Rio De Janeiro, Brasilia. |
12.9. Maanantai
Jyväskylästä
junalla liikkeelle klo. 13:13, eli onnennumerot ovat kohdillaan.
Edessämme oli noin 25:n tunnin matkustus. Jopen lähtökohta tähän
urakkaan ei ollut kovin hyvä, sillä takana oli jo huonosti nukuttu
yö Bulgarian business-matkan vuoksi. ;)
13.9. Tiistai
Lento oli tunnin
myöhässä aikataulusta ja saavuimme täten Rio De Janeiro:n klo.
6:00 paikallista aikaa (-6 tunnin aikaero Suomeen). Lentokentältä
nappasimme bussin jolla matkustimme valmiiksi varamaamme majatalon
lähettyville, joka sijaitsee Santa Teresan kaupungin-osassa.
Bussipysäkiltä oli aikamoinen kapuaminen vuorenrinnettä ylös
majataloomme, mutta maisemat ylhäältä olivat sitäkin hienommat.
Maisemat majatalomme korkeudesta. |
Majatalossa meidät
otti vastaan erittäin mukava mies, joka halusi heti tarjota meille
aitoa brasilialaista kahvia (ei olisi kyllä hirveästi tehnyt mieli
hikisen (+33 C) kapuamisen jälkeen), joka oli kyllä erinomaisen
hyvää. :P Yritimme ottaa pienet päikkärit, mutta ei jostain
syystä saatu unen päästä kiinni, mutta tunnin verran siinä
kuitenkin lepäiltiin.
Pikkulepäilyjen
jälkeen lähdettiin ensimmäisen kerran kaupungille. Heti
majatalolta lähdettyämme Jennille tuli huono olo. Siitä huolimatta
matkustelimme metrolla Flamengon-kaupunginosaan, jossa suuntasimme
Atlanttin rannikolle. Näkymät merelle ja kaupunkiin olivat aivan
mahtavat, ainoastaan tunnelmaa pilasi Jennin lisääntynyt huono olo.
Lepäilimmekin uimarannan lähellä, puun varjossa puolisen tuntia ja
ajattelimme: ”jospa se olo kohta helpottuisi.” ”Eipä
helpottanut!” Pakko oli kuitenkin jatkaa matkaa, kun Jopelle alkoi
tulemaan nälkä. :D
Ensimmäistä kertaa tällä reissulla Atlanttin rannalla. |
Rannikon vieressä kulki mukava tie, joka oli tarkoitettu vain kevyelle liikeenteelle. |
Kävelimme rannikkoa
pitkin ja ihastelimme hienoja näkymiä, kunnes Jennillä alkoi
tulemaan jo tavaraa vähän ylös. Silloin päätimme kävellä
seuraavalle metropysäkille ja suunnata takaisin majataloomme.
Rio on täynnä reenipaikkoja. Siihen kun lisää kaikki rannat ja hyvät kevyen liikenteen väylät, niin tuli meille heti sellainen olo, että täällähän voisi vaikka asua. |
Ihan kunnon ulkoilma kuntosali. Painavin "levytanko" oli 110 kg ja Jopen upouudet shortsit repesivät pyllyn kohdalta, kun hän nosti sen ylös. :D |
Näimme myös kuuluisan Jeesus patsaan ensimmäistä kertaa. |
Sekä melkein yhtä kuuluisan Sokeritoppa vuoren. |
Kyl on nättiä, tämähän uhkaa jo jopa itse New Yorkia kaupunki rankingin kärkipaikalla. :D |
Loppupäivä
Jennillä menikin vuoteenpohjalla. Joppekin kävi vain ravintolassa
vähän syömässä ja alettiin molemmat nukkumaan jo klo. 20:00.
Ensitunnelmat Riosta
ovat todella hyvät. Ainoa varjopuoli on korkea hintataso. Sää on
periaatteessa ihan hyvä, ehkä mielummin alle 30 kuin yli. :D
14.9. Keskiviikko
Aamulla Jennillä
oli jo parempi olo, mutta ruokahalu oli täysin tiessään. Pääasia
kuitenkin oli se, että pystyimme lähtemään kaupunkia tutkimaan
paremmalla menestyksellä. Ensiksi suuntasimme kävellen kohti Centre
nimistä kaupunginosaa, eli keskustaa. Matkan varrella pysähdyimme
todella kivalle nähtävyydelle; portaille jotka olivat koristeltu
värikkäillä mosaiikeilla sekä erilaisilla kuvilla.
Mosaiikki portaat. |
Portailta jatkettiin
matkaa keskustaan, joka oli täynnä korkeita rakennuksia ja hienoja
aukioita. Ihan mukava siellä oli käppäillä pari tuntia.
Keskustan yksi monista aukioista, sekä taustalla korkeat rakennukset. |
Arvaatteko mikä tämä rakennus on? |
Aivan oikein: katedraali. |
Keskustasta otettiin
pitkä metromatka, ehkä maailman kuuluisimmalle rannalle eli
Copacabana:lle. Rannalla otimme kengät pois ja menimme kävelemään
hietikolle suhteellisen kauaksi vesirajasta, silti välillä isompi
aalto toi veden jalkoihimme. Ranta oli täynnä kaikenkokoisia ja
-ikäisiä naisia pikku bikineissä, sekä poikia ja miehiä
pomputtelemassa jalkapalloa. Kävelimme lähes koko Copacabanan
halki, eli 4,5:n kilometrin matkan.
Leikittiin hiekkaleikkejä vähän ajan kuluksi. |
Copacabana beach! |
Rannan pohjoispäässä
oli sotilastukikohta, jonka sisälle pääsi euron pääsymaksulla.
Itse tukikohtaa ei päässyt tutkimaan, mutta sen sisältä lähti
polku 114 metriä korkealle kalliolle, josta oli hyvät näkymät
Copacabanalle ja kuuluisalle Sokeritoppa vuorelle.
Reitti kallion laelle kulki viidakon halki ja siellä hyppeli tällaisia kavereita. |
Copacabana, kallion huipulta. |
Sokeritoppa. |
Kalliolta alas
tultuamme meillä oli jo vähän kiirus, sillä olimme suunnitelleet
mennä katsomaan auringonlaskua Pao De Acucar:lle (= Sokeritoppa
vuori). Heti alhaalle tultuamme otimme taksin Sokeritopan juureen,
josta lähti kaapelihissi vuoren päälle.
395 metriä
korkealta Sokeritopalta oli aivan mahtavat näköalat kaikkialle
Rioon. 20 euron hintalappu oli aika paljon, mutta kerrankos sitä
täällä ollaan.
Matkalla Sokeritopalle, kaapelihissi pysähtyi vähän matalemmalla vuorella. Tällaiset maisemat sieltä. |
Sokeritopan päältä pystyi myös ihastelemaan Copacabanaa, joka näkyy kuvan vasemmassa laidassa. |
Koko komeus. |
Takaisin alas. |
Pimeys tuli. |
15.9. Torstai
Ensiksi metrolla
matkustelua laguunille, joka sijaitsee heti, pitkän Ipanema rannan
takana. Laguunin ympäri menee jalankulkijoille ja pyöräilijöille
tarkoitettu väylä, joka on 7,2 kilometriä pitkä. Päätimme
itsekkin vuokrata pyörät ja läksimme polkemaan sitä ympäri.
Maisemat olivat hienoja ja pyöräväylä hyvä. Ainoa miinus
oli se, että olympilaisten takia osa väylästä oli suljettu, joten
jouduttiin kiertämään välillä hirveässä ihmisvilinässä.
Retki oli kuitenkin sen 7:n euron arvoinen jonka pyörien vuokraus
meille kustanti.
Laguunin maisemat. |
Pyörämatkan välipysähdykseltä. |
Pyörä poseerausta. |
Varovasti Joppe. |
Letkeetä matkantekoa ja kilometrit karttuu jopa Brasiliassa saakka. ;P |
Ja pyöräilessä menetetyt nesteet korvattiin kivasti kookospähkinällä. |
Laguunilta
suuntasimme Ipaneman ranalle. Se on kutakuinkin samantyyppinen kuin
Copacabana, paitsi taustalla kohoavat vuoret ovat vielä astetta näyttävämpiä. Sielläkin käppäilimme useamman kilometrin rantaa
pitkin paljain varpain. :)
Ipanema beach. |
Vesi tuli jälleen pitkälle hietikolle. |
Nättiä. |
Kontrasti on valtava: huippu Sheratonin hotelli ja rutiköyhät Favelat taustalla. |
Olimme varanneet
meille valmiiksi junakyydin kuuluisalle Jeesus patsaalle. Ipanemalta
matkustimme taksilla, metrolla ja taas taksilla juna-asemalle. Sieltä
juna lähti tuksuttamaan hyvin jyrkkää (parhaimillaan lähemmäs 45
astetta) rinnettä ylös 710:n metrin korkeuteen, jossa komeilee 38 metriä korkea Jeesus patsas. Näkymät olivat vielä astetta paremmat kuin
Sokeritopalta ja tämä on se maisema, jonka kaikki Riosta tuntevat.
Eikun junan kyytiin. |
Jeesus patsaan juurelta oli lähestulkoon täydelliset maisemat. |
Tämä laguuni poljettiin aikasemmin ympäri. |
Cristo Redentor. |
16.9. Perjantai
Viimeisenä Rio
päivänä matkustimme aamusta metrolla Sokeritoppavuoren viereen,
jossa on nätti pieni ranta. Katsastimme sen pikaisesti ja
aloitettiin se, miksi tänne varsinaisesti tultiin. Eli pieni vaellus
Sokeritopan ja meren välissä kulkevalla viidakkovaellusreitillä.
Varsinainen reitti oli pari kilometriä pitkä, mutta sen päästä
lähti pieni viidakkopolku jota jatkoimme vielä kilometrin verran.
Päätimme vaelluksen Sokeritopan taakse, josta näimme suoraan
itäiselle Atlanttille päin.
Nätti pieni ranta. |
Vaelluksen alkumatkaa. |
Nättiä viidakkomeininkiä. |
Sokeritopan takaa. |
Mukavaa pikku seikkailua. |
Seuraavaksi lähdimme
ostamaan lippuja illan Paralympia kisoja varten. Illalla Leo-Pekka
Tähti rullailee oman välierä sprinttinsä. Ensiksi ostimme
erilliset liput metroon ja bussin, jolla pääsee olympiakylään.
Ostimme ne normi kansalaisille tarkoitetulta metro-asemalta. Kun
yritimme päästä itse metroon, meidän pääsy estettiin koska
meillä ei ollut vielä lippua itse kisoihin. Kun kysyimme mistä
niitä voi ostaa? Meille sanottiin, että olympiakylästä. :D Kyllä
on systeemi!!! >:( Myöhemmin meille selvisi, että voimme ostaa
liput kisoihin myös Leblonin kaupunginosasta. Sinne matkustimme
taksilla. Marssimme lippuluukulle ja kysyimme pyörätuolisprintin
lippuja? Noh, ne olivat loppuunmyyty. Seuraavaksi kysyimme jotain
muita lippuja, jotta päästäisiin katsomaan edes itse Olympiakylää.
Kaikki liput olivat loppuunmyyty. Uskomatonta! Kun katsoimme tv:stä
kotona kisoja, oli katsomossa todella paljon tilaa, mutta nyt kaikki
paikat oli myyty loppuun. Ei sitten päästy katsomaan Olympialaisia,
ja aikasemmin ostamamme matkaliputkin menivät hukkaan. Pistää
miettimään, että onkohan Olympialaiset aina näin ihmeellisesti
järjestetty, vai oliko tämä vain Brasilian tyyli?
Vaihtoehtosuunnitelma
oli mennä Jardim Botanico puutarhaan, jossa on yli 8,000 eri
kasvilajia ympäri maapalloa. Kaupungin melun jälkeen oli ihan kiva
kävellä rauhallisessa puistossa, jossa kuului vain lintujen
rääkynää. :D Mutta ei siellä mitään ihmeellistä kyllä ollut.
Joppe kurkistaa ison puun juurien seasta. |
Tämä puu oli kyllä puutarhan paras juttu. |
Palmu väyläkin oli ihan nätti. |
Japanilainen puutarha. Tutun näköistä. ;) |
17.9. Lauantai
Nokka kohti uusia
seikkailuja. Majatalosta lähdimme klo. 7:30 pikkubussilla kohti Ilha
Grande:a (= trooppinen saari Rio De Janeiron osavaltiossa). Matka
satamaan josta vene lähti kesti 3,5 tuntia. Heti alkumatkasta kun
poistuimme Rion keskustasta, oli molemmilla puolella tietä valtavat
Favela-alueet. Maisemat muuttuivat paremmiksi noin puolessa välin
matkaa, kun tulimme merenrannalle, jossa saimme ihastella mahtavia
merimaisemia. Auton saavuttua satamaan oli edessämme vielä 50
minuutin venematka Ilha Grandeen.
Venematkalla. |
Toissapäivänä kun
varailimme majapaikkoja saarelle, olivat ne vähän kiven alla.
Melkein kaikki paikat olivat varattu loppuun. Löysimme kuitenkin
yhden majatalon, jossa oli vapaata. Se vain sijaitsi noin tunnin
viidakkovaelluksen päässä meren rannalla. Ei siinä muuta kuin
heitimme vain reput selkään ja läksimme viidakkoon. Tykkäsimme
Ilha Grandesta samantien; parasta oli se, että kaikki viidakkopolut
ja merenrannat ovat jätetty luonnollisiksi, eikä ole rakentamalla
pilattu luonnon kauneutta.
Welcome to the jungle. |
Meidän majatalo
sijaitsi pienen hiekkarannan lähettyvillä viidankon kupeessa.
Hiekkarannalla oli muutamia muita majataloja sekä pari ruokapaikkaa.
Tykkäsimme alueesta sen rauhallisuuden vuoksi.
Meidän hiekkarantamme. |
Majatalomme. |
Ennen pimeää
kävimme vielä pienellä tunnin kestoisella vaelluksella toisella
pienellä rannalla. Se ei ollut ihan niin romanttinen kuin meidän
ranta, sillä se oli täynnä roskia ja ajopuuta.
Pikku vaelluksella. |
Saavuimme määränpäähän. |
18.9. Sunnuntai
Seuraava
hostellivarauksemme oli saaren ”pääkaupungissa”, joten edessä
oli jälleen se sama noin tunnin vaellus. Siihen päälle kun laittaa
hostellin etsimisen huonoilla ohjeilla sekä sen, että hostelli ei
ollut jostain syystä saanut meidän booking.comin kautta tekemää
varausta, niin kello oli jo 13:00 kun olimme valmiita päivän
vaellukselle. Täällähän pimeä tulee jo kello kuusi, joten
vaellus pitäisi aina lopettaa viimeistään silloin.
Aamiaisella. |
Eikun takaisin viidakkoon. |
Ykkös
vaellusvaihtoehtomme tälle päivälle oli kiivetä reipas 900 metriä
korkea vuori, mutta nyt siihen ei ollut enää aikaa. Päätimme
lähteä kävelemään saaren pohjoisrannalta lähtevää
vaellusreittiä niin pitkälle, kun keritään ennen pimeän tuloa.
Ennakkotietojen mukaan vaelluksen kohokohdat pitivät olla vesiputous
viidakon keskellä, sekä jonkinlaiset rauniot rannan lähellä.
Abrao, joka on saaren "pääkaupunki". Taustalla kohoaa vuori, jonnekka emme tänään enää kerinnyt. |
Vesiputoukselle
kävelimme viidakon keskellä puolessatoista tunnissa. Matka oli
melkein kokoajan jyrkkää nousua ja siihen päälle kun laittaa noin
30 lämpöastetta ja viidakon kosteuden, niin kyllä siinä muutama
vesipullo tuli juotua ja hikoiltua. Vesiputous ei kyllä ollut
kummoinen, mutta luonnossa käppäileminen ja ylipäätänsä siellä
oleminen on aina hauskaa, joten ei vaellus missään nimessä ollut
pettymys. Vesiputoukselta käveltiin vielä lyhkäinen matka
rannalle. Odotimme että pääsisimme syrjäiselle rannalle, jossa ei
olisi ketään muuta, mutta todellisuushan oli se, että sinne oli
tullut venelasteittain porukkaa hengailemaan. Lisäksi vesi oli
täynnä puista lähtenyttä roskaa. Takaisin kävelimme noin
tunnissa.
Aloitimme vaelluksen merenrannalta. |
Viidakko tulee ainakin tutuksi tällä reissulla. :) |
Välillä näimme muutakin kuin kasvillisuutta. |
Onneton vesiputous. |
Hieno rauniosilta. |
Tämä oli se toinen "kohokohta" vaelluksella. |
Hikisen vaelluksen
jälkeen maistui mennä vähän uiskentelemaan mereen. Tällä kertaa
saimme uida lähes autiolla pikkurannalla kaupungin lähellä. Kun
hiet oli pesty pois oli seuraava tehtävä täyttää maha. Kaikki ne
suolat mitä menetimme hikoillessa, oli herkullista korvata ne
suolaisella pizzalla. :p Pimeä oli jo tullut, joten lähdimme jo
rauhoittumaan hostelli ”mökkiimme”. Oikeastaan samantien kun
olimme tulleet mökkiimme, alkoi satamaan reippaasti ja tuli jykevä
ukonilma.
Jenni ensimmäistä kertaan elämässään Atlanttin valtameressä. |
19.9. Maanantai
Tänään oli
vuorossa reissun ensimmäisen vuoren valloitus; 982 metriä korkea
Pico do Papagaio (= Parrot Peak). Liikkeelle lähdimme yhdeksän
maissa. Alkumatkan noin puolituntia menimme hiekkatietä pitkin,
kunnes sen varrelta lähti ohkainen viidakkopolku jyrkästi ylöspäin.
Viidakossa vietimmekin seuraavat 2,5 tuntia näkemättä maisemia
ollenkaan, mutta viidakkokin on kaunis ja meille varsin uusi
tuttavuus vaeltaa.
Yöpymispaikkana meillä toimi tämä oma pikku mökki viidakon keskellä. |
Innoissaan kohti papukaija vuorta. |
Viidakossa jälleen. |
Rankkaa nousua. |
Melkein perillä. |
Huipulle saavuttiin
tasan 3:n erittäin hikisen tunnin jälkeen. Jos vaellus oli hieno,
niin maisemat olivat upeita. Oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässä
kiipesimme vuoren, joka on näin lähellä merenrantaa. Joppe kyllä
kiipesi Etelä-Koreassa vuoren trooppisella saarella, mutta huipulta
ei nähnyt mitään pilvien vuoksi. Lisäksi Taiwanissa ajoimme
skootterilla vuoren päälle, josta olisi nähnyt meren, mutta niin
ikään silloinkin oli pilvistä. Mutta nyt meitä onnisti ja näimme
mahtavan merimaiseman.
Olimme todennäköisesti päivän ensimmäiset huipulla, jos mukaan ei lasketa kuvassa näkyvää lintua. :) |
Jenni tuulettaa rankan vaelluksen jälkeen. |
Vaelluksen aloituspaikka: saaren "pääkaupunki" Abrao. |
Jo perinteeksi muodustunut hyppy. :D |
Älä putoa sinne. |
Paluumatka takaisin
kaupunkiin meni parissa tunnissa. Olimme vaelluksesta sen verran
väsyneitä, ettemme jaksaneet enää loppupäivänä muuta kuin
syödä ja lepäillä.
20.9. Tiistai
Oli aika palata
takaisin mantereelle, kun veneemme lähti klo. 10:00 liikkeelle.
Mantereella vaihdoimme veneen minibussiin ja matkustimme sillä pari
tuntia rannikkoa pitkin lounaaseen, ja tarkemmin Paraty:n.
Paratyssa
kirjauduimme mukavaan majataloon isomman tien varrella. Heitimme vain
reput sisään ja läksimme tutkimaan kaupunkia. Paratyn suurin
nähtävyys on sen romanttinen mukulakivikatuinen vanhakaupunki.
Siellä olikin mukava kierrellä tovi, mutta aika nopeasti sen tutki.
Juuri ennen pimeää nousimme kaupungin linnoituksen kukkulalle,
josta näki hyvin Paratyn ympäristöä. Ihastelimme siellä maisemia
pimeän tuloon asti, jonka jälkeen käytiin vielä katsomassa miltä
vanhakaupunki näyttää pimeällä.
Paratyn läpi virtaava joki. |
Vähän kadut "hörppivät" merivettä. |
Kaupungin hieno vanha keskusta. |
Maisemaa linnan kukkulalta. |
Pimeä tuli. |
Vanhakaupunki pimeällä. |
21.9. Keskiviikko
Aamulla mietittiin
millä kulkuneuvolla olisi kivointa tutkia Paratyn alueen hienoja
luontomestoja. Kätevin ja mukavin vaihtoehto oli vuokrata auto.
Vuokrasimme oikein ”tehohirmun” (1.1 Fiat Punto :D).
Ensiksi ajoimme noin
25 kilometriä Trindade:n, joka on pieni kylä rannikolla. Kylässä
emme edes käyneet, vaan hyppelimme muutaman kilometrin rantaviivaa
pitkin valtavien siloisten kivien päällä. Kun kivet loppuivat
edessämme oli Trindaden ranta. Kävimme syömässä yhdessä rannan
monista kuppiloista ja saimmekin täyttää mahamme reissun parhaalla
aterialla. Mahtava kanasetti maissikermakastikkeella riisin ja hyvän
salaatin kera. :p
Trindaden rannikko. |
Mahtavia aaltojen siloittamia kiviä. |
Ehkä se kaikkein isoin kivi. |
Trindaden hiekkaranta. |
Ravintolasta
hyppelimme takaisin kiviä pitkin autolle ja ajoimme toiset noin 25
kilometriä Laranjeras:in. Siellä kävelimme noin tunnin
viidakkopolkua pitkin kivalle rannalle, jossa merenkäynti oli vähän
voimakkaampaa kuin muualla. Jennikin pääsi ensimmäistä kertaa
oikein kunnon aaltoihin uimaan. Vaikka aluksi vähän pelkäsikin,
niin lopulta hän nautti hurjasta kyydistä. :)
Viidakko polulla. |
Praia Do Sono. |
Hirmuisia aaltoja. |
Another day in paradise. |
Laranjerasista vielä
päivän viimeinen etappi, noin 30 kilometrin päähän kylään
nimeltä: Penha. Siellä Joppekin pääsi kokemaan jotain uutta ja
jännää. Nimittäin: siellä on luonnonkallioon muodostunut
liukumäki. Ensimmäisellä laskulla Joppea vähän jännitti ja hän
ajatteli: ”menen aluksi hiljaa ja kokeilen kuinka syvää liukumäen
päässä on.” Mutta kun hän astui liukumäkeen, oli se niin
liukas, että varovainen kokeilu oli mahdotonta. :D Mahtava kokemus
lisätty listaan!
Hui, |
Kun |
Menee |
Lujaa. |
Sitten... |
...Pläts! |
22.9. Torstai
Otettiin ensimmäistä
kertaa tämän reissun aikana aamu ihan rennosti. Kävimme vain
palauttamassa auton ja söimme majatalon aamiaisen, jonka jälkeen
hengailtiin huoneessamme 12:00 asti.
Päivän
suunnitelmaan kuului suunnata Paraty-Mirim nimiseen kylään 40
minuutin päähän Paratysta. Kun saavuimme bussiasemalle, niin meitä
vastaan tuli juuri Paraty-Mirimin bussi, ja kun selvitimme milloin
seuraava lähtee niin vastaus oli musertava: vasta 2:n tunnin päästä.
Ei jaksettu jäädä odottelemaan niin kauaksi aikaa, vaan päätimme
mennä Paratyn uimarannalle uimaan reissun viimeiset meriuinnit.
Tämä kahvila oli meidän lempipaikkamme kaupungissa. |
Paratyn ranta ei
ollut ihan niin hieno kuin eiliset rannat missä kävimme, mutta
vettä sielläkin oli uimiseen. :) Ranta oli siitä hassu, että
kävelimme noin 500 metrin päähän mereen ja siltikin vettä oli
vain vyötäröön asti. :D Uimme siellä jonkin aikaa ja sen jälkeen
pelleilimme rantahietikolla varmaan tunnin verran, sillä
loppupäivälle meillä ei ollut mitään suunnitelmia.
Rannan pelleilyt. |
Simpukka taideteos. :) |
23.9. Perjantai
Oli aika vaihtaa
maisemaa kun hyppäsimme Sao Paulo:n vievään bussiin klo. 8:30.
Bussi oli ihan normi bussi, mutta silti penkin selkänojat kääntyivät
reilusti taaksepäin, sekä jalkatilaa oli vaikka 2 metriselle
koripalloilijalle. Lisäksi matkan aikana bussi pysähtyi kahteen
kertaan 30:n minuutin tauolle. Olimme aikaisempien reissujen
kokemuksella varautunut matkaan isolla eväspussilla, mutta ei sitä
olisi tarvinnut, sillä välipysähdyksillä oli ihan kunnon ruokaa
tarjolla.
Sao Pauloon
saavuttiin vasta vähän 15 jälkeen. Bussiasemalta käveltiin noin
kilometrin verran varamaamme hotelliin ja lähdimme samantien
metrolla kaupungin keskustaan. Keskusta-alue oli hyvin samantyyppinen
kuin Rionkin keskusta; paljon korkeita kerrostaloja ja hienoja
aukioita. Ehkä Sao Paulon keskusta oli vielä astetta prameampi.
Pyörimme keskustassa pari tuntia kunnes tuli jo pimeä, jolloin
keskusta-alue tyhjenee ja siellä ei ole enää turvallista liikkua.
Sen takia mekin hypättiin metron kyytiin ja matkustimme takaisin
hotelliimme.
Osa kaupungin miljoonista graffiteista on oikein masterpiece:jä. |
Keskustan korkeita rakennuksia. |
Tämän korkean rakennuksen huipulle nousimme. |
Näistä mahtavista näköaloista nautimme ilmaiseksi pienestä ikkunasta ritilän välistä. :D Se oli vielä ihan sallittua. |
Tästä kaupunkimaisemasta tulee mieleen New York. |
Takaisin maantasalla. |
Paikallinen postiauto. :D |
24.9. Lauantai
Aamusta lähdettiin
aikaisin tutkimaan kaupungin keskustan markkinoita. Se oli
varsinainen pettymys. Siellä myytiin ainoastaan hedelmiä, mausteita
ja pähkinöitä.
Metrosta noustuamme oli edessämme tällainen kirkko. |
Vielä tässä vaiheessa marketti näytti hyvältä. |
Sen jälkeen
ajattelimme mennä syömään pizzaa, yhteen kaupungin
italialais-maahanmuuttajien perustamiin kehuttuihin pizzerioihin.
Tarkistettiin matkaopas kirjastamme milloin pizzeriat aukeaa; ”no
ne aukeavat vasta klo. 18 jälkeen”. Meillä on tänään
bussiliput ostettuna klo. 18:30, joten sekin meni mönkään.
Vaihtoehtoinen tekeminen oli matkustaa kehuttuun kahvilaan.
Kahvilassa oli ihan
hauska menu, mutta vähän epäselvä. Tilasimme jonkilaiset
maitokahvit ja jotain makeeta kahvileipää. Kun tilaus tuli pöytään
niin ei vältytty pettymyksiltä nytkään: kahvikupit oli yhden
hörpyn kokoiset ja kahvileiväksi tuli ihan ok kakkupala ja
snapsilasillinen kahvisuklaa tahnaa. :D Ei kun eteenpäin ja nokka
kohti uusia pettymyksiä.
Kahvilan lähellä
oli 2 kaupunginosaa joissa pitäisi olla jonkinlaista turistia
kiinnostavaa nähtävää. Kävelimme about 10 kilometriä näkemättä
oikeastaan yhtään mitään mielenkiintoista. Päätimme
kävelyreissun keskustan alueelle, jossa söimme ihan kelpo aterian
todella suositussa pikaruoka ravintolassa. Jalkamme olivat jo
väsyneet kaikesta kävelystä, siispä päätimme suunnata
linkkiaseman lähellä olevaan ostoskeskukseen katsomaan, jospa
leffateatterissa pyörisi joku hyvä action-pläjäys.
Hienoin kuva minkä räpsäsimme päivän aikana (ja sekin on aika huono) :D. |
No ei sekään
onnistunut, sillä jok’ikinen leffa on dupattu portugaliksi.
Lopulta päädyimme istuskelemaan kahvilaan ja vain odottamaan, että
bussimme lähtee kohti Foz Do Iguacu:a.
25.9. Sunnuntai
Yö bussissa meni
ihan ok:sti, matka kesti yhteensä 15 tuntia. Foziin saavuttiin
aamulla klo. 9:30. Otimme bussiasemalta nopsaan taksin majataloomme,
jotta emme hukkaisi yhtään aikaa tulevista tapahtumista.
Tällaista sen bussimatkustamisen pitäisi aina olla. |
Heitimme vain reput
huoneeseen, söimme majatalon aamupalan ja hyppäsimme bussiin, jolla
pääsimme Iguazu:n putousten sisäänpääsyportille. Portilla
maksoimme putousten pääsylipun ja nousimme toiseen bussiin, jolla
päästiin itse putouksille.
Jäimme pois
pysäkillä, josta lähtee 1,2 kilometriä pitkä näköalareitti.
Heti bussista noustua näimme jo pienen osan putouksista. Jo siinä
vaiheessa olimme aivan ällistyneitä, mutta kun kuljimme reittiä
eteenpäin, niin aina tuli vain hienompaa ja hienompaa näköalaa. 2
viimeistä näköalatasannetta oli oikein loppuhuipennuksia. Toiseksi
viimeisellä pääsimme todella lähelle suurta putousta ja siitä
lähtevä vesisumu kasteli kaiken. Kameran linssiäkin piti joka
kuvan jälkeen pyyhkiä uudestaan.
Heti bussista noustuamme näimme tällaisen näkymän. |
Matkan varrelta. |
Veneretket olivat liian kalliita meidän kukkaron nyöreille (ja ne ovat tunnetusti kireät.) :D |
Devil's Throat. |
Tämmöiset kaverit olivat hyvin röyhkeihtä. Mm. hyppäsivät jonkun mummon käsilaukun päälle ja nappasivat sieltä jotain syötävää. |
Tuonne sillalle seuraavaksi. |
Kastuneet seikkailijat. |
WOW! |
Viimeinen etappi oli
hissi, jolla pääsimme suuren putouksen yläpuolelle ja sieltä
käsin näki kymmeniä muita putouksia, sekä tietysti lähimmän
ison putouksen. Emme ennen tätä päivää olleet oikein nähnyt
mitään kovin isoja vesiputouksia, mutta nyt olemme nähneet ehkä
sen kaikkein mahtavimman.
Hissimatkan jälkeiset näkymät. |
Kyllä maistui buffetti näissä maisemissa. |
Myöhempään illalla saimme vihdoin sen kiviuuni pizzan, jonka olisimme halunneet jo Sao Paulossa syödä. |
26.9. Maanantai
Tänään ”obrigado”
muuttui ”gracias”:ksi, kun matkustimme bussilla Argentiinan
rajalle. Rajalla meidän piti hoitaa maahantulo muodollisuudet.
Ensiksi pysähdyimme Brasilian puolella; näky oli musertava kun
saavuimme passijonoon. Jono kiemurteli kymmeniä metrejä
sik’sakkiin. Onneksi homma kuitenkin meni melko joutuisasti ja
päästiin jatkamaan matkaa. Sama homma piti hoitaa myös Argentiinan
puolella, jossa ei onneksi ollut jonoja yhtään. Yksi pysähdys
jouduttiin vielä tekemään Puerto Iguazu:ssa (= vastaava kaupunki
kuin Brasilian Foz do Iguacu), jossa kävimme nostamassa vähän
pesoja ja hyppäsimme Iguazun puistoon vievään bussiin (eli Iguazun
putouksien välissä menee Brasilian ja Argentiinan välinen raja.
Eilen nähtiin Brasilian putoukset ja tänään Argentiinan.).
Saavuttuamme Iguazun
puistoon, hyppäsimme ensiksi junan kyytiin, joka meni huimaa 5 km/h
vauhtia. Sillä päästiin lähemmäksi putouksia, jolloin
aloitettiin käveleminen näköalareittejä pitkin. Ensimmäinen
reitti oli 1,4 km. pitkä, jonka aikana näimme monia hienoja
putouksia.
Junan kyydistä. |
Heti ensimmäinen näky oli Devil's Throatiin. |
Argentiinan puoli oli heti täysi kymppi! |
On kyllä massiivinen putous. |
Sateenkaarikin pääsi kuvaan. |
Tähän päättyi ensimmäinen reitti. |
Seuraavaksi
kävelimme 1,55 km. pitkän reitin, joka meni paljon putouksien
päällä. Sinänsä oli kiva nähdä kuinka vesimassat syöksyvät
kalliolta alas, mutta ei se niin näyttävää kuitenkaan ollut kuin
nähdä putoukset kokonaisuudessaan.
Viimeinen reitti
oli: Garganta del Diablo trail, jonne menimme niin ikään junalla.
Diablo trail on 1,1 km. pitkä silta jokien yli, aivan Paholaisen
kurkuksi nimetyn kapean ”rotkon” luokse, jossa huimat vesimassat
syöksyvät alas rotkoon joka puolelta. Kun saavuimme paikalle Jopen
ensimmäiset sanat taisivat olla: ”Ei jumalauta kun on hienoa”.
:D Siinä oli kyllä kaikki kohdallaan, pelkkä putouksien jylinä
oli jo huumaavaa.
Eilen ajattelimme,
että ei Argentiinan puoli voi millään voittaa Brasilian puolta
puistossa, mutta kyllä siinä taisi niin kuitenkin käydä. Katso
itse kuvista ja päätä siitä. :)
Putousten jälkeen
menimme vielä bussiasemalle ostamaan yö-liput Paraguayn
pääkaupunkiin: Asuncion:in. Bussi lähtöaika oli vasta klo. 1:00. Sitä odotellessa kävimme syömässä aivan mahtavan (+ todella
halvan) buffetin. Siihe sisältyi perus lihojen, riisien ja
salaattien lisäksi tuore barbecue lihat joita kokit vähän väliä
toivat pöytäämme. Paikka vaikutti siltä, että sieltä ei kukaan
koskaan nälkäisenä lähde pois. :D
27.9. Tiistai
Saavuimme
Asuncioniin vähän kuuden jälkeen (Paraguayssa kelloa siirettiin
vielä yksi tunti taaksepäin.) Ensiksi meidän piti saada jostain
Paraguayn rahaa, jotta saataisiin ostettua vähän aamupalaa ja
päästäisiin paikallisbussilla kaupungin keskustaan. Bussiasemalla
oli vain rahanvaihtopisteitä, joten Joppe lähti etsimään pankkia
jostain. Noin 15 minuutin etsinnän jälkeen se löytyi. Emme
myöskään olleet ottanut selvää mikä rahayksikkö täällä on,
saati kurssia. Automaatilta nostamisen jälkeen tajusimme: ”kappas,
kappas, olemme miljonäärejä!” :D Nimittäin 6 000 Paraguayn
Guarania on 1 Euro. :) Nyt meillä oli rahaa kuin roskaa (1 300 000
Guarania), niin saimme aamupalaa ja pääsimme hotellimme
läheisyyteen.
Olisipa kädessäni sama määrä euroja. :) |
Hotellin check-in
oli vasta klo. 13:00, joten suuntasimme tutkimaan kaupunkia
odotellessa. Luimme netistä, että Loma San Jeronimo:n kaupunginosa
olisi käymisen arvoinen. Se oli paikallisten asumisaluetta, ei
oikeastaan nähty mitään erityistä, mutta ihan hauska siellä oli
käppäillä. Huomaa että Paraguay ei ole se suurin turistirysä,
sillä useat paikalliset halusivat tervehtiä tai sanoa meille
jotain. Kielimuurin takia emme kuitenkaan saaneet kunnon keskustelua
kenenkään kanssa aikaiseksi. Ne paikalliset jotka eivät
uskaltaneet sanoa mitään, turvautuivat tuijottamiseen. :D
Ottaessamme kuvaa kaupungista, halusi tämä paikallinen ikuistaa itsensä meidän kameraamme. |
Loma san Jeronimon katuja. |
Asuncion vieressä virtaa tämä kiva joki. |
Sen rannalla voi uidakkin. |
Keskustan rakennuksia. |
Äkkiä kello olikin
jo 13 ja pääsimme ilmastoituun hotellihuoneeseemme. Ilmastointi
olikin kova juttu, sillä päivän lämpötila varjossa oli 33
astetta. Olimme varanneet näin reissun ehtoopuolella vähän
paremman hotellin, jossa saimme nauttia kattoterassin virkistävästä
uima-altaasta, sekä erittäin hyvistä kaupunkinäköaloista.
Aaaaahh! Ihana kattoterassimme. |
Mahtavat näköalat. |
Sama pimeällä. |
28.9. Keskiviikko
Ostimme eilen
bussilipun Ciudad del Este nimiseen kaupunkiin, joka on käytännössä
kasvanut Foz de Iguacuun kiinni, ainoastaan kahden maan välinen raja
erottaa ne toisistaan. Bussin lähtöaika sinne oli vasta klo. 1:30,
joten meillä oli vielä koko päivä aikaa tutkia Asuncionia.
Nautimme hyvästä hotellistamme check-out aikaan asti, joka oli
kello 11:00.
Aamu-uinnit. |
Kaupungilla menimme
ensiksi todella isolle marketti-alueelle, joka on levinnyt kymmenien
korttelien alueelle. Joppe hajoitti jo toiset shortsit tämän
reissun aikana, (ne repesivät ensimmäisenä käyttöpäivänä, kun
Joppe näytti Jennille kiipeilytaitojaan.) :D joten oli aika etsiä
jälleen uudet. Tällä kertaa kokeiluun lähti stretch
farkkukankaasta tehdyt shortsit, jospa ne kestäisivät Jopen
jatkuvan pelleilyn. :D
Kaupungin harmaat rakennukset olivat muutettu taideteoksiksi. |
Vanha juna-asema. |
Kun marketti-alue
oli tutkittu, otimme taksin kaupungin modernimmalle ja rikkaamalle
seudulle, jossa on länsimaalaistyylisiä ostoskeskuksia ja
ravintoloita. Ensiksi menimme syömään suositeltuun
buffet-ravintolaan. Kävimme hakemassa seisovasta pöydästä
lautaset täyteen ruokaa ja istuimme pöytään syömään. Tässä
paikassa kävi samanlailla kuin Foz:sinkin samantyylisessä paikassa:
lihaa alkoi tulemaan pöytään kokkien toimesta nopeammin kuin
kerkesi syödä. Kokeille oli vaikea sanoa: ”ei”, sillä he
tulivat aina niin innoissaan tarjoamaan erilaisia lihoja, ja heidän
ilme näytti aina pettyneeltä jos emme ottanutkaan niitä.
Illemalla kävimme
vielä katsomassa elokuvan (The Magnificent Seven). Puheääni
teatterissa oli jotenkin outo, joten emme saaneet selvää
puolestakaan mitä leffassa sanottiin. :S
Leffan jälkeen
ostoskeskuksen ulkopuolella alkoi joku ralli-tapahtuma
ilotulituksineen. Seurasimme sitä vähän viereisestä kahvilasta
käsin. Emme ole koskaan Jyväskylässä käyneet katsomassa
rallihumua, mutta täällä olimme sattumalta sellaisen keskellä. :)
Rallihuumaa. |
Rallihuuman jälkeen kiersimme keskustan katuja vielä pimeällä. |
Ei tarvitse taidegallerioissa käydä täällä. |
29.9. Torstai
Aamulla bussi saapui
Ciudad del Esteen klo. 7:00. Jätettiin reppumme supermarketin
talletuslokeroon ja lähdettiin tutkimaan kaupunkia. Olimme nähneet
kaupungin ohimennen kun matkustimme bussilla Asuncioniin. Se näytti
olevan täynnä halpoja ostoskeskuksia, joten ajattelimme, että
voimme hoitaa loppushoppailut siellä. Näimme ihan oikein; paikka
tosiaan on täynnä ostoskeskuksia, mutta osassa niistä myytiin vain
kalliita merkkejä ja osassa ei myyty mitään. Moni, yli
kymmenkerroksinen ostoskeskus sisälsi vain muutaman hassun liikkeen.
Muutenkin kaupunki oli täynnä hiostajia, liikenne oli kamalaa ja
päivä oli kuuma. Lisäksi ruokapaikankin etsiminen oli työn ja
tuskan takana, joten oli helppo sanoa, että lähdetään takaisin
Fozin rauhaan.
Banaanipuita ihan vain kadun varrella. |
Tämä järvi oli mukavan rauhallinen. |
Ostoskeskuksia. |
Hieno ostoskeskus, mutta sekin oli tyhjä. |
Olimme hyvin
väsyneitä kun saavuimme majataloon Fozissa. Päätimekin ottaa
loppupäivän rennosti majatalon uima-altaalla. Me molemmat
nukahdettiin väsyttävän auringon alla, Joppe riippukeinuun ja
Jenni rantatuoliin. :)
30.9. Perjantai
Meillä oli
bussilippu ostettuna valmiiksi Sao Pauloon klo. 16:00. Päätimme
bussia odotellessa lähteä katsomaan alueen toisiksi suurinta
nähtävyyttä: Itaipu Dam:iä. Se on maailman toisiksi suurin pato
heti Kiinan: Three Gorges Dam:in jälkeen. Padolle ei saanut mennä
käyskentelemään itsekseen, vaan sinne oli mentävä ohjatun ryhmän
kanssa. Kaksikerroksinen bussi ajoi padon edestä ja ylitse pysähtyen
3 kertaa matkalla, kiinnostaviin paikkoihin. Samalla kun liikuimme
eteenpäin, opas kertoi faktoja padosta. 2 ensimmäistä
pysähdyspaikkaa oli ihan turhia, mutta kolmannelta näki koko
helahoidon. On se kyllä massiivinen rakennelma! Kierros oli muuten
ihan kiva, mutta bussi ei pysähtynyt ollenkaan padon päällä,
mistä olisi ollut parhaat maisemat.
Itaipu Dam. |
Pato tuottaa valtavan määrän puhdasta energiaa, mutta samalla sen rakentamisesta aiheutunut kuvassa näkyvä tekojärvi tuhosi valtavan määrän luontoa, sekä kyliä. |
Olympiasoihtu oli näköjään päätynyt tänne. |
O Ou! Mitäs tuossa oikein tapahtuu. :O |
Itaipu Damin lähes 200 metriä korkuiset muurit. |
Tässä 2 faktaa
Itaipu Damistä:
1. fakta: samalla
betonimäärällä mitä padon rakentamiseen meni, olisi voinut
rakentaa 2-kaistaisen moottoritien Lissabonista Moskovaan saakka.
2. fakta: Padon
omistaa sekä Brasilia, että Paraguay ja siitä saatava sähkö
jaetaan 50/50, mutta Paraguay myy 40% siitä saatavasta sähköstä
takaisin Brasseille ja pitää itsellään vain 10%. Tämä 10%
riittää kattamaan 80% koko maan sähkönkulutuksesta, kun taas
Brasseilla 50%+40% kattaa 17% maan sähköntarpeesta. Wikipediasta
löytyy lisää faktoja jos jotain oikein alkoi kiinnostaa. :)
Patoon tutustumisen
jälkeen kerettiinkin käydä vain syömässä ja lähteä
bussiasemalle.
1.10. Lauantai
Bussi saapui Sao
Pauloon 1,5 tuntia myöhässä klo. 10:30. Täten oleskelimme
bussissa yhteensä 18,5 tuntia, lukuunottamatta kahta 30 minuutin
taukoa. Onneksi matkustimme jälleen ykkösluokassa, joten penkit
taipuivat lähes makuuasentoon.
Turisti officen
mukaan Sao Paulon keskustan tuntumassa piti olla hyvät markkinat,
josta löytyy kaikki mitä ikinä tarvitsee. Näin se ei todellakaan
ollut, taas petyimme Sao Paulon markkinoihin. Kiersimme siellä
jonkin aikaa, kunnes kyllästyimme ja istahdimme kahvilaan
viimeistelemään blogia sinulle. :)
Loppusanat:
Brasilia maana antoi
meille todella paljon uusia hienoja kokemuksia ja paikkoja.
Reppureissumaaksi tämä on yksi parhaista missä olemme käyneet.
Ainoa iso miinus on hintataso, joka on Keski-Euroopan tasoa. Toinen
pikku miinus on se, että suur’kaupungeissa piti katsoa vähän
ympärilleen kun/jos käveli pimeällä. Plussaa sitten löytyykin
paljon: ihmiset olivat pääsääntöisesti mukavia ja ystävällisiä
vaikkeivat osanneetkaan englantia juurikaan. Sää: nautimme
sinisestä taivaasta ja 30 asteen lämpötilasta 2/3 reissuajasta,
muutama sateisempi päivä mahtui mukaan, mutta onneksi sateet
keskittyivät suurelta osin iltaan ja yöhön.
Rio de Janeiro:
Todella hieno
suur’kaupunki. Menee kaupunkirankkauksessa toiseksi heti New Yorkin
jälkeen. Parasta kaupungissa oli se, että suur’kaupungin melusta
pääsi helposti eroon menemällä esim. yhdelle, kaupungin
kymmenistä rannoista, viidakkopoluille jotka alkoivat ihan kaupungin
keskeltä tai nousemalla jollekkin kaupunkia ympäröivistä
vuorista. Lisäksi kaupungin pystyy tutkimaan läpikotaisin
kävelemällä tai pyörällä, ja jos jaloista loppuu puhti, niin
metroverkosto toimii todella hyvin. Niin kuin blogin alussa sanoimme:
tämä on ensimmäinen suur’kaupunki, jossa voisimme kuvitella
asuvamme (ja tähän ei yltänyt edes New York).
Ilha Grande:
Parasta saaressa oli
se, että näimme siellä ollessamme tasan yhden auton. Eli hyvin
luonnonmukainen paikka, jos halusi siirtyä paikasta toiseen oli
valittava joko apostolinkyyti viidakon läpi tai veneellä saarta
kiertäen. Miinuksena voisi sanoa, että vähän liikaa turisteja
meidän makuumme, sekä ruokapaikkoja (varsinkin aamupalapaikkoja)
oli liian vähän.
Paraty:
Itse Paratyn
kaupunki oli nopeasti tutkittu (ei sillä etteikö sen mukulakivinen
keskusta olisi hienon näköinen), mutta sen ympäristön
merenranta-alueet olivat parasta mitä olemme nähneet sillä
saralla.
Sao Paulo:
Keskustassa oli kiva
kävellä korkeiden rakennuksien keskellä. Muut alueet missä
kävimme olivat aivan mitäänsanomattomia. Tässä kaupungissa
köyhyys paistoi silmään eniten: kerjäläisiä ja kodittomia oli
paljon kaduilla.
Foz do Iguacu:
Kaupunki ei ollut
hääppöinen. 1 iso ostoskeskus ja muutama hyvä ravintola.
Iguazu Falls:
Ensimmäinen iso
vesiputous minkä olemme nähneet. Ei tiedetä voittaako sitä enää
muut suuret putoukset maailmassa.
Sekä Brasilian,
että Argentiinan puoli kannattaa käydä katsomassa, mutta
Argentiinan puoli oli ainakin meidän mielestä parempi.
Asuncion:
Lähdimme
Paraguayhin aluksi oikeastaan vain siitä syystä, että saamme uuden
maan kokoelmaamme. Kun saavuimme Asuncioniin, emme oikeastaan
tienneet siitä mitään. Keskusta-alue oli mukava, sopivan kokoinen
kävellen kierrettäväksi ja oli siellä jonkin verran nähtävääkin.
Tunnelma oli erinlainen kuin Brasseissa. Lisäksi kaupungin
modernipuoli tarjosi sopivasti mukavuutta sekä tietysti astetta
parempi hotellimme jossa yövyimme. Selvästi alempi hintataso
Brasseihin verrattuna mahdollisti tällaisen luxuksen. :)
Ciudad del Este:
Emme suosittele! :p
Saapi nähdä missä päin maailmaa seuraavaksi ollaan. |
Huikeita maisemia. Tonne ku tulis tsunami ni se pyyhkäsis kaikki pois. Maisa halusi myös sano että Joppe on hassu kun sen kalsarit repes. :)
VastaaPoistaJarikin oli Santa Teresassa yötä joskus vuonna nakki ja peruna. Ipanema näytti kyllä hyvältä rannalta ja tietysti sokeritoppa ja Jesus-patsas. Apina roskiksilla tietysti mainio. Varokaa nyt sitä Zika-virusta!! T. Marita ja Jari
VastaaPoistaJa taas matkaan Joppe ja Jenni. Mahtavat maisemat, menee mun top1 näistä reissuista ehkä :D Nauttikaa taas! t. Riina
VastaaPoistaHienot maisemat merelle ja hyvä liukumäki! Tuliko es naarmuja? :)
VastaaPoistaJoo, polvee pienet, mut ei kyllä sattunu yhtää.
PoistaHu huh, sanaton.
VastaaPoistaNo johan oli putouskuvia! Ehkä paras kolmesta oli se ensimmäinen ;) no vitsi vitsi. Hienoja olivat myös Trindatan rantakivet. Minäkin haluaisin mennä rantamajapaikkaan viidakon halki! Turvallista loppumatkaa ja ei saa kurkkia vuorelta alas liian läheltä reunaa. T. Marita
VastaaPoistaOlipahan upeita maisemia! Putouskuvista ja jalkapalloilijoista parhaat tulee tietty Argentinasta!
VastaaPoistamut Joppeee..ei yhtää kuvaa Copacabanan kuuluista kummuista tai kukkuloista..mikä niitte nimi olikaa?? uu..ei ku Ass vuorista..vait kamerassako vika.
VastaaPoista