Eurotrip 1.9-4.10.2012

Grossglockner road, Itävalta ja reissuautomme Volkswagen

Jenni ja Joppe tässä, moikka! Lähdimme reilun kuukauden mittaiselle Eurotripille syyskuussa 2012. Matkustusmuodoksi valitsimme tällä kertaa auton – tarkemmin ottaen Volkswagen-farkun. Revimme autosta takapenkit irti ja raivasimme tilalle tilaa nukkumapatjoille, sillä auto toimi reissun aikana pääsääntöisenä kotinamme.

Reissusuunnitelma.

Risteilytunnelmaa Jennin osalta...

...ja Jopen.

1.9. Lauantai
Matkamme alkoi lauantaina kello 11.30, kun suuntasimme auton nokan Jyväskylästä kohti Helsinkiä. Helsingistä laivamme lähti matkaan kello 19.00. Jennillä reissu alkoi harmillisesti hieman nihkeissä merkeissä, sillä merenkäynti ja laivan keinutus vetivät olon nopeasti huonoksi. Minä sen sijaan otin laivamatkasta kaiken irti ja kävin saunomassa peräti kahteen otteeseen – tämähän oli nimittäin viimeinen tilaisuus nauttia kunnon löylyistä pitkään aikaan, sillä Euroopassa saunoja harvemmin tulee vastaan.

2.9. Sunnuntai
Saavuimme sunnuntaina kolmen maissa iltapäivällä Puolan Gdyniaan. Juuri ennen reissua pesty automme oli aivan kuraisessa kunnossa, sillä laivamatkan aikana tyrskynnyt suolavesi oli jättänyt pintaan harmaan kerroksen. Jatkoimme satamasta saman tien matkaa viereiseen Gdanskin kaupunkiin. Noin puolen tunnin ajomatka sujui mukavasti uusia maisemia ihaillessa.

Alkuillasta suuntasimme Gdanskin vanhaankaupunkiin, jossa vierähtikin loppupäivä kierrellessä. Sää helli meitä, sillä mittari näytti 26 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Gdansk osoittautui todella upeaksi paikaksi, jossa kannatti ehdottomasti vierailla. Kaupungin ytimen ehti kuitenkin tutkia hienosti yhden illan ja seuraavan aamun aikana.

Jenni kävelee Gdanskin pääkadulla.

Gdanskin läpi virasi tämä hieno joki.

Jenni ja Gdanskin kaupunkia.

Hauska tien nimi tällein suomalaisesta vinkkelistä.

Joki oli khyl näyttävin juttu Gdanskissa.

3.9. Maanantai
Aamulla kiertelemme vielä hetken Gdanskia, minkä jälkeen jatkoimme matkaa noin 170 kilometrin verran Toruń-nimiseen kaupunkiin. Matka itsessään ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin tuskaisempi – vuosimallin '96 Volkkaristamme kun puuttuu ilmastointi, joten kuumuus oli melkoinen!

Loppupäivä Toruńissa kului leppoisasti vanhaakaupunkia kierrellessä. Erityisesti kaupungista jäivät mieleen sen mahtavat, punaiset tiilikirkot. Kävimme kurkkaamassa yhden kirkon myös sisäpuolelta, ja se oli kertakaikkisen upea näky: kaikki yksityiskohdat alttarista kattoon asti oli koristeltu aivan viimeisen päälle.

 

Yksi Torunin hienoista punaisista tiilikirkoista.

Illalla matka jatkoi kohti Krakovaa. Edessä oli pitkä siivu, noin 350 kilometriä. Välimatka ei sinänsä kuulosta valtavalta, mutta matkanteko oli hidasta: huonokuntoisten teiden ja ruuhkien vuoksi keskinopeutemme jäi vain noin 60 kilometriin tunnissa. Yhdentoista maissa illalla väsymys alkoi painaa liikaa, joten kurvasimme erään rakennuksen pihaan ja kävimme autoon nukkumaan. Yö sujui lopulta oikein hyvin, vaikka ohikiitävän liikenteen melu hieman häiritseekin unia.

4.9. Tiistai
Tiistaina taitoimme viimeiset 170 kilometriä Krakovaan. Ennakkoon varaamamme hostelli löytyi helposti, mutta sen jälkeen alkoikin varsinainen seikkailu parkkipaikan metsästyksessä. Kaupungin liikenne oli melkoista kaaosta, ja minulla alkoi jo nousta tuskanhiki otsalle. Selvisimme tilanteesta kuitenkin kunnialla – sekä autonpellit että oma nahkamme säilyivät täysin ehjinä!

Krakovan-päivämme ohjelmaan kuului – yllätys, yllätys – vanhankaupungin tutkimista. Lisäksi kävimme ihailemassa aivan upeaa Wawelin linnaa. Siinähän se päivä sitten vierähtikin. Takana oli jälleen kerran aivan mahtava matkustuspäivä. Reissufiiliksestä kertoo paljon se, että minä ravistelin Jenniä tunnin välein hihkuen: "Ei vitsi, miten mukavaa on matkustaa!"

Wavel Castle.

Krakowan keskustaa. Yksi reissun hienoimmista kaupungeista.

5.9. Keskiviikko
Tämän päivän ohjelmassa oli vierailu hyytävässä ja historiallisesti merkittävässä Auschwitzin keskitysleirissä. Vierailu oli todella mielenkiintoinen. Vaikka Jenniä etukäteen hieman hirvitti, paikan päällä tunnelma ei ollutkaan niin ahdistava kuin hän pelkäsi. Alueella ei nimittäin ollut mitään suoria kauhukuvia, vaan kohde koostuu toisen maailmansodan aikaisista rakennuksista ja raunioista. Paikka oli mittakaavaltaan aivan valtava.

Historiallisen pysähdyksen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Slovakiaa ja reissun ensimmäistä vuoristoa, Tatravuoria. Ajoimme Slovakian puolella sijaitsevaan, noin 50 000 asukkaan Popradiin. Kaupunki sijaitsee aivan majesteettisen vuoriston juurella. Tutkimme kaupunkia loppuillan, minkä jälkeen kurvasimme huoltoaseman pihaan viettämään yön autossa.

Auchwitchin sisäänkäynti.

6.9. Torstai
Aloitimme reissun ensimmäisen vaelluksen aamupäivällä. Tavoitteenamme oli valloittaa 2 500 metriä korkea Rysy-vuori. Pääsimme kuitenkin aloittamaan kapuamisen vasta yhden maissa iltapäivällä, minkä vuoksi olimme vasta 2 000 metrin korkeudessa, kun ilta alkoi jo hämärtää. Päätimme piilottaa teltan ja makuupussit sisältävän rinkan pusikkoon ja jatkaa matkaa huipulle kevyemmällä varustuksella.

Ehdimme nousta 2 250 metrin korkeuteen, kun eteen tupsahti täysin yllättävä näky: vuoristomaja, josta sai ruokaa ja jossa olisi voinut jopa yöpyä! Huipulle oli tästä pisteestä vielä noin tunnin matka ja pimeys teki tuloaan, joten meidän oli pakko tyytyä lämmittävään kaakaoon majan suojissa ennen kuin suuntasimme takaisin alas telttapaikkaa etsimään.

Pimeys meinasi yllättää meidät toden teolla, ja loppumatka rinkalle taittuikin jo taskulampun valossa. Onneksi tavarat löytyivät helposti pilkkopimeästäkin, ja pääsimme pystyttämään leiriä.

Yö kahden kilometrin korkeudessa oli kaikkea muuta kuin mukava. Vuoristossa tuuli navakasti, teltassa oli kylmä ja alusta oli erittäin kuoppainen. Silmällistäkään ei juuri tullut nukuttua – ehkä pari tuntia kaikkiaan. Yöhön mahtui kuitenkin hieno hetki, kun näin yöllisellä vessareissullaan upean tähdenlennon, mikä oli mahtava piristys muuten raskaaseen yöhön.

Maisemat 2250 metristä.

Telttapaikka näyttää mukavan pehmeältä nurmikolta, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Kuoppaista maata, jossa oli hyvin ikävä nukkua.

Nukkumispaikan vieressä oli nätti vuoristolampi.

Paluumatkalta.

7.9. Perjantai
Seuraava aamu valkeni upean kirkkaana, ja taivaalla purjehti vain muutama hassu pilvenretale. Kokkasimme vuoristossa aamupalan, räpsimme viimeiset kuvat maisemista ja lähdimme laskeutumaan alas.

Vaelluksen jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme tunnin verran Spišské Podhradieen katsomaan Spišin linnaa, joka on yksi Euroopan suurimmista linnoituksista. Kirjauduimme yöksi majataloon, joka ei maksanut juuri mitään, mutta oli hintaansa nähden täysi kymppi. Huoneestamme oli nimittäin suora näköyhteys linnalle, ja luksuksena meillä oli oma wc, kylpyamme sekä televisio.

Kun olimme asettuneet taloksi, lähdimme tietysti tutkimaan itse linnaa. Se oli kertakaikkisen suurenmoinen ja ehdottomasti hienoin linna, jonka olemme koskaan eläessämme nähneet. Historiallinen kokonaisuus koostui itse päälinnasta sekä valtavasta sisäpihasta, jota ympäröivät korkeat muurit.

Jäätävän kokoinen linnoitus.

Linnan sisäpihalta.

Pimeällä linna näytti siltä, että se leijuisi ilmassa.

8.9. Lauantai
Lauantaina navigaattoriin näppäiltiin kohteeksi jo Budapest! Matkan piti kestää nelisen tuntia, mutta pienen mutkan vuoksi tien päällä vierähtikin lopulta viisi tuntia.

Slovakian moottoritiellä poliisi näytti meille pysäytysmerkkiä ja pyysi nähtäväksi moottoritiemaksulapua. Eihän meillä sellaista ollut, sillä emme olleet tajunneet, että sellainenkin pitäisi hankkia. Poliisi vaati meiltä ensin sadan euron sakkoa, johon totesin kylmänviileästi, ettei meillä sellaisia rahoja ole mukana. Poliisi vetäytyi hetkeksi autoonsa ja palasi pian käskien meidän ostaa lipukkeen seuraavalta huoltoasemalta. Teimme työtä käskettyä ja haimme huoltsikalta kymmenen euron hintaisen, kymmenen päivää voimassa olevan tarran. Selvisimme siis säikäyksellä!

Budapestissa meillä kävi aivan uskomaton tuuri majoituksen suhteen. Olimme kyllä varanneet hostellin etukäteen, mutta olimme tutustuneet Tatravuorilla mukavaan budapestiläiseen mieheen, Markiin. Hän tarjosi ystävällisesti meille ilmaista yöpaikkaa omasta asunnostaan, joten peruutimme hostellivarauksen ja suuntasimme Markin luokse.

Illalla lähdimme kolmestaan tutkimaan kaupunkia. Mark osoittautui aivan mahtavaksi tyypiksi. Hän antoi meidän jopa nukkua omassa isossa parisängyssään ja majoittui itse lattialle pienelle patjalle. Mainittakoon vielä, että Mark on kaksimetrinen kaveri, joten lattiapatja oli auttamatta liian lyhkäinen!

Mark ja Jenni (pituuseron huomaa hyvin).

Budapestiä.

9.9. Sunnuntai
Sunnuntaina suuntasimme kahdestaan kaupungille. Kipusimme ensin Budan linnan kukkulalle, jossa itse linnan lisäksi ihastelimme upeaa kirkkoa sekä vartiosotilaiden vartioimaa hallintorakennusta. Kukkulakierroksen jälkeen laskeuduimme katsomaan kuuluisaa parlamenttitaloa. Olisimme halunneet käydä myös sisäpuolella, mutta ovet olivat sunnuntain vuoksi valitettavasti kiinni.

Seuraavaksi treffasimme taas Markin ja suuntasimme yhdessä suureen tapahtumarakennukseen, jossa useat eri bändit esiintyivät. Myös Markilla oli oma yhtye, ja pääsimme tietysti kuuntelemaan heidän keikkaansa. He soittivat aivan loistavaa alternative rockia! Ostimme heiltä CD-levyn sekä matkamuistoksi että bändin toimintaa tukeaksemme.

Loppuillasta nousimme vielä uudestaan Budan kukkulalle. Kaupunki näytti illan pimeydessä aivan mahtavalta, kun sen upeasti valaistut historialliset rakennukset loistivat yössä.

Markin bändi (Mark rumpujen takana).

Jenni ja Unkarin parlamenttitalo.

Maisemaa Budalinnan kukkulalta.

10.9. Maanantai
Maanantaiaamu alkoi aikaisten hyvästien merkeissä, sillä Markin täytyi lähteä töihin jo varttia vaille kahdeksan. Me suuntasimme samaan aikaan vielä hetkeksi kaupungille pyörimään. Eipä siellä enää kummempia tehty – parin tunnin kiertelyn jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme Budapestin lähellä sijaitsevaan Szentendren pikkukaupunkiin.

Parissa tunnissa ehti hienosti kiertää tämän pikkukylän kapeat kävelykadut. Szentendre oli ihan viihtyisä paikka, ja jos se sattuu matkan varrelle, siellä voi hyvin pyörähtää. Varta vasten sinne ei kuitenkaan välttämättä kannata matkustaa.

Szentendrestä jatkoimme matkaa ja ajoimme kolmisen tuntia Bratislavaan. Ajomatka oli tuskaisen kuuma, sillä mittari näytti noin 40 astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Jätimme Bratislavan tällä kertaa väliin ja ajoimme hieman kaupungin ohi Devín-nimiseen pikkukylään, jossa kävimme katsomassa Devínin linnaa. Vietimme yön autossa, mutta unet jäivät tuskaisiksi paahtavan kuumuuden ja autoon tunkevien hyttysten vuoksi.

Szentendreä.

11.9. Tiistai
Tiistaiaamuna suuntasimme katsomaan Devínin linnaa myös sisäpuolelta. Kyseessä oli jälleen kerran erittäin upea linnoitus. Se kiilasi tähänastisella reissulla kirkkaasti toiselle sijalle, heti Slovakian Spišin linnan jälkeen.

Historiakierroksen jälkeen edessä oli vain lyhyt ajomatka Bratislavan keskustaan. Kaupunkiin saavuttuamme etsimme ensimmäisenä halvan hostellin, sillä tuskaisen yön jälkeen unelmien täyttymys oli päästä vihdoin kunnolla suihkuun!

Peseytymisen jälkeen oli mahtavaa suunnata taas puhtaana ja raikkaana kaupungille hikoilemaan. Teimme reissun ensimmäiset ostokset paikallisessa halpahallissa, josta teimme suorastaan naurettavan halpoja löytöjä: minulle löytyivät farkkushortsit kolmella eurolla ja Jenni nappasi mukaan kaksi paitaa kahden euron kappalehintaan. Shoppailun ja pienten kaupunkikierrosten jälkeen suuntasimme nettikahvilaan päivittämään blogia, minkä jälkeen otimme loppuillan rennosti elokuvissa.

Devin Castlein vartiotornit.

Devin castle.

12.9. Keskiviikko
Keskiviikkona otimme ilon irti pehmeästä sängystä ja nukuimme ansaitusti pitkään. Päivä kuluikin pitkälti shoppailun merkeissä. Minä en tällä kertaa löytänyt mitään ostettavaa, mutta Jenni shoppaili senkin edestä: mukaan tarttui takkeja, t-paitoja, pitkähihaisia, laukkuja, mekkoja ja farkkuja – kaikkiaan huikeat 27 tuotetta! Suururakka otti sen verran voimille, että kävimme lataamassa akkuja hostellilla parin tunnin unilla ennen kuin suuntasimme illaksi elokuviin.

Leffan jälkeen kapusimme vielä Bratislavan linnankukkulalle ihastelemaan kaupungin iltavalaistusta. Kello oli jo yli kymmenen illalla linnalle saapuessamme, mutta portit olivat onneksi edelleen auki. Niinpä pääsimme upeiden kaupunkimaisemien lisäksi tutkimaan itse linnaakin aivan lähietäisyydeltä. Bratislava osoittautui kaikin puolin upeaksi ja juuri sopivan kokoiseksi kaupungiksi – se nousi ehdottomasti reissumme parhaiden kohteiden joukkoon.

Bratislavan linnakukkula ja valkoinen linna.

13.9. Torstai
Torstaiaamuna jätimme hyvästit Bratislavalle ja taitoimme kevyen sadan kilometrin siivun ennen kuin saavuimme Wieniin. Minulla meinasi jälleen nousta pieni stressi Wienin vilkkaassa liikenteessä, mutta selvisimme onneksi vähemmällä säikäyksellä kuin aiemmin Krakovassa. Päivä oli harmillisen sateinen, ja yritimme hetken sitkeästi kierrellä kaupungilla, kunnes luovutimme ja suuntasimme leffateatterin suojiin – jo kolmatta päivää peräkkäin!

Elokuvan aikana säässä tapahtui onneksi kaivattu käänne: pimeyden laskeuduttua sade oli vihdoin lakannut. Pääsimme kiertelemään kaupunkia muutaman tunnin ajan ja ihastelemaan Wienin upeita, loisteliaasti valaistuja rakennuksia. Iltapalaksi oli tietenkin saatava paikallista perinneruokaa eli aitoa wieninleikettä, joka osoittautui oikein maukkaaksi. Ainoastaan viini jäi tällä kertaa uuttumaan, joten Samuli Edelmannin hittibiisiä ei päästy porukalla laulamaan.

Wienin kirkon sisältä.

Parasta Wienissä oli kauniit kirkot.

14.9. Perjantai
Vietimme perjantainkin Wienin upeissa maisemissa. Aloitimme aamun hostellin maukkaalla aamupalalla, minkä jälkeen suuntasimme hieman epätavallisempaan kohteeseen – nimittäin hautausmaille! Wienillä on nimittäin tarjottavaa myös musiikin ystäville: yhdelle kaupungin hautausmaista on haudattu itse Mozart ja toiselle, huomattavasti suuremmalle alueelle, lepää puolestaan Beethoven. Jälkimmäinen oli mittakaavaltaan uskomaton, sillä kyseisellä hautausmaalla on yli 2,5 miljoonaa hautaa.

Oli todella hienoa nähdä näiden maailmankuulujen säveltäjien hautakivet omin silmin. Muutenkin oli kiehtova kokemus vierailla yhdessä Euroopan suurimmista hautausmaista.

Loppupäivä vierähtikin ympäri Wieniä kierrellessä ja erilaisia nähtävyyksiä ihastellessa. Päivän ehdoton huipennus oli iltativoli, jossa saimme nauraa vatsamme kipeiksi. Minä onnistuin ensin satuttamaan kätensä nyrkkeilykoneessa ja heti perään nolaamaan itsensä pallonheitossa. Lopulta sain kuitenkin palautettua osan kunniastani, kun voitin Jennin karting-radalla. Jenniä jännitti mikroautoilu aluksi kovasti, sillä kyseessä oli hänen ensimmäinen kertansa ratissa – kunhan jarru ja etenkin kaasu lopulta löytyivät, auto alkoi kulkea varsin vauhdikkaasti!

 

Beethovenin hauta.

Mozartin hauta.

15.9. Lauantai
Lauantaina meitä odotti jälleen pitkä ajopäivä, kun jätimme Itävallan taaksemme ja ylitimme Slovenian rajan. Navigaattorin kohteeksi näppäiltiin Euroopan suurimmat tippukiviluolat, jotka sijaitsevat Škocjan-nimisessä paikassa.

No, pääsimme kyllä Škocjaniin asti, mutta luolista ei näkynyt merkkiäkään. Kun kyselimme paikallisilta neuvoa, meille selvisi karu totuus: Sloveniassa on viisi eri Škocjan-nimistä paikkakuntaa ympäri maata, ja olimme tietenkin ajaneet niistä väärään.

Ei auttanut muu kuin lähteä ajamaan vielä 200 kilometriä kohti sitä oikeaa Škocjania. Kun pääsimme perille, kello oli kuitenkin jo niin paljon, että luolat olivat menneet kiinni. Päätimme saman tien ajaa läheiseen rannikkokaupunkiin Piraniin katsomaan maisemia.

Päivän seikkailut eivät suinkaan loppuneet tähän. Kirjoitimme navigaattoriin vain kaupungin nimen ja jonkin täysin satunnaisen tien. Puolen tunnin ajon jälkeen aloin ihmetellä, missä se Piran oikein viipyy. Kävikin ilmi, että valitsemamme reitti vei suoraan Kroatian puolelle – ja sinnehän me tietenkin ajaa pöräytimme!

Koska Kroatia ei tuolloin vielä kuulunut Euroopan unioniin, kohtasimme pitkästä aikaa tiukat rajamuodollisuudet passeineen ja jonoineen. Ajoimme Kroatian puolella lopulta vain kymmenisen kilometriä, kunnes käännyimme takaisin kohti Sloveniaa, ja sama passiruljanssi oli edessä uudestaan. Lopulta selvisimme kuin selvisimmekin Piraniin asti.

Piran osoittautui todella viehättäväksi pieneksi satamakaupungiksi, jonka kapeat kadut ehti kiertää mukavasti parissa tunnissa. Piranista suuntasimme illan pimeydessä takaisin oikeiden Škocjanin luolien tykö, ja parkkeerasimme auton luolien parkkipaikalle yöpuulle.

 

Aurinko laskikin jo horisonttiin kun saavuimme Piraniin.

Piran: mukava pikku satamakaupunki.

16.9. Sunnuntai
Päivämme alkoi kello kymmeneltä aamulla, kun suuntasimme vihdoin luolaston uumeniin. Alkumatka taittui noin puolentoista tunnin ajan isossa ryhmässä oppaan johdolla. Luolasto osoittautui aivan uskomattoman upeaksi – se oli täynnä valtavia tippukiviä, ja syvimmillään maanalaisella rotkolla oli korkeutta huikeat 115 metriä. Lisäksi luolassa odotti Euroopan suurin maanalainen onkalo, joka oli mittakaavaltaan aivan käsittämätön. Alueella oli tiukka kuvauskielto, mutta säännöt olivat tällä kertaa tehty rikottaviksi: kameralla tuli räpsittyä salaa reilu sata valokuvaa!

Ohjatun kierroksen jälkeen saimme jatkaa tutkimusmatkaa omatoimisesti ilman opasta luolaston toiseen osaan, joka sekin oli aivan mahtava. Erityisen vaikuttavan tästä osuudesta teki luolan pohjalla kohiseva ja virtaava joki. Škocjanin luolat olivat ehdottomasti kaiken vaivan ja väärille paikkakunnille eksymisen arvoinen kohde!

Valtava onkalo luolan sisällä (Jenni ylittämässä siltaa).

Välillä luolasta päästiin ulkoilmaan ja taas takaisin luolaan.

Škocjanista matkamme jatkui Slovenian hurmaavaan pääkaupunkiin, Ljubljanaan. Perille saavuttuamme etsimme ensimmäiseksi hostellin ja suuntasimme saman tien tutkimaan kaupunkia. Julistin jo ennen kuin ehdimme kunnolla edes keskustaan asti, että tästä tulisi reissun tähänastisista kaupungeista kaikkein upein. Eikä hän ollut väärässä: Ljubljana osoittautui aivan mahtavaksi paikaksi! Kaupunki on juuri sopivan kokoinen, täynnä viihtyisiä kävelykatuja, kauniita rakennuksia, vehreitä puistoja ja mikä parasta – hintataso oli todella edullinen.

Illan ehdoton huipennus oli nousu Ljubljanan linnankukkulalle. Itse linna oli kauniisti valaistu, historiallinen rakennus, ja meidän iloksemme sinne pääsi tutustumaan täysin ilmaiseksi. Jos linna itsessään teki vaikutuksen, niin kukkulalta avautuvat maisemat olivat suorastaan loistavat. Katseidemme edessä avautui iltavalaistuksessa loistava kaupunki, jonka taustalla häämöttivät jylhät vuoret. Ljubljana kiilasi heittämällä yhdeksi hienoimmista kaupungeista, joissa olemme koskaan eläessämme käyneet.

Pizzaa :P Ljubljanan keskustassa.

Ljubljanan linnalta maisemaa kaupungista.

17.9. Maanantai
Maanantaina jätimme Ljubljanan taaksemme ja ajoimme Vintgar Gorgeen – upealle joen kuluttamalle kanjonille ja jylhälle kalliokorvelle. Pääsylippu tämän rotkon halki kulkevalle vaellusreitille maksoi vaivaiset kolme euroa per nenä. Kanjonin pohjalla, aivan kuohuvan joen vieressä, mutkitteli todella hieno ja helppokulkuinen parin kilometrin pituinen puinen kävelyreitti. Elämys huipentui reitin päässä odottavaan suureen ja pauhaavaan vesiputoukseen.

Vintgar Gorge.

Pienempi ihmisen tekemä vesiputous ennen...

...Tätä mahtavaa vesiputousta.

Rotkoseikkailun jälkeen ajelimme kuvankauniiseen Bledin kaupunkiin. Päivä oli onneksemme aivan ihanan aurinkoinen. Kävimme ensin syömässä, minkä jälkeen lähdimme kaikessa rauhassa katselemaan paikkoja.

Suuntasimme satamalaiturille istuskelemaan, ja pääsimme seuraamaan joutsenia aivan lähietäisyydeltä. Yksi niistä seisoskeli laiturilla täysin kesyn oloisena. Se teki kuitenkin heti selväksi rajansa, sillä liian lähelle astuessa lintu alkoi uhkaavasti sihistä. Kohta veteen ilmestyi kahdeksan joutsenen parvi, ja kaikki uivat aivan viereemme. Kävimme hakemassa itsellemme jäätelöt ja syötimme herkun rapeat vohvelit näille ystävällisille rannan asukeille.

Jatkoimme kävelyä rantaa pitkin, kunnes vastaan tuli venevuokraamo. Eipä aikaakaan, kun olimme jo järvellä soutelemassa ja ihailemassa maisemia majesteettisten vuorten ympäröimänä.

Illan päätteeksi kapusimme vielä Bledin linnalle. Ajatuksenamme oli käydä myös sisäpuolella, mutta kahdeksan euron pääsymaksu tuntui budjetissamme hieman liian suolaiselta hinnalta. Niinpä jätimme linnan väliin ja vetäydyimme viettämään yötä autoon erään pikkukylän parkkipaikalle.

Joutsen ja Joppe.

Soutelemassa.

18.9. Tiistai

Tiistaiaamuna suuntasimme Bohinjiin, joka on kaunis pikkukaupunki noin 25 kilometrin päässä Bledistä. Aamun sää näytti ensin melko harmaalta ja huonolta, mutta kun kävimme kysymässä tilannetta paikallisesta matkailuinfosta, meille vakuutettiin aurinkoisen sään olevan tulossa. Pähkäilimme hetken aikaa päivän ohjelmaa ja päädyimme lopulta vuokraamaan skootterin. Se osoittautuikin täydelliseksi valinnaksi, sillä seuraavat kuusi tuntia vierähtivät kuin siivillä upeita vuoristoteitä ajellessa. Kurvasimme parit kerrat myös pienemmille pikkupoluille, joissa kyyti oli varsin pomppuista! Jennikin pääsi eläessään ensimmäistä kertaa kokeilemaan skootterilla ajoa, ja homma sujui suorastaan loistavasti.

Kun olimme palauttaneet skootterin, lähdimme pitämään kiirettä kohti Italian rajaa. Meidän oli pakko pitää vauhtia, sillä ilta hämärtyi vauhdilla ja reittimme kulki pitkin uskomattoman upeaa serpentiinitietä aivan Alppien sydämessä. Ehdimme onneksi ennen pimeän tuloa nähdä lukuisia korkeita vuorenhuippuja. Lopulta ylitimme Italian rajan ja parkkeerasimme auton moottoritien varrella sijaitsevan huoltoaseman pihaan yöpuulle.

Bohinj.

Bohinj oli loistavaa tutkia kaksipyöräisen selästä.

Vrisic Pass.

Vrisic passin korekin kohta 1611 metriä.

19.9. Keskiviikko
Keskiviikkona suuntasimme auton nokan kohti Venetsiaa ja pääsimme saman tien maistamaan italialaista liikennekaaosta. Kun meno äityi kaikkein hulluimmaksi Mestren pikkukaupungissa, teimme nopean päätöksen: jätimme auton parkkihalliin ja hyppäsimme junaan, joka vei meidät suoraan Venetsian ytimeen.

Ja sitten se ihana, satumainen ja romanttinen Venetsia... Joka oli, kröh, melkoinen pettymys. Muuten kanavien ja kapeiden kävelykujien täyttämä keskusta olisi ollut todella viehättävä, mutta ne turistit! Niitä oli aivan liikaa. Oli yksittäisiä matkailijoita, pariskuntia, perheitä ja kaikkein pahimpana: valtavia ryhmiä oppaiden perässä juoksemassa. Kaiken kruunasi vielä se, että juuri kun olimme päättäneet tehdä vetäytymisliikkeen, taivas repesi. Alkoi aivan järjetön rankkasade, ja kastuimme tietenkin saman tien aivan liti, läti, märiksi.

"Ihanan" Venetsian jälkeen ajoimme kolmisen tuntia Bergamoon, jossa meitä odotti hostelli. Paikka osoittautuikin tähänastisen reissun parhaaksi majoitukseksi! Hostellia pyöritti italialainen Angela-nainen, ja kyseessä oli hänen oma kotinsa, josta oli erotettu muutama huone vieraita varten. Angela ei osannut sanaakaan englantia, mutta tulimme silti loistavasti juttuun käsimerkeillä ja hymyllä.

"Taianomainen" Venetsia.

20.9. Torstai
Tämä päivä hurahti pitkälti ratin takana. Kun lähdimme Bergamosta liikkeelle, vastassa oli valehtelematta yli sata liikenneympyrää. Sveitsin puolelle päästyämme ympyräralli jatkui, ja kaupan päälle saimme katkeamattoman ketjun vuoritunneleita.

Heti vaihdettuamme Italiasta Sveitsiin eteemme putkahti nätti järvi.

Mukavaa matkantekoa.

Ensimmäinen kohteemme Sveitsissä oli Zermattin alppikylä ja sen takana kohoava legendaarinen "peikonhammas" eli murhanhuippunakin tunnettu Matterhorn. Vuori oli livenä aivan erittäin mahtava ja pysäyttävä näky!

Maisemat olivat kohdallaan pitkällä ajomatkalla.

Tobleronen kansikuva.

Ihailimme vuoristomaisemia tunnin verran, minkä jälkeen matka jatkui. Tarkoituksenamme oli ajaa pala matkaa kohti Berniä ja etsiä jostain rauhallinen yöpaikka. Yhtäkkiä tie kuitenkin päättyi kuin seinään. Vastaan tuli junaraide, jossa odotti autoille tarkoitettu juna. Ilmeisesti etelästä tultaessa Berniin ei autolla edes pääse ilman tätä kyseistä junakyytiä vuoren läpi!

Auto junaan, parikymmentä minuuttia matkustamista pimeässä tunnelissa ja olimme taas tien päällä. Ajoimme auton parkkiin moottoritien varrella olevalle levähdysalueelle ja kävimme nukkumaan. Vaikka pelkkä ajopäivä saattaa kuulostaa tylsältä, meille se oli kaikkea muuta: saimme nauttia koko päivän aivan huikeista alppimaisemista ja meillä oli muutenkin älyttömän hauskaa keskenämme.

 

21.9. Perjantai
Perjantaina meillä oli edessämme vain lyhyt ajomatka Berniin. Kaupunkiin saavuttuamme suuntasimme melkein saman tien keskustan kirjastoon kirjoittelemaan blogipäivityksiä ja kuulumisia koti-Suomeen.

Tässä vaiheessa reissua huomaat varmaan jo, että alkuperäinen reittisuunnitelmamme koki melkoisen muodonmuutoksen. Loput Italiasta, San Marino, Monaco, Ranska ja Luxemburg jäivät tällä kertaa kokonaan näkemättä. Ratkaisu oli kuitenkin hyvä, sillä näin saamme viettää loppureissun rauhassa näissä lopuissa maissa ilman jatkuvaa kiirettä ja suorittamista. Lisäksi Sveitsissä on tähän vuodenaikaan jo hemskutin kylmä, joten taidamme suosiolla jättää vuoristovaellukset väliin ainakin täällä.

Kirjoitusurakan jälkeen väsymys alkoi painaa, joten loppuilta vierähti leppoisasti elokuvan merkeissä. Tarkoituksenamme oli puuhata vielä jotain leffan jälkeenkin, mutta taivaalta alkoi tulla vettä aivan saavista kaatamalla! Niinpä hylkäsimme suunnitelmat, lähdimme ajelemaan kohti Zürichiä ja kurvasimme nukkumaan moottoritien varrella sijaitsevalle parkkipaikalle.

Bern.

22.9. Lauantai
Kaikki majapaikat Zürichissä osoittautuivat aivan tähtitieteellisen kalliiksi, joten päätimme suosiolla kirjautua hostelliin Zürichin lähellä sijaitsevassa Rapperswil-Jonan pikkukaupungissa.

Vettä sataa aivan solkenaan, Jenni on harmillisesti flunssassa ja Sveitsin hintataso on suorastaan törkeä. Tällä hetkellä tuntuu, ettei reissu oikein ota sujuakseen. Sveitsi olisi varmasti todella kaunis ja upea maa, mutta kun pelkästä kuuden tunnin parkkeerauksestakin joutuu pulittamaan 25 euroa, alkaa homma jo pikkuhiljaa ottaa päähän.

Mutta eipä auta itku reissussa! Pyhitämme tämän päivän suosiolla hostellissa hengailulle ja Jennin parantelulle. Jos huomenna on hyvä keli, suuntaamme tutkimaan Zürichiä – ja jos sataa, niin menemme silti!

23.9. Sunnuntai
Sunnuntaina sääonni kääntyi: vesisade oli vihdoin lakannut ja pääsimme vihdoin tutustumaan Zürichiin. Kaupunki osoittautui todella viihtyisäksi upeine vanhoine rakennuksineen ja sen halki virtaavine jokineen. Satuimme kaupunkiin vieläpä jonkinlaisen katutapahtuman aikaan. Sen vuoksi autotiet oli suljettu jalankulkijoille, ja kadut olivat täynnä erilaisia kojuja sekä vilkasta toimintaa lapsille.

 

Zurich naköalapaikalta.

Zurichin keskustaa.

Jatkoimme matkaa vielä sunnuntain aikana. Jätimme kalliin ja viileän Sveitsin suosiolla taaksemme ja suuntasimme kohti piskuista Liechtensteinin kääpiövaltiota.

Siellä ei tosiaan kauaa nokka tuhissut, kun maan pääkaupunki Vaduz oli jo tutkittu – kyseessä onkin vain noin 5 000 asukkaan pikkukaupunki. Kävimme ensimmäiseksi hakemassa passeihimme viralliset Liechtensteinin matkamuistoleimat, minkä jälkeen kiersimme keskustan ja nousimme ylös ruhtinaanlinnan kukkulalle. Liechtensteinin ruhtinas perheineen asuttaa kyseistä linnaa näyttävästi vielä tänäkin päivänä.

Vaduz.

Kuninkaanlinna Vaduzissa.

Ehdimme vaihtaa saman päivän aikana vielä kolmanteenkin maahan, kun kurvasimme Itävallan puolelle – jo toista kertaa tämän reissun aikana. Matkasimme tällä kertaa upeaan Innsbruckin vuoristokaupunkiin.

Ehdimme ihailla paikkoja parisen tuntia ennen kuin pimeys laskeutui. Innsbruck osoittautui erittäin kauniiksi, korkeiden Alppien ympäröimäksi kaupungiksi.

Pimeän tultua hyppäsimme vielä tunniksi rattiin ja ajoimme lähemmäs Itävallan upeimpia vaellusreittejä. Kun pääsimme perille kohteeseen, olimme jo niin naatteja, että kömmimme saman tien auton perälle patjoille pitkälleen ja aloimme nukkumaan.

 

Innsbruck.

24.9. Maanantai
Aamumme alkoi lupauksia herättävästi vaelluksen merkeissä. Tavoitteenamme oli valloittaa 2 178 metriä korkea vuorenhuippu, ja pääsimme liikkeelle yhdentoista aikoihin. Alkumatka taittui tiheässä metsäpolulla, joten vuoristomaisemista ei aluksi ollut vielä tietoakaan. Noin 3–4 kilometrin tiukan ylämäkirupeaman jälkeen puusto alkoi kuitenkin harvenemaan, ja upeat alppimaisemat avautuivat silmiemme eteen joka puolella.

Saavutimme huipun viiden maissa iltapäivällä – ja vieläpä onnellisesti täysin kuivin jaloin. Sääonni ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä jo kuuden maissa alkoi ripotella vettä, ja puoli seitsemältä taivas repesi ja vettä tuli aivan saavista kaatamalla. Tarvoimme kaatosateessa takaisin alaspäin kaksi pitkää tuntia. Vaikka meillä oli päällämme kunnon hifivarusteet, olimme autolle päästyämme silti aivan läpimärkiä. Ei muuttanut muu kuin kuivaa vaatetta ylle ja yöksi auton suojiin lämmittelemään!

 

Alkumatkaa "vaarallisten" lehmien ohi :)

Lähellä huippua.

Huipulla tuulee.

Laskeutuminen on alkanut, vielä ei sada.

25.9. Tiistai
Tiistaina pääsimme kurvailemaan kenties koko Euroopan upeimpia maisemareittejä, kun otimme suunnaksi Itävallan sydämessä mutkittelevan Grossglocknerin alppitien. Tietulli maksoi 32 euroa autolta, mutta kokemus oli ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen. Serpentiinitiet kiemurtelivat parhaimmillaan yli 2 500 metrin korkeudessa. Pääsimme ihailemaan useita yli 3 500-metrisiä lumihuippuisia vuoria sekä lukuisia kauniita vesiputouksia. Vietimme muutaman tunnin näitä luonnonihmeitä ihastellen, ja samalla tuli huudatettua Volkkari-farkkumme moottoria ja jarruja vuoristoteiden tiukoissa mutkissa.

Grossglocknerilta jatkoimme matkaamme Salzburgiin. Takana oli niin paljon vaeltamista ja intensiivistä ajamista, että väsymys vei voiton. Niinpä kirjauduimme suorinta tietä hostelliin, haimme kunnon pizzat ja pyhitimme loppupäivän pelkälle levolle.

 

Grossglockner road.

Pilvien yläpuolella.

26.9. Keskiviikko
Tämän päivän ohjelmassa oli Salzburgiin tutustumista. Aloitimme päivän mukavan rennosti suuntaamalla nettikahvilaan kirjoittelemaan uutta blogitekstiä ja päivittämään reissukuulumisia.

Kahvittelun jälkeen otimme suunnaksi Salzburgin linnan, joka oli kooltaan aivan jättimäinen. Loppujen lopuksi linnavierailu osoittautui kuitenkin hienoiseksi pettymykseksi ja oli kieltämättä aika tylsä. Historiallista rakennusta on uusittu vähän liikaakin, ja tunnelma tuntui kärsivän siitä, että sisälle oli työnnetty väkisin jos jonkinlaista museota, nukketeatteria ja ravintolaa. Alueelta avautuivat kuitenkin todella upeat ja näyttävät näkymät alas kaupunkiin, mikä pelasti paljon.

 

Salzburg linnasta käsin (Joppe istuu kaiteella).

Salzburgin linna.

Salzburgista kaasutimme kohti seuraavaa kohdettamme: jylhien vuorten ympäröimiä kristallinkirkkaita järviä.

No, meidän mielestämme ne eivät kyllä olleet aivan niin kristallinkirkkaita, kuin mitä Lonely Planetin opaskirja antoi ymmärtää. Alueen kolmesta järvestä itäisin oli kuitenkin varsin säväyttävä näky. Kirkkaudessa ne hävisivät silti sata-nolla aiemmin näkemillemme Slovenian upeille Bled- ja Bohinj-järville.

Koska meillä oli vielä mukavasti aikaa ja virtaa jäljellä, päätimme jatkaa matkaa ja vaihtaa maata. Ylitimme Tšekin tasavallan rajan ja kurvasimme yöksi Český Krumlovin pikkukaupungin parkkipaikalle, jossa vietimme yön auton suojissa.

 

Joppe kiipeilee keskimmäisellä järvellä.

Joppe kolmannella järvellä.

27.9. Torstai
Torstaiaamu käynnistyi Český Krumloviin tutustuen. Suuntasimme jälleen kerran linnankukkulalle, mutta itse linnavierailun sijaan päätimme tällä kertaa tyytyä kiipeämään pelkästään korkeaan linnantorniin. Se kannattikin, sillä ylhäältä avautuivat aivan huikeat maisemat! Kaupunki sijaitsee Vltavajoen varrella, ja joki kiemurtelee alueella niin mutkitellen, että kaupungin keskusta näytti ylhäältä tornista katsottuna aivan hevosenkengältä. Tornikeikan jälkeen kiersimme vielä tunnelmallisen vanhankaupungin keskustan, joka oli kapeine katuineen todella viehättävä ja kaunis paikka.

Cesky krumlovin hevosenkengän muotoinen keskusta.

Seuraavaksi vuorossa oli noin 1,2 miljoonan asukkaan Praha. Jo heti moottoritieltä käsin kaupunki näytti upealta ja historialliselta, eikä ensivaikutelma pettänyt paikan päälläkään.

Jätimme auton parkkiin ja hurautimme metrolla suoraan Prahan keskustaan. Heti maanpinnalle noustessamme edessämme kohosi liki 300 vuotta vanha Kansallismuseo. Koska me emme tunnetusti mitään museoihmisiä ole, tyydyimme ihailemaan rakennusta vain ulkopuolelta. Siitä jatkoimme matkaa kohti Prahan läpi virtaavaa Vltavajokea, jonka ylitimme upeaa, jo 700 vuotta vanhaa Kaarlensiltaa pitkin.

Illan hämärtyessä kiipesimme vielä näköalatorniin ihastelemaan Prahaa yläilmoista. Ajoituksemme oli täydellinen, sillä nousimme ylös juuri valoisan ja pimeän vaihteessa – näimme siis kaupungin upeasti sekä ilta-auringossa että sen jälkeen syttyvissä loisteliaissa iltavaloissa.

Suuri suunnitelmamme oli nukkua Prahassa kaksi yötä oikein hotellissa! Olimme etukäteen aivan innoissamme siitä, että pääsisimme kerrankin nauttimaan kunnon mukavuuksista, kuten uima-altaasta, ja vieläpä todella edulliseen hintaan. Todellisuus iski kuitenkin vasten kasvoja, kun meidät majoitettiin hienon päärakennuksen sijaan johonkin nuhjuiseen sivusiivekkeeseen. Huoneessa ei ollut mukavuuksista tietoakaan, ja ovikin oli niin rempalleen, ettei se meinannut mennä kiinni saati aueta. Kaiken huipuksi henkilökunta oli todella tylyä, ja viereisen hotellin uima-altaankin käyttö olisi maksanut aivan maltaita.

700 vuotta vanha silta.

Praha näköalatornista.

Prahan linnan kirkko (niistä miljoonasta kirkosta, joita olemme nähneet tämän reissun aikana,
tämä oli ehkä se kaikkein hienoin).

28.9. Perjantai
Ensimmäistä kertaa koko tämän reissun aikana otimme aamun oikein kunnolla nautiskellen, eikä meillä ollut kiire yhtikäs mihinkään. Söimme hotellin aamupalan rauhassa ja kömmimme sen jälkeen takaisin huoneeseen lepäilemään. Lähdimme liikkeelle vasta puolenpäivän aikoihin.

Hurautimme metrolla keskustaan ja suuntasimme suorinta tietä nettikahvilaan kirjoittelemaan uutta blogitekstiä.

Kun kirjoitusurakka oli valmis, lähdimme kävelemään kohti Prahan konserttitaloa. Matkan varrella huomasimme joella kelluvia polkuveneitä, ja hetken mielijohteesta päätimme lähteä polkemaan. Vietimme joella kaikkiaan tunnin verran. Kaupunkia oli todella mukavaa ja virkistävää katsella kerrankin suoraan vesiltä käsin.

Polkuveneilemässä.

 Seuraavaksi suuntasimme Prahan linnalle, joka tunnetaan maailman suurimpana muinaislinnana. Itse linnoitus ei sinänsä tehnyt meihin valtavaa vaikutusta, mutta sieltä avautuvat näkymät yli kaupungin olivat sitäkin loistavammat. Linna-alueen ehdoton kohokohta oli sen keskellä kohoava Pyhän Vituksen katedraali. Se on ehkä hienoin yksittäinen rakennus, jonka olemme koko tämän reissun aikana nähneet! Kirkon parasta antia olivat sen tuhannet, uskomattoman upeasti viimeistellyt yksityiskohdat. Kirkkoa ihaillessa ilta alkoi jo hämärtää, joten lähdimme kävelemään kohti metropysäkkiä ja ihastelimme samalla kauniisti iltavalaistukseen syttyvää Prahaa.

Kauniisti valaistua Prahan kaupunkia.

Tsekin kansallismuseo.

29.9. Lauantai
Oli aika jättää Praha taakse ja jatkaa matkaa. Seuraavaksi määränpääksemme valikoitui Pohjois-Tšekissä sijaitseva Böömin Sveitsin kansallispuisto, joka tunnetaan mahtavista ja erikoisista kivimuodostelmistaan.

Teimme alueella upean kolmen tunnin vaelluksen korkealla kohoavalle, luonnon muovaamalle Pravčická brána -kivisillalle. Itse hiekkakiviholvi oli uskomattoman hieno näky, ja sen kupeesta avautuivat aivan mahtavat maisemat yli laajan luonnonpuiston, joka oli puolillaan toinen toistaan upeampia kalliomuodostelmia.

Luonnonpuisto tarjosi mahtavat kiipeilymestat.

Kivisilta.

Onnistuneen pikkuvaelluksen jälkeen otimme suunnaksi reissumme aloitusmaan eli Puolan. Ajoimme illaksi noin 20 kilometrin päähän seuraavasta virallisesta etapistamme Wrocławista, ja asettauduimme yöksi tuttuun tapaan huoltoaseman pihaan autoon nukkumaan.

30.9. Sunnuntai
Sunnuntaiaamuna suuntasimme tutkimaan Wrocławia. Kaupunki osoittautui todella kauniiksi, ja muiden Puolan kohteidemme tapaan matkailijoita oli mukavan vähän. Kaupungissa meitä odotti aivan mahtava ja erikoinen yllätys: kävimme hakemassa matkailuinfosta kartan, jonka avulla pystyi bongailemaan pieniä, pronssisia tonttuja ympäri vanhaakaupunkia. Näitä tonttuhahmoja on ripoteltu kadunvarsille kaikkiaan yli 150 kappaletta! Idea on todella hauska, sillä etsinnän lomassa tulee samalla huomaamattaan ihasteltua kaupungin kauniita kujia. Hommaa varjostaa valitettavasti vain se, että jotkut typerykset kuulemma varastelevat tai potkivat näitä sympaattisia tonttuja rikki. Me onnistuimme löytämään kierroksemme aikana noin 20 tonttua.

Tonttujahdin jälkeen edessämme oli pitkä ajourakka, kun otimme suunnaksi Puolan pääkaupungin Varsovan. Välimatkaa oli taitettavana reilut 400 kilometriä. Puolan sen aikaisten huonojen teiden ja loputtomien tietöiden vuoksi matkaan tuhoutui peräti seitsemän tuntia. Olimme perillä vasta myöhään illalla niin väsyneinä, ettemme jaksaneet enää tehdä muuta kuin painua suoraan autoon nukkumaan.

Jenni ja tontut.

Joppe tutkii tonttukarttaa.

1.10. Maanantai
Ehdimme tutkia Varsovaa parisen tuntia ja näimme muun muassa kaupungin yllä kohoavan jättimäisen Kulttuuripalatsin kellotornin. Sitten sääonni kääntyi jälleen, ja taivaalta alkoi satamaan aivan kaatamalla. Koska meitä ei huvittanut kastua läpimäriksi, teimme reissulta jo tutun vetäytymisliikkeen: suuntasimme suorinta tietä elokuvateatterin suojiin ja sieltä hostellille viettämään iltaa.

Varsovan kellotorni.

2.10. Tiistai
Kävimme vielä tiistaiaamuna katsastamassa Varsovan vanhankaupungin. Se osoittautui meille kuitenkin hienoiseksi pettymykseksi: alue oli kieltämättä aika tylsä, eikä arkkitehtuurikaan oikein säväyttänyt. Tuomitsemme Varsovan virallisesti huonoimmaksi kaikista niistä Puolan kaupungeista, joissa tämän reissun aikana vierailimme. Eipä siinä auttanut muu kuin laittaa Volkkarin moottori käyntiin ja suunnata tien päälle!

Edessä oli jälleen valtionrajan ylitys ja noin seitsemän tunnin ajomatka kohti Liettuan Vilnaa. Liikenteessä tapahtui aivan uskomaton muutos heti rajanylityksen jälkeen: autot katosivat teiltä melkein kokonaan, asfaltti oli loistavassa kunnossa eikä vastassa ollut yhtäkään tietöitä! Matkanteko oli siis suorastaan juhlaa.

Saavuimme Vilnaan seitsemän maissa illalla vesisateen saattelemana. Kuuro oli onneksi sen verran mieto, että lähdimme silti kiertelemään kaupunkia ja teimme mukavan tunnin iltakävelyn Vilnan kauniissa vanhassakaupungissa.

Jenni Vilnan keskustassa.

3.10. Keskiviikko
Keskiviikkona nautimme vielä aamulla viimeisistä silmäyksistä Vilnaan, minkä jälkeen otimme suunnaksi Latvian ja Riian. Meillä oli mukavasti koko päivä aikaa ottaa kaupunki haltuun, ja tuossa ajassa sen ehtikin tutkia oikein hienosti. Onneksi olemme nähneet tämän viisiviikkoisen Eurotripin aikana toinen toistaan upeampia kaupunkeja – olisi nimittäin ollut melkein noloa palata kotiin ja myöntää, että Latvian pääkaupunki oli kaikista hienoin! Kyllähän se on kuitenkin sanottava ääneen, että Riika kiilasi kauneudessa ja viihtyisyydessä heittämällä monen muun Euroopan kaupungin ohi. Suurena plussana oli sekin, ettei turistimassoista tarvinnut täälläkään kärsiä.

Riika osoittautui täysosumaksi myös majoituksen suhteen, sillä löytämämme hostelli oli reissun ehdottomia helmiä. Noin kymmenen euron yöhintaan kuului siisti huone, hyvä aamupala, ilmainen parkkipaikka ja kaiken huipuksi sijainti oli aivan keskustassa. Jenni teki kaupungilla vielä muutamia tuliaislöytöjä, ja lisäksi teimme ison yhteisen hankinnan: ostimme kotiimme uuden, huikean 42-tuumaisen LED-television! Kyseessä on Full HD Smart-tv, ja mikä parasta – tästä laitteesta löytyy myös teksti-tv!

Silta Riikassa.

<3

Torstaiaamuna heräsimme aikaisin, ajelimme Viron halki Tallinnaan ja hyppäsimme sieltä lauttaan kohti Helsinkiä. Helsingistä olimme ehtineet ajaa nelostietä noin tunnin verran kohti Jyväskylää, kun autosta alkoi yhtäkkiä kuulua outoa pärinää. Eikä aikaakaan, kun Volkkari huusi jo aivan täyttä kurkkua! Pysähdyimme tien sivuun tarkistamaan tilannetta ja kävi ilmi, että pakoputki oli päättänyt sanoa sopimuksensa irti. Se oli luultavasti täysin poikki suoraan moottorin alapuolelta. Loppumatkan 200 kilometriä taitoimme aivan järkyttävässä metelissä, kuin suoraan MM-ralliauton kyydissä.

Mutta onni onnettomuudessa: auto jaksoi kuin jaksoikin painaa kunnialla perille asti! Takana oli 13 maata, noin 60 kaupunkia, Alpit, Tatravuoret, satakunta ohitusta ja huikeat 8 000 kilometriä. Uskollinen reissupelimme päätti jättää dramaattiset hyvästit vasta vaivaiset 200 kilometriä ennen kotipihaa halkaisemalla pakoputkensa. Mikä reissu ja mikä loppuhuipennus!

Matka ohi :(

Perjantaina täällä koti-Suomessa ja Jyväskylässä otimme aamun pitkän kaavan mukaan. Olemme laiskotelleet koko päivän ja sulatelleet kaikkia niitä satoja kokemuksia, joita matka meille antoi. Istahdimme koneen ääreen kello 19.09 kirjoittamaan tämän huikean Eurotripin viimeiset rivit.

Halusimme koota loppuun pienen yhteenvedon maista, joiden läpi kurvailimme. Pisteytimme ne kuudessa eri kategoriassa asteikolla 1–5 (5 on paras, 1 heikon). Arvosanat perustuvat luonnollisesti vain niihin paikkoihin, joissa itse kävimme – maista saisi varmasti aivan erilaisen kuvan, jos niitä olisi ehtinyt tutkia perusteellisesti. Tässä tulee meidän rehellinen Eurotrip-rankingimme!

Maakohtainen vertailu

Maa	Kulttuuri	Halpuus	Luonto	Linnat	Turistit¹	Kaupungit	Yhteisarvosana
Slovakia	4	5	3	5	4	3	5
Slovenia	5	3	5	3	4	4	5
Itävalta	5	3	5	3	4	4	5
Tšekki	4	3	4	4	3	4	4
Puola	4	5	1	3	5	5	3
Unkari	4	3	1	2	3	4	3
Sveitsi	4	1	4	1	4	3	3
Liechtenstein	4	3	4	4	3	3	3
Liettua	5	4	2	1	5	3	3
Latvia	5	5	2	1	5	4	3
Italia	3	2	3	1	1	2	2

¹ Turistit-kategoriassa korkea arvosana tarkoittaa, että turisteja oli mukavan vähän (eli rauhallinen kohde).