Miljardit ruplat
mitkä olympialaisten järjestämiseen upotettiin, näkyvät selvästi
kaupunkikuvassa sekä täällä että Krasnaya Polyananassa. Kaikki
on viimisen päälle kunnossa ja loistohotelleja on pilvin pimein
kaupunki pullollaan. Tästä johtuen luulisi myös, että
olympialaisten vuoksi myös esim. kaikista ravintoloista löytyisi
englannin kieliset menut, mutta lähes kaikista rafloista se puuttuu.
20.6. Maanantai
Aamulla siirryttiin
Sochista lyhyt junamatka Adleriin, jossa sijaitsee itse Olympic
Village. Sochin tapaan myös Adlerissa oli oma ranta-boulevardi,
mutta se ei ollut ihan niin hulppea kuin naapuri kaupungissa.
Hotelliin
kirjautumisen jälkeen kävimme vähän pyörimässä
ranta-boulevardilla. Kauaa emme jaksaneet siellä oleskella, sillä
päivän lämpötila ylitti 30:n asteen rajapyykin ja aurinko oli
tukahduttavan kuuma. Ainoa oikea päätös oli siirtyä ilmastoituun
hotellihuoneeseemme. :)
Illemmalla lähdimme
kävellen katsastamaan Olympic Villagea. Matka sinne ei ollut enää
tuskaisen kuuma, mutta pitkä kylläkin. Jo matka hotelliltamme
Villageen oli pitkä, mutta sen jälkeen kävelimme vielä useamman
kilometrin, sillä alue oli aidattu kokonaan ja sisäänmeno väylä
oli vastakkaisella puolella, kuin mihin tulimme.
Lopulta päästiin
kylän sisälle. Oli se kyllä ihan matkan arvoinen mesta. Paikka
veti vertoja jopa Pekingin olympia kylään. Hengailimme alueella
pari tuntia ja tässä ajassa kerkesimme näkeä paikan sekä
valoisen, että pimeän aikaan. Kun aurinko oli laskenut, kaikkiin
stadiumeihin syttyi hienot valot ja illan kruunasi suihkulähde-show
olympia monumentin edessä.
21.6. Tiistai
Siperia kutsuu!
Aamulla lentokoneeseen ja nokka kohti Novosibirsk:ä. Lentomatkan
piti kestää 4 tuntia ja 20 minuuttia ja kaikki näyttikin hyvältä
kun kone lähti liikkeelle jopa muutaman minuutin ajoissa. Kuitenkin
noin 3 tunnin lentämisen jälkeen meille tultiin sanomaan seuraavaa:
Tämän vuoksi
jouduttiin laskeutumaan välissä ja pudottamaan sydänkohtauksen
saanut matkustaja pois.
Jostain syystä kone
seisoi kentällä 1 tunnin ja 15 minuutin ajan vaikka potilas saatiin
koneesta ulos 15 minuutissa. Kaiken kaikkiaan tämä episodi
myöhästytti saapumisaikaamme 2:lla tunnilla ja kun siihen päälle
laittaa vielä +3 tunnin aikaeron, niin olimme Novosibirkissä vasta
klo. 20:00.
Hyppäsimme
lentokentältä vain randomilla jonkin bussin kyytiin ja toivoimme,
että se matkaa keskustaan. No sinnehän se meidät veikin!
Keskustaan saavuttua meillä oli kiljuva nälkä koneen myöhästymisen
vuoksi. Mikä olikaan parempi keino sammuttaa hirvittävä nälkä
kuin ihanat italialaiset pizzat. :P
22.6. Keskiviikko
Aamulla kävimme
vähän keskusta-aluetta tutkimassa. Emme kuitenkaan tienneet oikein
mihin mennä ja mitä tutkia, sillä unohdimme meidän matkaopas
kirjamme Sochin hotelliin. :( Mielenkiintoisinta oli matkustaa
paikallisella metrolla, jossa kaikki kirjoitus ja ohjeet olivat
kirjoitettu vain venäjäksi. Onnistuimme siitä huolimatta pääsemään
paikasta A, paikkaan B. :)
Klo. 14:20
hyppäsimme junaan, joka matkaa kuuluisaa Trans-Siberian junalinjaa
pitkin ja kohteenamme oli Irkutsk. Olimme varanneet itsellemme
makuupaikat neljän hengen hyttiin. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä
hytissä ei ollut meidän lisäksi ketään.
Heti Novosibirkistä
lähdettyä maisema oli pelkkää metsää. 28 tuntia ja 40 minuuttia
myöhemmin sekä koko aika siltä väliltä; maisema oli myös
metsää. :) Kaiken kaikkiaan junamatka meni aika nopeasti ja saimme
yölläkin nukuttua ihan mukavasti, vaikka junan vaunut hytkyivätkin
aikalailla.
Irkutskiin saavuttua
nappasimme juna-asemalta nopsaa taksin lentokentälle. Se olikin
mielenkiintoinen kyyti: taksi ei ollut mikään virallinen, vaan joku
juippi mikä teki bisnestä. Ei siinä muuten mitään, mutta kuski
painoi aina tallan pohjaan kun lähti liikkeelle sekä popitti
musiikkia täysillä. :D Kun päästiin perille, niin alkoi tyyppi
tietysti vaatia 3 000 ruplaa sovitun 300:n sijasta. Joppe sanoi
kuskille, että et saa muuta kuin tämän 300, ota tai jätä? Kuski
meinasi jo jättää ottamatta ja lähteä, mutta tuli kuitenkin
häntä koipien välissä hakemaan rahat Jopelta. Lopuksi tyyppi
huusi vielä perään: ”fuck you”, no siihen Joppe näytti
vastaukseksi keskisormea. :D Siitä episodista päästyämme
painelimme lentokentälle. Siellä meitä odotti auto, joka on
varattuna meille seuraaville 6:lle päivälle.
24.6. Perjantai
Aamusta siis auton
rattiin, meillä oli edessä liki 800 kilometrin ajomatka.
Ajattelimme ajaa tänään niin pitkään kuin jaksaa, ja sitten
käydä nukkumaan johonkin majapaikkaan. Kohteeksemme olimme valineet
Barguzin Valleyn; jossa pitäisi olla korkeita vuoria ja hyvät
näköalat Baikal-järvelle.
Noin 100
ajokilometrin jälkeen silmiimme avautui ensimmäisen kerran
Baikal-järvi. Tulimme korkealta kukkulalta ja laskeuduimme Baikalin
rannalle, näköalat olivat mainiot. Siitä matka jatkui välillä
pysähdellen ja rennosti ajaessa seuraavat n. 450 kilometriä, kunnes
löysimme kivan majapaikan Baikal-järven itärannikon läheisyydestä.
|
Baikal järvellä ensimmäistä kertaa. |
|
Leppoista ajelemista. |
|
Matkalla pysähdyimme syömään Ulan-Ude nimiseen kaupunkiin. |
|
Kerkesimme majoittua ennen auringonlaskua ja täten saimme myös ihailla sitä. |
|
Pikku kylä, jossa majoituimme. |
25.6. Lauantai
Tästä päivästä
alkoi epäonnen putki, valoitetaanpa vähän asiaa:
Meillä oli enää
noin 200 kilometrin matka Barguzin Valleyhin. Lähdimme niin aikaisin
liikenteeseen, ettei pikkukylän kahvilat olleet vielä auki.
Ajattelimme, että: ”eiköhän niitä löydy matkan varrelta.”
Aikasemmin olemme saaneet ajaa hyviä asfalttiteitä pitkin ja matka
on sujunut nopeasti. Nyt kuitenkin asia oli toisin; lähes koko matka
Barguzinin pikkukylään, josta laaksokin (=Valley) alkaa, oli
kuoppaista hiekkatietä. Keskinopeus jäi 50:n km/h hujakoille.
Lisäksi matkan varrelta ei löytynyt yhtään kahvilaa/ruokapaikkaa.
:S
Lopulta päästiin
perille Barguziniin ja läksimme kylän keskustaan etsimään
kahvilaa, josta saisimme viimein aamupalan. Löysimme yhden, mutta
sielläkin sanottiin: ei/oota! Meillä oli mukana pikkuevästä ja
jatkoimme niiden voimalla vielä eteenpäin Barguzinista. Silloin
viimeistään tajusimme, että ei laakson maisemat ole mitään
kummoisia ja tien kunto sen kuin huononi. Lisäksi syvemmällä
laaksossa on tulossa vain pienempiä kyliä kuin Barguzin, niin
ajattelimme, että eihän meidän pikkueväillä kovin pitkälle
pötkitä. Tiesimme, että jos palaamme takaisin noin 100:n
kilometrin verran paikkaan nimeltä: Ust-Barguzin, niin siellä on
ruoka- ja majapaikkoja sekä hyvät vaellusmestat. Palasimme siis
surkeaa hiekkatietä takaisin mistä tulimmekin.
Vihdoin
Ust-Barguzinissa pääsimme syömään hyvän aterian jossakin
tienvarsi kahvilassa. Kun mahat olivat täynnä, oli aika lähteä
katsastamaan vaellumestoja. Sinne oli matkaa vain parikymmentä
kilometriä hiekkatietä pitkin. Kerkesimme ajamaan ehkä viitisen
kilometriä kun edessä häämötti portti. Ihmettelimme portin
edessä vähän aikaa, kunnes mies tuli pikku mökistä ulos ja
näytti käsillä ristiä ja pyöritti päätä. >:x Yritimme
päästä alueelle toista reittiä Ust-Barguzinin keskustan läpi,
mutta siellä esteenämme oli joki, jossa on joskus vuosia sitten
mennyt autolautta yhteys toiselle puolelle jokea, mutta ei enää.
”KAIKKI MENEE PÄIN *****!”
Hetken mietittyä
vaihtoehtoja, jotka kaikki olivat huonoja, päädyimme yhteen niistä:
palaamme takaisin lähes Irkutskiin asti ja menemme paikkaan nimeltä
Arshan, jossa pitäisi myös löytyä oma laaksonsa ja vuoristonsa.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että ajoimme/tulemme ajamaan 2
reissupäivää putkeen lähes turhaan ja kilometrejä tuli noin 1
500. Ei siinä muu auttanut, kuin yrittää unohtaa vastoinkäymiset
ja nauttia road trippailusta.
Teimme pari pientä
pysähdystä Baikalin rannalla ja ajoimme ihan iltaan asti.
Kilometrejä kertyi noin 500. Vieläkään ei ollut päivän epäonni
loppunut, vaan illan pimetessä yritimme löytää hotellia tai
jotain muuta majapaikkaa, mutta ei meinannut löytyä. Kyselimme
ihmisiltä ja kävimme varmaan kuudessa eri majapaikassa kysymässä
huonetta, mutta kaikki olivat täynnä. Viimeinen paikka mistä
kysyttiin oli kahvila. Siellä istui asiakkaana 2 miestä, jotka
olivat pienessä maistissa. Kun he kuulivat, että etsimme hotellia
niin he sanoivat tietävänsä paikan. Toinen miehistä soitti
hotelliin ja siellä oli huone vapaana meille. He yrittivät opastaa
meille missä paikka on, mutta se oli niin monen mutkan takana, että
emme olisi ikinä löytäneet sitä. Ratkaisu oli se, että he
hyppäsivät auton takapenkille ja opastivat meidät perille.
Mahtavaa porukkaa! Maksoimme heille tietysti taksin takaisin
kahvilaan, eivät meinanneet sitäkään ottaa vastaan, eikä
varsinkaan 200:taa ruplaa extraa, jotka halusimme antaa vaivan
palkaksi. Tämmöinen avuliaisuus oli hyvä lopetus epäonnen
päivälle! :)
|
Ensimmäinen välipysähdys Baikalilla. |
|
Ja toinen. |
|
Kuski väsähti. |
|
Joten Jennin piti tarttua rattiin. |
26.6. Sunnuntai
Viimeiset noin 150
kilometriä Arshaniin sujui hyvin. Jo määränpäätä lähestyessä
maisemat alkoivat olla kohdallaan. Nyt paikka näytti siltä kuin
pitäisikin, eli: laakso jota reunustaa jylhät lumihuippuiset
vuoret.
|
Arshanin jylhät vuoret. |
Arshanista löysimme
kivan ja halvan majapaikan, jota ylläpitää vanhahko pariskunta. He
itse asuvat omakotitalossa ja majoittavat turisteja pihassa olevassa
aitassa, jossa on 3 eri huonetta. Mitään extra mukavuuksia paikassa
ei ole ja tarpeetkin tehdään ulkohuussiin, jossa ei ole pönttöä
vaan yksinkertaisesti reikä lattiassa. :)
Heti kun olimme
”asettuneet taloksi” läksimme vaelluspuuhiin (vihdoin!). Kylästä
lähtee oikeastaan vain 1 vaellureitti, kävelimme sitä pitkin
viitisen kilometriä. Matkalla oli ihan mukavan näköistä maisemaa,
mutta ei mitään maailmoja mullistavaa. 5:n kilometrin jälkeen
päätimme kääntyä takaisin, sillä huomenna meillä on koko päivä
aikaa vaeltaa ja silloin joudumme kävelemään saman reitin
uudestaan ja jatkaa siitä pitemmälle. Lähdimme ihan hyvään
aikaan takaisin, sillä loppumatkasta alkoi satamaan vettä.
|
Iloinen veijari ja toinen kiipeää rankkaa ylämäkeä taustalla. |
|
Päivän korkein kohta ja sen näköalat. |
|
Arshanin laakso. |
|
Välillä piti vähän ylittää jokea. |
|
Ja kiipeillä kallioilla. |
Loppupäivän otimme
rennosti. Arshan on ihan leppoinen kylä, jossa on hyviä
ruokapaikkoja (ei vaan kovin viihtyisiä). Lisäksi kiertelimme vähän
pitkää katua, joka on täynnä matkamuisto/käsityö kojuja.
|
Arshan on täynnä tämän kaltaisia puurakennuksia. |
|
Olemme jo niin kauko-idässä, että täällä on myös temppeleitä ja Buddhalaisuus on pääuskonto. |
27.6. Maanantai
Tumman näköistä
oli taivaalla, kun aamulla sinne kurkasimme. Päätimme silti lähteä
kokeilemaan onneamme vaelluspuuhissa. Sen aloittaminen vain tuotti
vähän hankaluuksia, kun jok’ikinen kahvila ja ravintola tässä
kylässä tuntui aukeavan vasta klo. 10:00. Jouduimme kiertelemään
ja kaartelemaan ja odottamaan tunnin verran, kunnes löysimme
jonkilaisen majatalon joka voisi tarjota aamiaistakin. Menimme
koputtamaan ovelle ja meidät päästettiin sisälle, mutta kukaan
sisällä olijoista ei puhunut englantia. Olo oli vähän hölmö.
Näytti siltä, että majatalossa ei varmaan ole ketään vieraita,
ja perhe joka siellä asuu oli itse juuri lopettamassa aamupalan
syöntiä. Kuitenkin vähän aikaa elekielellä ”keskustelua” ja
eteemme tuotiin puuroa, kahvia ja köyhiä ritareita. :P
|
Aamulla herätessä keli ei näyttänyt kovin lupaavalta. |
Viimein päästiin
aloittamaan vaellus. Mitä pidemmälle kävelimme, sitä paremmiksi
keli vain muuttui. Ainoastaan kova tuuli vain haittasi vähän menoa.
Noin puolentoista tunnin vaelluksen jälkeen olimme samoilla
huudeilla, jossa käännyimme eilen takaisin. Siitä kohdasta
jatkoimme matkaa vain noin 500:n metrin verran ja edessä oli
samanlainen puusilta, joita olemme ylittäneet jo useita. Ainoastaan
tämä oli hyvin hutera ja ohkainen. Hetken aikaa yritimme miettiä
kuinka päästä yli, mutta emme saaneet siihen ratkaisua. Ei ollut
muuta vaihtoehtoa, kuin kääntyä takaisin. :( Voi kunpa olisimme
eilen kävelleet sen 500 metriä pitempää, niin olisimme tänään
voineet valita jonkin toisen reitin.
|
Joppe "ylittämässä" siltaa. |
|
Joppe ei löytänyt ratkaisua, miten saisi Jennin tästä kohdasta yli. |
|
Kanjonissa saimme kuitenkin nauttia hienoista luontomaisemista. |
Saimme päivän
kuitenkin kulumaan leppoisasti, päivittämällä blogia ja syömällä
paikallista pikaruokaa.
|
Paikallista pikaruokaa: rasvassa paistettua taikinaa jonka siällä oli lihaa ja juustoa. |
28.6. Tiistai
Olimme ajatelleet,
että jospa sitä aamusta vielä kävisi jonkun vuoren
valloittamassa. Keli kuitenkin esti meidän aikeet, sillä vettä
tuli ihan reippaasti ja näkyvyys oli huono. Söimme Arshanissa vain
aamupalan ja lähdettiin ajamaan takaisin Irkutskiin. Arshanin
ansiosta oleskelumme Baikalin alueella ”pelastui”, kun 2
ensimmäistä päivää meni miten meni. Arshanissa myös tapasimme
ensimmäistä kertaa länsimaalaisia turisteja koko reissun aikana ja
täten pääsimme vähän keskustelemaan englanniksikin, kun
aikasemmin olemme toimineet hyvin pitkälti elekielellä. Lisäksi
saatamme päästä saksalaiseen televisioon tai lehteen, kun
saksalainen toimittaja haastatteli meitä videokameran kanssa. :D
Irkutskissa
hotelliin kirjautuminen tuotti vähän hankaluuksia, mutta avuliaiden
Subwayn työntekijöiden ansioista saimme selvitettyä asian ja
pääsimme huoneeseemme. Paitsi se ei ollut huone vaan kokonainen
asunto. :)
Meitä ei huvittanut
lähteä kaupungille kiertelemään, vaan kävimme autolla hakemassa
noutoruokaa asuntoomme ja otimme loppupäivän rennosti. :P
29.6. Keskiviikko
4:00 oli aika, kun
herätyskello meidät herätti. Oli aika heittää hyvästi
Siperialle ja hypätä lentokoneeseen, jolla suuntasimme paikkaan
missä kaikki Venäjän rahat on: Moskova:n. Lentomatka oli pisin
koko reissulla, eli 6 tuntia ja 20 minuuttia. On se kyllä iso maa!
|
Kohti Moskovaa. |
Kentältä kätevästi
junalla/metrolla valmiiksi varaamaamme hotelliin. Vähän aikaa
huoneessa lepiä ja päivän suunnittelua, jonka jälkeen otettiin
metro suoraan kaupungin ikonisimpaan paikkaan, eli Punaiselle
Torille. Oli 2 syytä miksi menimme sinne ensiksi. Ensimmäinen syy
oli yksinkertaisesti se, että halusimme nähdä heti kauan odotetun
nähtävyyden. Ja toisena: ajattelimme, että siltä alueelta
löytyisi turisti informaatio kioski. Halusimme ehdottomasti löytää
sen heti, kun jätimmehän Lonely Planetin kirjamme Sochiin.
Kun nousimme
maanpinnalle edessämme näkyi Venäjän historian museo, sekä
Kremlin punaiset muurit. Jo siinä vaiheessa näky oli vaikuttava.
Yritimme vähän pälyillä informaatio kioskia, mutta sitä ei
löytynyt, siispä kävelimme Punaisen Torin portista sisään. Siitä
on nähnyt paljon kuvia ja paikka on esiintynyt myös monissa
elokuvissa, mutta kun sinne ensimmäistä kertaa itse käveli, niin
oli se jotain aivan muuta: vaikuttavaa!
|
Tällainen näköala meille avautui metrosta noustuamme. |
|
Punaisen Torin portti. |
|
Punainen Tori. |
Kävelimme Punaisen
Torin halki aina St. Basil's Cathedral:lle asti. Jopa Pietarin
verikirkko kalpeni tämän rinnalla. Pällistelimme alueella vähän
aikaa ja lähdimme etsimään informaatia kioskia. Joka puolella oli
infokylttejä, jossa oli nuoli osoittamassa suuntaa, mistä kioskin
löytää. Emme olekaan maininneet tästä aiemmin, että Venäjällä
on paljon opastenuolia, mutta ongelmana on vaan se, että ne
osoittavat aina väärään suuntaan. :D Tämäkin paikka kuului
samaan sarjaan. Kiersimme siinä sivussa koko Kremlin muurin ympäri.
Juuri kun olimme luovuttamassa ja ottamassa metroa seuraavaan
kohteeseen, niin infokioski oli aivan nenämme edessä. Siitä oli
paljon hyötyä: saimme monta eri karttaa ja vihkosen, johon oli
lueteltu 100 Moskovan kiinostavinta kohdetta.
|
St. Basil's Cathedral valoisan aikaan. |
|
Auringonlaskun aikaan. |
|
Sekä auringonlaskun jälkeen. |
|
3 vartijaa seisoi Kremlin muurien ulkopuolella. 2 heistä oli kokoajan aivan paikallaan ja kolmas käveli tasaisin väliajoin kahden muun vartijan luokse ja korjasi heidän varusteitaan sekä pyyhki hien otsalta. |
|
Kremlin muuria. |
Punaiselta Torilta
matkustimme metrolla alueelle, jossa on kaikki kaupungin modernit
pilvenpiirtäjät. Metrosta sen verran, että jos Pietarin
metroasemat olivat hienoja, niin Moskovan asemat olivat upeita.
|
Tässä muutama esimerkki metroasemista. |
|
Yksi asema oli täynnä tällaisia mosaiikkeja. |
|
Yhden aseman päätyseinä. |
Teimme pienen
arviointivirheen kun otimme metron pysäkille, joka näytti olevan
lähellä pilvenpiirtäjiä, mutta todellisuudessa kävelymatka oli
hyvin pitkä. Kun siihen lisää vielä pari harhakävelyä, niin
jalat olivat aivan muussia kun viimein saavuimme kohteeseen. Alue oli
kuitenkin vaivan arvoinen; rakennukset olivat kivassa supussa aivan
joen vieressä.
|
Vihdoin saavuimme rakennusten läheisyyteen. |
|
Hui, kun huimaa. |
|
Mukavassa sumpussa |
30.6. Torstai
Hotellin hyvän
aamupalan jälkeen suuntasimme ensimmäiseksi Moskovan suurimmalle
markettialueelle. Metrosta noustessamme näimme jo vilauksen
paikasta, vaikka se olikin vielä aika kaukana. Tämmöisellä
torilla emme olekkaan ennen käyneet. Se muistutti enemmän
Disneylandia kuin markettia. Menee kevyesti tori-rankingin kärkeen.
:) Itse kojutkin olivat hyvin kuvauksellisia ollen täynnä
perinteisiä venäläisiä esineitä ja asusteita.
|
Torin käytävää. |
|
Karvahattuja. :D |
|
Torilla oli kilometrikaupalla vielä tyhjiäkin käytäviä. |
|
Maatuskat. |
|
Disneyland. |
Torilta takaisin
hotellille vähän lepäämään (= tunti) ja seuraavaksi vuorossa
oli valtava kirkko kultaisine kupolineen = Cathedral of Christ the
Saviour. Kirkon kupeesta lähti hieno silta viereisen joen yli, josta
oli loistavat näköalat sekä kirkolle että muualle kaupunkiin.
|
Sillan näkymät läntiselle puolelle kaupunkia. |
|
Ja itäiselle. |
|
Cathedral of Christ the Saviour. |
|
Kirkko ja silta jonka juuri ylitimme. |
Sillalta kävelimme
joen reunustaa pitkin toiselle sillalle jonka myös ylitimme. Tältä
sillalta taas pystyi ihailemaan Kremlin muurien sisäpuolelle.
|
Kremlin muurien sisällä näytti tällaiselta. |
|
Sillan näköalaa. |
Vielä oli vuorossa
yksi näköalapaikka; korkean ja hyvin hienon hotellin
kattoravintola. Kun astuimme hotellin aulaan, niin tuli heti
sellainen olo, että emme kuulu tänne näitten rikkaiden ihmisten
sekaan. Meidät otettiin kuitenkin kohteliaasti vastaan ja ohjattiin
kattoterassille. Ravintolan ruokalistakin oli selvästi suunnattu
hieman paksummalle lompakolle, mutta kun ajatteli loistavaa näköalaa,
niin ei se 24 euroa, mitä pikku nachoihin ja juomiin meni, ollutkaan
niin paha hinta.
|
Matkalla huippuhotellille menimme tällaisen kanaalialueen ohi. |
|
Kattoterassi. |
|
Kattoterassin näköalat. |
|
Tasokkaasta ravintolasta suuntasimme vielä asteen tasokkaampaan paikkaan. :P |
Halusimme nähdä
Punaisen Torin myös pimeällä, (tai näin keskikesällä
pitemminkin hämärässä) joten ajan kuluksi kävelimme vielä
lähistöllä olevalle vanhalle pilvenpiirtäjälle. Emme jaksaneet
kävellä enää takaisin Punaiselle Torille, siispä nappasimme
metron.
|
Matkalla pilvenpiirtäjälle. |
|
Itse pytinki. |
Kyllä kannatti
odottaa hämärän tuloon asti, vaikka jalat olivatkin jo pari tuntia
sitten levon tarpeessa. Torin valaistukset olivat pelkistetyn hienot,
lukuunottamatta leveää rakennusta joka reunusti toria, sen
valaistus muistutti joulukuusen valoja joita oli ihan liikaa. :D
1.7. Perjantai
Lentomme takaisin
Suomeen lähti vasta 18:20, joten meillä oli vielä monta tuntia
aikaa tutkia kaupunkia. Ensimmäiseksi menimme kahden vanhan
pilvenpiirtäjän tykö. Rakennuksista tuli hieman mieleen New Yorkin
arkkitehtuuri, varmaankin ovat rakennettu samoihin aikoihin.
|
Vielä ennen kuin hyppäsimme metroon kävimme katsastamassa hotellimme lähellä olevan kirkon. |
|
Pilvenpiirtäjät. |
Otimme
pilvenpiirtäjiltä pitkän metromatkan kaupungin keskustan halki
lammelle, jonka pintaan heijastui hienosti läheisten kirkkojen
tornit.
|
Lampi ja kirkot. |
Lammelta jatkoimme
matkaa kävellen viereisen joen rantaa pitkin. Tarkoituksena oli
mennä Gorky puistoon, joka on kaupungin kuuluisin puisto. Ainoa
ongelma vain oli se, että valitsimme vahingossa väärän
joenmutkan. :D Pari kilometriä käveltyämme tajusimme erheemme ja
otimme metron puistoon.
|
Harhailua hienoissa kaupunkinäkymissä. |
Puisto oli vähän
hukkareissu. Olisihan se ihan kiva paikka hengailla ja pelailla
pelejä jos asuisi tässä suurkaupungissa, mutta näin turistin
näkökulmasta siellä ei ollut juurikaan mitään nähtävää.
|
Gorky Park. |
Sitten olikin jo
aika ottaa metro hotelliin ja hakea reput ja sieltä niin ikään
metrolla juna-asemalle, josta junalla lentokentälle.
Yhteenveto:
Odotimme Venäjän
reissulta paljon ja se ei pelkästään lunastanut niitä, vaan
ylitte ne. Tässä vähän jaoteltuna eri kategorioita ja miten me ne
koimme.
Ihmiset:
90% ihmisistä oli
mukavia ja avuliaita. Mukaan mahtui kuitenkin muutamia elämään
kyllästyneitä kassatätejä, vihaisia myyjiä ja kukkoilevia
”taksikuskeja”. Mutta melkein kaikkiallahan niitä on. Moskovassa
oli jonkin verran enemmän tympääntyneitä ihmisiä kuin muualla
Venäjällä, mutta tämänkin ymmärtää kun joka päivä pitää
matkustaa metrolla 10 miljoonan kanssamatkustajan kanssa (ja 10
miljoonaa ei ole liioiteltu, nimittäin Moskovan metro on maailman
vilkkain ja sitä käyttää päivittäin 10 milj. ihmistä). :)
Ruoka:
Venäläinen ruoka
oli hyvää ja sen lisäksi monet georgilaiset ravintolat olivat
meidän mieleemme.
Luonto:
Caucasus oli mahtava
molempien mielestä. Jenniä Baikalin rauha säväytti ja Joppe oli
enemmän fiiliksissä kun saavuimme Arshanin vuorille.
Kaupungit:
Pietari: Toimiva
paketti: paljon nähtävää ja julkinen liikenne toimii loistavasti.
Lisäksi kaupungin voi kiertää vaikka jalkaisinkin (niin kuin me
hyvin pitkälti tehtiin) jos siltä tuntuu. Ehkä turistien paljous
vähän häiritsi ja kelitkään ei olleet suotuisat.
Sochi:
Rantaboulevardi oli mukava kävellä, muuta nähtävää kaupungissa
ei juurikaan ole. Vähän liian kuuma paikka matkustaa näin kesällä.
Adler:
Rantaboulevardi ei ollut niin tyylikäs kuin Sochin, mutta
olympiakylä taasen voitti rantaboulevardit kevyesti. Mutta kuuma
täälläkin.
Novosibirsk: Koneen
myöhästymisen ja matkaopaskirjan hukkumisen vuoksi, emme oikein
päässeet tutkimaan kaupunkia kunnolla. Ihan kiva paikka pysähtyä,
jos ohi sattuu menemään.
Moskova: Russian
city number one! Menee kaupunki-rankkauksessa helposti top 5:een.
Joka kerta kun metrosta nousi maanpinnalle, niin ajattelimme: wow!
Tähän kun yhdistää toimivan metroverkoston ja hyvät ruokapaikat,
niin ei paljoa voi muuta enää toivoa.
Hintataso:
Pietarissa, Sochin
alueella ja Moskovassa rahaa paloi aika paljon, niissä hintataso oli
vähän reilu puolet Suomen hinnoista. Siperiassa selvisi
huomattavasti vähemmällä ja hintataso oli selvästi alle puolet
Suomen hinnoista.
Voimme suositella
Venäjää matkakohteena kaikille!
|
Heissulivei. |
|
Syyskuussa Brasilia kutsuu. |
Kiva lukea taas reissukuulumisia!:) Aivan ihania vuoristomaisemia (niin kuin aina mun mielestä!!) ja Pietarikin näytti tosi upealle kaupungille! Mukavaa reissua sinne:) T.Laura
VastaaPoistaOn taas mahtavia maisemia teidän reissulla, huhuh! Nauttikaa näkymistä ja olkaa varovaisia :) Riina
VastaaPoistaNo kyllä käy Jenni Jopen kylpylä yllätys! :) Huippu maisemia! Toivottavasti säät paranee.
VastaaPoistaKivoja kuvia Jennistä vaeltamassa, erityisesti kuvatekstillä "...ja sitten tuli taas pilvet" josta saisi hyviä kirjepapereita :) Pietarin metroportaat on jääny mieleen mullekin ja verikirkko. Hyviä tyssääntymisiä edelleen ja olkaa iisisti siellä korkealla! T. Marita
VastaaPoistaPolttaa reisiä ja pakaroita kun katon tota Jennin etuviistoa vuorikiipeilyssä :D
VastaaPoistaKyllä taas harmittaa kun ei päästy Turkissa huipulle asti kun kattoo noita kuvia :(
VastaaPoistaVuoristomaiset tutunlaisia Georgian-retkeltä! :) Siistin näköistä!
VastaaPoistaVarovasti Venäjällä Joppe noitte "fuck you"- tyyppien kanssa! Saattaa löytyä takataskusta pistooli! :o Jännityksellä odotetaan mitä Siperiassa tapahtuu :) -Maiju
VastaaPoistaHyvät vastakohdat : sotchi & Siperia sekä huijaavat Taksikuski & auttavaisen majapaikan opastajat ! - jari
VastaaPoistaJoppehan olis voinu hoitaa sydänkohtauksen koneessa, kai mainitsit että sulla on lähäritutkinto! :) No heh heh.. Toivotaan että jatkossa avuliaita ihmisiä vastedes enemmän ja haistattelijoita vähemmän. Ei saa näyttää keskisormee. T. Marita
VastaaPoistaHarmillisia takaiskuja ja ylimääräistä ajelua, mutta hienoja maisemia kuitenkin. Tykkäsin erityisesti iloisesta veijarista :D
VastaaPoistaWau. Aivan mahtavia kuvia taas. Erityisesti toi ravintola mis oli toi M kirjain ni pisti värisyttämään! 😉 Tervetuloa koti Suomeen!
VastaaPoistaKiitos taas värikkäästä raportoinnista. Kuvissa upeaa luonto- ja kaupunkimaisemaa (välillä maisemista vei huomion kuitenkin Jopen valtaisa käsi)!
VastaaPoistaLoppu olikin pelkkää suitsutusta. Iso on idänkin omena :-) t.marita
VastaaPoistadeutsch.rt.com/gesellschaft/41897-viel-platz-fur-abenteurer-ohne/
VastaaPoistayoutube.com/watch?v=lQOeT12HIzo