CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

torstai 21. toukokuuta 2015

Marokko & (Italia/San Marino) 20.-31.5.2015

Erg Chigaga, Marokko
Kauan ei kerinnyt Joppe Suomessa lusia, vaan kävi vain hakemassa matkaseuraksi kauniin tytön. Eli siis Jenni ja Joppe matkaavat jälleen yhdessä ja matkakohteena kalliin Italian kautta aavikkoiseen Marokkoon.

Matka alkoi jkl:stä 19.5.2015 klo. 15:30, kun matkasimme onnibussilla helsinkiin yöksi lentokenttähotelliin. Hotellissa aikainen herätys ja klo. 8:30 Norwegianilla Roomaan.

20.5. Keskiviikko
Ensimmäinen tehtävä Italiaan saavuttuamme oli päästä Leonardo Da Vincin kentältä pienemmälle Ciampinon kentälle, josta meidän on määrä lähteä seuraavana aamuna Ryanairilla Marokkoon. Joppe oli katsonut jo ennalta netistä, että kahden lentokentän välissä pitäisi olla joku bussiyhteys, mutta tunnin verran kierreltyämme kentällä emme sitä kyllä löytäneet. Jouduimme siis ikävästi hyppäämään Rooman keskustaan vievään bussiin ja vaihtaa siellä toiseen bussiin, joka vei meidät Ciampinoon. Yllättävän raskaaksi matkustuspäiväksi tämäkin päivä muuttui.

Ciampinossa meillä oli varattuna bed&breakfast hotelli lähellä lentokenttää ja loppu keskiviikko meni rauhallisesti lepäillessä hotellilla ja pikkaisen pikkukaupunkia kiertäessä.

Paikallista ruokaa...

...ja jälkiruokaa

21.5. Torstai
Aamulla ikävä klo. 4:00 herätys, sillä lento lähti jo seitsemältä Marrakeshiin. Lento kesti kolmisen tuntia, ja sen jälkeen maahansaapumisvelvollisuudet menivät onneksi iisisti.

Marrakeshissä huomasi heti, että emme ole ainoita turisteja täällä, sillä heti kaupungin keskustaan saavuttuamme ympärillemme kertyi kaikennäköisiä hännystelijöitä. Keskustassa söimme vain hyvän paikallisen aamiaisen, jonka jälkeen jatkoimme matkaa minibussilla kohti Atlas vuorten ympäröimää pientä kylää: Imliliä.

Imlilin keskusta oli käytännössä 1 tie jonka varrella oli muutamia ravintoloita ja majapaikkoja.

Imlilissä kirjauduimme mukavaan hostelliin vähän kylän rajojen ulkopuolelle. Hostellin omistaja oli todella loisto tyyppi. Heti tavattuamme, hän oli erittäin tuttavallinen ja helposti lähestyttävä. Myös hostelli oli oikein kiva kodinomainen rakennus, jonka parvekkeelta oli loisto näkymät vuorille. Väsyneinä aikaisesta herätyksestä ja raskaasta matkustuspäivästä emme Imlilissä enää mitään kummoista tehty. Illalliseksi söimme hostellillamme aivan loistavaa marokkolaista kotiruokaa.

Hostellin parvekkeen loistavat näköalat Atlas vuoristoon.

Aivan tuoretta paikallista leipää hostellin päivällisellä

Sekä itse päivällinen: pottua, kasviksia ja kanaa..
22.5. Perjantai
Jälleen herätys kukonlaulun aikaan klo. 5:15. Söimme aamupalan hostellilla ja aloitimme Marokon korkeimman vuoren; Jebel Toubkalin (4167m) valloituksen. Matkaamme liittyi kanadalainen tyttö (eilen illalla tyttö tuli kysymään, voiko kävellä meidän kanssamme vuoren huipulle, kun ei uskaltanut yksin mennä. Emme kehdanneet sanoa: "ei", joten vähän väkisin jouduttiin ottamaan hänet mukaan.) Aloituskorkeus Imlilissä oli 1700metriä, joten kiivettävää oli aikaslailla paljon.

Starttasimme hostellilta matkan klo. 6:30. Alkumatka oli loivaa ylämäkeä tietä pitkin. Aamun sää oli oikein lupaava: sinistä taivasta ja muutama hassu pilven hattara.

Oikein mehevä sää vaellukseen

Luonto heitti ensimmäisen esteen meidän eteemme noin tunnin kävelemisen jälkeen, kun tuli vanha tuttu joki eteemme. Yritimme hetken aikaa löytää hyvää ylityskohtaa, mutta jouduttiin turvautumaan kantojuhta Joppeen, joka kantoi Jennin joen yli (kanadalainen hyppi joitain kiviä pitkin joen yli ja kasteli samalla kenkänsä.)

Kylmää vettä, mutta pahin oli kuitenkin pienet terävät kivät joen pohjalla

Joelta matka jatkui vielä 4 tuntia välillä vähän rankempaa nousua ja muuten tasaista nousua ylöspäin. Noin puolessa välissä matkaa tummia pilviä alkoi työntymään edessämme olevien vuorien yli, ja eipä kauaakaan kun vettä alkoi satamaan.



Noin puolessa välin matkaa. Tasaista puurtamista.

Olimme varanneet yöpymisen 3201 metrin korkeudessa sijaitsevaan vuoristomökkiin. Tarkoituksemme oli kiivetä huipulle asti vielä tämän päivän aikana, mutta kun vuorenhuippua peitti sankka pilvipeite, niin päätimme jättää sen seuraavaan aamuun.

Vuoristomökki ja rankka pilvipeite.

Mökille saavuimme klo. 11:30. Aluksi makoilu sängyllä tuntui oikein makoisalta, mutta parin tunnin jälkeen alkoi olemaan hieman tylsää. Loppupäivä menikin vain hengaillessa, sillä ulkonakaan ei huvittanut olla huonon sään takia. Saimme illalla onneksi todella maittavan päivällisen (kanaa, vihanneksia ja cous cousia, aitoa marokkolaista kotiruokaa) :P.

23.5. Lauantai
Eikä taaskaan saatu nukkua myöhään, vaan herätys viiden aikaan ja kuudelta koitti lähtö vuoren valloitukseen. Aluksi keli näytti aika hyvältä, mutta pikkaisen näytti vuorten takaa puskevan taas pilviä.

Alkumatka oli aika rankkaa ja jyrkkää kiipeämistä loistavissa maisemissa. Kuitenkin puolentoista tunnin päästä maisemat olivat muisto vain, kun jouduimme sankan pilvipeitteen sisään. Tunnin verran vielä kiivettiin huipulle näkyvyyden ollessa käytännössä nolla. Noh, huipulle kuitenkin päästiin ja ihan kunnioittettava suoritus se olikin, sillä metrejä ylöspäin nousimme kaikenkaikkiaan: 2467.

Huipun huimat näkymät. Menetimme kaikki kuvat matkalla huipulle, sillä kameran muistikortti ei ollut kunnolla kiinni. :(

Huipulle aikaa meni vuoristomökiltä siis 2,5 tuntia, mutta alas selvisimme 1,5 tunnissa. Mökillä ei muuta kuin pikku tauko, ja aloitimme matkan takaisin Imliliin. Matkan varrella uhkaavia tummia pilviä tuli selkämme takaa ja eikä aikaakaan kun jouduimme kävelemään jälleen pilven sisällä, ja nyt vielä lisämausteena sade. Matka Imliliin kesti 3,5 tuntia. Siellä ei muuta kuin hankimme kyydin takaisin Marrakeshiin.

Takaisin tulomatkaa

Vuoristomökin tuntumassa keli näytti vielä ihan hyvältä

Kuvan alareunassa näkyy sadepilvet, jossa loppuvaellus jouduttiinkin viettämään

 Kello oli jo 17:30 kun saavuimme Marrakeshiin, joten päätimme jäädä sinne yöksi, vaikkakin suunnitelmissa oli vielä jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen. Löysimme mukavan halvan hotellin vähän keskustan ulkopuolelta ja kyllähän se lämmin suihku aika mukavalta tuntui vaelluksen jälkeen.

Marrakeshissä kävimme illalla vielä ostamassa seuraavalle päivälle bussiliput ja hieman samalla kierreltiin hotellimme lähikatuja. Erikoista tällä alueella oli se, että klo. 22:00 aikoihin kaduilla oli tungokseen asti ihmisiä, sekä autoilijoita oli niin paljon, että isoissa risteyksissä piti olla liikennepoliisi ohjaamassa auto massoja.

24.5. Sunnuntai
Eilen illalla varaamamme bussi lähti klo. 8:30 aamulla Ouarzazatiin. Matka sinne oli aivan loistavaa vuoristotietä mahtavine maisemineen. Harmi vain, että Jenni kärsi matkapahoinvoinnista jyrkkien vuoristomutkien takia, eikä pystynyt pitämään silmiä auki. Matka kesti lähes viisi tuntia.

Hieman pilvet haittasivat näkyvyyttä, matkalla Ouarzazatiin





Ourzazatissa tarkoitus oli vuokrata 4x4 maastoauto, mutta vuokraamo ei suostunut vuokraamaan sitä meille ilman kuskia/opasta. Pitkien neuvotteluiden jälkeen päädyimme vuokraamaan tavallisen henkilöauton ja lähdimme sillä ajelemaan viimeiseen pikkukylään ennen jättimäistä Saharan aavikkoa, matkaa sinne oli 250km.

Ouarzazatin keskustan moskeija

Alkuajomatkan pissitauko.

Matka meni aika kivasti lukuunottamatta noin puolessa välissä matkaa olevaa kaupunkia: Zagoraa. Siellä emme saaneet olla rauhassa edes autossa, vaan kesken ajamisen mopopoikia tuli Jopen ikkunaan kaupittelemaan aavikkokiertomatkoja. :/ Pari kertaa jouduimme juttelemaan kaupustelioiden kanssa pitemmän aikaa, kun ei viitsinyt sanoa vain tylysti: "ei kiinnosta", kunnes keksimme sanoa, että olemme jo käyneet aavikolla. SIlloin kaupustelijat sanoivat samantien: "okkei, have a nice day". Zagorassa söimme illallisen ja siitä viimeiset 90km ajoimme pimeää aavikkoista tietä määränpäähämme, eli M'hamidiin.

Ennen Zagoraa meidät yllätti erittäin rankka sade. Yllättävää kun kuitenkin olimme jo aavikolla.

Matkalla oli myös useampi tälläinen palmumetsä

Zagora: matka sieltä jatkui pimeällä.

M'hamidissa tapasimme maailman sitkeimmän kaupustelijan, joka lähti seuraamaan meitä mopolla kaikkialle meidän ajaessa autolla ja yritti kaupustella meille hotelleja, sekä aavikkokiertoajeluja. 30min yritimme eksyttää kaveria, sillä tarkoituksemme oli nukkua tuleva yö autossa, mutta lopulta päätimme mennä halpaan savimaja/hostelli mestaan. :D Se osoittautuikin hyväksi päätökseksi, sillä yö maksoi vain 10 euroa aamupaloineen ja saimme nukkua omassa pienessä savimajassa. Lisäksi paikan omistaja pyörittää myös aavikko kiertomatkoja, siispä päätimme ostaa häneltä matkan aavikolle seuraavalle päivälle.

Illalla juuri ennen nukkumaanmenoa juttelimme teen äärellä "hotellin" omistajan ja hänen veljensä kanssa. Hauska keskustelumme meni näin:
Omistaja - Mistä olette kotoisin?
Me - Suomesta.
O - Suomesta... (hämmestelyä)
Omistaja ja hänen veli katsoivat toisiansa ja vaikka emme ymmärrä berbeniä, ilmeistä ja eleistä näki, että he olivat ikään kuin ylpeitä, että Suomesta asti tulee ihmisiä heidän maahansa.
O - Kuinka pitkä matka Suomesta on lentää tänne?
M - Jotain 5-6 tuntia
Jälleen he katsoivat toisiansa ja hämmästelivät miten pitkä matkan päästä olemme tulleet.
Juttelimme vielä jonkin aikaa tämän vuoropuhelun jälkeen ja aina silloin tällöin omistaja päivitteli itselleen/veljelleen: "Finland, Wow". :D:D

25.5. Maanantai
Yö tuli nukuttua melko hyvin vaikka Saharan kuumuus hieman häiritsi, varsinkin Joppea. Ensiksi savimajan kylmä suihku, ja sen jälkeen aamupala noin 5 pienen kissanpoikasen ympäröimänä, jotka olivat noin viikon vanhoja. Kävimme ennen aavikkoretken alkua ostamassa kylästä lisää vettä. Siinä olikin hauska juttu, kun "hotellin" omistaja ja hänen veli hyppäsi kyytimme ja Joppe ajoi (ei ole ennen ulkomailla mennyt näin päin, että itse ajamme ja paikalliset istuvat takapenkillä :D).

Vasemmanpuoleinen oli meidän nukkumapaikkamme

11:00 aikoihin pääsimme aloittaa retken Mitsupishin maastoautolla. Meidän lisäksi kyydissä oli auton kuski (Hussein), sekä etupenkillä paikallinen opas (Ahmed). Pari tuntia ajelimme aavikolla, ei nyt mitään jäätäviä maisemia, mutta hienon näköistä kuitenkin ja kameleita oli kaikkialla. Ensimmäinen stoppimme oli keitaalla, jossa joimme teetä ja söimme lounaan. Siinä hengailimmekin yhteensä nelisen tuntia palmujen varjossa, marokkolaisten upeiden mattojen päällä pehmeässä Saharan hiekassa.

Kameleita käppäili aavikolla vapaana melkein tungokseen asti

Keidas

Lounaaksi saimme tämän loistavan kalasalaattisetin.

17:00 maissa jatkoimme matkaa reissun kohokohtaan: Marokon suurimalle hiekkadyynialueelle, jonka hienoin nähtävyys on alueen keskellä kohoava jättimäinen hiekkadyyni; Erg Chigaga. Matkaa sinne kertyi vain pomppuisa 10 km.

Paikallinen ala-aste :D

Leiri jossa tulemme nukkumaan seuraavan yön oli mitä parhaimassa paikassa: juuri Erg Chigagan lähettyvillä. Ennen dyyneille menoa kävimme viemässä kamat leiriin ja yllätys yllätys; meille tarjottiin teetä. :) Teen juonnin lomassa pelasimme hieman paikallisten kanssa ristinollan kaltaista peliä. Pelilautana meillä toimi mikäs muukaan kuin aavikon hiekka. :)

Leirimme
Erg Chigaga leiristä nähtynä

18:30 maissa lähdimme kahdestaan kiipeämään Erg Chigagaa. Matka sinne ei ollut eritysen pitkä, mutta tarpominen jyrkkää dyynin rinnettä pehmeässä hiekassa on aikaslailla rankkaa. Ylös päästyämme sanoimme toisillemme, että taitaapa tämä olla sen verran hieno maisema, että se kiilaa suoraan top 10:iin, hienoimpiin yksittäisiin maisemiin jota olemme reissuillamme nähneet.

Käppäilyä kohti huippua



Huipulla!

Ylhäällä vierähtikin kuvia ottaessa ja aavikon hiljaisuudesta nauttiessa, sekä auringonlaskua ihailessa niin kauan aikaa, että leiristämme lähti jo ihmisiä etsimään meitä lamppujen kanssa. :D Huusimme heille kuitenkin ettei meillä ole hätää, ja tulevamme kohta päivälliselle.

Hyppimistä pehmoiseen hiekkaan

Hieman lisää hyppimistä

Lopuksi rahoituimme nauttimaan aavikon hiljaisuudesta.
Päivälliseksi söimme perinteistä marokkolaista ruokaa: Tajinesia (perunaa/cous cousia, vihanneksia, kanaa/lammasta, tarjoiltuna kuumasta saviastiasta). Päivällistä syödessä päätimme, että emme nuku tulevaa yötä teltassa, vaan otamme pari patjaa aavikon hiekalle ja vietämme yön taivasalla tähtien ja kuun valossa.


26.5. Tiistai
Yö taivasalla meni aika mukavasti. Nukahdettiin ennen kuin tuhannet tähdet ilmestyivät taivaalle. Onneksi keskellä yötä kuitenkin aavikon tuuli herätti meidät ja silloin tähtitaivas oli parhaimillaan. Olimme laittaneet herätyskellon soimaan 6:00, jotta kerkeisimme vielä ihastella dyynejä ennen kuin lähdemme jatkamaan matkaa. Jenni oli kuitenkin sen verran aamu-uninen, että siirtyi vain telttaan nukkumaan. Joppe sen sijaan otti sandboardin matkaan ja kiipesi Erg Chigagalle ihastelemaan auringonnousua, sekä hurjastelemaan laudalla dyynejä alas. Myös Jenni jaksoi nousta 7:00 maissa ylös teltasta ja kiipesi katselemaan aurinnousua pienempien dyynien päälle.


Auringonnousu Erg Chigagalta

Sitä samaa

Vasemmalta: Jeeppi kuskimme, oppaamme, Jenni ja Joppe
8:00 maissa söimme leirillä aamupalan ja sitten olikin jo aika palata takaisin jeepillä M'Hamidiin. Jatkoimme sieltä melkein samantien matkaa, sillä meitä odotti useamman sadan kilometrin matkustus loppupäivälle. Ensiksi ajoimme vuokra-autollamme yhden pysähdyksen taktiikalla Ouarzazatiin, siellä auton palautus ja hyppäsimme Grand taksiin (taxi, joka lähtee vasta kun on täynnä) jolla matkustimme takaisin Marrakeshiin.

Matkalla saimme nauttia mm. tällaisistä näköaloista

Marrakeshiin saavuimme vasta myöhään illalla, joten edessä oli vain Kfc:n kanamätöt ja hostelliin nukkumaan.

27.5. Keskiviikko
Ensimmäinen aamu koko reissumme aikana, kun otimme aivan lunkisti ja lähdimme hotellilta vasta 12 aikoihin liikkeelle. Painelimme bussiasemalle ja ostettiin liput Agadiriin. Matka kesti 3 tuntia ja 30minuuttia.

Agadirissa ei vanhennettu kauaa, vaan otettiin scootteri allemme ja Joppe väänsi kahvaa kaakkoon. Ajelimme skodella 2 tuntia ja 30min merenrannalta vuoristoon. Löysimme pienestä vuoriston ympäröimästä kylästä mahtavan homestayn, jossa yövyimme yön.

Merenrannalta koukkasimme vuoristoon

Vuoriston maisemaa
Homestayn ruokailushuone
28.5. Torstai
Klo. 9:00 jatkoimme skootterilla matkaa lähistöllä sijaitsevaan lonely planetin suosittelemaan Paradise Valleyhin. Se oli vuoristossa oleva rotko, jonka pohjalla virtasi puro ja siellä oli paljon kirkasvetisiä altaita.

Kävelimme rotkon pohjalla pari tuntia kiveltä kivelle hyppien ja kallion seinämää kiipeillen. Mukavaa oli ja olisi ollut kiva viipyä pitenpäänkin, mutta olimme varanneet all inclusive hotellin Agadiristä tälle päivälle, eikä haluttu missata aikaa meidän lomamme ainoalta lekoittelupäivältä. :)

Koko matkan meitä seurasi kolme koiraa
Joppe ja yksi rotkon monista altaista



Tasapainoileva Jenni...

...Ja kiipeilevä Joppe (huom. huomatkaa koira joka seuraa tarkasti :D)
Marokon kovin moottoripyöräjengi
Hotellille saavuimme yhden aikoihin ja sen jälkeen otimmekin vain rennosti. :P Voimme kyllä suositella tätä hotellia. Kaiken normipalveluiden lisäksi täällä pystyy varaamaan päivälliseksi kolmen ruokalajin aterian kolmesta eri ravintolasta. All inclusive ohjelmaan sisältyy myös pulloviinit ravintoloissa. 

OOOOH, Las Palmas! ;P
29.5. Perjantai
Vielä viimeiset nautiskelut hotellin aamupalalla ja altailla, jonka jälkeen bussilla takaisin Marrakeshiin. Siellä jälleen kirjauduttiin samaan hotelliin, jossa olimme aikaisemmat kerratkin majailleet. Nyt kun tulemme jo neljännen kerran Marrakeshiin oli aika tutkiakkin hieman tätä kaupunkia.

Kävelimme kaupungin keskusaukiolle, jossa on menoa ja meininkiä lähes kellon ympäri. Ensimmäiseksi näimme ihmisjoukkion kerääntyneen jonkin ympärille, menimme sinne katsomaan mitä siellä tapahtuu. Ihmiset katselivat käärmeen lumoamisshowta ja heti kun saavuimme paikalle, joku lumoajista yritti työntää Jopen kaulaan kobraa, samaan aikaan henna-tatuointeja tekevä nainen alkoi tatutoimaan Jennin kättä väkisin. :D Noh. näistä kun pääsimme eroon niin ei mennyt kauaa kun joku mies tyrkkäsi ison apinan Jopen hartioille. :D Kenellekkään emme maksaneet mitään vaikka tietysti yrittivät saada tempuillansa rahaa.

Keskusaukio

Heti aukion ulkopuolella on tämä hieno moskeija
Vähän aikaa aukiolla palloiltuamme kävelimme seuraavaksi sen pohjoispuolella sijaitseville valtaville pikkukatujen sokkeloisille marketeille. Ajattelimme että varmaan joka ikinen myyjä tulee tyrkyttämään meille jotain ostettavaa, mutta saimme positiivisen yllätyksen: siellä saikin olla aikalailla täysin rauhassa.

Keskusmarketit
Pikkushoppailujen jälkeen tunsimme olomme väsyneiksi ja nyt kun tärkein alue kaupungistakin tuli jo tutkittua, niin päätimme mennä hotelliin katsomaan telkkaa ja syömää pizzaa. :P

30.5. Lauantai
Valitettavasti eilinen oli viimeinen päivä Marokossa ja tänään meillä oli edessä lento Roomaan. Kone lähti jo 9:30 ilmaan ja saavuimme Roomaan 13:30, ja sunnuntaina meillä lähtee kone vasta 19:15 Helsinkiin, joten meillä oli runsaasti aikaa tuhlattavaksi. Onneksi meillä oli kuitenkin auto varattuna ja suunnitelmaksi olimme laatineet yhden uuden maan rohmuamisen vielä tähän reissuun. Eli siis aloitimme noin 400km roadtripin Roomasta San Marinoon.

Ajomatka meni mukavasti hyvissä maisemissa -ja keleissä. Jennillä taas vain valitettavasti tuli huono-olo vuoristoteiden takia.

Kääpiövaltio San Marinoon saavuimme illan suussa ja heti kun auto oli parkissa tajusimme, että ei tämä reissu nyt aivan pelkkä uuden maan nouto ole, vaan oikeasti kaiken sen ajamisen arvoinen pysäkki. Nimittäin San Marinon keskusta sijaitsee vuoren päällä ja sitä ympäröi linnan muurit, joka suuntaan on todellä hyvät näkymät ja itse kaupunkikin on hieno. Ei siis todellakaan mikään kaikkein huonoin Euroopan maa missä olemme käyneet, vaikka onkin näin pieni. Tutkimme kaupungin keskustaa reilun tunnin ja ilta huipentui todella näyttävään auringonlaskuun, jota ihastelimme linnan muurien päältä.

Maisemaa San Marinon itäiselle puolelle

Auringonlaskunseuraamis paikkamme



San Marinossa oli 2 tälläistä linnaa, toinen kaupungin läntiselläpuolella ja toinen itäisellä


San Marinosta ajoimme vielä Italian puolelle Adrianmeren rantaan Riminin kaupunkiin, jossa Jopen perheenjäseniä majailee parhaillaan Italian kiertomatkallansa (Marita, Jari ja Siru). Kävimme yhdessä illallisella, jonka jälkeen Jopen ja Jennin oli tarkoitus "livahtaa" kolmikon hotellihuoneeseen nukkumaan yöksi.

Joppe ja Jenni kävelivät hotelliin kahdestaan aivan muina miehinä mukamas jokin mielenkiintoinen keskustelu meneillään. Homma kuitenkin kosahti, kun takaamme kuului hotellin työntekijän huutoja. Heti tuli kysymys: "mikä on huoneenne numero" Joppe siihen "en minä muista" Samaan aikaan hotellin johtaja tuli paikalle ja alkoi tarkistamaan asiakkaiden tietoja. Samalla toinen työntekijä sanoi että "oletteko te nyt varmasti Hotel Mia:n asukkaita?" Joppe esitti hämmästynyttä ja sanoi: "Ai, onko tämä hotelli Mia? :D". Se meni kuin ihmeen kaupalla hotellin pomolle ja työntekijälle läpi ja he alkoivat nauramaan. Kaippa he luulivat, että olimme ottaneet vähän miestä väkevämpää ja aidosti erehtyneet hotellista. :D

Ajoimme hetken aikaa Riministä ulos ja löysimme onneksi hyvinkin vaivattomasti mukavan syrjäisen kadun, jossa nukuimme autossa.

31.5. Sunnuntai
Yö meni ihan kelvosti ja 8:00 maissa jatkoimme matkaa. Meidän piti palauttaa auto lentokentälle 15:00 ja matkaa sinne oli 400km. Lähdimme vain ajelemaan rauhassa määränpäätä kohti ja pysähdellen aina kun siltä tuntui. Tämmöinen ajeleminenhan se parasta ajamista onkin, kun ei ole mitään kiirettä minnekkään ja saa pysähtyä oman tahdon mukaan. Hienoja maisemia nähtiin, sekä mukavia pikkukaupunkeja matkan varrella, ei mitään maailmoja järisyttävää, mutta hauskaa oli!

Matkalle maistui myös gelato! :P
Yhteenveto:
Marokko:
Marokon reissumme kulki läpi meluisan miljoonakaupungin, tuulisen vuoriston, kuivan aavikon ja lämpimän merenrannan, eli voidaan siis tätä maata kutsua monipuoliseksi. Ehdottomasti oltaisiin viihdytty pitenpäänkin, ehkä kolmisen viikkoa voisi olla optimaalinen aika Marokon kiertomatkaan. Kuitenkin meidän reissusuunnitelmamme kulki vain pienen lenkin Marokon keskiosassa, joten tämä 9 päivääkin riitti aika mukavasti siihen (ehkä 1 tai 2 lisäpäivää ei olisi ollut pahitteeksi).

Ihmiset:
Kuten olemme jo aikaisemmilla reissuilla huomanneet, niin ihmiset muslimi-maissa ovat erittäin ystävällisiä.

Hintataso:
Ei mikään halvimmasta päästä, mutta kuitenkin yli tuplasti halvempi kun Suomi.

Sää:
Vuoristoon sattui aika huonot säät, mutta se onkin vuoristoa. Muuten pääsääntöisesti juuri sopivaa keliä. Toukokuu on varmaankin paras aika vuodesta matkustaa tänne.

Me molemmat rankkasimme Marokon noin top 5:en maista joissa olemme käyneet, eli luonnollisesti voimme suositella matkakohteeksi.

San Marino:
Yhdeksi päiväksi riittää tekemistä ja käymisen arvoinen paikka!

Italia:
3. kerta kun olemme tässä maassa ja vieläkään emme ihan hirveästi tykkää. Hienon näköistä luontoa, mutta italialaisista ihmisitä eikä kulttuurista ei ihan hirveästi tykätä.

Syyskuussa...

...Tavataan jälleen!

10 kommenttia:

  1. Kun välipäiviä on vain muutama, niin tää vaikuttaa "tylsältä", kun on alla nuo Jopen selviytymisseikkailut :)

    VastaaPoista
  2. Mutta ruoka-asiat näyttää olevan kunnossa. Kyllä ne kohta pomppii vuorella ;) t.Marita

    VastaaPoista
  3. Marja liisa mummi opettelee täällä käyttämään tablettia! T. Marita ja mummi

    VastaaPoista
  4. Kyllä hiostaa sade, ei muutaku ukkospilven sisään vaan ja muistikortti kunnolla kiinni :)

    VastaaPoista
  5. Hienoa!! Ehdottomasti suosittelen kamelikaravaaniratsastelua jos tulee eteen mahdollisuus, hauskaa se on! Ihana palmumetsä ja upeat hieekadyynit ja kivoja kavereita :) t. Marita

    VastaaPoista
  6. Aika siistit nuo hiekkadyynit ja siistejä kuvija... kyllä käy... matkakuume taas kasvaa.

    Maisa sanoin että "Miksi Joppe pomppii"

    VastaaPoista
  7. Upeita kuvia hiekkadyyneiltä! Muutenkin reissustanne lukeminen lisää matkakuumetta. Ehkä määkin voisin taas Jopen kanssa reissata vaikka ei itellä ois voimavarat huipussa, kun mies toimii tarvittaessa kantojuhtana!

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Ihan mahtavia kuvia taas! Savimaja, hiekkadyynit ja tuo rotko <3 <3 ! Kyllä on TAAS monipuolinen reissu. Hauskan olosia heppuja nuo Wow Finlandit :D Ja kaunis jenni & söpö Joppe :)

    VastaaPoista
  10. Hieno reissu! Ja samaa mieltä San Marinosta. Ensi kerralla suunnittelemme ilmaisen yöpymisen huoneessamme huolellisemmin ;) t. Marita

    VastaaPoista