CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Etiopia 16.11-16.12.2015

Lalibela, Etiopia.
Tällä kertaa sateisen Suomen jätti vain yksi reissaaja: Joppe, joka lähti ensimmäistä kertaa uuteen ja tuntemattomaan maanosaan; Afrikkaan (Kyllähän me Marokossa käytiin keväällä, mutta se ei ole aitoa Afrikkaa).

16.11. Maanantai
Reissu alkoi ikävällä klo. 4:00 herätyksellä ja Jkl:stä Onnibussilla Helsinkiin. Kone lentokentältä lähti lentoon lähes tunnin myöhässä, josta johtuen koneen vaihtoaika Istanbulissa oli hyvin tiukka, mutta ehdin kuitenkin juuri ja juuri Etiopiaan menevään koneeseen ajoissa.

Etiopian pääkaupunkiin: Addis Adebaan laskeuduin klo. 1:00 paikallista aikaa. Maahan tarvittavan viisumin sai kätevästi hankittua kentältä, jota piti jonotella tunnin verran. Yöllä kentältä ei ollut minkäänlaista bussia kaupungin keskustaan ja taksi oli minun budjetilleni liian kallis (25€), joten jäin lentokentän aulaan nukkumaan.

17.11. Tiistai
Ehkä sitä muutaman tunnin sai nukuttua, yllättävän kylmäksi ilma täällä päiväntasaajan läheisyydessäkin laskee yöllä ja kentällä ei ollut minkäänlaista lämmitystä. Olisi pitänyt kaivaa makuupussi heti alkuunsa, mutta kun oli kerennyt nukkumaan jo pari tuntia ei enää viitsinyt tonkia sitä esille :D.

Klo. 6:00 maissa minibussit alkoivat kulkemaan kentältä keskustaan. En vain löytänyt yhtään bussia kentän edestä. Hetken aikaa pyörittyä yksi minibussi kuitenkin tuli lentokentän parkkipaikalle, se ei ollut "virallinen" minibussi vaan jokin yksityinen paku, joka oli menossa samaan suuntaan kanssani ja sain tingittyä kyydin itselleni 10 Biriin (45centtiin) kaupungin keskustaan asti. Löysin itselleni 8€ hotellin rähjäisestä Piazzan kaupunginosasta, check-in hotelliin oli vasta klo. 10:00. Jätin rinkkani hotellin respaan ja painelin tutkimaan hotellin lähiympäristöä.

Etiopian suurin uskonto on kristinusko. Kuvassa: Piazzassa sijaitseva ortodoksikirkko.
Ensivaikutelma niin kuin arvata saattaa oli köyhyys, rähjäisyys ja se, että joka ikinen vastaantulija haluaa sanoa minulle jotain tai lähtee kävelemään samaan suuntaan kanssani höpöttäen tai yrittäen myydä jotain rikkaalle valkoiselle miehelle.

Kun vihdoin pääsin hotellihuoneeseeni huomasin, että rinkastani oli pöllitty läppärini. Hyvin todennäköisesti tai oikeastaan varmasti joku hotellin työntekijöistä oli sen pöllinyt. Menin oikopäätä kovaa marssien respaan ja repäisin oven auki ja sanoin työntekijöille hyvin kovaan ääneen että: "You stole it, and you have to bring it back to me within one hour or I will come back here with the police!" Sen jälkeen marssin huoneeseeni takaisin ja nukuin tunnin. Eivätpä tuoneet takaisin. Ainakin kaikki respassa olleet säikähtivät todenteolla kun kävin siellä riehumassa. :D Ei nyt lähtenyt tämä reissu ihan parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin. :S

Päiväunien jälkeen lähdin takaisin kaupungille kiertelemään. Pari tuntia käppäilyä, lounasta ja huomiselle bussilippujen hommaamisten jälkeen palasin takaisin hotellille, jossa otin rennosti loppuillan.

Addis Adeba.
18.11. Keskiviikko
Jet lagista eroon pääseminen jäi vieläkin haaveeksi, sillä bussi seuraavaan kohteeseen (Bahir Dariin) lähti jo 4:30 aamusta. Heräsin siis klo. 4:00, sain nukuttua vain nelisen tuntia kun hotellin alakerrassa olevasta baarista lähti sen verran meteliä, että ei saanut unta vasta kun vuorokauden vaihteessa.

Bussi lähti liikkeelle lähes ajallaan, noin 5:15 (tähän kaiketi on tottuva Afrikan mantereella :D). Linkki jolla matkustin oli "luxus" bussi ja paras jota Etiopialla on tarjottavana; noh. Afrikan standardeilla se oli aivan perus suomalainen matkahuollon bussi. :D Luxusta tai ei, mutta tosiasia oli se, että matkustusaikaa oli edessä pyöreät 10 tuntia. :S

Kaikesta huolimatta matka Bahir Dariin meni kuitenkin yllättävän mukavasti. Matkalla bussi pysähtyi pari kertaa kusi- ja lounas tauoille. Tapasin tauolla 2 muutakin reissaajaa, espanjalaisen Jorgen ja Matt:in USA:sta, tosi mukavia sällejä.

Matkan maisemaa.
Perille saavuttuamme läksimme kolmistaan etsimään halpaa hotellia. Ei ollut mikään yllätys, että heti bussista noustessa pari paikallista opasta (tai niitä ne ainakin väittivät olevansa) tulivat tarjoamaan yöpymissijaa meille. Aluksi kohtelimme heitä kun ilmaa, mutta kun olimme käyneet muutamassa hotellissa kysymässä huonetta kahdeksi yöksi, niin kaikilla oli vain 1 yö tarjottavana, sillä seuraavana päivänä kaupungissa oli alkamassa jonkinlainen juhla. Siinä vaiheessa meitä seurannut opas sanoi että hänen hotellissaan on tilaa meille kahdeksi yöksi. Päätimme siis käydä tsekkaamassa paikan. Se oli kelpo hotelli ja halvat hinnat myös, siispä luonnollisesti jäimme sinne. Heitimme rinkat nopeasti huoneeseemme ja painelimme kiljuvan nälän takia nopeasti syömään.

Löysimme loistavan ravintolan Etiopian suurimman järven (Lake Tanan) rannalta. Rafla oli hinta-laatusuhteeltaan yksi parhaimmista ravintoloista ikinä; sillä ravintola oli heti järven rannalla, ruoka oli aivan loistavaa ja kaikkien kolmen ateriat maksoivat yhteensä 150 Birriä (6,5€) :P.

Tätä ruokaa Etiopiassa saa syödä runsaasti. Ateria koostuu Injerasta (=harmaa lätty) ja päälle laitetaan lihaa tai kasviksia sisältävää kastiketta. Kuvan ruoka: Doro Wat (=Injera kanakastikkeella). Erittäin hyvää, ja myös todella terveellistä. :P

Loppuilta meni järven rantaa ja kaupungin keskustaa kiertäessä, sekä kertoessa huisin jänniä matkailutarinoita toisillemme. :) Ensivaikutelma kaupungista oli todella hyvä: Järven ranta on viihtyisä ja keskusta on yllättävän eläväinen ja isohko, asukasluvun ollessa vain reilu 100 000. Hauskinta kaupungissa olivat sen kaduilla olevat "kahvilat" (nainen istumassa maassa keittäen kahvia kuumien hiilien päällä, ja kahvikuppi maksoi sen 5 Birriä), sekä 10 neliömetrin diskot. :D

Järvelle näkyi muutama virtahepo, olivat vain sen verran kaukana ettei kunnolla edes nähnyt.
Kannullinen kahvia ja kuppi teetä: yhteensä alle 50centiä. :P
19.11. Torstai
Oletin että jo vihdoin saisin hyvät yöunet, kuten arvata saattaa en niitä kuitenkaan saanut. Huoneeni oli täynnä hyttysiä, sänkyyn oli kaiketi kaadettu purkillinen myrkkyä luteita varten ja siitä syystä se oli märkä ja viereisessä rakennuksessa oli baari, joka soitti musiikkia kovalla klo. 2:00 asti. :\ Aamulla herätessä noin 5 tunnin yöunien jälkeen kroppani, erityisesti jalkani olivat täynnä erittäin pahasti kutisevia hyttysenpistoja (täällä on varmaan jotain mutantti hyttysiä).

Olimme eilen sopineet täksi päiväksi ohjelmaa sen saman oppaan kanssa, joka toi meidät hotelliimme. Lähdimme veneellä Tana järvelle katsomaan sen rannoilla ja saarilla sijaitsevia luostareita. Itse en luostareista ollut niin innostunut, mutta itse järvi kiinnosti. Juuri kun olimme lähdössä minibussilla järven satamaan, kyseinen opas sanoi meille, että meille ei olekaan huonetta enää seuraavalle päivälle. Emme kerenneet jäädä kuitenkaan asiasta riitelemään, sillä bussi oli lähdössä liikkeelle. Päätimme nauttia päivästä enempää asiaa miettimättä ja hoitaa homman kuntoon kun palaamme retkeltä.

Satamassa meitä odotti pieni vene, johon hyppäsi minun, Jorge:n ja Matt:n lisäksi myös 6 muuta reppureissaaja, sekä veneen kuljettaja. Päivä oli pilvetön ja lämmin niin kuin joka ikinen päivä täällä tuntuu olevan. Osuin oikeaan ajatellessani, että luostarit eivät olleet todellakaan ihmeellisiä, mutta retki oli silti hyvä. Veneen porukan kanssa oli mukava jauhaa kakanderia ja järvi oli hieno.

Kaikki luostarit olivat tällaisiä rumiluksia.
Tana järvi oli kyllä kookas. Etummainen vene oli meidän menopelimme.

Tämä luostari oli hienoin.

Luostarin ahne pappi, pyysi 50 centiä kuvasta. Tarjosin 10 centiä mutta ei ottanut vastaan.

Nälkä alkoi kuitenkin vähitellen vaivata kaikkia. Päivän suunnitelman piti olla se, että kiertelemme kirkkoja klo. 14:00 asti ja palaamme kaupunkiin lounaalle, jonka jälkeen suuntaamme autolla noin 30 km päähän vesiputoukselle. Satamaan palasimme kuitenkin vasta 16:00 jossa meitä odotti vesiputouksille menevä auto. Sanoimme kuskille että hänen on heitettävä meidät takaisin hotellille, jossa etsimme käsiimme oppaamme. Kuski ei millään meinannut haluta viedä meitä sinne, mutta sitä tarpeeksi vaatiessa, hän kuitenkin vei meidät sinne.

Takaisin hotellilla minä, Jorge ja Matt etsimme oppaan käsiimme ja vaadimme häneltä rahat takaisin vesiputousreissusta kun emme sinne päässeet, eipä kaveri tietysti niitä takaisin antanut. Siitä seurasi noin tunnin väittely asiasta ja lopulta päädyimme meille epäedulliseen ratkaisuun: opas tilasi meille mukamas private kyydin Gondarin kaupunkiin, johon meidän oli tarkoitus matkustaa vasta seuraavana päivänä. Jäimme häviölle tästä jupakasta noin 7 €, mutta virheistä oppii aina, ja en varmasti tee tätä virhettä enää toiste! Kaiken lisäksi oppaan tilaama kyyti ei edes ollut private bussi, vaan ihan tavallinen minibussi, joka haki meidät ensin hotellilta ja sen jälkeen ajoi kaupungin keskustaan, jossa se keräsi auton täyteen paikallisia ja lähti kohti Gondaria vasta, kun auto oli täynnä.

Gondariin saavuimme vasta 23:00 pintaan. Kaikilla meillä oli jäätävä nälkä, sillä tosiaan emme koskaan saaneetkaan sitä lounasta, emmekä myöskään päivällistä. Viimeksi olimme syöneet kunnolla aamupalalla klo. 8:00. Etsimme nopeasti halvan hotellihuoneen ja läksimme ravintolaan syömään. Kylläpä maistukin 4 euron pippuripihvi hyvältä. :P

20.11. Perjantai
Vihdoinkin hyvät yöunet! Heräilimme 9:00 maissa ja läksimme pitkälle ja rennolle aamupalalle. Aamupalakahvila oli kaupungin vilkkaimman kadun varrella, mikä teki siitä loistavan paikan vain rentoutua ja katsella ohikulkevia ihmisiä.

Kahvilan näkymät.

Nyt vasta löysin tämän herkun: avokado/mango mehun. Vain 60 centiä maksava tuoreista hedelmistä tehty mehu oli koko reissun paras herkku. Niitä tuli vedettyä keskimäärin 3 päivässä. :P
Aamupalalta jatkoimme matkaa vasta klo. 12:00. Kävelimme hieman kaupungin rajojen ulkopuolelle kirkolle, joka muistutti enemmän linnoitusta. Ihan rento paikka, mutta ei mitenkään spesiaali.

Kirkko, jonka takana näkyy massiivinen muuri, joka teki paikasta enemmän linnan, kuin kirkon.
Kirkolta matkaa jatkettuamme 2 paikallista lasta liittyi seuraamme. Aluksi ajattelin että he aikovat vain myydä jotain kamaa meille tai huijata jotenkin. He kuitenkin halusivat vain hengailla meidän kanssa ja harjoitella englantia. Mukava tavata hyviäkin ihmisiä täällä kun jäi niin huono maku eilisestä.

Gondarin suurin nähtävyys on 1600 luvulla rakennettu linna. Se oli kyllä ehdottomasti käymisen ja pääsymaksun (9€) arvoinen paikka. Yksi parhaista jutuista linnassa oli se, että se oli jätetty lähes täysin ennalleen. Missään ei ollut turvakaiteita tai mitään muutakaan nykyaikaista, mitä näkee aina pohjoisamerikkalaisissa ja eurooppalaisissa nähtävyyksissä.

Linnoitusta.





Isoin linna.
Linnalta läksimme vielä yhteen nähtävyyteen: kuninkaalliseen kylpylään, joka oli myös rakennettu 17:ta vuosisadalla.

Jorge ja meidän kanssa hengailleet lapset.

Parasta kylpylässä olivat nämä siistit puunjuuret.

Kylpylällä hengailin tämän lapsen kanssa. Poika oli tosi mukava, mutta lopuksi hän pyysi minua lähettämään hänelle rahaa 20€/kk opiskelua varten; en suostunut.

Illalla seuraamme liittyi vielä Matt:in kaveri: kanadalainen Sam. Menimme kaikki yhdessä syömään etiopialaista ruokaa vähän parempaan ravintolaan. Ruoka oli kyllä todella hyvää, mutta olihan paikka täysin turisteille tehty ja siellä olikin muutama isompi pakettimatka turistiryhmä syömässä. Mutta vaikea on valittaa kun ruoka ja palvelu oli aivan loistavaa.

21.11. Lauantai
Aamulla hyvästelimme Jorgen, hän lähti aikaisin jatkamaan matkaa pohjoiseen. Minä, Matt ja Sam puolestaan heräilimme ja söimme rauhassa, jonka jälkeen hyppäsimme minibussiin, jolla matkustimme parin tunnin matkan Debarkiin. Debark on viimeinen kaupunki ennen mahtavaa Simienin kansallispuistoa, johon oli tarkoitus lähteä vaeltamaan seuraavana päivänä.

Debarkkiin saavuttuamme hoidimme kaiken tarpeellisen ennen 6 päivän vaellusta. Piti maksaa puiston sisäänpääsy ja palkata pakollinen AK-47:lla varustettu vartija mukaan. :D Oli kyllä puiston virallinen toimisto erittäin huonosti organisoitu. Joka puolella pyöri oppaita jotka yrittivät kusettaa, minkä kerkesivät. Väittivät kiven kovaan, että myös opas on pakollinen puistoon mentäessä ja vaikka mitä muuta. Mutta viimeistään tällä reissulla olen oppinut olemaan ärsyyntymättä kaiken maailman huijauksista, oikealla asenteella minä oikeastaan nautin asioida näiden tyyppien kanssa. :D

22.11. Sunnuntai
Tänään koitti se mahtava päivä, eli seuraavat 6 päivää vuorilla samoilemista. :) Olimme sopineet meidän aseellisen vartijan kanssa treffit hotellimme eteen klo. 7:30. Sieltä hän marssikin kymmenisen minuuttia myöhässä sovitusta ajasta. Pihalla odotellessa meitä hiosti 3 lasta, jotka yrittivät myydä meille jotain purkkaa ja jalkapallo kortteja. Kun Asano (vartija) saapui paikalle, otti hän heti työnsä vakavasti ja säikäytti lapset pois, mahtava tyyppi! :D

Tästä se lähti!
Ensimmäiset 10 km vaelsimme maanviljely alueiden ja pienten kylien läpi. Jopa siellä maisemat olivat loistavat ja fiilis oli hyvin korkealla. Seuraava kymppi meni enemmän tai vähemmän metsäisellä alueella, jonka jälkeen koitti tämän päivän kohokohta. Nousimme noin 400 metriä ylöspäin suurelle tasanteelle, josta pystyi ihailemaan kymmenien kilometrien päähän Etiopian karua, mutta upeaa luontoa. Maisemasta tulivat mieleen kaikki ne luontodokkarit, joita on tullut katseltua tv:stä polvenkorkuisesta asti.

Kylien läpi.
Alkumatkan peltohässäkkää. Kuvassa vasemmalta: Asano ja Sam.
400 metrin nousu suoritettu.
Todella kesy apinalauma yllätti meidät. Apinat päästivät meidät aivan viereen.
Tämä apinalaji elää vain ja ainoastaan Simienin kansallispuistossa.

Tasanteen maisemat.
 Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli pikkukylä Sankaber. Yhteensä kävelimme 36 km ensimmäisen päivän aikana. ':) Kylissä on yöpymispaikkoja sisätiloissa vaeltajille, Sam ja Matt menivät nukkumaan sisälle, mutta minä sen sijaan virittelin riippumaton puuhun ja nukuin ulkona (säästin täten 5 € ja sain hengitellä raikasta ilmaa :D).

23.11. Maanantai
Jostain syystä ei uni maittanut. Matto oli ihan mukava nukkua, ei ollut hyttysiä ja lämpötilakin oli sopiva. Ei varmaan 2 tuntia enempää tullut nukuttua. Aloitimme päivän vaelluksen vähän klo. 8:00 jälkeen. Tänään meillä oli luvassa luultavasti koko vaelluksen helpoin päivä. Matkaa Sankaberistä seuraavaan kohteeseen eli Geechin kylään oli vain 14 km.

Alkumatkan kävelimme solassa joten emme nähneet mitään elämää suurempi maisemia. Kuitenkin noin puolessa välissä matkaa nousimme jälleen korkealle tasanteelle, josta näki jälleen kilometrien päähän.
This is Africa!
Apinoita näki myös täällä.

Matt ja Sam sekä vesiputous taustalla.

Asano!

Geechin saavuimme jo klo. 14:00. Ensitöikseni yritin mennä virittelemään riippumattoa puuhun, mutta meidän tiedustelijamme tuli sanomaan (elekielellä kun ei englantia osannut), että on liian vaarallista nukkua semmoiset 50 metrin päässä mökistä, jossa muut nukkuivat. NAURETTAVAA!!! Ei se tietenkään tiedustelijan vika ollut, vaan puiston säännöt kieltävät sen. Mutta silti tämä on ehdottomasti viimeinen kerta kun lähden lapsenvahdin kanssa vaeltamaan. Olisi pitänyt tulla puistoon vain laittomasti kommandona. Sain onneksi Matt:lta lainattua ilmapatjan ja nukuin heti mökin vieressä lapsenvahdin vieressä. :S

24.11. Tiistai
Jos eilinen päivä oli helpoin, niin tämä päivä oli ehkä rankin, mutta samalla myös hienoin! Liikkeelle lähdimme 8:30, vaellus alkoi heti rankalla ylämäellä ja nousimmekin 400 metriä ylöspäin 1,5 tunnissa ja saavutimme täten Imet gogo (3960 metriä) nimisen vuoren. Sen maisemat olivat kyllä aivan uskomattomat! ... Taitaa olla jo vähän kliseinen sanoa tätä, mutta jälleen yksi jäätävän hieno paikka lisää listaan, jossa komeilee Macchu Picchu ja Kirgisian vuoristojärvi Ala-Kol.

Kaukana edessä häämöttää Imet Gogo.
Asano ja minä, vähän Imet Gogon alapuolella.
Imet Gogo!
Paikallinen erikoista ääntä pitävä lintu lähti juuri liitämään.
Perinteinen tuuletus huipulla.

Simienin puisto oli täynnä tällaisiä todella jyrkkiä kanjoneita.
Vietimme vuoren päällä noin tunnin, jonka jälkeen kapusimme noin 500 metriä alaspäin solaan, josta kiipesimme samat 500 metriä rotkon toiselle puolelle. :) Seuraavat 10 km olivat helppoa ruohikkotasanteella käppäilyä hienoine maisemineen. Hommaa vain varjosti se, että mahassa alkoi kiertämään aikalailla, ja se vei kaikki voimat pois. :(

Imet Gogolta laskeutumista.

Ruohikkotasannetta.
Tasanteelta laskeuduimme vielä noin 300 metriä seuraavaan yöpymispaikkaamme: Chanekiin. Siellä otin suosiolla itsekin sisäyöpymispaikan mahakivun, sekä kylmän ilman vuoksi. Chanek sijaitsee melkein 4000 metrin korkeudessa, josta johtuen yöt ovat jäätävän kylmiä ainakin minun kesämakuupussille. :) Illalla kokkailin nuudelia ja tonnikalaa, jonka syöminen tuotti suurta tuskaa, mutta sain kuin sainkin sen viimeisteltyä.

Taaimmaisen jyrkänteen päältä me tulimme.
25.11. Keskiviikko
Nyt tuli nukuttua sen verran hyvin, että saattaapi hyvinkin olla että tulen nukkumaan myös 2 viimeistäkin yötä mökeissä. :) Tämän päivän suunnitelma oli nousta noin 500 metriä ylöspäin Etiopian toiseksi korkeimman vuoren Ras Bwahitin (4437 m) päälle.

Liikkeelle lähdettyämme luulin jo, että mahakipuni olisi jo ohi, mutta noin 30 min kävelyn jälkeen se palasi takaisin. Nousu vuoren päälle oli tasaisen tappavaa ylämäkeä. Vain viimeinen 500 metriä oli aikas jyrkkää. Matka huipulla Chanekista kesti meiltä kolmisen tuntia. Maisemat huipulta olivat totta kai hienot, mutta kyllä Imet Gogon näkyvät veivät silti voiton. Huipulla otimme rennosti ja vietimmekin siellä muutaman tunnin jutellen ja kuvia ottaen.

Matkalla huipulle.
Matkan korkein ja kaukaisin kohta: Ras Bwahit! (4437 m)

Perus hengailua.

Kun lähdimme huipulta takaisin kohti Chanekkia, niin se tarkoitti sitä, että nyt joka ikinen askel minkä otamme, on hieman lähempänä maalia/lähtöpaikkaamme eli Derbarkkia. :D Kyllähän sitä matkaa Debarkista Ras Bwahitille tulikin kevyet 70 km.

Puolessa välissä paluumatkaa kohti Chanekkia suuret pilvimassat alkoivat kertymään vuorille. Tämä olikin käytännössä ensimmäinen kerta kun näen edes pilviä Etiopiassa ollessa. :D Kun pilvet peittivät auringon niin silloin vasta tunti todellisen lämpötilan. Ei täällä vuorilla varjossa tosiaan ole +10 astetta enempää. :) Takaisin Chanekissa äkkiä rinkasta kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja kokkailemaan päivällistä. Sen jälkeen ei viitsinytkään enää muuta kuin hypätä makuupussiin sisään lämpöiseen. :)

26.11. Torstai
Chanekista lähdimme siis aamusta takaisin kohti Debarkkia. Matka oli kuitenkin liian pitkä taitettavaksi yhteen päivään, joten tarkoitus oli nukkua vielä 1 yö Sankaberin kylässä. Emme seuranneet täysin samoja jalanjälkiä kuin tullessa, vaan kävelimme lähinnä puiston läpi vievää hiekkatietä pitkin välillä pikkuoikopolkuja käyttäen.

Auringonnousu valaisi hienosti Chanekin vieressä olevat jylhät vuoret.
Maisemat olivat edelleen hyvät, mutta käytännössä olimme jo nähneet ne ja tietä pitkin käveleminen ei ollut niin mukavaa kuin luonnon helmassa käyskenteleminen. Kaikki tuntui kuitenkin taas hyvin valoisalta, sillä vatsavaivani olivat käytännössä voitetut. :) Sankaberiin saavuttiin 30:n kävellyn kilometrin jälkeen klo. 15:30. Siellä otimme illan rennosti makoillen sängyssä ja kokkaillen ruokaa sisällä trangialla. :D

Paluumatkankin maisemat hivelivät silmää.
27.11. Perjantai
Viimeinen vaelluspäivä! Lähdimme liikkeelle jo klo. 7:00, sillä meillä oli edessä yli 35 kilometrin matka. Noin puolet siitä meni aika mukavasti lähes kokoajan pikkupolkuja käyttäen ja vain vähän tietä. Toinen puolisko olikin sitten toista maata: se oli raastavan pitkä ja kävelimme lähes kokoajan kuumaa ja pölyistä tietä pitkin. Rasittavin juttu oli kuitenkin pienet kylät matkan varrella, joissa jokaisessa oli kymmeniä lapsia kerjäämässä joko rahaa, kyniä tai muovia. Kokoajan joka puolelta kuului seuraavia lauseita "Hello, Pen?" "Hello, Plastic?" "Hello, Money" tai sitten lapset halusivat vain tervehtiä, mutta sekään ei voinut olla vain yksinkertaisesti "Hello" vaan lapset toistivat sitä vaikka 100 kertaa, eikä takaisin tervehtimisellä ollut mitään vaikutusta asiaan. >:O

Aurinko nousi samaan aikaan kun lähdimme Sankaberistä.
Matkalla Debarkiin näimme Simienin apinat vielä viimeisen kerran.
 Debarkiin saavuimme klo. 16:30. Hyvästelimme Asanon ja annoimme hänelle 500 Birriä tippiä, koska hän oli niin asia äijä. Hän oli kyllä hyvin onnellinen saadessaan rahat (normaali tippi 6 päivän vaelluksesta olisi 300 Birriä).

Illalla Debarkissa vietimme iltaa vielä yhden paikallisen (Dessun) kanssa jonka tapasimme Chanekissa. Söimme yhdessä ja juttelimme muutaman tunnin hotellimme ravintolassa. Todella mukava kaveri ja hyvin viisas, hän oli koulutukseltaan taloustieteiden tohtori ja osasikin kertoa meille hyvin tarkasti Etiopian nyky- ja tulevaisuuden tilanteesta. Hän myös järjesti minulle ja Matt:lle jeeppi kyydin Debarkista Aksumiin, johon olimme menossa seuraavaksi. Normaalisti joutuisimme maksamaan moisesta jotain 1200 Birriä, mutta Dessun avulla saimme sen 800 Birriin.

28.11. Lauantai
Siispä aamulla minä ja Matt jatkettiin matkaa jeepillä Aksumiin, Sam lähti käymään vielä Gondarissa kun hän ei kerinnyt sitä viimeksi kunnolla tutkimaan. Autossa istui minun ja Matt:n lisäksi kuski ja 2 paikallista englannin opettajaa. Paikalliset olivat juttu tuulella ja kohteliaasti juttelin heidän kanssa vähän aikaa, mutta sitten halusin keskittyä aivan mahtaviin maisemiin, mitä matkan varrella sai ihastella. Emme päässeet autolla aivan Aksumiin asti, vaan jäimme kyydistä vilkkaassa Shire-nimisessä kaupungissa. Sieltä oli vielä tunnin verran matkaa minibussilla Aksumiin.

Mm. tällaisiä maisemia matkan varrella sai ihailla.
Aksumiin saavuttuamme saimme tietää, että tiistaina vain ja ainoastaan Aksumissa järjestetään yksi koko Etiopian suurimmasti juhlista. Miten sattukaan vuoden 365:stä päivästä juuri sattumaan meidän kohdalle. :D Juhlan takia kaikki hotellit olivat varattuja, Afrikka on kuitenkin siitä hyvä manner, että vaikka täällä ei toimi juuri mikään, mutta kaikki kuitenkin järjestyy. :D Hommahan siis meni lyhyesti näin: Menimme oikopäätä hotellille, johon halusimmekin alun perin mennä. Kohtelimme kaikkia hännystelijöitä ja huijareita matkalla sinne kuin ilmaa. Hotellilla pyysimme sen johtajan paikalle ja työnsimme hänelle tuplahinnan huoneesta ja hän järjesti sen meille. :D Otimme huoneen neljäksi yöksi, sillä halusimme nähdä minkälaiset pirskeet tiistaina järjestetään.

Illalla kiertelimme hieman sähkökatkon pimentämää keskustaa ja yllättäen siihen liittyi useita kahveja, avokado/mango mehuja ja paikallisten kanssa jatkuvaa jutustelua. :) Ensivaikutelma sähkökatkosta huolimatta Aksumista oli ihan hyvä.

29.11. Sunnuntai
Olipas mahtavaa herätä aamulla, sillä takana oli parhaiten nukuttu yö koko reissun aikana. Nukuin 9,5 tuntia yhtä pötköä ja siihen vielä tunnin löhöilyt päälle. Aamu ja päivä menivät samoissa merkeissä kuin eilis-ilta: mukava oli ottaa vain rennosti kun jalat olivat edelleen kipeät vaelluksesta.

Parasta settiä mitä Etiopia tarjoaa! :P Aamupalan nimi on: Special Full, johon sisältyy: kananmunaa, jogurttia, sipuli/tomaatti/jalapeno setti, leipää ja tulinen papukastike.
Ja aterian kruunaa tietysti tämä tuote. :P
Sam laitteli viestiä iltapäivällä, että hänkin on jo matkalla Aksumiin. Hän saapui kaupunkiin 17:30 ja saimme osittain vaivihkaa hänet majoitettua meidän huoneeseen ilman lisämaksua.

Sähköt olivat jälleen poikki koko kaupungissa ja kun aurinko laskee kuuden maissa, niin iskee tekemisen puute. Ei oikein voi tehdä mitään kun ravintolassa ei saa ruokaa ilman sähköjä ja kadulla ei ole mukava kävellä pimeällä, sillä ne ovat täynnä syviä kuoppia ja puuttuvia kaivon kansia. :( Sähköt palasivat vasta klo. 20:30 jälkeen.

30.11. Maanantai
Aamun tziikasimme Aksumin nähtävyydet. Eipä ollut kummoisia: liian kallis kirkko mihin ei raaskinut mennä ja puisto jossa oli 700 luvulla rakennettuja monumentteja Aksumin kuninkaille.

Kuninkaan monumentti.

Päivä oli kuuma ja aurinko vielä kuumempi, joten viettelimme valoisan ajan lähinnä kahviloiden ja ravintoloiden päivänvarjojen alla.

Suuri juhla alkaa jo 2:30 maanantain ja tiistain välisenä yönä, ja kellään meistä ei ollut aikomusta valvoa niin myöhään. Menimme siis kymmenen maissa katsomaan kaupungin menoa. Porukkaa oli aivan törkeästi, suurimalla osalla oli valkoiset kaavut yllään ja kynttilät kädessä, mutta siinähän se sitten olikin. Jotkut vähän tanssi ja jotkut rukoilivat tai lauloivat, mutta suurin osa vain istui tai seisoi hiljaa paikallaan. Kaipa silloin 2:30 olisi tapahtunut jotain, mutta ei millään jaksanut valvoa niin myöhään. Ei kai sitä olisi pitänytkään odottaa hirveästi uskonnolliselta juhlalta. :S

1.12. Tiistai
Viimeinen relaxingday Aksumissa ennen pitkiä matkustuspäiviä noin 700 km päässä olevaan Lalibelaan. Päivä tosiaankin meni vain chillaillessa. Ainut päivän mainittava asia tapahtui illalla kun menimme syömään perinteiseen etiopialaiseen ravintolaan. Tällä kertaa ravintola oli paikallisten suosima rafla ja meidän lisäksi siellä ei ollut yhtään länkkäriä. Live-bändi oli juuri aloittamassa soittoaan kun astuimme ravintolan sisään. Aluksi olimme ihan innoissaan asiasta, mutta kun soitto alkoi niin innostus laantui. Musiikissa ei nyt sinänsä ollut hirveästi mitään vikaa, mutta volyymi oli kyllä väännetty turhan kovalle. Ne soittivat kovempaa kuin Metallica keikoillansa. :\ Onneksi ruoka kuitenkin oli erinomaista! :P

2.12. Keskiviikko
Tällä kertaa minä ja Sam jatkoimme matkaa kahdestaan, hyppäsimme Mekelen kaupunkiin vievään minibussiin jo klo. 5:00. Matt jäi vielä muutamaksi tunniksi Aksumiin, sillä hän lähtee neljäksi päiväksi tutustumaan Danakil debressoniin. Se on yksi maailman matalimmista ja kuumimmista paikoista, se olisi ollut erittäin kiintoisa paikka käydä, mutta 320€ hinta oli liikaa kukkarolleni.

Minibussimme, mukavuuden huippu.
Matka Mekeleen ei ollut se kaikkein miellyttävin; se kesti viitisen tuntia erittäin kuumassa ja todella ahtaassa minibussissa. ':\ Perille saavuttuamme kirjauduimme äkkiä hotelliin ja nautimme raikkaat tiedät kyllä mitkä mehut. :P Vielä pikku päiväunet ennen kuin suuntasimme kaupunkia tutkimaan.

Mekele oli yllättävän moderni kaupunki. Keskustassa oli jopa liikennevalot ja ei pelkästään autoille, vaan myös jalankulkijoille omat! Tokiokin kalpenee jo tämän modernisuuden rinnalla. Kaupungissa ei juurikaan ollut nähtävyyksiä, mutta yleensä kaupunkien nähtävyydet ovat itselle vähän yliarvostettuja. Tykkäsin kyllä Mekelestä kovasti.

Moderni Mekelen keskusta liikennevaloineen.
Nopeasti kuitenkin heti keskustan ulkopuolella talot muuttuivat peltihökkeleiksi.
Matt saapui myös illan suussa Mekeleen ja kävimme vielä kolmistaan syömässä yhdessä päivällistä viimeisen kerran. Tämä päivä olikin kunnon herkuttelupäivä, ei nyt sinänsä mitään ihmeellistä tullut syötyä, mutta täällä on ollut tosi vaikea saada mitään hyvää länkkäriruokaa. Jonka takia paistettu kananfilee ja hyvähkö pihvi maistuivat erityisen hyvältä, päivällisellä jälkkäriksi sai tilattua jopa oikeaa kerma/suklaa jäätelöä. :P

3.12. Torstai
Mekele oli vasta alle puoliväli matkasta Lalibelaan ja tänään oli jatkettava matkustamista. Jälleen piti ahtautua minibussiin ja matkustettava 3,5 tuntia Alamataan ja sieltä vielä toisella minibussilla 1,5 tuntia Woldiaan. Aamulla vielä ajattelimme matkustavamme suoriltaan Lalibelaan, mutta Woldiassa ei ollut fiilistä hypätä enää yhteenkään minibussiin. Woldia nyt oli vain pikku kylä ison tien varrella, missä ei ollut mitään nähtävää, mutta sieltä kuitenkin löysi kaiken tarpeellisen pitkän matkustelun jälkeen: kelpo hotellin ja ravintolan.

Woldian pääkatu.
4.12. Perjantai
Otimme eilen selvää, monelta bussi lähtee Lalibelaan. Työntekijä bussiasemalla sanoi, että meidän pitää olla asemalla viimeistään 5:30 ja bussi lähtee 6:00. Noh. saavuimme sinne 5:15, mutta aseman portit eivät olleet edes auki. Meidän lisäksi paikalla oli myös pyöreät 100:kunta paikallista odottamassa porttien aukeamista.

Portit aukesivat vasta klo. 6:00 ja heti kun se aukaistiin, kaikki juoksivat henkensä kaupalla bussien kyytiin, jotta saisivat paikan bussista. Pakkohan siinä oli itsekin juosta Lalibelaan vievään autoon, että ei jäädä rannalle ruikuttamaan. Jälleen yksi aivan älytön asia minkä voisi helposti korjata; jos liput vain voisi ostaa päivää aikaisemmin, niin ei tarvitsisi tulla asemalle 2 tuntia aikaisemmin ennen bussin lähtöä ja ryntäillä ympäriinsä kuin päätön kana. Bussi oli siis täynnä jo klo. 6:05, mutta jostain kumman syystä se lähti liikkeelle vasta 7:10. >:O

Matka Lalibelaan kesti 4,5 tuntia ja oli kyllä aika lailla ikävin matka koko reissun aikana. Bussi oli kuuma sekä ahdas, ja jos menopeli oli huono, niin tie Lalibelaan oli umpi surkea; hiekkatie täynnä puoli metriä syviä kuoppia. Lisäksi tien vieressä oli jatkuvasti jonkinlaista asutusta ja talojen pihasta hyppi lapsia ja eläimiä tielle, niin että bussin vähäinenkin vauhti hidastui puoleen. Keskinopeutemme matkan aikana oli 17 km/h. :D

Perille saavuimme aikaisen lähdön vuoksi jo puolen päivän aikoihin, mutta sen verran rankka matka se oli, että vaaka-asento oli loppupäivän hupi.

5.12. Lauantai
Heräsimme jo 7:30 ja aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan Lalibelan suurimpia nähtävyyksiä: peruskallioon hakattuja kivikirkkoja. Lippu sinne maksoi suolaiset 50$, joten olo oli jo valmiiksi epäileväinen siitä, että ovatko kirkot rahan arvoisia. Ensimmäisen kirkon nähtyäni tiesin heti, että viisi kymppiä oli aivan liikaa näistä. :D Silti tämä paikka on Unescon perintökohde ja vähän niin kuin "must see" paikka, joten ei rahan menetys kuitenkaan harmittanut.

Ensimmäinen kirkko.
Sisältä
Kirkkoja oli yhteensä 11.
Maisemaa kirkkojen vierestä
Kirkkojen lähettyvillä oli myös tämä vilkas markettialue.
Kirkot sijaitsivat pohjoisella sekä itäisellä alueella. Ennakkotietojen mukaan pohjoisemmat kirkot pitävät olla parempia ja näyttävämpiä. Omat kokemukset olivat kuitenkin päinvastaiset; näyttävyydeltään kirkot olivat samanarvoisia pohjoisten kanssa, mutta itäisillä kirkoilla oli paljon mukavampi "seikkailla" sen sokkeloisten reittien vuoksi. Nimittäin kirkkojen välillä meni: pimeitä tunneleita, ohkaisia käytäviä ja pikku kiipeämisiä ja se oli parasta koko paikassa.


Bet Giorgis, kaikista kirkoista se kuuluisin.
Se sijaitsi ylhäisessä yksinäisyydessä pohjoisten ja eteläisten kirkkojen välissä.
Pääsisäänkäynti itäisille kirkoille.
Ei se pimein tunneli, sillä niissä kameran teho loppui kesken.


Tämä kirkko muistutti hieman Jordanian Petran sisäänkäyntiä.
Kirkot eivät kuitenkaan olleet pääsyy miksi tulin Lalibelaan. Huomattavasti tärkeämpi asia minulle oli nähdä yli 3500 metrin korkeuteen ulottuvat vuoret, jotka ympäröivät kaupunkia. Ensimakua niistä sain kun menimme syömään päivällistä Mountain View hotelliin. Maisemat olivat kyllä huikeat, itse ruoankin piti olla lähes parasta mitä koko Etiopiasta saa, mutta todellisuudessa se oli ihan perus safkaa. Illalla nautimme hieman huippujalkapallosta kun katsoimme valioliigaa paikallisessa kuppilassa. Jalkapallon katsominen täällä on aina viihdyttävää, sillä kaikki paikat jotka näyttävät jalista tv:stä ovat aivan täynnä futis faneja ja paikalliset ovat lajissa mukana täydellä sydänmellä. 

Ennen päivällistä kiipesimme vielä tämän pikku kukkulan, josta oli hyvät näkymät. Kuvassa keskellä näkyvä katos on yksi kivikirkkoja varten rakennettu suoja.

Näkymää kukkulan toiselle puolelle. 
Näköalat Mountain View hotellilta.
6.12. Sunnuntai
Päivä lähti aivan loistavasti käyntiin syömällä parhaimman aamupalan koko reissun aikana, ehkä maailman cooleimmassa ravintolassa: Bem Abebassa.

Ruoka loistavaa, näkymät upeat, viihtyisä paikka, hyvä palvelu ja halvat hinnat. Tästä parempaa ravintolaa saa kyllä hakea, ei pelkästään Etiopiasta, vaan koko maailmasta.
Ravintolan design ja arkkitehtuuri jättää sanattomaksi.
Aamupalaa syödessä ja korkeita vuoria ihaillessa päätin, että syömisten jälkeen aion valloittaa jonkun korkeimmista vuorista juoksujalkaa. Sam ei innostunut ideasta, joten lähdin yksistään valloituspuuhiin ja Sam sen sijaan meni uudestaan katsomaan kirkkoja.

Ravintolasta näkyi myös Mountain View hotellille asti, jossa söimme eilispäivänä päivällisen.
Iloinen matkailija
Heti kun astuin ulos hotellista ja aloitin juoksun, joka ikinen paikallinen lähti juoksemaan perääni aivan haltioissaan. Olo oli kuin Rockylla Philadelphian kaduilla juostessa. :D Suurin osa porukasta kuitenkin palasi takaisin kaupunkiin 500 metrin juoksun jälkeen (eivät pysyneet suomalaisen atleetin perässä). 3 urhoollista lasta (tai luulin että he olivat lapsia pienen ulkomuodon vuoksi, todellisuudessa ne olivat kuitenkin 22, 20 ja 15 vuotiaita) kuitenkin uhmasivat terveyttään ja jatkoivat juoksua kanssani. Sanoin heille että saavat tulla mukaani jos vain pysyvät perässä. :D

Kaikki kolme olivat todella mukavia ja heidän kanssaan oli hauska jutella samalla juoksun lomassa. Saavutimme yli 3500 metrin huipun noin 1,5 tunnissa, lähtökorkeutemme ollessa noin 2600 metriä. Hengailimme huipulla melkein 2 tuntia, ottaen hauskoja kuvia, temppuilen ja jutellen.

Pääsimme huipulle. :)

Huipun näköalat.


Kun saavuimme takaisin kaupunkiin, kysyin pojilta haluavatko he syödä lounasta kanssani. Heidän oli kuitenkin mentävä kotiin, pojat olivat hyvin köyhiä niin kuin lähes kaikki täällä. Siispä päätin antaa heille 100 birrin setelin "matkaoppaana" olemisesta. :D Ne olivat tietysti aivan innoissaan rahasta. Juuri kun sanoin "heippa" pojille, uusi nuoriso jengi tuli luokseni ja he kysyivät, haluanko pelata jalkapalloa heidän kanssaan? Ei kai sitä jaliksesta voi ikinä kieltäytyä, joten menimme paikalliselle "stadionille" (lähinnä hiekkaparkkipaikka täynnä syviä kuoppia ja nyrkin kokoisia kivenmurikoita.). Myös Sam liittyi peleihin mukaan.

Heillä oli hyvä pelisysteemi: Valitsimme 6 hengen joukkueet, joita oli yhteensä 4-6 ja pelit olivat aina maalista poikki ja kun maali tuli voittaja joukkue sai jatkaa ja häviävän tilalle tuli uusi joukkue. Meidän joukkue voitti 3 peliä putkeen. Neljännen hävisimme, minkä jälkeen oli pakko lähteä syömään kiljuvan nälän vuoksi. Olosuhteet tekivät peleistä todella rankat, sillä juoksentelimme pallon perässä reilussa 2500 metrissä ja todella polttavan auringon alla.

Ravintola jossa söimme päivällisen, oli luontansa pois työntävä betoni-hirviö, mutta se minkä rafla häviää kauneudessa, ruoan laatu paikkaa. Todella hyvää ruokaa ja erittäin kilpailukykyiset hinnat. Päivällisen jälkeen oli tietysti velvollisuus juoda päivän mehukiintiö täyteen; eli päivän kolmas avokado/mango mehu. :P

7.12. Maanantai
Viimeistään tässä vaiheessa olimme jo kyllästyneet matkustamaan ahtaissa minibusseissa ja hitaissa, sekä kuumissa isoissa busseissa. Järjestelimme itselle kyydin paikallisen oppaan avulla takaisin Addisiin. 24 paikkainen turistien kuljetukseen tarkoitettu bussi oli lähdössä samaan paikkaan kanssamme tyhjänä, joten kuski otti meidät mielellään kyytiin 30€ maksua vastaan per. nenukka.

Ennen aamupalaa kävin pikku aamulenkillä läheisellä kukkulalla. Kuvassa alhaalla näkyy eilinen jalkapallokenttä,

Naatiskelua Ben Abebassa.
Auto lähti liikkeelle vasta klo. 10:00, joten saimme ottaa aamun aivan rauhassa. Kävimme vielä uudestaan syömässä aamiaisen Ben Abebassa. Matka Lalibelasta-Addisiin kestää semmoiset mukavat 18 tuntia, joten onneksi saimme hommattua tämän yksityis-bussin.  Matkasimme klo. 18:00 asti loistavissa maisemissa ja pysähdyimme Dessie nimiseen kaupunkiin nukkumaan.

Eipä olla kumpikaan koskaan oltu yhtä innoissaan 18 tunnin automatkasta, kun nyt. Auton penkkirivit olivat riittävän tilavat levytykseen koko pituudella. :P
Alkumatka oli karua ja kuivaa.
8.12. Tiistai
Jatkoimme matkaa heti klo. 6:00 aamulla. Matka Dessiestä Addisiin kesti vielä 10 tuntia muutaman tauon kera. Siellä kirjauduimme nopeasti hotelliin ja kiirehdimme osittain juoksujalkaan Selambus officeen ("luxus" bussi) ostamaan liput seuraavalle päivälle Harariin. Kerkesimme sinne juuri ja juuri ennen sen sulkeutumista klo. 18:00.

Aurinko alkoi hiljalleen laskemaan ennen Addisiin saapumista.
Takaisin pikaisesti pääkaupunki Addis Abebassa.
9.12. Keskiviikko
Hotellimme viereinen baari soitti musiikkia klo. 1:30 asti, jonka jälkeen muutama hyttynen inisi ympärilläni loppuyön. Herätyskello herätti klo. 4:00, joten yöunet jäivät johonkin 30 minuutin tuntumaan.

10 tunnin bussimatka Harariin alkoi 5:30, nyt kun reissu alkaa olla jo loppupuolella niin nämä pitkät matkustamiset tuntuvat entistä raskaammilta. Matka kuitenkin meni yllättävän kevyesti, ehkä se johtui lyhkäisistä yöunista ja sain täten paremmin unen päästä kiinni. Bussin kyydissä tapasimme hararilaisen mukavan miehen (Stefanos:n), joka halusi hengailla meidän kanssa Harariin saavuttuamme. Lisäksi hän tarjosi meille khat:ia (=kasvi jota käytetään mietona huumausaineena; vaikutus on samantapainen kuin vahvalla kahvilla.). Ihan hauskahan sitä oli maistaa, mutta maku oli kuitenkin paha ja se kuivatti suun aivan täysin, joten taisi jäädä tämä viimeiseksi kerraksi. :)


Bussin saavuttua Harariin sovimme Stefanos:n kanssa, että tapaamme hänet seuraavana päivänä. Aiomme viipyä hararissa kokonaiset 4 yötä, joten halusimme etsiä hyvän ja halvan hotellin. Sitä etsiessä näimme jo suuren osan Hararin uutta kaupunginosaa ja heti huomasi, että kaupunki on aivan oma maailmansa, ainakin jos sitä vertaa Pohjois-Etiopian kaupunkeihin. Syy tähän varmaan piilee Khatissa, ;D kun sitä pureskelee muutaman kymmentä vuotta, alkaa aivot pikkuhiljaa pehmenemään ja täten paikalliset olivat; noh. hieman erikoisia. :D Vaikea selittää, tulkaa itse katsomaan niin tiedätte mitä tarkoitan. :)

Harar! Kuvassa takana näkyy yksi vanhaankaupunkiin johtavista porteista.
Hararin uutta kaupunkia. Takana näkyvä punaruskea rakennus oli meidän hotelli täällä ollessa.
Loppupäivä meni kierrellessä hieman Hararin vanhaa kaupunkia, joka on Unescon perintökohde. Todella hyvä ensivaikutelma jäi ensimmäisestä puolikkaasta päivästä Hararissa.

Yksi Hararin vanhan kaupungin ohkaisista ja sokkeloisista teistä.
10.12. Torstai
Hararissa ei ole juurikaan hyttysiä ja yölläkin rauhallista, joten sain yön nukuttua hyvin. :) Aamulla kiertelimme hieman vanhaa kaupunkia ja kävimme kahvikaupassa, joka paahtaa ja jauhaa siellä myytävän kahvin itse. Jo kauppaa lähestyessä mahtava kahvin tuoksu täytti sieraimet.

Vanhan kaupungin pääportti...
...ja sen päätie.

Kahvin jauhamista.
Sitä samaa.
Ja sen paahtamista.
Sanotaanpa tähän väliin muutama sananen etiopialaisesta kahvista:
-Kahvi on alun perin kotoisin Etiopiasta, täällä sitä alettiin valmistamaan jo 2000 vuotta sitten.
-Kaikki Etiopiassa viljelty kahvi on todella laadukasta ja sitä myydään ympäri maailmaa.
-Etiopia on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa kahvipavut kasvavat luonnonvaraisesti. (Tietysti sitä myös viljellään täällä)
-Hararin itäpuolelta tuleva kahvi on äänestetty monta kertaa maailman parhaimmaksi kahviksi ja on sitä kautta myös yksi maailman kalleimmista kahveista.

Ostimme kahvia muutamia kiloja kotiin vietäviksi ja menimme hotelliin piiloon polttavaa aurinkoa. Tunnin verran rentoutumista hotellissa, jonka jälkeen tapasimme Stefanosin hänen ystävänsä omistamassa ravintolassa. Söimme yhdessä todella hyvän aterian (jonka ravintolan omistaja meille tarjosi) ja vietimme aikaa yhdessä reilun tunnin. Todella mukava mies!

Sam innostui Khatista niin, että päätti ostaa sitä oikein kunnolla. :D
Loppupäivä meni vanhaankaupunkiin tutustuessa. Aina Etiopian kaupunkien kaduilla kävellessä tapaa todella mahtavaa porukkaa tai jotain muuta hauskaa tapahtuu. Tämäkään päivä ei ollut poikkeus, juttelimme 5 tunnin kaupungilla kiertelemisen aikana varmaan 50 eri tyypin kanssa, mitä kummallisimmista asioista. :D



Normi päivä Etiopian kaupungin kaduilla.
Vanhan kaupungin värikkäitä katuja.
Vanhasta tynnyristä on tehty kätevästi grilli. Kokki paisteli siinä loistavaa kananmunasipuli pannukakkua.
11.12. Perjantai
Hararissa tuntuu aina olevan vesikatko koko päivän ajan ja vasta illaksi vedet palaavat. Tänään myös sähkökatko vaivasi koko kaupunkia klo. 15:00 asti.

Aamupalan jälkeen yritimme mennä tutustumaan paikallisen oluen "Harar:n" panimoon. Sinne saavuttuamme paikan vartija ei kuitenkaan suostunut päästämään meitä sisälle. Perjantaisin panimolla PITÄISI olla "avoimet ovat" ja paikalla olisi PITÄNYT olla opas jonka kanssa mennä kiertämään panimoa, mutta ilmeisesti tämä perjantai oli jotenkin poikkeava. :S Vartija vain sanoi, että kokeilkaa huomenna uudestaan niin pääsette EHKÄ sisään. :D

Ei siinä auttanut muuta kuin lähteä käppäilemään takaisin kaupunkiin. Otettiin panimolta pikku kiertotie takaisin, jotta matka panimolle ei mennyt täysin hukkaan. Eipä me matkalla mitään kummoista nähty väsytimme vain itsemme noin 5 km lenkillä keskipäivän polttavan auringon alla. Mikä olisikaan parempi keino uudelleen nesteyttää itsemme hikoiluttavan kävelyn jälkeen kuin tuore mehu. :P

Takaisin kaupungilla. Nämä vanhat siniset Peugeotit tekivät Hararin katukuvasta näyttävän.
Viileässä kahvilassa istumisesta saimme sen verran energiaa, että jaksoimme tutkia Hararin markettialueita. Emme juurikaan mitään ostaneet, mutta muuten marketti alueella käppäileminen oli mukavaa puuhaa. Hauskinta oli huomata mitä kaikkea myyjät yrittävät meille myydä; yksikin tyyppi oli täysin vakuuttunut siitä, että tarvitsemme 2 kg pussin suolaa mukaamme. Toinen taas yritti väen väkisin myydä vanhoja auton suuntavilkun oranssia lasisuojaa meille. :D Molemmille vastasin: "Hmm, interesting! Maybe I come back here tomorrow and buy it." :D

Vähän paikallisten nöyryyttämistä. :D
Joka paikassa oli aina aaseja.
Illalla koitti yksi koko reissun odotetuimmista jutuista, nimittäin lähdimme kävelemään kohti villihyeenoiden syöttöpaikkaa. :) Matkalla yksi eilen tapaamistamme paikallisista tuli meitä vastaan ja kysyi minne olimme menossa. Vastattuamme, hän halusi liittyä seuraamme. Siispä otimme kolmistaan riksan ja ajelimme muutaman kilometrin kaupungin ulkopuolelle, jossa oli perhe joka syöttää hyeenoita joka ilta.

Heti paikalle saavuttuamme mies joka vastasi hyeenoiden syötöstä tuli luoksemme ja sanoi, että syöttämien maksaa 200 Birriä (9 eur) ja paineli itse syöttämään hyeenoita. Huusin saman tien kaverille, että se on liikaa ja tule takaisin neuvottelemaan hinnasta, mutta ei äijä kuunnellut. Minuutin päästä se kuitenkin tuli takaisin ja sanoi, että meidän on maksettava koska kerkesimme jo näkemään syöttämistä. Siihen sanoin jyrkästi: "Say the real price or I'm not gonna give you anything!" äijä riehui hetken aikaa kunnes suostui alkamaan neuvottelemaan hinnasta. Lähemmäks 20 min siinä neuvottelussa meni ja lopulta saimme hinnan pudotettua puoleen. Siispä pääsimme vihdoin syöttöpuuhiin.

Minä menin syöttämään näitä Afrikan toisiksi suurimpia lihansyöjiä ensiksi ensimmäiseksi. Menin ahneen hyeenamiehen kanssa kahdestaan liha-astian kanssa hietikolle istumaan ja hän antoi minulle tikun, jonka päässä oli lihapala. Saman tien noin 10 metrin päässä näin 4 kiiluvaa vihreää silmäparia tulossa minua ja lihoja kohti. Pistin lihatikun lihattoman pään suuhuni ja odotin kun hyeena tuli suoraan edestä ja nappasi lihan niin, että sen leuat loksahtivat aivan nenäni edessä kiinni. :D Sen jälkeen hyeenamies piti lihatikkua pääni yläpuolella ja yksi hyeenoista hyppäsi selkäni päälle ja nappasi lihan korkealta. Minun jälkeeni myös Sam teki saman, kun katsoin Sam:n syöttämistä laskin samalla, että ympärillämme oli 14 hyeenaa. :)

Ainoa valonlähteemme pimeässä oli riksan etuvalot ja pieni lamppu, joten kuva on aika epäselvä. Mutta saahan tästä pientä käsitystä meiningistä.
Kun otimme riksan takaisin kaupunkiin, sanoimme kaverille joka oli meidän mukana hyeenapaikassa, että voimme tarjota hänelle vaikka oluen. Hän nimittäin käytännössä toimi tulkkinamme kun neuvottelimme hyeenamiehen kanssa syöttämismaksusta. Mies lähti mielellään meidän kanssa ja vei meidät johonkin laittomaan baariin jonkun kotiin. :D Sam ja uusi kaverimme ottivat kotikeittoista keskivahvaa pontikkaa (about 40% alc.), minä turvauduin olueen. :D

Joka reissulla näkee jotain suomalaista, tämäkään reissu ei ollut poikkeus. Tämmöinen pakettiauto näkyi tienvieressä parkissa kun olimme kävelemässä "baariin".
Istuimme paikassa noin tunnin ja minuutti minuutilta tuo ystävällinen ja hyvin asiallinen kaverimme alkoi humaltua pontikasta. Lopulta hän oli aivan sekaisin ja puhui jumalasta. Tässä yksi sekava lause jonka hän sanoi: "I never asked to be born, it was god's work!!!" :D Mies sanoi lauseen kuin olisi ollut paholaisen riivaama, ainoastaan silmän valkuaiset näkyivät. :D:D Siinä vaiheessa Sam ja minä ajattelimme, että ehkä olisi parempi alkaa lähtemään. Tämä ilta oli ehkä yksi sekavimmista ja hauskimmista illoista ikinä. :D

Pakko oli ottaa vielä yhteiskuva: versio 1. :D
Versio 2.


12.12. Lauantai
Olimme sopineet jo aikaisemmin että näemme Stefanosin taas tänään puolenpäivän aikoihin. Ennen sitä vain hengailimme vanhankaupungin keskustan viihtyisässä kahvilassa ja seurasimme kadun tapahtumia.

Kahvilasta oli mukava seurata vilkkaan kadun tapahtumia.
Stefanosin tapasimme klo. 12:45, jälleen hänen kaverinsa ravintolassa. Tällä kertaa istahdimme alas kuitenkin ison porukan kanssa (noin 30 tyyppiä). Heti alas istuuduttuamme pöytään tuotiin olut ja Stefanos aukaisi sen. Kerkesin ottamaan vain yhden hörpyn kun eteemme tuotiin jo toiset ja sekin aukaistiin saman tien, samalla tahdilla tuli myös kolmas ja neljäskin. :D Oluet olivat jonkun sponsorin tarjoamia ja kaikille ilmaisia. Istuimme ravintolassa noin tunnin verran ja lähdimme Stefanosin kaveri asunnolle, en kerennyt juomaan kuin 2,5 olutta. :D

Asia meininki! :D 
Asunnolla minun ja Sam:n eteen heitettiin saman tien kokonainen muovipussillinen chatia, kahvia, vettä, Coca-Colaa sekä pähkinöitä. Vietimme asunnolla noin 6 tuntia jutellen ja chatia pureskellen. Välillä olisin halunnut olla syömättä chatia, mutta jos piti pienenkin tauon, joku seurueesta sanoi: "Take more please." :D.

Todella mukava ja ainutlaatuinen päivä/kokemus, mutta en kyllä jaksaisi samanlaista päivää enää uudestaan (chatin takia). :D Nimittäin tällä kertaa chatin vaikutus kyllä tuntui: olin hyvin virkeä, mutta kuitenkaan samalla ei tehnyt mieli tehdä muuta kuin maata sängyllä. Tavallaan siitä tuli ihan hyvä olo, mutta samalla hieman sekava. Eli toisin sanoen jos chatia saisi ostettua Suomesta; en ostaisi!

Ilta ja yö menivät virkeissä merkeissä. Chatin piristävän vaikutuksen takia en saanut nukuttua koko yönä. :S Lisäksi Sam oli saanut jonkun vatsapöpön ja kävi muutaman kerran yöllä oksentamassa.

13.12. Sunnuntai
Klo. 4:45 herätys ja nokka kohti viimeistä 10 tunnin bussimatkaa. No sen taistelikin oikealla asenteella suhkot helposti. Addisiin saavuttuamme erkanimme Sam:n kanssa ensimmäistä kertaa melkein 4 viikkoon. Sam lähti taksilla Piazzaan hotelliin ja minä sen sijaan kävelin suomalaisten tuttujen luokse, jotka asuvat kaupungissa. Yövyn heidän luonaan viimeiset 2 yötä.

Heti heidän talolle saavuttuani, talon isäntä kysyi: "maistuisko sauna?" minä siihen: "En ole ikinä jättänyt saunaa väliin kun sinne on mahdollisuus mennä." :D. Kylläpä maistui hyvältä käydä kunnon saunassa kaikkien niiden jäätävän kylmien tai huonosti paineistettujen hotellien suihkujen jälkeen. :P

14.12. Maanantai
Tapasin Sam:n vielä kerran ennen kuin hänen lentonsa lähti takaisin kohti Kanadaa. Hengailimme yhdessä nelisen tuntia; kävimme Addisin todella suurella marketti alueella ja istuskelimme kahvilassa. Heitimme hyvästi Sam:n kanssa klo. 16:30 ja lähdin yksin kaupungille kiertelemään.

Nyt oli raflalle sen verran hyvä nimi, että oli pakko mennä. :P
Pippuripihviateria oli yksi kalleimmista aterioista koko reissun aikana, mutta oli kyllä hyvvää.
Addisin keskustaa.
15.12. Tiistai
Aamun ja päivän kiertelin Addisin katuja vielä viimeisen kerran, kävelin kaupungin hienoimpaan osaan: Bole:n. Olihan siellä jotain hienoa, mm. ostoskeskuksia ja parempia ravintoloita, mutta jos se nyt oli hitusen hienompi kuin muu Addis niin samalle se oli myös rasittavampi kuin muu köyhemmät kaupunginosat. Joka paikassa oli kerjäläisiä ja lapsia, jotka seurasivat ja koskettelivat. Jouduinkin ottamaan vähän kovemmat otteet käyttöön: aina kun joku koski minuun, niin läppäsin tai puristin koskevaa kättä oikein kunnolla, jotta ne tajuaisivat olla koskematta. En nimittäin halunnut kenenkään koskevan minuun, sillä ihmiset saattavat sillä yrittää hämätä minua, että saavat varastettua jotain. Taktiikka toimikin kohtalaisen hyvin.

Bole.

Palailin suomalaisten asunnolle neljän maissa ja lähdimme talon isännän kanssa maastopyöräilemään viereiselle vuorelle. Huipulle polki noin 45 minuutissa ja sieltä oli hyvät näkymät pääkaupunkiin. Parasta retkessä oli kuitenkin alas lasku. :) Enpä ole koskaan vetänyt niin hurjaa reittiä alas, mutta enpä myöskään ole koskaan polkenut 5000€ maastopyörällä. :D Tämä jos mikään on ehdottomasti välineurheilua; ilman kunnon pyörää lajia ei voi harrastaa, tai huonolla pyörällä se on ihan joku toinen laji.

Huipun näkymät Addisiin. 

Matkalla alas saimme samalla ihastella auringonlaskua.

Mikä maistuikaan paremmalta rankan, hikisen ja hieman pelottavan retken jälkeen kuin kunnon sauna. Sähkökatko vain lopetti löylyttelyt hieman liian aikaisin, no kyllä me parit löylyt kerettiin ottamaan. Hengailin asunnolla vielä klo. 22:30 asti ja sain kyydin lentokentälle, lentoni takaisin Suomeen lähti tunnin myöhässä klo. 3:30.

Selvisin melkeinpä koko reissun täysin terveenä, vain pientä vatsan sekaisuutta oli Simienin vuorella. Kuitenkin tuliaiseksi Suomeen sain ankaran viikon kestävän vesiripulin kaupasta ostamastani Pepsi-pullosta. :(

Loppusanat:
Reissuni ei nyt koskaan ole mitään rentoutumismatkoja, Etiopian reissu oli sitä vielä vähemmän. :D
-Yli puolet täällä viettämistäni öistä nukuin todella huonosti,
-Istuin ahtaissa, kuumissa ja erittäin hitaissa busseissa/minibusseissa toistasataa tuntia.
-Alituista väittelemistä paikallisten myyjien ja huijareiden kanssa.
-Loppureissusta kropassani oli about 400 hyttysenpistoa, jota kutisivat aivan törkeästi.
-Hotellien suihkuista tuli usein kylmää vettä tai ei vettä ollenkaan.
-Välillä pitkillä bussimatkoilla ei saanut ruokaa ollenkaan ja usein kävikin niin, että en syönyt 10 tunnin aikana muuta kuin keksipaketin.

Tästä huolimatta Etiopia on yksi parhaista maista jossa olen käynyt. Oikealla asenteella paikallisten huijareiden kanssa oli hauska asioida; aina sai odottaa, mitä ne seuraavaksi keksii. :D Mutta kyllähän tämä sen verran rankka loma oli, että melkein tarvitsisin uuden loman palautuakseni tästä lomasta. :D

Seuraavaksi hyvät ja huonot puolet paikoissa jossa kävin:
Addis Adeba:
Parasta pääkaupungissa oli ravintolat. Ainakin Etiopian mittakaavassa Addisista löytyy ravintoloita joka lähtöön ja ruoka on hyvää sekä halpaa. Paras kaupunginosa oli Central Addis, jossa sai kävellä rauhassa ilman alituista kerjäämistä.

Bahir Dar:
Ehdottomasti parin päivän arvoinen pysähtymispaikka. Lake Tana teki kaupungista mukavan viileän ja keskustan lukuiset kahvilat ja mehubaarit pitivät huolen, ettei kurkku päässyt kuivumaan. :D

Gondar:
Hyvät ravintolat, mukavat ihmiset ja erittäin hieno linna. Pari päivää menee täällä kepoisasti.

Simien mountains national park:
Maisemat olivat kuin suoraan avara luonto dokkareista. Vapaus uupui täältä, seikkailun haluiselle ihmiselle se on kuin myrkkyä.
Puiston läpi vie hiekkatie, joten jos haluaa vain nähdä upeat maisemat eikä vaeltaa pitkiä matkoja. Niin tietä pitkin pääsee aivan Ras Bwahitille asti.

Aksum:
Ei mitään kummoista nähtävää. Jos nyt suunnittelisin reissuni, niin jättäisin Aksumin väliin.

Mekele:
Hyvä paikka pysähtyä silloin jos on viettänyt aikaa kaikissa kälysissä pikkukylissä. Täältä nimittäin löytyi todella hyvät ravintolat ja kaupasta pystyi ostamaan muutakin kuin vettä ja wc paperia.

Lalibela:
Ehkä paras paikka minulle koko reissun aikana:
-Vuoristomestat kaupungin ympärillä vetivät vertoja jopa Simienille.
-Kaupungin ravintolat olivat helposti parhaimmat koko Etiopiassa.
-Ihmiset olivat mukavia.
-Suurin nähtävyys eli kirkot jäivät itselle vähän toiselle sijalle, mutta oli nekin hauska nähdä. :D

Harar:
Oudoin, hauskin ja paras kaupunki koko reissun aikana. :D Joka päivä kaupungin kaduilla tapasi hauskoja ihmisiä (luultavasti chatin pureskelun vuoksi). Yksi tyyppi mm. tuli joka aamu sanomaan minulle ja Sam:lle "What is your plans for tonight?" -"Nothing special, just hang around and we will go bed early." -"No, You guys! You have to come with me, It's BIG NIGHT OUT!". Hänelle joka ikinen päivä oli suuri ilta ulona. :D

Ja ei kun katse kohti seuraavia seikkailuja.
The End

6 kommenttia:

  1. No olipa siinä taas reissu! Opitte käsittelemään hännystelijöitä ja erikoisia tyyppejä (hyeenan ruokintahinnasto :)) ja tuo Lalibelan bussiin ehtiminen kuulostaa tutulta! Olipa erikoisia kirkkoja! Meillä täällä porisee Etiopialainen kahvi, Kiitokset, ja tässä odotellaan kutsua mango-avokadopirtelölle naapuriin :) T.äiti

    VastaaPoista
  2. Eksoottista meininkiä -taas kerran- :)Erityisesti Lalibelan ja Hararin meininki vaikutti hauskalta ja apinalaumat ja uteliaat (ei kaupustelevat) ihmiset. Edes kilon suolaa ois voinu tuoda ja transporteriin vilkun sieltä marketeilta :)
    -jari

    VastaaPoista
  3. Osittain tutun kuulosta meininkiä. Pitkään hirveässä nälässä oleminen, ainoastaan keksejä saatavilla, sama Keniassa :D Sitten ihmiset puhuu outoja, seuraa ja on ihan kiihkoissaan siitä mitä haluavat kertoa (esim. yksi juos perässä ja huus OBAMA, OBAMA vaikka kuinka kauan!! BIG NIGHT OUT- sitä on huudettu mullekkin :D
    Ja apinoista tuli mieleen, kun Keniassa kävelin yhtä pikku polkua pitkin ja vastaan tuli lähes mun mittainen hirvee lihaskimppu paviaani! Röyhkeen näköisenä käveli vaan vastaan ja tuijotti mua. Oli pakko väistyä äkkiä 3m päähän polusta. Käveli sit voittajana ohi.
    Voiko toi hyeena juttu pitää paikkaansa, vai enkö tajunnut ilmiselvää tsoukkia? Että hyppäs selän päälle oikeesti?
    Sairaan hienoja näköaloja :) Kyllä Afrikkaa vie luonnollisuudellaan ja alkeellisuudellaan voiton jotenkin kaikelta, in my opinion.
    Inhottavinta se, että ei oikein kehenkään voi luottaa. Vaikka sanoisivat, että haluavat vaan hengata, niin sitten kuitenkin lopuksi keksivät jonkun syyn haluta rahaa... Pienet lapset ihania, vaikka ovatkin välillä rasittavia :)

    Vieläkö Afrikkaan joku kerta?

    VastaaPoista
  4. Vaikuttaa todella aidon omalaatuiselta paikalta! Reissu kuulosti seikkaululta aivan erilaisessa maailmassa, jossa mitä oudompia asioita tapahtui.:) Tuommosta pitää päästä itekin kokemaan.

    Huonosta ravitsemuksesta johtuva väistämätön pieneneminenkään ei näy miehessä, kun lihaa mistä luopu riittää..

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoisia tarinoita taas! Hauska se "paholaisen riivaama" mies ja Rocky Philadelphian kaduilla :D hyeenat kuulostaa karmivalta! Mäkin odotan saavani maistaa joskus avokado-mangomehua ja etiopialaista kahvia :p
    Johanna

    VastaaPoista
  6. Joppeee...mitähän missasitkaan kus, et Aksumissa suuriin juhliin osallistunut..kymmeneltä ny koisimaan?? tiedä minkälaiset nirvana bileet nukuitte..KATTOVARUSTE. fi nyt sen tierän..jos en koskaan Afrikkaan pääse..päätyvät vanhat japsi rautani lopulta sinne ..lohduttavaa eikö vain.

    VastaaPoista