CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Viro 30.7-3.8.2018

Viro, Saaremaa, Angla.

Pyöräilyreissu vol. 2 suuntautui Suomen Etelänaapuriin; Viroon. Muutamia päivityksiä on tehty edellisestä reissusta oppineena. Pyörässä on nyt upouusi hieno pyörälaukku tarakalla sekä ohjaustangon edessä pienempi pussukka puhelimelle ja kameralle. Vol. 3 vaatinee sitten taas lisäpanostusta; lukkopolkimet are must! Myös matkaseuraa tarttui tälle matkalle, kaverini Jani lähti koettamaan onneaan. :) Reissusuunnitelma oli aloittaa pyöräily Tallinnan lähettyviltä ja suunnata länteen, Viron isoimmille saarille; Hiiumaa:lle ja Saaremaa:lle.

30.7. Maanantai
Reissu starttasi lähes suoraan yövuoron jälkeen klo. 10:00, olo oli hyvin fresh (= kerkesin sen 1,5 tuntia nukkua). Pyöristä eturenkaat irti, sullottiin ne auton takakonttiin ja aloitettiin matka kohti Helsingin satamaa.

Eckerö Linen laiva lähti satamasta klo. 15:15 Tallinnaan. Sieltä matka jatkui Laulasmaa -nimiselle alueelle, noin 40 kilometrin päähän Tallista länteen. Perillä kirjauduimme majataloon, jossa saimme käyttöömme oman pikku mökin.

Helsinki jäi taakse.

Pyöräilijä; Jani.

Pyöräilijä; Joppe.
Illalla kävimme vähän testaamassa miten pyörät kulkevat Viron maalla. Ajoimme uimaan yllättävän kylmään mereen, ja kävimme syömässä paikallisessa kahvilassa.

Yllättävän kylmä meri.
Ensimmäisen päivän kilometrit: 8,6 km.

31.7. Tiistai
Heräsimme klo. 7:30. Joppe nukkui ihan hyvin, mutta vielä univelkaa olisi maksettavana. Jani ei mökin kuumuuden vuoksi nukkunut niin makoisasti.

Aamupalalla pikkumökkimme edustalla.
Sitten olikin aika aloittaa itse pyöräily! Ensimmäinen 10 kilometriä meni mukavasti hyvää asfalttitietä pitkin. Sen jälkeen meno muuttui, kun kurvasimme todella huonolle hiekkatielle peltojen keskelle. Sitä jatkui noin 6 kilometriä ja vauhtimme hidastui dramaattisesti. Pyörä suorastaan lensi kun pääsimme takaisin asfaltille.

Ensimmäinen pysähtymispaikkamme oli vanhalla linnalla, joka oli jo raunioitunut melkoisesti. Ihan mukava pysähtymispaikka, ja mikä parasta: linna oli ilmainen, eikä siellä ollut meidän lisäksi ketään muita.

Menossa linnan sisälle.

Maisemat linnan tornista.

Linnan sisällä.

Linnan ulkoseinää.
Linnalta matka jatkui hyvää asfalttitietä pitkin, kunnes eteemme osui tietyöalue. Ensimmäinen noin 10 kilometriä meni upouutta asfalttia pitkin, mutta seuraava pätkä olikin kuoppainen soratie. Sitä jatkui noin 7 kilometriä (real feel: 20 km).

Noin 80 kilometrin polkemisen jälkeen saavuimme Haapsalu:n rannikkokaupunkiin. Siinä vaiheessa nälkä oli jo aikamoinen, ja pizzeria oli täten helppo valinta ruokapaikaksi. Kyllähän se kaloripitoinen mättö-ruoka maistuu parhaalta, kun on menettänyt niin paljon energiaa. Pizzojen jälkeen katsastimme myös kaupungin linnoituksen. Linna oli ihan näyttävä, mutta sen sisälle ei päässyt, sillä siellä oli isot kunnostustyöt meneillään. Haapsalusta oli vielä kymmenisen kilometriä Rohukula:n satamaan, josta pääsimme lautalla reissun ensimmäiselle saarelle: Hiiumaalle.

Pizzaa. :P

Haapsalun linna.

Menopelimme (etumainen on Jopen menopeli).

Linnan kunnostustyömaa.
Lauttamatka kesti 1,5 tuntia (3,5 euroa pyörien kanssa). Hiiumaalle saavuttuamme polkaisimme vielä 6 kilometriä Suuremoisa nimiseen kylään, jossa meitä odotti erittäin kuuma kerrostalo kämppä. Kello oli jo 18:00, kun kirjauduimme homestay -tyyppiseen majoitukseen. Nälkä oli kova ja saimme kuulla, että kylän ainut ravintola sekä kauppa menevät kiinni jo klo. 19:00. Siispä pyöräilimme nopsaan ravintolaan, tilasimme ruoat ja niitä odotellessa kävimme pikaisesti kaupassa ostamassa vähän ilta- sekä aamupalaa.

Lautan kyytiin.

Kahvia. ;P

Saapumassa Suuremoisa kylään.



Erittäin hyvät päivällissetit.
Toisen päivän tilastot GPS -sykemittarista:
Pyörän selässä: 4:21:50, matka: 96,97 km, keskisyke: 123, max syke: 147, Keskivauhti: 22,2 km/h, max vauhti: 35,2, kalorit: 2.814 kcal.
+ Sykemittarin ulkopuoliset kilometrit: 12 km

1.8. Keskiviikko
Me molemmat heräilimme pitkin yötä liialliseen kuumuuteen. Kyllä sitä varmaan viitisen tuntia tuli siitä huolimatta nukuttua. Söimme pikaisen (sekä käpyisen) aamupalan ja hyppäsimme pyöriemme selkään.

Kolmannen päivän pyöräilyt saivat alkaa.
Päivän ensimmäinen etappi oli noin 30 kilometriä. Saavuimme niemen kärkeen Hiiumaan etelärannikolle, joka jatkui useamman kilometrin merelle, ja kapeni sen edetessä. Matka sinne kulki huonoa (mutta hienon näköistä) kivikkopolkua pitkin, jossa vauhtimme tippui olemattomiin. Hörppäsimme niemen kärjessä vähän vettä ja lähdimme takaisin. :D

Matkalla niemen kärkeen.

Ohkainen kaistale niemen kärkeä.


Niemen kärjestä poljimme Soru -nimisen kylän satamaan, matkaa sinne kertyi noin 30 kilometriä. Matkan varrella ajattelimme syödä lounasta, mutta päätimme kuitenkin jostain syystä ajaa perille, aina satamaan asti. Se olikin vahingossa koko reissun paras ratkaisu, sillä lautta Saaremaalle lähti klo. 11:00 ja kerkesimme siihen juuri sopivasti. Seuraava lautta olisi lähtenyt vasta klo. 15:00.

Matkalla Saaremaalle.

Kahvia lautan kaiteella vol. 2.
Saaremaa visiitti alkoi kevyellä 10 kilometrin ajolla Anglan tuulimylly puistoon. Siellä on muutamia vanhoja tuulimyllyjä, kotieläimiä sekä vanhoja pellon kyntämisvälineitä. Angla oli Käymisen arvoinen paikka!

Saaremaa.

Anglan tuulimyllyt.



Menopeli vaihtui.

Tuulimyllyn emäntä otti meidät ilolla vastaan.


Tuulimyllyiltä matka jatkui 20 kilometrin verran keskipäivän polttavassa kuumudessa (about 30 astetta sekä aurinko siniseltä taivaalta). Pysähdyimme Kaali meteoriittikraattereille. Isoin kraatteri on noin 100 metriä halkaisijaltaan sekä 16 metriä syvä, ihan pysähtymisen arvoinen paikka.

Kaali Kraatteri.
Kraatterilta oli 14 kilometriä sotkemista seuraavaan majapaikkaamme. Se osoittautuikin matkan parhaaksi majoituspaikaksi. Hinta yöltä: 40 euroa, johon kuului buffet aamupala sekä hotellilla oli myös uima-allas. Mikä maistuukaan enemmän kuin hypätä virkistävään uima-altaaseen hikisin pyöräilyn jälkeen?

Hotellilta läksimme Kuresaare:n, joka on Saaremaan pääkaupunki. Kaupungin linna sekä keskusta olivat oikein viehättäviä, ja sieltä löytyi myös useita hyviä pubeja ja ravintoloita. Jäi semmoinen fiilis, että kaupungissa olisi viihtynyt vähän pidempääkin.

Kuresaaressa vähän evästä.
 
Kuresaaren linnan tornissa oli kahvila, jossa nautimme aidot Pöidet (= Saaremaalla sijaitsevassa Pöiden kylässä valmistettua olutta).

Näkymät linnan muureilta.



Defence.

Itse linna.

Yhden miehen armeija on lähdössä hyökkäämään.



Kuresaaren pelätyin polkupyöräjengi: Satans from hell!

Tuulimylly pubi.
Kaupungilta palasimme takaisin hotellille. Olimme aikaisemmin kysyneet hotellin ravintolasta, että moneen sen keittiö on auki? Vastaus kuului: 21:30. Kun 20:30 marssimme ravintolaan ja aloimme tilata ruokaa, niin tarjoilija sanoi, että keittiö on valitettavasti kiinni. Ihmettelimme tarjoilijalle: ”aikaisemmin sanoitte sen menevän kiinni vasta tunnin päästä?” Siihen tarjoilija vain tokaisi: ”It chanced”. :D Eihän siinä sit muuta kuin pyörät alle, ja takaisin keskustan pubiin syömään hyvät pihvi/kana -setit; aitoa pubi ruokaa. :P

Iltauinnit majatalomme uima-altaalla.
Kolmannen päivän tilastot GPS -sykemittarista:
Pyörän selässä: 3:47:44, matka: 95,78 km, keskisyke: 124, max syke: 159, Keskivauhti: 25,2 km/h, max vauhti: 35,4, kalorit: 2.517 kcal.
+ Sykemittarin ulkopuoliset kilometrit: 12,5 km

2.8. Torstai
Edessämme siinsi reissun pisin rupeama; matkaa oli taitettavana Kuresaaresta, aina Haapsaluun asti. Matkaa sinne oli 165 kilometriä. Ahdoimme mahat täyteen hotellin maittavasta buffet pöydästä, ja aloitimme urakan klo. 8:40. Ilmeisesti lihaksemme ovat hitaasti lämpenevää sorttia, sillä ensimmäiset 90 kilometriä vedimme noin 31 km/h. Toisen imussa polkeminen mahdollistaa kovan vauhdin, taitoimme matkaa 3 kilometrin vuorovedoin (se olikin hyväksi todettu taktiikka, siispä käytimme sitä koko loppureissun).

Rankin osuus alkoi.
Puolessa välissä matkaa nousimme jälleen lautan kyytiin, ja palasimme takaisin Euraasian mantereelle. Noin 160 kilomerin jälkeen saavuimme Haapsaluun ja kävimme syömässä hyvin ansaitut pizza/olut/coca-cola -combot. Syömisen aikana jalkamme kerkesivät vähän kylmettyä ja viimeiset noin 5 kilometriä majatalolle olivat kankeita. Pystyimme kuitenkin pitämään keskinopeutemme yli 30 km/h koko päivän ajan. Päivä oli erittäin kuuma, ja siitä kertookin hyvin huima nesteen kulutus: perille saavuttuamme olimme molemmat juoneet 9 litraa nesteitä. Majatalolla siihen päälle vielä hieman olutta sekä viiniä, kymppi siis paukkui kevyesti. :D

Ei se mies pysähdy, aina kapinoimassa järjestelmää vastaan.

Sieltä se tulee.

Lauttaan nousi muutama muukin pyöräilijä.
Majatalo oli kunnon metsästysintoilijan koti; seinät olivat täynnä täytettyjä eläimiä, aina metsoista villisikoihin ja siellä oli myös miehekäs terassi!

Eläimet vasemmalta: leijona, kirahvi ja Akakabuto.

Viihtyisä majatalomme.

Viimeisen illan kunniaksi vähän viiniä...

...ja olutta miehekkäällä terassilla.
Neljännen päivän tilastot GPS -sykemittarista:
Pyörän selässä: 5:00:15, matka: 147,68 km, keskisyke: 133, max syke: 165, Keskivauhti: 29,5 km/h, max vauhti: 40,0, kalorit: 3.740 kcal.
+ Sykemittarin ulkopuoliset kilometrit: 17,5 km.

3.8. Perjantai
Edessämme oli loppurykäisy. Aamulla portaissa hieman tuntui eilinen setti, mutta ei mitään pahempaa. Myös tässä majatalossa tarjoiltiin loistava buffet aamupala. Kun hyppäsimme jälleen pyörien selkään, alkoi Jopen vasempaan polveen sattua (samalla tavalla alkoi myös viime pyöräreissulla tullut polvikipu, mikä johti lopulta niiden tulehtumiseen). Lukkopolkimet on hankittava ehdottomasti seuraavalle reissulle (luulen, että se on ratkaisu polvi ongelmiin)! Tälle päivälle jäi vain noin 85 kilometriä polkemista ja saimme pidettyä polvikivusta huolimatta vauhdin edelleen 30 km/h. Polvessa kyllä tuntui pientä kipua jokaisella polkaisulla, mutta pahimmalta se tuntui silloin, kun jaloilla joutui painamaan kovempaan poljinta esim. ylämäessä.
 
Menomatkalla näimme kyltin missä meidän mielestä luki "riisiperse". Odotimme koko matkan ajan, että saamme ottaa siitä kuvan. Pettymys oli valtaisa kun näimme, että "perse" onkin "pere". :/
Suunnittelimme tämän päivän reitin nyt niin, että saimme kierrettyä menomatkalla olleet ikävät kohdat, joita olivat tietyö ja kuoppainen peltotie. Laulusmaahan, ja takaisin autolle saavuimme 12 maissa. Kävimme jälleen jo tutuksi tulleessa ”yllättävän kylmässä” meressä pesulla ja söimme lounaan viehättävässä kuppilassa.

Matka taitettu!
Sitten edessämme olikin enää automatka Tallinnaan, risteily Helsinkiin ja matka Jyväskylään. Tallinnaan saavuttuamme meillä oli vielä muutama tunti aikaa ennen laivamatkaa. Käytimme sen kaupungissa sekä Super-Alkossa pörräämiseen. :D

Tallinnan vanhan kaupungin muurit.

Näköalat muurin päältä.





Kiertelyä vanahassa kaupungissa.



Ei se unohtunut taaskaan.

Kaupungin pääaukio.

Siinä ois sit reissu paketissa.
Viidennen päivän tilastot GPS -sykemittarista:
Pyörän selässä: 2:58:17, matka: 87,08 km, keskisyke: 128, max syke: 152, Keskivauhti: 29,3 km/h, max vauhti: 39,2, kalorit: 2.085 kcal.

Loppusanat:
Virossa tullut käytyä moneen otteeseen, mutta ei juurikaan Tallinnaa pidemmällä. Kyllähän maasta muutakin näkemisen arvoista löytyy, kuten Saaremaan hieno pääkaupunki: Kuresaare. Suurimmat syyt miksi valitsimme juuri Viron matkakohteeksemme, olivat; etäisyys Suomesta, halvemmat hinnat ja maaston tasaisuus. Kaikki nämä asiat kyllä toteutuivat, mutta Viron hintataso tuntuu nousevan vuosi vuodelta korkeammaksi. Yhteensä pyöräilykilometrejä reissulle kertyi: 478,11 km.

Reissu oli hyvin suunniteltu. Ainoastaan jos olisi ollut pari lisäpäivää käytettävänä, niin yhden olisi voinut pyhittää levolle ja toisen Hiiumaan kolmen hienon majakan katsastamiseen. Niitä emme nyt pystyneet katsastamaan, sillä muutoin kilometrejä olisi tullut liikaa. Käytettävissä olleisiin päiviin nähden reissu kuitenkin onnistui oikein hyvin.

Reissut säät eivät nyt pyöräilyyn olleet ihanteelliset, sillä joka päivä elohopea nousi 30 asteen tienoille, mutta kyllä tämän silti valitsee aina vesisateen sijasta.

Pyöräilyyn maa soveltuu oikein hyvin. Tiet olivat hyvässä kunnossa, pientareet olivat pääosin leveät, pyöräteitäkin oli jonkin verran ja liikennettäkään ei ollut paljoa.


Nunna ja kuningas sanovat: "hei hei"!

7 kommenttia:

  1. Kevyet kilsat! Ei varmaan perse puutunu missää vaiheessa? :D
    - Hannu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se jo ensimmäisen 50 kilometrin aikana. Vähän nostelee persettä penkistä väliin, niin kyl se siitä.

      Poista
  2. Komee patsas Kuresaares. Katoin ensin, että se on ihan giganttinen horisontissa, mut sit huomasin pulutirppalokkivarikset. Mikä teki terassista miehekkään? 🤔

    Alko kyllä houkuttaa itteekin lähtee autoilee/zygäilee Viron rannikkoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä teki miehekkään se, että kuultiin kun jotkut metsästäjä vieraat puhuivat ulkosalla: "Jaa, tuli kyllä tosta terassista miehekäs." :D

      Poista
  3. Kivannäköistä menoa :) muakin kiinnostaa miksi terassi oli miehekäs? Harmi kun riisiperse tuotti pettymyksen :DD

    VastaaPoista
  4. Hyvin tuli kyllä kilometrejä teillä. Meijän kärkikaksikko kilometrikisassa! :D
    Ihania ne tuulimyllyt!

    VastaaPoista
  5. Kovaa pyöräsettiä! Mutta ihan kuin reissujen alkoholinkulutus olisi kasvamaan päin... ;D

    VastaaPoista