CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

maanantai 26. helmikuuta 2018

Qatar & Thaimaa 23.2-4.3.2018

Phayao, Chiang Rai, Thailand.
Hyödynsimme ensimmäistä kertaa Qatar Airwaysia joka muutama vuosi sitten aloitti lennot Helsingistä Dohaan. Varsinainen kohteemme oli Pohjois-Thaimaassa sijaitsevat viidakkoiset vuoristomaastot, mutta välipysähdyksellä Dohassa kävimme myös tutustumassa ökyrikkaaseen öljymaahan.

23.-24.2. Perjantai-Lauantai
Matka lähti vähän kivisesti liikkeelle, kun yleensä luotettava Onnibus starttasi matkan 1,5 tuntia myöhässä. Onneksi meillä oli hyvin löyhä aikataulu, joten kerkesimme lennolle myöhästymisestä huolimatta helposti. Lentomme Dohaan lähti klo. 22:50 ja saapui perille 6:15, aikaeron ollessa 1 tunti eteenpäin.

Lentokentältä nappasimme taksin hotellillemme ja onneksi pääsimme heti huoneeseemme, sillä virallinen check in olisi ollut vasta 15:00. Lähes kokonaan valvotun yön jälkeen maistui pötkötellä tunnin verran sängyssä.

Hotellihuoneemme oli oikein viehättävä.
Päikkäreiden jälkeen läksimme tutkimaan kaupunkia. Dohan kuuluisin ”nähtävyys” on 8 kilometriä pitkä rantaraitti. Sitä pitkin oli ihan leppoista kävellä, mutta ensimmäiset 6 kilometriä rantaraitista oli aika tylsää ja nähtävää ei juuri ollut. Viimeiset 2 kilometriä sen sijaan olivat oikein näyttävää; kaikki kaupungin modernit pilvenpiirtäjät kohosivat heti rantaraitin vieressä josta niitä oli mukava ihastella. Pilvenpiirtäjien lähettyvillä oli myös iso ostoskeskus, jossa kävimme syömässä ja kahvilla.

Rantaraitilla.










Syömisten jälkeen alkoi päivä pikkuhiljaa hämärtymään ja katselimme kun pilvenpiirtäjien valot alkoivat yksitellen loistamaan. Aika paljon kaupunki muistuttaa lähistöllä sijaitsevan Arabi-Emiraattien moderneja kaupunkeja. ”Valo shown” jälkeen otimme taksin hotellimme lähellä olevaan intialaiseen ravintolaan, jossa söimme maittavan sekä riittoisan illallisen.

Hyppy Qatarissa. Thaimaan hyppyä odotellessa...



Pikkuhiljaa alkoi hämärtyä.

Ja rakennusten valot syttyivät.








25.2. Sunnuntai
Otimme aamun rauhallisesti syömällä hotellin aamupalan sekä lepäilemällä huoneessamme. Kello 11:30 nappasimme taksin hotellin ulkopuolelta ja matkasimme Villagio Mall -ostoskeskukselle. Se olikin ehkä näyttävin ostoskeskus jossa olemme käyneet. Koko ”ostari” on kopioitu Venetsian kaduista kanaaleineen. Siellä oli oikein mukava kierrellä ja kaarrella.

Venetsia.

Tämä voitti alkuperäisen ainakin turistien määrässä.






Ostoskeskuksen vieressä on myös yksi 2022 vuoden jalkapallon MM-kisojen stadioneista. On nuo isot stadionit aina huikean näköisiä.

Tämä soihtu on hotelli.

Joppe ja Stadion. Seuraavan kerran Joppe tulee olemaan täällä 4 vuoden päästä ja silloin Messiä viedään.
Ostoskeskukselta jatkoimme jälleen taksilla matkaa Souq Waqif nimiselle marketille. Taksikuskimme näytti matkanvarrella kuninkaan sekä hänen perheensä asuntoja. Kaikilla perheenjäsenillä oli oma palatsi lähekkäin toisiaan. Myös ”normi” qatarilaisilla oli omat isot asuinalueet aitauksineen.

Souq Waqif oli oikein viihdyttävä markettialue. Olimme liikkeellä ainoastaan vähän liian aikaisin, sillä lähes kaikki kaupat olivat vielä suljettuna. Ainoastaan marketin pääkadun liikkeet olivat auki.

Souq Waqif.




Marketin jälkeen otimmekin jo taksin lentokentälle ja suuntasimme ajatukset Kaakkois-Aasiaan. Myös lentokentälle saavuttuamme näimme tämän ”orja” valtion hienouksia, kun emiireille on ihan ikioma terminaali, jotta herrojen ei tarvitse odotella lentoaan tavallisen roskasakin joukossa.

26.2. Maanantai
Edellisyö meni kätevästi lentokoneessa, mutta ei kuitenkaan nukkuessa. Koneemme laskeutui Thaimaan Chiang Mai:n klo. 6:00. Matkustimme taksilla hostelliimme ja onneksi jälleen kerran saimme huoneen heti käyttöön. Nukuimme 1,5 tunnin päikkärit huoneessa ja läksimme tutkimaan kaupunkia.

Heti alkuunsa meidän molempien mielestä Thaimaa ja Chiang Mai vaikuttivat todella lupaavilta. Jo ensimmäinen ”thaikkuruoka” jonka söimme oli todella hyvää sekä todella halpaa. Aamupäivä ei ollut vielä niin kuuma, mutta päivän edetessä myös lämpöasteet nousivat ja se alkoi väsyttämään univelkaisia entisestään.

Ensimmäiset tunnelmat Thaimaan auringon alla.
Melkeinpä ensitöiksemme kävimme vuokraamassa meille menopeliksi 125 cc skootterin ja sen selässä aiomme matkustella seuraavat 5 päivää. Ensimmäiset kaahailut teimme kaupungin sisällä, kun kiersimme muutamia sen lukuisista temppeleistä. Ihan kivoja olivat, mutta eivät kuitenkaan hienoimpia mitä olemme nähneet. Myös poliisi-setä pysäytti meidät jo ensimmäisten kilometrien aikana ja antoi meille sakon siitä, kun Jopella ei ollut kansainvälistä ajokorttia. Poliisi myös kirjoitti Jopelle jonkinlaisen väliaikaisen ajokortin, joka on voimassa seuraavat 3 päivää. Toivottavasti sen 3 päivän jälkeen ei poliisi enää pysäyttäisi.

Yksi temppeleistä.

Sen sisältä.

Temppelin takana oli myös tämmöinen tiilikasa.
Temppelikierroksen jälkeen lähdimme niin ikään katsomaan temppeliä, mutta tällä kertaa se sijaitsi kaupungin lähellä olevan vuoren päällä. Matka sinne oli leppoista ajelua vuoristoteitä pitkin viidakon lomassa. Me molemmat ajattelimme innoissaan, että tätä ne seuraavat 5 päivää tulee olemaan.

Temppeli oli ehdottomasti paras Thaimaan temppeleistä tähän mennessä. Se oli isohko temppeli, jonka vieressä oli kultainen torni ja niitä ympäröi kymmenet buddha patsaat. Myös maisemat temppeliltä olivat ihan kivat.

Portaat vuoristo temppelille.

Temppeli vuoren päällä.



Buddha patsaat temppelin ympärillä.

Näköalat vuoren päältä.



Jenni ja kukat.

Takaisin alas, jolloin pimeäkin pääsi yllättämään.
27.2. Tiistai
Noin 11 tuntia tuli nukuttua, maistui hyvältä kyllä! Heti aamupalan jälkeen starttasimme skootterin ja lähdimme ajamaan reilu 150 kilometrin matkaa Phayao nimiseen kaupunkiin.

Ensimmäiset noin 90 kilometriä ajoimme isompaa tietä pitkin ja se oli vähän puuduttavaa ajoa, mutta sen jälkeen siirryimme toiselle tielle, jolloin liikenne väheni ja näköalat paranivat. Matkan kohokohtia olivat vesiputous, jonka viileässä vedessä oli mukava kahlata sekä kahvila tien korkeimmassa kohdassa, jossa nautimme kahvit ja italian soodat.

Matkan varrella oli myös lisää temppeleitä.

Tilanne kuvaa matkan varrelta.

Vesiputous.

Kahlaajat.



Tien korkeimmasta kohdasta.

Njam, kahvia!
Phayaoon saavuimme 16 maissa. Kaupungin kohokohta oli pitkä katu suurehkon järven rannalla, jonka varrella on lukuisia kahviloita, ravintoloita sekä katukauppoja. Myös auringonlasku järven takana olevan vuoriston taakse oli täyttä timangia. Nyt viimeistään Thaimaa iski meihin molempiin täysillä!

Saavuimme Phayaoon, myöhäisen lounaamme jälkeen aurinko alkoikin jo laskea.


Jenni fiilistelee.
28.2. Keskiviikko
Aamulla jätettiin Phayao taakse klo. 8 maissa. Ensimmäiset 90 kilometriä oli ihan leppoista ajelua, mutta ei nähty mitään erikoista. Kaikki kuitenkin muuttui, kun saavuimme ensimmäiselle ”nähtävyydelle”. Se oli vesiputous, jonka vesi tuulee kuumasta lähteestä. Ensin ajateltiin, että olisi mukava mennä uimaan sinne, mutta kun kelikin oli niin kuuma ja vesi oli 35 asteista, niin jätettiin väliin. Noh, ei tämä vesiputous vielä ollut maailmoja mullistava, mutta kun matka siitä jatkui, niin alkoivat maailmat mullistumaan.

Lämmin vesiputous.

Vesiputouksen takana olevaan viidakkoon pääsi myös tutustumaan.

40 metriä korkean puun oksilla oli ehkä jopa satoja tällaisia ampiaispesiä, jossa yhdessä niistä pesii parhaillaan jopa 80,000 yksilöä.
Vesiputoukselta matka jatkui reilu 40 kilometrin verran. Matkan teko oli aivan huikeaa; shortsit ja t-paidat päällä ajamista, juuri oikea lämpötila, paikalliset ihmiset vilkuttavat meille innoissaan ja vähän väliä tien varrella on hyviä/halpoja kahviloita sekä ruokapaikkoja. Tietysti näköalat olivat koko matkan ajan mehukkaat.

Lähdimme vihdoinkin vuoristoon.

Ensimmäiset maisemat.



Lepotauko.

Joppe poseeraa ylpeänä.
40 kilometrin jälkeen hyppäsimme skootterin kyydistä hetkeksi, ja kävimme valloittamassa Phu Chi Fa (= 1,442 metriä) nimisen vuoren. Skootteri teki kyllä suurimman työn, sillä vuoren päälle piti kävellä vain kilometrin verran. Näköalat olivat kyllä hyvät, mutta vaikka keli oli lähes pilvetön, niin silti maisemaa häiritsi jonkinlainen usva, joka tuntuu vaivaavan aina Aasian vuoristossa.

Phu Chi Fa.


Vuorelta toiselle; Phu Chi Falta matka jatkui 30 kilometrin verran Doi Pha Tang nimiselle vuorelle. Jälleen kerran matkan maisemat olivat loistavat ja myös vuoren huipun näköalat olivat usvaisen hienot.

Matkalla Doi Pha Tang.

Älä tipu Jenni.

Reppu ja reissumies.
Loput 55 kilometriä määränpäähämme Chiang Khong:iin jatkui kutakuinkin samoissa merkeissä paria pientä poikkeusta lukuunottamatta. Poikkeuksia oli 2, toinen oli hyvä uutinen ja toinen ei niin hyvä. Arvaamme, että haluatte kuulla huonot uutiset ensin.

Matka tarjosi kokoajan loistavaa näköalaa.


Edessämme oli hyvin jyrkkä alamäki, joka koostui hiekasta ja kivenmurikoista. Menimme sitä hiljaa alas ja Joppe painoi enemmän takajarrua kuin etujarrua, ettei etupyörä lähtisi alta. Tai niin Joppe ainakin luuli: täällähän on vasemman puoleinen liikenne ja varmaankin sen seikan vuoksi myös jarrukahvat ovat väärin päin, näin oikean puoleiseen liikeenteeseen tottuneen näkökulmasta. Eli Joppe lopettikin takajarrun painamisen ja painoikin etujarrua kahta kauheemmin. Siitä seurasi siis etupyörän lukkiutuminen ja kaaduimme maahan. Vauhti ei onneksi ollut kova, mutta kun mäki oli sen verran jyrkkä ja kivinen, niin kyllähän siitä mukavat ruhjeet jäivät meihin sekä jonkin verran naarmuja myös skootteriin. Joppe kärsi enemmän kuin Jenni, sillä Jenni kaatui osittain Jopen päälle. Pahemmin ei kuitenkaan käynyt, ja tästäkin vastoinkäymisestä oppi sen, että jarrukahvat kannattaa tarkistaa, viimeistään ennen jyrkkiä hiekkaisia alamäkiä. :D

Ainiin, se hyvä uutinen: Vähän ennen määränpäätä näimme vuorien lisäksi myös mahtavan Mekong joen. Se oli hieno! :)

Mekong! Huomatkaa Jopen revennyt paita kaatumisessa. 10 vuoden aikana ko. paita on ollut jokaisessa Jopen tekemässä seikkailussa mukana ja nyt se tuli päätökseen, se liitto. :(


1.3. Torstai
Matku jatkui Chiang Kongista yhdeksän maissa. Ensimmäinen pätkä jonka ajoimme oli peräti 115 kilometriä pitkä. Se meni kuitenkin sutjakkaasti, sillä suuren osan matkaa pääsimme ajamaan todella hyviä teitä pitkin keskinopeuden ollessa: 90 km/h. Teimme matkalla myös kymmenkunta pysähdystä mm. temppelillä, kahviloissa ja maisema paikoissa. Temppeli jossa pysähdyimme oli noin puolessa välin matkaa. Itse temppeli sekä sen torni olivat todella nättejä, mutta myös sen takana virtaava Mekong joki teki paikasta todella hienon.

Temppeli, varrella virran Mekong joen.

Joppe ja joki.

Golden Buddhas.
Matkan viimeiset reilu 30 kilometriä ajoimme sivuun isommalta tieltä ja lähdimme nousemaan vähän pienempää tietä pitkin vuoristoon. Kohteenamme oli Mae Salong; kiinalais lähtöisten ihmisten perustama kaupunki, korkealle vuoren rinteille. Jo matka sinne oli henkeä salpaava! Tuntui, että 30 kilometriä on loputon matka, kun kokoajan joutui pysähtelemään katsomaan näköaloja ja ottamaan kuvia. Teimme matkalla myös yhden pidemmän pysähdyksen temppelille, joka oli ehdottomasti hienoin temppeli jonka olemme nähneet, ei pelkästään Thaimaassa, vaan ehkä hienoin ihan overall! Myös näköalat temppelin takaa olivat huikaisevat.

Käännyimme isommalta tielä pois. Heti alkoivat huippu maisemat.

Ja ne paranivat vain.



Temppeli oli ehkä hienoin kaikista, mutta tunnelmaa lisää myös se, että näissä paikoissa ei ole yhtään muuta turistia.



Temppelin sisältä.


Mae Salong! Jos nyt suunniteltaisiin reissuamme, niin olisimme voineet hyvinkin varata 4 yötä tähän kylään ja tehdä sieltä käsin skootterilla täsmäiskuja ympärillä oleviin kohteisiin. Nimittäin kaupunki oli täynnä hyviä ravintoloita/kahviloita ja ympärille vuoristoon lähti kymmeniä eri teitä sekä polkuja vaellus/ajelu tarkoitukseen. Myös vuoristonäköalat kaupungista olivat täyttä kultaa!

Saavuimme Mae Salongiin!

Kiinalaista ruokaa. Njam :P

Näköalapaikka Mae Salongissa.

Maagista tasapainoa.


Emme kuitenkaan jääneet Mae Salongiin yöksi, vaikka mieli olisi tehnyt, sillä skootteri pitää palauttaa Chiang Maihin jo 3.3. Meidät oli siis melkeinpä pakotettu jatkamaan matkaa, ettei yhden päivän aikana tarvitsisi ajaa hirveitä määriä. Ajoimme vielä 70 kilometriä Fang nimiseen kaupunkiin ja yövyimme siellä viihdyttävässä hotellissa.

Vuoristo näköalat vain jatkuivat kun läksimme Mae Salongista.



2.3. Perjantai
Olimme kehitelleet hyvän suunnitelman tälle päivälle. Reitti oli määrä kulkea aivan Myanmarin rajaa myöten vuoristossa, ja laskea sieltä lähes suoraan meidän tulevaan kohteeseen. Matka alkoi lupaavasti, kun lähes heti Fangista lähdön jälkeen olimme keskellä rauhallista ja kaunista Thaimaan maaseutua. Ajoimme vähän reipas 20 kilometriä, kun edessämme oli jonkinlainen armeijan tukikohta ja he käännyttivät meidät takaisin.

Tältä maisemat näyttivät heti alkuunsa.


Keksimme siinä lennosta uuden suunnitelman mennä katsomaan noin 20 kilometrin päässä olevia järviä. Matka sinne kulki todella huonokuntoista tietä pitkin ja ensimmäistä kertaa tuntui, että olemme köyhällä alueella.

Kun saavuimme isoimmalle järvelle, tajusimme että se onkin padon synnyttämä tekojärvi. Padon päälle pääsi käyskentelemään ilmaiseksi ja sanomattakin on selvää, että näkymät olivat jälleen näkemisen arvoiset.

Padon päällä.

Tekojärvi.



Noniin tätä hetkeä olet odottanut. 
Padolta laskeuduttiin vielä pienemmälle järvelle, jossa oli oikein tunnelmallinen lomakeskuksen tyyppinen paikka. Ainoastaan se oli lähes hylätty. Alueella oli vain yksi pojankloppi myymässä mandariineja sekä niistä puristettua mehua. Noh, nautimme maisemista mehun kera, kävihän se näinkin.

Pienemmällä järvellä.





Järvi ja pato taustalla.
Maaseudulta jouduimme siis ajamaan takaisin Fangiin, ja sieltä matka jatkui 76 kilometriä Chiang Dao:n. Sinne saavuttuamme kirjauduimme majataloon, jossa saimme käyttöön ihan ikioman bambu mökin. Päätimme ottaa ihan muutaman tunnin rennosti mökissä, sillä rentoushetkiä ei ole koko reissun aikana ollut oikeastaan ollenkaan.

Matkalla Chiang Daoon saimme ihastella lukuisia hienoja kalkkikivi vuoria.

Oma bambu mökkimme. 
Illan suussa lähdimme syömään ravintolaan oikein maittavat thaikku eväät. Sieltä jatkoimme matkaa viitisen kilometriä 2,200 metriä korkean Doi Luang vuoren juurelle, josta lähti portaat temppelille. Se ei välttämättä ollut se kaikkein näyttävin temppeli, mutta taustalla olevat vuoren huiput, viidakko sen ympärillä ja hiljaisuus tekivät tästä temppelistä ainutlaatuisen. Löysimme pienessä hetkessä jo lähes täydellisen mielenrauhan. :)


Siellä se kohoaa.

Ai että mitä settiä.

Viidakko ja vuori, mitä muuta ihminen enää kaipaa?
ööh, ruokaa?!

Temppeli oli osittain myös vuoren seinämään kaivertuneessa luolassa.



Hiljaisuudesta nauttimista.



Aurinko värjäsi pilviä kauniisti laskiessaan

Temppeli alempaa viidakosta.
3.3. Lauantai
Aamulla meistä tuntui, että olemme nähneet Thaimaan vuoristoa jo niin paljon lyhyen ajan sisään, että olemme ”suorittaneet velvollisuuden”. :D Päätimme siis pitkittää aamun perustoimintoja jopa klo. 11:00 asti.

Ennen kuin lähdimme viimeiselle matkalle skootterillamme takaisin Chiang Maihin, kävimme vielä tutustumassa Chiang Dao Cave:n (= luola). Odotuksemme eivät olleet niin korkeat, sillä olemme nähneet jo pari upeaa luolaa reissuillamme, joten niistä on vaikea pistää paremmaksi. Ei nyt tiedetä pistikö luola paremmaksi, mutta oli siellä kiva kävellä ja katsella tippukiviä ja Buddhapatsaita joita luolaan oli ripoiteltu. Sitten olikin aika ajaa viimeiset 75 kilometriä Chiang Maihin

Luolan sisäänkäynti.









Takaisin päivän valossa.
Chiang Maissa kävimme ensiksi palauttamassa vähän naarmuisen skootterimme. Kerroimme työntekijöille, että kaaduimme sillä vähän, he katsoivat skodea hetken aikaa ja sanoivat, että ei siinä mitään näy. :D Vielä kerkesimme vähän kierrellä kaupungilla ja kävimme tutustumassa suureen Warorot markettiin. Se oli totisesti suuri, ja siellä myytiin kaikkea auton varaosista, Kiinasta tuotuihin piraatti vaatteisiin. Hetken aikaa siellä kierteli, mutta aika nopeasti se alkoi ahistamaan.

Warorot Market.
Loppupäivän sekä illan hengailimme suuressa ostoskeskuksessa lähellä lentokenttää sekä hotelliamme. Kävimme myös katsomassa Bruce Willisin uusimman actionin; hyvä oli!

Yhteenveto:
Qatar sopii täydellisesti tutkittavaksi jatkolentoa odotellessa. Yksi päiväkin riittää Dohan tutkimiseen, mutta meistä tuntui, että viettämämme 2 päivää oli juuri sopiva aika kaupungin tutkimiseen. Olisihan pienessä Qatarissa tietysti muutakin kuin Doha, mutta ainakaan meille siellä ei olisi ollut mitään uutta nähtävää. Varsinaiseksi kohteeksi Dohaa tai Qataria emme kyllä voi suositella, jos haluaa seikkailla moderneissa öljykaupungeissa, niin mielummin valitsisimme Dubain tai Abu Dhabin.

Pohjois-Thaimaa oli juuri sitä mitä odotimmekin; kaunista, halpaa, hyvää keliä, erittäin hyvää ruokaa ja mukavia ihmisiä. Ainoastaan odotimme, että turisteja olisi ollut enemmän, sillä olihan tämä aika vuodesta alueen high seasonia. Skootteri toimi kulkuneuvona täydellisesti, vääntöä riitti todella jyrkissä mäissä ja isommilla teillä pystyi päästelemään yli 100 km/h.

6 Päivää alueella oli auttamatta liian vähän, ja sen me kyllä aavistimmekin jo ennen matkaa. Ei meille nyt sinänsä mitään kiireen tuntua ollut kertaakaan, mutta jos aika ei olisi ollut rajoite, niin olisimme tehneet tämän saman reissusuunnitelman kuuden päivän sijasta, kahdessatoista päivässä. Lisäksi Chiang Maista olisi lähtenyt myös muita mielenkiintoisen oloisia teitä eripuolille Pohjois-Thaimaata, joten täällä olisi voinut viettää aikaa helposti kuukauden (tai oikeastaan 3 kuukautta) :D.

Ja sitten kaikkien odottoma rankkaus. Qatar on helppo rankata; meillä molemmilla menee kevyesti ykkös sijalle, kaikki vain toimii niin hyvin ja siellä oli helppo matkustaa, yksinkertaisesti loistava kohde… Nojoo, leikki leikkinä: Qatar menee meillä molemmilla ihan viimeisten joukkoon, Jopella Qatarin alle menee vain Vatikaani-Valtio ja San Marino, ja Jennillä näiden lisäksi myös Liechenstein. Vaikka Doha olikin ihan kiva kohde kiertää sen pari päivää, niin kyllähän se aika yksipuoleinen kohde on, ja kaikki tämä ökyily on perseestä. :D

Thaimaa onkin sitten jo paljon vaikeampi tapaus. Lopullinen arvosana vain kuuden päivän perusteella on vaikea sanoa, mutta nämä 6 päivää olivat kyllä aivan maagiset. Tuskimpa maagisuus olisi mihinkään hävinnyt, vaikka olisimme olleet maassa koko kuukauden. Sanotaanko, että nyt ihan oikeasti top 5:n uskallamme Thaimaan mahuttaa. :D

Ihmiset:
Sekä Qatarissa, että Thaimaassa kaikki paikalliset joita tapasimme olivat todella ystävällisiä. Tietysti kaikki ihmiset joita Qatarissa tapasimme olivat jostain muualta kuin Qatarista (Maassa asuu noin 5 miljoonaa ihmistä, joista vain 300,000 on alkuperäistä väestöä.) Thaimaan ihmisistä tai varsinkin katukauppiaista ja myyjistä sen verran, että missään maassa jossa olemme matkustaneet ei ole ollut näin rehellisiä myyjiä. Kertaakaan ei tarvinnut tinkiä, tai väitellä hinnasta. Hinnat olivat valmiiksi tingittyjä.

Hintataso:
Qatar oli noin 30-40% halvelpi kuin Suomen hintataso. Thaimaa taas oli niin naurettavan halpa, että kertaakaan ei oikeastaan edes tarvinnut miettiä mitä esim. ravintolassa tilaa. Keskimääräisesti saimme mahat täyteen noin 3:lla eurolla per. nenä.

Sää:
Sekä Qatarissa, että Thaimaassa oli tähän aikaan vuodesta kylmintä. Qatarissa päivälämpötila oli 25 asteen paikkeilla ja Thaimaassa 35 paikkeilla. :D


Se oli semmonen se!

4 kommenttia:

  1. :D joo-o ei huono. Nauttikaa! ihana pinkki kypärä Jennillä.

    VastaaPoista
  2. Hahhah :D olisitte nähnyt mun ilmeen ku luin ton että Qatar menee kevyesti ykkös sijalle :D :D Kunnon järkytys että miten voi mennä noilla kirjotuksilla xD Tuo bambumaja teki kylmät väreet, taisin ääneenkin sanoo "oiii". Tuollasessa voisin viettää kuukauden! Antaa kyllä ihan uuden kuvan Thaimaasta mulle tää kirjoitus! Oon aatellu et turistirysä, jossa kaikki kaupittelijat kiinni ihossa ja prostituutio oksentaa silmille kaikkialla. Pohjoisthaikkuihin siis!! :)

    VastaaPoista
  3. Mahtavat oli maisemat !! -jari

    VastaaPoista