CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

perjantai 4. toukokuuta 2018

Hollanti & Saksa (Belgia) 30.4-8.5.2018

Kaukenhof, Hollanti.
Reilut 20 vuotta olen liikkunut paikasta A, paikkaan B polkupyörällä. Viimeiset 10 vuotta pyöräilykilometrejä vuosittain on kertynyt noin 5,000. Kaiken tämän ajan olen polkenut paskoilla pyörillä, jotka ovat suurimman osan ajasta olleet myös paskana. Pyörät, niin käytetyt kuin uudetkin kestävät käytössäni yleensä korkeintaan vuoden. Nyt tähän toivottavasti tulee muutos. Tämän matkan päätarkoitus oli ostaa uusi pyörä Saksasta, polkea sillä kiva lenkki pääosin Hollannissa ja ottaa se mukaan Suomeen.

Kohteenani oli siis Saksa ja Hollanti. Vähän ehkän tylsän kuuloiset kohdemaat, ainakin jos niitä vertaa aikaisempiin reissuihini Etiopiaan, Georgiaan, Intiaan tai Malesiaan. Vähän actionia matkaan kuitenkin tuo se fakta, että kulkuneuvonani toimi pääosin polkupyörä.

30.4. Maanantai
Matka starttasi junalla jyväskylästä klo. 15:18. Tällä kertaa superhalpa (24 euroa) Ryanairin lento lähti Helsingin sijasta Tampereelta, kohteena oli Pohjois-Saksassa sijaitseva Bremen. Lento laskeutui noin tunnin myöhässä ja Bremenin kentällä ei jostain syystä ollut töissä tarpeeksi henkilökuntaa, joten ruumasta tulevia laukkuja jouduttiin odottamaan toinen tunti. Vihdoin pääsin ratikan kyytiin, jolla pääsin Bremenin keskustaan. Hostellin dormi-huoneeseen saavuin vasta 00:30.

1.5. Tiistai
Nukkumisaikaa oli vain 4 ja puoli tuntia ja sekin meni aikalailla valvoessa, sillä viereisellä sängyllä nukkuva mies kuorsasi ja louksutti leukojaan kuin koira läpi yön. Nousin ylös klo. 5:00 ja kävelin juna-asemalle, mistä nousin junaan, joka vei minut Bonn -nimiseen kaupunkiin (pyöräliike sijaitsee ko. kaupungissa). Syy, miksi lähdin näin aikaisin liikkeelle oli se, että reissua sunnitellessa ajattelin ostaa tänään pyörän ja aloittaa polkemisurakan mahdollisimman aikaisin. En silloin tajunnut kuitenkaan Vappua, jota näköjään juhlitaan myös Saksassa. Siispä pyöräliike on tänään kiinni ja pääsen täten aloittamaan pyöräilyn vasta keskiviikkona.

Juna saapui Bonniin reilun tunnin myöhässä, klo. 10:45. Bonn on kuuluisa siitä, että muuan Beethowen syntyi täällä. Aamupäivän tutkin kaupungin keskustaa, joka oli ihan viihdyttävä lukuisten kävelykatujen ansiosta. Kävelykatu viidakossa vierähtikin mukavasti muutama tunti.

Bonnin läpi virtaava Reine.
Bonnin kävelykatuja.

Kävelykatujen lisäksi kaupungissa oli myös useita aukioita.
Yhden maissa matkustin ratikalla hostelliin, joka oli noin viiden kilometrin päässä keskustasta. Hostelli olikin vähän erikoinen paikka; se oli iso halli, jossa oli toista kymmentä asuntovaunua sekä juna. Ne olivat muutettu toimiviksi yöpymispaikoiksi. Itse yövyin vähän isommassa asuntovaunussa, jossa oli japanilaistyylisiä patjallisia lokeroita, joihin möngittiin nukkumaan. Mönginkin hetimiten omaan lokerooni ottamaan 3 tunnin päiväunet.

Karavaarani hostelli.
Päiväunien jälkeen päätin kävellä takaisin keskustaan, siihen kului noin 45 minuuttia. Matkalla näin lähinnä rauhallista saksalaista asuinaluetta. Kiertelin keskustassa vielä tunnin verran ja etsin samalla viihtyisän oloista pubia, jossa voisin katsella illan Mestareiden liiga matsin. Löysin ihan kivan pubin, jossa pääsin ihailemaan toivottavasti jälleen paidatonta Ronaldoa.

Kaupungin suurin kirkko.

Lisää kävelykatuja.
2.5. Keskiviikko
No niin! Sitten koitti odotettu hetki, kun pääsen ostamaan elämäni parhaan pyörän. Heräsin 8:00, söin aamupalan ja matkasin ratikalla sekä bussilla pyöräliikkeeseen. Liike aukesi klo. 10:00 ja saavuin sen pihaan juuri sopivasti klo. 9:55. Katsoin pyöriä huolella, mutta kuitenkin ripeästi sillä tänään pitäisi taittaa matkaa 180 kilometriä. Päädyin Cube merkkiseen pyörään, joka maksoi 800 euroa, ja josta sain 10% alennusta (saan myös verot takaisin pyörästä, jos onnistun saamaan jostain Saksan rajalta leiman kuittiin, ja lähettämään sen sitten takaisin pyöräliikkeeseen).

Siinä se nyt on!
Pääsin hyppäämään satulan selkään noin 12 maissa. Pyörä rullasi kuin unelma, tietysti olen tottunut maailman paskimpaan pyörään, mutta sanoisin silti, että hyvä ostos tuli tehtyä. Saksan puolella päästelin 121 kilometriä (pari harhailua laskettuna mukaan). Saksassa oli ihan hyvä polkea: tasaista maastoa ja pyöräväyliäkin oli ihan kivasti. Päivän keli oli täydellinen, näin pyöräilyä ajatellen: 19 astetta ja lähes sininen taivas. Tietysti tuuli vähän haittasi (lähes koko matkan puhalsi vastatuuli). Myös tunnelma ajellessa oli kiva, ei nyt mitään huippunäkymiä saanut ihailla, mutta pienien kylien läpi oli kiva ajella.

Lähellä Hollannin rajaa.
Hollannin rajalle saavuin klo. 17 maissa. Heti kun rajan ylitti, niin pyöräväylät paranivat, ja niitä oli kaikkialla. Ainoastaan tasaiset pellot antoivat tuulen tuulla rauhassa ja vastatuuli sen kuin yltyi. Hollanin puolella näkymät olivat Saksan kaltaiset.

Heti tuli maalle ominainen vanha tuulimylly vastaan.
Vielä kolmas maa tuli tälle päivälle. Hollannissa ajelin vain 15 kilometriä, jonka jälkeenn ylitin rajan ja siirryin Belgian puolelle. Rajan sain ylittää pienellä lautalla, kyyti maksoi vaivaisen euron. Belgian puolella vastassani oli todella pitkiä tikkusuoraan meneviä teitä ja yllättäen vastatuuleen. Ympärilläni näkyi satoja tuulivoimaloita joidenka propellit pyörivät täsmälleen vastakkaiseen suuntaan kuin minä. Belgian puolella kilometrejä kertyi 44.

Hollannin ja Belgian välinen raja.
Lautta, jolla sen ylitin.
Perille majatalolle saavuin vasta 21:30. Kyllähän 180 kilometrin polkeminen lähes kokoajan vastatuuleen koville ottaa ja perseessä tuntuu. Huomenna voin onneksi lähteä liikeelle monta tuntia aikaisemmin ja matkaakaan ei ole niin paljoa kuin tänään. Hei, kädessäni oli koko matkan ajan GPS sykemittari ja nyt statsit siitä: Pyörän selässä 8:34 tuntia, Poljettu matka 180,2 kilometriä, Keskisyke 142 ja maksimisyke 174, Keskinopeus 21,6 ja maksiminopeus 44,3 ja kilokalorit 6,141.

3.5. Torstai
Aamupala alkoi klo. 8:00, sen syötyäni aloitin heti päivän polkemisurakan. Majatalolta matkaa Hollannin rajalle oli 44 kilometriä, suurimman osan siitä matkasta poljin jokien varsia pitkin. Matka taittui mukavasti ja vauhdikkaasti tasaisella asfalttilla. Ainoastaan perse oli jo valmiiksi hellänä eilisistä polkemisista, joten otetaan se ainoana miinuksena.

Perse hellänä.

Joen vartta pitkin.
Maiden väliseltä rajalta poljin vielä 77 kilometriä Rotterdam:in. Matka tuntui todella pitkältä; jälleen vastatuuli puhalsi suurimman osan matkaa, ja perse sen kuin kipeytyi entisestään.

Pieni ja nätti kaupunki, jossa söin lounaan.

Lisää tuulimyllyjä.
Noin 30 kilometriä ennen määränpäätä aloin olla aivan puhki. Minun oli pakko suorittaa oikein kunnon kaloritankkaus viimeiselle etapille. Eteeni osui juuri sopivasti Mäkkäri. Isot ranskalaiset, 5 juustohampurilaista, iso kokis ja iso pirtelö upposivat alas hetkessä. Tämä ”roskatankkaus” todellakin toimi ja sain aivan uuden boostin päälle lopuksi matkaa. Eipä tarvitse olla huolissaan, että päivän kalorit jäisivät plussan puolelle, vaikka tulikin syötyä aimo annos paskaa. :)

Hollannissa kaikkialla menee kuvassa näkyviä pyöräväyliä.
Päivän statsit sykemitterista: Pyörän selässä 5:48 tuntia, Poljettu matka 121,39 kilometriä, Keskisyke 130 ja maksimisyke 154, Keskinopeus 20,9 ja maksiminopeus 31,2 ja kilokalorit 4135.

Ensimmäinen tehtävä Rotterdamissa oli käydä tietysti suihkussa, ja vaihtaa hikiset vaatteet puhtaisiin. Suihkun jälkeen lähdin tutkimaan kaupunkia. Venäläinen mies samasta dormihuoneestani halusi liittyä seuraani, joten läksimme kaupungille yhdessä. Kiersimme kävellen kaupungilla noin 8 kilometrin lenkin. Rotterdam oli oikein mukava kaupunki, se on täynnä moderneja pilvenpiirtäjiä, jotka kohoilevat kymmenien kanaalien seasta.

Rotterdam.

Kaupungin lukuisia kanaaleja.

Pilvenpiirtäjiä.



Parhaimmat sekä mieleenpainuvimmat paikat kaupungissa olivat: Iso markettihalli, jonka katto oli maalattu kalttaaltaan erilaisilla kuvilla, sekä pienistä laatikoista rakannettu talo, joissa oli mm. hotelli, hostelli ja toimistotiloja.

Markettihalli.

Katon maalaukset.

Markettihalli ulkoa.

Pienistä neliöistä rakennettu talo.


Ilta huipentui Erasmusbrug sillalle, joka on toisiksi pisin silta Hollannissa. Sekä silta, että sen takana kohoavat pilvenpiirtäjät olivat todella näyttäviä. Sillan jälkeen hengailin vielä hostellin baarissa ja kirjoittelin blogia.


Matkalla Erasmusbrug sillalle, näimme kun sillat nostettiin ison rahtilaivan takia.

Rahtilaiva.

Myös Erasmusbrug silta nostettiin.

Sillan päällä.

Illan loppuhuipennus.

Hostellimme sijaitsee vauhdikkaalla illanvietto kadulla.

4.5. Perjantai
Aamu meni samalla kaavalla kuin eilinenkin aamu; klo. 8:00 aamupalalle ja satulan selkään. Heti kun pääsin liikkeelle, huomasin että perse ja jalat ovat paljon freshimmässä kunnossa kuin eilen. Ensimmäiset 15 kilometriä meni 30 km/h keskivauhdilla, ja pyöräily tuntui erittäin hyvältä. Sen jälkeen alkoi toiset 15 kilometrin verran kaupunkisumaa, jossa keskivauhti tippui roimasti liikennevalojen ja muun liikenteen vuoksi. Poljin vielä yhteen pötköön 9 kilometriä, jonka jälkeen pidin pienen ruokatauon Leiden nimisessä kaupungissa. En viipynyt siellä kuin hetken, mutta se vaikutti oikein kivalta kaupungilta.

Yksi Leidenin kanaaleista.
Leidenistä jatkoin matkaa 16 kilometriä Kaukenhof:n tulppaanipuistoon. Äkkiseltään se ei ehkä kuulosta asialta joka minua kiinnostaisi, mutta kun minulle sanoo: ”mitä tulee ensimmäisenä mieleen Hollannista?” vastaukseni on: ”vanhat tuulimyllyt ja tulppaanipellot”. Kaukenhof on todella suosittu nähtävyys Hollannissa, ja sen huomasi heti puiston porteilla; porukkaa oli niin perhanasti. Puisto on kuitenkin suhteellisen suuri, että väenpaljous hajoaa äkkiä ympäri puistoa. Kaukenhof oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mutta vielä kuin olisi ollut 25% lisää ”sitä jotain” niin se olisi ollut erittäin hyvä.

Kaukenhof.







Kukkaistyttö.

Valtavat tulppaani pellot.

Kaukenhofissakin oli yksi tuulimylly.

Vitsiku ne hollantilaiset ei osaa ajaa.

Ja toinen tunari.




Kaukenhofista matka jatkui 33 kilometrin verran Amsterdamiin. Silloin viimeistään kroppani alkoi jo vähän krakaamaan. Perse kipeytyi jälleen lähes istumakelvottomaksi, vasemmassa takareidessä tuntuu ylirasittumisesta johtuvaa kipua ja niskaa särkee: ”on tämä sitten mukavata touhua”. Kivuista huolimatta selvisin Amsterdamiin asti.

Matkalla Amsterdamiin.
Kun saavuin kaupungin keskustaan, väen paljous yllätti minut; turisteja oli kuin Venetsiassa. Minulla ei ollut yhtään fiilistä sellaiseen, eikä oikein muutenkaan minkään kaupungin tutkimiseen (enpä jaksanut kyllä Venetsiassakaan olla kovin kauaa). Olihan siellä ihan nättejä kanaaleja, mutta Leidenin kanaalit olivat vähintäänkin yhtä hienoja (mitä nyt kerkesin näkemään sekä Leidenissa, että Amsterdamissa), mutta porukkaa siellä oli vain murto-osa. Päädyin syömään hyvään kuppilaan kunnon aterian jälkiruokien kera ja siihen päättyi Amsterdamin tutkiminen. Täytyyhän tänne melkein joskus uudestaankin tulla käymään, ja antamaan lopullinen arvosana kaupungille. Amsterdamista oli vielä 31 kilometriä majatalolle, jossa yövyin tulevan yön.

Amsterdam. On se upea kaupunki.
Runsaiden kyselyjen vuoksi, tässä on pyörän malli ja linkki kauppaan josta sen ostin. Cube Touring EXC. https://www.bike-discount.de/en/buy/cube-touring-exc-black-n-grey-655283

Päivän statsit sykemittarista: Pyörän selässä 6:36 tuntia, Poljettu matka 128,07 kilometriä, Keskisyke 134 ja maksimisyke 166, Keskinopeus 19,5 ja maksiminopeus 32,6 ja kilokalorit 5345. (Keskinopeus jäi todella matalalle, kun kaupunkipörräämistä oli sen verran paljon.)

5.5. Lauantai
Tänä aamuna söin aamupalan jo klo. 7, sillä poljettavaa oli edessä 180 kilometriä takaisin Saksaan. Matka starttasi ohkaisella kaistaleella, meren ja järven välissä. Vastatuuli yllättäen taas puhalsi, ja vesistöjen takia mitään esteitäkään tuulelle ei ollut. Sain kuitenkin vauhdin pidettyä yli 25 km/h, näin täysissä energioissa. Tätä pätkää piti polkea 22 kilometriä, joten se meni vähän alle tuntiin.

Vasemmalla järvi ja oikealla meri.

Ihanasti se lämmittää näin koleana aamuna.

Vielä innoissaan ja täynnä energiaa.
Ensimmäisenä ja toisena pyöräilypäivänä poljin aina 30-40 kilometrin pätkiä, jonka jälkeen pidin pienen tauon. Välimatka on päivä päivältä pienentynyt ja nyt jouduin pitämään tauon aina 10 kilometrin välein, sillä kroppaa kolotti niin perhanasti.

Tuulivoimaloita kyllä riittää pannukakun tasaisessa Hollannissa.
Pidin kunnon lounastauon pienessä Hasselt:in kylässä, noin 70 kilometrin polkemisen jälkeen. Mieli teki mennä jälleen mäkkäriin tai pizzalle, mutta kun sellaista ei tullut vastaan, niin jouduin tyytymään parempaan vaihtoehtoon. Söin ison kana-annoksen ravintolassa, jonka omistaja tunsi useita suomalaisia. Hän oli ennen töissä Stora Enson tehtaalla Hollannissa. Hän oli jopa tavannut kuningas Jari Litmasen vuonna 1995, kun Ajax oli voittanut Mestareiden Liigan.

Hasselt.
Matkanteko sujui ihan ok-hyvin noin 100 kilometrin paikkeille, kunnes vasempaan polveen iski suunnaton kipu. Silloin keskivauhti tippui 19 km/h paikkeille. Siinä sitten taistelin itseni 140 kilometrin paikkeille, jolloin pysähdyin Emmen nimiseen kaupunkiin ja söin Subwayn patongin, keksin, kahvin ja pirtelön. Roskaa tekee mieli, kun kuluttaa kaloreita niin pirusti.

Emmen.


Yleensä olen pystynyt taistelemaan päivän viimeiset kilometrit yli 30 km/h, mutta nyt se oli oikeastaan mahdotonta; vasemman polven kipu oli sietämätöntä ja nyt myös oikeaan polveen alkoi sattua. Tietysti sanomattakin on selvää, että perse oli aivan hellänä. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan ja 188,2 kilometriä täyttyi klo. 19:30. Aikalailla tasan 12 tuntia se otti.

Viimeinen tauko ennen määränpäätä.
Päivän statsit sykemittarista: Pyörän selässä 9:40 tuntia, Poljettu matka 188,2 kilometriä, Keskisyke 129 ja maksimisyke 152, Keskinopeus 19,5 ja maksiminopeus 29,7 ja kilokalorit 6,549.

6.5. Sunnuntai
Aamulla polvet tuntuivat ihan hyviltä kävellessä, tietysti portaita alas tuleminen oli vaikeaa, mutta se varmaan johtui enemmän kipeistä reisistä kuin polvista. Tänään olisi kuitenkin jaksettava vielä polkea viimeiset 120 kilometriä Bremeniin, josta jatkan junalla matkaa Lyypek:iin. Aamupalan jälkeen (klo. 8:30) tarkistelin monelta olin varannannut junan Bremenistä Lyypekkiin. Muistelin, että olin varannut sen johkin 18:00 pintaan. Olin väärässä: 2 kuukautta sitten junavarauksia tehdässäni varmaan ajattelin: ”120 kilometriä polkee keposesti siihen 5 tuntiin” -Ei näillä jaloilla! Junavaraukseni Bremenistä oli siis jo klo. 13:20. Ei siinä auttanut muu kuin varata junat Lathen:sta (= kylä jossa olin sillä hetkellä) Bremeniin, jotta kerkeisin jo valmiiksi maksamaani junaan. Tämä ratkaisu osoittautui oikein hyväksi, sillä vaikka polvet tuntuivat ihan hyviltä kävellessä, niin polkiessa ne (varsinkin vasen) olivat kuin rautakanget, joita yrittää taivuttaa. Polven ojentaminen 90 asteen kulmasta suoraksi sattui joka polkaisulla. Eipä olisi 120 kilometriä mennyt, ei edes väkisin. Paitsi, jos joku olisi tarjonnut siitä miljoonan (todellisuudessa 5,000), niin olisin sen kyllä tehnyt (Halvalla lähtee tämä ukko). :D

Vituiks meni.
Klo. 9:30 Lathenista siis junalla matkaan. Junan kyydissä sitä katseli tuulivoimaloita, joidenka propellit pyörivät: mitänkä muutenkaan kuin vastapäivään, eli vastatuulen sitä olisi saanut taas pyörällä painaa. Vaihdoin Junaa pienessä Leer:in kylässä, jossa vaihtoaikaa oli 50 minuuttia. Siinä kerkesi kivasti pikkukylän kiertää, erittäin vaivaisesti pyörällä. Kyllä Euroopassa nämä pikkukylät on minun juttu! Näissä on aitoa meininkiä, ja ainoat turistit minun lisäkseni on paikallisia matkailijoita jostain lähikylistä.

Leer.
Leeristä matka jatkui Bremeniin. Sielläkin olisi ollut aikaa kierrellä tunnin verran, muuta ruoka+kahvi vei voiton, ja viettelin vaihtoajan niiden parissa. Bremenistä matka jatkui vielä Hampurg:in kautta Lyypek:iin, jonnekka saavuin klo. 15:15.


Lyypekin ympäri menee oikein hyviä pyöräteitä. Ajattelin ensiksi kierrellä niitä, mutta polviin sattui sen verran paljon, että katsoin parhaaksi pysäköidä pyörän keskustaan ja kierrellä kaupunkia kävellen. Lyypek vaikutti ensiksi oikein todella hienolta kaupungilta, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että se oli ihan perus Eurooppalainen kaupunki. Kyllä se kuitenkin käymisen arvoinen paikka on, eli jos täällä päin liikkuu niin voin suositella käymään.  

Lyypek. (Alku vaikutti oikein lupaavalta.)

Joo o, vieläkin ihan kiva kun on tämmönen kävelykatu tässä.



Loistavat näkymät kirkon tornista.



Toriaukio.



Mut eipä siinä ollu ku yksi kävelykatu, jonka varrella oli kaikki näkemisen arvoinen.

...ja monta pitkää kylmää Lyypekissä.
Klo. 22:30 yritin polkea vielä viimeiset polkaisut Travemunde:n satamaan, josta Finnlinesin laiva kohti Suomea lähti klo. 3:00. Vasempaann polveen kuitenin sattui niin paljon, että 20 kilometrin matka satamaan olisi ollut liikaa. Onneksi sinne pääsi junallakin. Laivaan pääsi nousemaan jo 23:30. Laivassa on sauna johon pääsi löylyttelemään vielä näin yölläkin. Kyllä maistui! Saunassa katselin polviani jolloin huomasin, että molemmat polvet ovat turvoksissa. Vasen polvi on vielä todella selkeästi, myös vasen nilkka on turvoksissa. Saunassa pääsi onneksi suihkuttelemaan kylmää vettä polviin sekä nilkkaan.

7-8.5. Maanantai-Tiistai
Laivamatka Suomeen kesti 30 tuntia, joten koko maanantaipäivä meni laivassa. Aika meni kuitenkin sukkelaan: buffet ravintolan, saunan ja hyttini urheilukanavien ansiosta.

Otin aamulla vain 2 leipää, sillä brunssi oli jo 2 tunnin päästä aamupalasta.

Kelit olivat kyllä kohdillaan koko reissun ajan.

En minä tätä unohtanut vaikka varmasti olit jo kauhuissasi. Polviin kyllä sattui hyppääminen, mutta pakko on perinteitä jatkaa.

Alkupalat päivällisellä.

Ja pääruoka.
Vuosaaren satamaan saavuin klo. 9:00. Sieltä pystyin hiljaa polkemaan Helsingin keskustaan (= noin 20 kilometriä). Kyllä polvissa edelleen tuntui, mutta olivat ne jo vähän paremmat kuin toissapäivänä. Todennäköisesti siis palautuvat viikossa normaaleiksi.

Yhteenveto:
Tämän reissun päätarkoitus oli hakea hyvä pyörä Saksasta Suomeen ja yhdistää siihen myös pieni reissu. Oli minulla myös pari muutakin tarkoitusta; katsoa tykkäänkö ylipäänsä reissata pyörällä, sekä katsoa kuinka kovaa ja kuinka pitkiä matkoja kannattaa per. päivä polkea. Sain kaikkiin kysymyksiin vastauksen. Tasaisessakin maastossa 100 kilometriä per. päivä on aikalailla se maksimi, jos tarkoitus on polkea useampi päivä putkeen. Vauhti on pidettävä alle 25 km/h alusta asti, vaikka alkuun se tuntuukin todella hiljaiselta. Nyt olen valmis lähtemään pidemmällekkin pyöräreissulle lähitulevaisuudessa! Eli tykkäsin siis reissata pyörä kulkuneuvonani. :D

Saksa:
Pyöräreissun näkökulmasta Saksa toimii erinomaisesti. Kaikissa kylissä sekä kaupungeissa on pyöräväylät erikseen, väylät löytyvät möys lähes kaikkien maanteiden viereltä. Autoilijat ottavat pyöräilijät hyvin huomioon (paljon paremmin kuin Suomessa). Myös kaikkiin juniin voi ottaa pyörän kyytiin, pitkän matkan juniin täytyy tehdä varaus pyörälle, mutta lähijuniin ei tarvitse kuin ottaa pyörä mukaan.

Hollanti:
Hollantia sanotaan maailman parhaaksi pyöräilymaaksi, sen voin kyllä allekirjoittaa. Pyöräväyliä on varmaan enemmän kuin autoteitä. Niiden varrella on myös hyvin opasteita. Maa on tasainen kuin pannukakku, ainoat ylämäet mitä poljin Hollannissa, olivat korkeat sillat joiden päälle piti polkea. Yhtäkään luonnon tekemää ylämäkeä ei näkynyt. Kaikkialla muualla oli kiva ajella paitsi Amsterdamissa. Sielläkin pyöräväyliä oli kyllä kaikkialla, mutta pyöriä on kaupungissa vain kertakaikkiaan liikaa, että sinne muodustui pyöräruuhkia.

Maisemat maassa on aika vaatimattomat, suurimman osan ajasta poljin peltojen välissä. Kaupungit olivat puolestaan todella hienoja. Pyöräreissu on siis parasta suunnata Etelä Hollantiin, jossa suuret kaupungit muodostavat lähestulkoon katkeamattoman ketjun.

Belgia:
Belgiassa poljin vain noin 80 kilometriä, ainakin siinä osuudella pyöräväyliä oli yhtä hyvin kuin Saksassa.


Seuraavaa pyöräreissua odotellessa.

13 kommenttia:

  1. Ootinkin että tuleeko lukuja :D Hyvin keskinopeus ja sykkeet lähti alenemaan ekan urakan jälkeen :) Kai sulla pehmustetut pyöräily alkkarit on? Sulla on kunnon palovammat kohta perseessä jos ei ole! Vedätkö tollasia pikku pyöräilyteitä vai onko maantietäkin? Tosta pyörästä kiinnostais linkki tarkempiin tietoihin :P Siistiltä kyllä kuulostaa!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pehmustetut pyöräilyshortsit on jalassa. Suurimmaks osaks on pieniä pyöräteitä. Välillä maateiden vieressä ajelua, mutta silloinkin autotien vierelle on rakennettu erillinen pyörätie.

      Poista
    2. Aika hyvin pystyt pitää vauhdin vaikka on pikkuteitä.

      Poista
  2. On kyllä hyvää vaihtelua tällänen pyöräreissu, tosi hyvä seurata miten etenee ja mielenkiintoista katsoa noita lukemia.

    Tuo kaloritankkaus -kohta oli kyllä paras. :DD

    VastaaPoista
  3. Kivan erilainen blogiteksti, viihdyttävää luettavaa jälleen kerran :) kukkaistyttökuva oli hauska :D ihan järkkyjä nuo kalorimäärät, pystytköhän syömään lähellekään mitä kulutat :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tunnetusti pystyn syömään vain pieniä annoksia. Eivaa, syön noin 6,000 kcal per päivä, eli pyöräilyssä menetetyt kalorit korvaan sillä, mutta toho päälle vielä ainakin 1,500 kulutusta kaikkeen muuhun kuin pyöräilyyn. Miinukselle siis jää.

      Poista
  4. Toivottavasti ei tule oikeaa loukkaantumista, polvet on kyllä aina pahat. :/

    Onko kukaan ajanut sun ohi vielä matkan aikana? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen ekaa kertaa meni kilpapyöräilijöitä ohi. Ekana päivänä mää ohittelin niitä. :D

      Poista
  5. No jo on meininkiä! Voithan jonkun välin mennä bussilla/junalla? Polvet kipeänä kuulostaa ikävältä. Siistejä paikkoja, jännä tuo varikkohostelli. Ja on niillä hollantilaisilla ollut istuttamista tulppaaniensa kanssa! Saitko veroleiman pyörälle rajalla? T.Marita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei noilla rajoilla oo mitään eikä ketään. Pitää yrittää saaha se leima sit ku lähtee takas Suomee.

      Poista
  6. Joppe viihtyy arjessa salilla salikarjuna, mutta omimmillaan hän on tulppaanipuutarhassa kukkaistyttönä.

    Tiukkaa settiä on kyllä! Toivon mukaan ei tuu pidempikestoisia vaivoja.

    VastaaPoista
  7. Joppe, tosi hyvin kirjoitettua tekstiä tässä blogissa! Mielenkiintoinen reissu ja erilainen tämä. Hirvittävää ajatella polviasi, et koskaan ole valitellut kipuja herkästi joten polvien TÄYTYY olla kipeät :( t.Marita

    VastaaPoista
  8. No nyt löytyy kunnon kulkupeli! Hyvän kuulosta settiä :) -Arsi

    VastaaPoista