pysähdeltyä kuvia ottelemaan enemmän ja muutenkin ihmettelemään. Olisin voinut palata täysin samaa reittiä autolle mitä eilenkin, ryteikön ja peltojen läpi, mutta päätinkin ryteikön kohdalla jatkaa matkaa jokea pitkin eteenpäin ja katsoa minne se vie.
Päätös tuntui tunnin kävelyn jälkeen huonolta, sillä olin jo 20min sitten poistunut Rusenski Lomin alueelta ja kävelin jotain kuppasta peltotietä pitkin, tiheää metsää molemmilla puolilla tietä. Juuri kun ajattelin 1,5 tunnin kävelyn jälkeen kääntyä takaisin, ja mennä samaa reittiä mitä eilenkin, saavuin puiston viralliselle portille, jossa oli rihkamaa myyvä eukkokin istumassa kopissaan. Onneksi en kerennyt kääntyä takaisin! Portilta oli vielä 30minuutin kävely auton läheisyyteen, sekä toinen 30min auton etsimiseen, sillä se oli pysäköitynä jossain kymmenistä samannäköisistä pikkukaupungin kaduista. Autolle saavuin tasan klo. 14:00, eli Rusenski Lomin luonnonsuojelualueen retkeni kesti tasan vuorokauden. :)

Yöllä tuli pikkaisen vettä, joten hyvä että pystytin laavuni. :)

Jatkettuani eteenpäin ryteikön kohdalla, maisema jatkui melko samanlaisena.

Puistosta oli vain 20min matka ajaa Tonavan varrella olevaan Ruseen. Siellä otin illan easysti, sillä jalkani olivat vaelluksen jäljiltä melko puuroa. Ruse kaupunkina oli kyllä yksi parhaista tähän astisista Bulgarian kaupungeista; keskustassa oli pitkät kävelykadut ja iso puisto, sekä tonavan varsikin oli pyhitetty pelkästään käveliöille, joten kaupungissa oli tosi kiva vain käppäillä hiljakseen, istahtaa välillä ja seurata muita ihmisiä. :) Nukkumispaikaksikin löysin oikein rauhallisen parkkipaikan, aivan Tonavan vierestä. Siellä oli mukava katsella auringolaskua joen taakse, ennen nukkumaanmenoa.

Rusen keskusaukio.

Auringonlasku Tonavan taakse.
12.5. Tiistai
Tonavan rannalta reilu 200km ajamista Mustanmeren rantaan ja siellä kohteena oli Varna. Minulla oli hieno suunnitelma päiväksi: ensiksi Varnassa kiipeilemään, sitten hieman kaupungin tutkimista ja lopuksi pubiin katsomaan mestareiden liigaa. Hieno suunnitelma eikö niin? Kaikki kuitenkin kosahti siihen, kun kiipeilypaikassa olikin menossa lasten telinevoimistelutapahtuma ja siellä ei saanut kiipeillä. Tuli kiipeilypaikasta ihan mieleen Kuokkalan Graniitin kiipeilyseinä, johon niin ikään ei ikinä päässyt golf- ja pesisharkkojen takia. Jäin kiipeilyhalliin kuitenkin vähäksi aikaa seuraamaan telinevoimistelijalapsia. Mielenkiintoisen havainnon teinkin lapsien valmennusta seuratessani. Valmentajat tuntuivat todella ankarilta lapsia kohtaan, tuli mieleen ihan joku Neuvostoliiton tai Kiinan urheiluleirit, joissa muokataan lapsista huippu-urheilijoita ihmisoikeuksista välittämättä. :/ Olivat lapset kyllä todella taitaviakin; alle 7 vuotiaat lapset vetivät kierrevoltteja rekiltä ja renkaista tuplavoltteja. :O

Tämä kirkko on kuuluisin nähtävyys Varnassa
Varnan suuri heti merenrannalta lähtevä puisto

Ennen illan matsia oli hieman tylsää. Varna oli ihan siisti kaupunki, mutta ei yhtään jaksanut kierrellä kaupungilla, joten hengailin useamman tunnin kahvilassa internetin ihmeellisessä maailmassa. Lisäksi välillä vähän ripotteli vettäkin, joten se oli myös osasyynä ulkonaliikkumishaluttomuuteen.

Varnan keskustaa

13.5. Keskiviikko
Sitten olikin luvassa viimeinen pitempi ajomatka; Bulgarian pahimpaan turistirysään Nessebariin, sekä Sunny Beachille. Eikä sekään ollut kuin reilu 100km matka, mutta ajomatkalla sattui pari hauskaa juttua. Lähdin Varnasta oikein rennoin mielin ajelemaan Mustanmerenrantaa pitkin etelään. Taivas oli sininen, oli lämmin ja tie oli hyvässä kunnossa. Ajelin rauhassa reilua 100km/h auton ikkunat auki ja penkki miltein makuuasennossa, kädet niskan takana ja ohjasin autoa polvilla. Tämä olikin hieman liian rennosti ottamista, sillä katsoin jossain vaiheessa navigaattoria ja olin huomaamatta ajanut jo risteyksen ohi mistä olisi pitänyt kääntyä. Onneksi kerkesin ajaa vain 5km harhaan. :P Noh. tein u-käännöksen ja matka jatkui rennosti eteenpäin. Kuitenkin about 40km ennen määränpäätäni auton bensavalo syttyi palamaan ja minulla on enään 2,5 euroa rahaa jäljellä, ja sekin oli tarkoitus säästää vesipulloon, sekä yhteen olueen illaksi baariin, jotta voin katsoa mestareidenliigaa. :D Eikuin vain erittäin taloudellista ajoa loppuun asti. En tiedä kulkiko auto enään huuruilla, mutta pääsin kuin pääsinkin Sunny Beachille asti. Nyt en kyllä aio ajaa autoa enään metriäkään ennen perjantaita, kun tulee palkka. Olisi kyllä ärsyttänyt jos olisin jäänyt sen alle 10km päähän Sunny Beachistä: eli jos en olisi ajanut harhaan olisin päässyt perille.

Määränpäässäni jouduin hieman kävelemään, sillä auto oli parkissa Sunny beachilla ja siitä oli semmoiset 5km matkaa Nessebariin. Eipä minulla ollut kiire minnekkään, joten tallustelin rauhassa rantaa pitkin ja nautiskelin hyvästä kelistä, sekä mereltä tulevasta raikkaasta tuulesta.

Nessebar

Nessebarin vanha kaupunki on Unescon perintökohde. Ihan kiva pikku keskusta, joka oli täynnä vanhoja kivestä, sekä puusta tehtyjä rakennuksia, mutta ensimmäistä kertaa Bulgariassa ollessani turisteja näkyi katukuvassa enemmän kuin paikallisia. :/

Tuulimylly

Nessebarista kävelin takaisin autolle, siinä vähän märehdin mysliä ja leipää ja lähdin kävelemään varpaita Mustassameressä lillutellen kohti Sunny Beachin keskustaa.

Naatiskelee

Ranta olikin pikkuisen pitempi tapaus ja muutaman tunnin ajan kävelin, kunnes aloin miettimään, että olenkohan jo ohittanut keskustan? Hyppäsin rantahotellien läpi tielle jossa turkkilais/bulgarialainen mies alkoi tettä tuttavuutta. Oli kyllä loistoheppu: hän oli töissä pikku kebabkioskilla ja halusi minun opettavan hänelle suomea, sillä hänellä käy paljon suomalaisia asiakkaita. Siinä juteltiin useampi tunti kunnes minun oli pakko lähteä, jotta kerkeisin katsomaan mestareidenliigaa. Siinä pitikin 45minuuttiin keretä jotain about 8km matka baariin, jossa aioin katsoa matsin. Ei auttanut muuta kuin sandaalit jalassa vain juoksujalkaa. Kerkesin kuitenkin helposti ajoissa paikalle.

14-15.5. Torstai & Perjantai
Olin varannut Sunny Beachille 5 tähden All Inclusive hotellin kahdeksi päiväksi ja sain hotellin työntekijöiden kanssa sovittua, että maksan huoneen vasta lähtiessäni, kun saan rahaa. Eipä ole hinnalla pilattu kyllä tämä hotelli, nimittäin erikoistarjouksen myötä 1 yö maksoi vain 25 euroa. :P

Voin ehdottomasti kyllä suositella tätä hotellia: ruoka on hyvää, kaikin puolin 5 tähden hotellin arvoinen ja parasta on henkilökunta, aivan mahtavaa porukkaa. Torstaina jäin juttelemaan respan työntekijän kanssa muutamaksi tunniksi altaille vaikka hänen työaikansa oli jo päättynyt. :D Illalla katsottiin vielä hetken aikaa eurooppaliigan välierää.

Kattohuoneistostani napattu kuva

Eipäs siinä sitten mitään kummoista tapahtunutkaan. Maistui ihan mukavalta viettää hieman luxusta kaiken sen möyryämisen jälkeen.

16.5. Lauantai
Jokainen reissu loppuu joskus ja nyt oli Bulgarian-reissun vuoro! Aamun vielä naatiskelin hotellilla, josta jatkoin matkaa viimeiseen kohteeseen: Burgasiin.

Burgasissa kävin vielä kiertämässä keskustan, mutta siinä ei nokka kauaa tuhissut. Kello oli vasta 16:00 ja koneeni kohti Helsinki lähtisi vasta klo. 22:25. Ratkaisuksi ajan kuluttamiseen keksin mennä vielä viimeisen kerran leffaan. Kävin katsomassa Mad Maxin, oli kyllä hyvä. Leffateatterikamaa ehdottomasti!

Burgasin keskusaukio

Leffan jälkeen luulin mukamas, että minulla on kiire kentälle. Juoksin/pikakävelin autolle, joka oli parkissa toisella puolella kaupunkia, ja lähdin kaasuttelemaan kentälle. Oli kyllä hauska ajaa, radiosta sattui tulemaan Lim Bizkitin Rollin' biisi. Laiton äänet täysille ja kurvailin holtittomasti tuhlatakseni bensaa, jota huoltoaseman täti tankkasi aikaisemmin liikaa, vaikka sanoin hänelle selvästi, että laita vain 5 levaa (2,5euroa) täti kuitenkin pisti 12. :D Kentälle saavuin 1 tunnin ja 45minuttia ennen koneen lähtöä, joten mulla mikään kiire ollu.

Loppuarvostelu Bulgariasta:
Nyt on tasan 40 maata tullut tzekattua! Teinkin sen kunniaksi pientä listausta Euroopan maista, joissa olen käynyt ja mihin parhausjärjestykseen ne laittaisin. Bulgaria sijoittui tässä arvostelussa toiseksi, joten voin kyllä suositella tänne tulemista. Lisäksi tein vielä overall listauksen johon sisältyi kaikki maat joissa olen käynyt, siinä rankkasin Bulgarian 14:sta. Ei sekään huono sijoitus ole. :)

Ihmiset:
Ihmiset Bulgariassa olivat aivan älyttömän mukavia ja helposti lähestyttäviä. Aika paljon vietin reissulla yksin aikaa, ajaessani autolla yksin, sekä kokkailin ruoatkin yksin. :P Mutta aina kun olin tekemisissä paikallisten kanssa oli hyvät jutut. Jäin monta kertaa ihan tuntemattomien kanssa juttelemaan useammaksi minuutiksi, joidenkin kanssa jopa tunneiksi.

Ajattelin Mustanmeren rannikolla saapuessani, että ihmiset eivät ole enään niin mukavia runsaan turistimäärän vuoksi. Ajatukset osoittautuivat kuitenkin vääräksi, tavattuani Sunny Beachin hotellissa koko reissun mukavimmat ihmiset. :)

Luonto:
Länsi-Bulgarian vuoristot olivat Euroopan parasta vuoristoa, jossa olen käynyt. Toukokuu on vain vähän liian aikanen vaihe vuoristoon runsaan lumen vuoksi. Melkein tekisi joskus mieli tulla vielä takaisin hoitamaan pilalle mennyt vaellus loppuun. :)

Kaupungit:
Itse en ole mikään älytön kaupunki-ihminen, mutta parhaimmiksi kaupunkeiksi sanoisin: Melnik, Ruse ja Veliko Tarnovo. Sofiastakin tykkäsin, mutta luulen että hyvä kiipeilypaikka vaikuttaa arvosteluuni.

Hyvää yötä kaikille lukioilleni. Uudestaan tavataan jo 20. päivä Marokon reissun merkeissä. :P

15 kommenttia:

  1. No ei lähtenyt ihan suunnitelmien mukaan sulla reissu käyntiin, mutta hienoja maisemia ehdit jo heti ihastella :)

    VastaaPoista
  2. Sillä lailla - sulla ois pitänyt olla tyyliin pulkka mukana. Ois saanu repun vedetty perässä ja laskee alas.

    Hyvä kokemus varmaan, ainakin näin jälkeen päin. :) Ja hienoja maisemia!

    t. Jesse

    VastaaPoista
  3. Kyllä selviytyy! Vitsi voin vain kuvitella tota fiilistä huipulla :) Raikkaan näköstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja älyttömän sympaattiselta näyttää toi hotelli <3

      Poista
  4. Ei wattu sun kanssa, yks menee vielä saunaan niitten kasvojes kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sauna itseasiassa autto. Lähti sen jälkeen kuoriutumaan se kuollu iho. :-D

      Poista
  5. Tiiän ton tunteen kun nukkuu märässä makuupussissa :D Mut hyvä et on rentouttava loma ;)

    - Hannu

    VastaaPoista
  6. Voihan sitä noinkin nähdä maailmaa! Eipä ole mulla koskaan noin pahasti palanut kasvot, voi hitsin hitsi. Mietin tässä että mikähän sua vaivaa kun hakeudut tuollaiseen meninikiin ;) t.äiti

    Tulee Kreetan matka mieleen aikoinaan: poltin mp:llä ajaessa ranteet ja nenän rakkuloille..
    Vähän liian extremeä ois kyllä meikälle..
    Mutta Melnik vaikutti käymisen arvoiselle :)
    -jari

    VastaaPoista
  7. Ei Joppe ei :D Mä laitan kohta äitiyslomaroposeni sun tilille :D Kyllä täytyy sanoa, että musta ei nyt olis tohon menoon!

    VastaaPoista
  8. Ukkospilven sisällä, toivottavasti on videoo siitä - kuullostaa aika mehukkaalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin että innostut tosta. :-D Ei oo videoo, kun ei se ois miltää näyttänyt siinä videolla. Kun ei se livenäkään niin hienoo ollu, ei nähny mitää ja välillä välähti ja jyris.

      Poista
  9. Jaa, nokkoset tällä kertaa - susi ois vielä puuttunut :D

    VastaaPoista
  10. Onneksi pääset kohta kotiin nukkumaan! t.äiti

    VastaaPoista
  11. Mepä ollaan Jessen kanssa nähty Varnan sairaala :) Ja Bulgariasta on aina tullut hyviä telinevoimistelijoita ja nyt tiedämme syyn. Onneksi bensa ja raha riittivät! t. Äiti

    VastaaPoista
  12. Joppeee...et sitten kuvannut Kanadan pimua...muuten olisi ollut niin täydellistä avaraaluontoa

    VastaaPoista